Toim. huomautus 26.10.2010:
Keskustelua Agricolan kirja-arvosteluista foorumi on lakkautettu vanhat keskustelupuheenvuorot on siirretty tämän viestiketjun alle. Kirja-arvosteluja voi nyt kommentoida suoraan kirja-arvostelujen perään lisättyyn kommentointi laatikkoon.
kts. tarkemmin: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
*****
Kiireisiä lukijoita varten voin suositella Ennen ja nyt -lehteen tehtyä haastattelua väitöskirjani pääpointeista, jotka olivat esimerkiksi kirjan Agricolaan arvostelleelle Sari Tuuva-Hongistolle jääneet hieman hämäriksi. kts. Sari Tuuva-Hongisto: ESKO, Suomen ensimmäinen tietokone vai lunastamaton lupaus? (Agricolan arvostelut)
Ennen ja nyt (2/2008), "Teknologista kansakuntaa rakentamassa".
Tuolla olen mm. yrittänyt selventää sitä, mitä tarkoitan Ilmarisen Suomella, tarkentaa ESKOn roolia tutkimuksessani ynnä muuta, jotka asiat tulivat minusta harhaanjohtavasti esiin Agricolan arviossa.
Ystävällisin terveisin,
Petri Paju
JK. Kerään lisäksi kotisivuilleni linkkejä populaarijulkaisuihin, joista saa nopeasti kiinni kirjan pääpiirteistä. Ks. http://users.utu.fi/petpaju/
Jünger-suomennoksen jälkisanat
Kirja-arvostelija Ville Kivimäki moitti parikin kertaa arvostelussaan sitä, että Marjatta Hietalan essee Ernst Jüngerin kirjaan Teräsmyrskyssä oli sijoitettu kirjan loppuun. Kivimäen mielestä essee olisi pitänyt sijoittaa kirjan alkuun.
Tunnustan olevani vastuussa esseen sijoittamisesta jälkisanoiksi. Kustantaja oli pannut esseen kirjan alkuun, ja minun (suomentajan) ehdotuksestani se siirrettiin korjauslukuvaiheessa kirjan loppuun. Puolustan ratkaisuani edelleen.
Olen aina inhonnut kirjoja, joiden esipuheessa lukijalle selitetään, mitä hän on kohta lukeva. Tällainen ohjailee liikaa lukijan esteettistä kokemusta. Kivimäen mielestä Teräsmyrskyssä oli ilmeisesti niin »tympeä», ettei lukijaa saisi päästää valmistautumatta teoksen pariin. Noin tehden lukijalta kuitenkin riistetään mahdollisuus vaikuttavaan kirjalliseen elämykseen. Kivimäen vaatimus haiskahtaa epämiellyttävästi holhoamiselta ja lukijain aliarvioimiselta.
Tunnustan olevani vastuussa esseen sijoittamisesta jälkisanoiksi. Kustantaja oli pannut esseen kirjan alkuun, ja minun (suomentajan) ehdotuksestani se siirrettiin korjauslukuvaiheessa kirjan loppuun. Puolustan ratkaisuani edelleen.
Olen aina inhonnut kirjoja, joiden esipuheessa lukijalle selitetään, mitä hän on kohta lukeva. Tällainen ohjailee liikaa lukijan esteettistä kokemusta. Kivimäen mielestä Teräsmyrskyssä oli ilmeisesti niin »tympeä», ettei lukijaa saisi päästää valmistautumatta teoksen pariin. Noin tehden lukijalta kuitenkin riistetään mahdollisuus vaikuttavaan kirjalliseen elämykseen. Kivimäen vaatimus haiskahtaa epämiellyttävästi holhoamiselta ja lukijain aliarvioimiselta.
Re: Jünger-suomennoksen jälkisanat
Joo, olipa aika outo arvostelu. Luin Teräsmyrskyn jokin aika sitten, enkä voi sanoa sitä tympeäksi. Mutta ilmesesti arvostelijalle kaikki sadankomitean linjasta poikkeava on tympeää.
Re: Kas näin!
Vaikka tässä keskustelussa on todettu, että "kaikki on jo sanottu", haluaisin silti lausua muutaman viestejä lukiessa syntyneen mielipiteen.
Ensinnäkin, tämän asian käsittely on tuntunut saavuttaneen keskusteluosapuolien välillä syvästi henkilökohtaisen tason. Olen itse kokenut, että jossain vaiheessa tällaisen asian käsittelyä olisi syytä nostaa pää esiin tietojärjestelmän takaa, astua ulos Agricolasta, ottaa vaikka puhelin käteen ja puhua ihminen ihmiselle. Tekstin lukeminen on aina tulkitsemista, joten oikein kirjoitetun tekstin voi lukiessaan ymmärtää tavalla, jota kirjoittaja ei ole tarkoittanut.
Toiseksi, keskusteluryhmäpalvelusta vastaavalla taholla on oikeus päättää mitä tekstejä palvelussa julkaistaan. Tämä pitäisi olla kaikkien tiedossa. Myöskin sillä taholla, jonka nimissä esim. kirja-arvostelu julkaistaan, tulee olla mahdollisuus päättää, mitä tekstiä julkaistuksi päättyy. Toivon, että artikkeleiden tarkastajat palvelevat yhteiskuntaan omalta osaltaan tarjoamalla rakentavaa kritiikkiä kirjoittajille. Lisäksi on yleisiä "netikettitasoisia" käytäntöjä ja tapoja, joita palvelussa tulisi noudattaa, esim. anonymiteetin säilyttäminen, jos kirjoittaja tätä toivoo. Keskustelua seuratessa alan miettimään, onko näitä noudatettu.
Erityisesti tieteellistä yhteisöä palvelevissa keskusteluryhmissä tulee huolehtia siitä, että julkaistu informaatio on oikeaa (tai näkökulma perusteltavissa) ja tarkoituksenmukaista. Keskusteluryhmäkäyttäytymisestä tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että valtaosa keskusteluissa julkaistuista viesteistä ei "sisällä mitään uutta informaatiota", vaan tukevat tai toistavat jo julkaistuja mielipiteitä yms. Mielestäni nälkävuoden pituinen ketju asiasta välillä pikkumaisuuksiin ja miltei jopa henkilökohtaisuuksiin menevä kinastelu ei myöskään palvele ketään. Palvelun sisällöntuotantaan osallistuvilla tahoilla tulisi olla pelisäännöt tiedossa, jottei oikeusmurhatapauksia tarvitse puida keskusteluissa. Älykkäät ihmiset pystyvät perustelemaan näkökulmiaan ja tekstitulkintojaan aikojen loppuun saakka. Hyvä, että Heynolla on ollut voimia kirjoittaa kokemuksistaan, mutta siinä vaiheessa, kun hän on saanut sanottua asiansa ja vastauksen siihen, olisi asian voinut jättää sikseen.
Tällaisten yhteisöllisten palveluiden tarkoitus on tarjota informaatiota aihealueesta kiinnostuneille ja luoda yhteyksiä alasta kiinnostuneiden välille. Muita motiiveja varten on sitten muita palveluita, esim. henkilökohtaisia blogeja.
Toivottavasti tässä kirjoittamistani mielipiteistä pystyvät lukijat poimimaan ihan hyödyllisiäkin "pointteja", jotta keskustelukulttuurista saadaan kaikin puolin tarkoituksenmukaista.
Ensinnäkin, tämän asian käsittely on tuntunut saavuttaneen keskusteluosapuolien välillä syvästi henkilökohtaisen tason. Olen itse kokenut, että jossain vaiheessa tällaisen asian käsittelyä olisi syytä nostaa pää esiin tietojärjestelmän takaa, astua ulos Agricolasta, ottaa vaikka puhelin käteen ja puhua ihminen ihmiselle. Tekstin lukeminen on aina tulkitsemista, joten oikein kirjoitetun tekstin voi lukiessaan ymmärtää tavalla, jota kirjoittaja ei ole tarkoittanut.
Toiseksi, keskusteluryhmäpalvelusta vastaavalla taholla on oikeus päättää mitä tekstejä palvelussa julkaistaan. Tämä pitäisi olla kaikkien tiedossa. Myöskin sillä taholla, jonka nimissä esim. kirja-arvostelu julkaistaan, tulee olla mahdollisuus päättää, mitä tekstiä julkaistuksi päättyy. Toivon, että artikkeleiden tarkastajat palvelevat yhteiskuntaan omalta osaltaan tarjoamalla rakentavaa kritiikkiä kirjoittajille. Lisäksi on yleisiä "netikettitasoisia" käytäntöjä ja tapoja, joita palvelussa tulisi noudattaa, esim. anonymiteetin säilyttäminen, jos kirjoittaja tätä toivoo. Keskustelua seuratessa alan miettimään, onko näitä noudatettu.
Erityisesti tieteellistä yhteisöä palvelevissa keskusteluryhmissä tulee huolehtia siitä, että julkaistu informaatio on oikeaa (tai näkökulma perusteltavissa) ja tarkoituksenmukaista. Keskusteluryhmäkäyttäytymisestä tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että valtaosa keskusteluissa julkaistuista viesteistä ei "sisällä mitään uutta informaatiota", vaan tukevat tai toistavat jo julkaistuja mielipiteitä yms. Mielestäni nälkävuoden pituinen ketju asiasta välillä pikkumaisuuksiin ja miltei jopa henkilökohtaisuuksiin menevä kinastelu ei myöskään palvele ketään. Palvelun sisällöntuotantaan osallistuvilla tahoilla tulisi olla pelisäännöt tiedossa, jottei oikeusmurhatapauksia tarvitse puida keskusteluissa. Älykkäät ihmiset pystyvät perustelemaan näkökulmiaan ja tekstitulkintojaan aikojen loppuun saakka. Hyvä, että Heynolla on ollut voimia kirjoittaa kokemuksistaan, mutta siinä vaiheessa, kun hän on saanut sanottua asiansa ja vastauksen siihen, olisi asian voinut jättää sikseen.
Tällaisten yhteisöllisten palveluiden tarkoitus on tarjota informaatiota aihealueesta kiinnostuneille ja luoda yhteyksiä alasta kiinnostuneiden välille. Muita motiiveja varten on sitten muita palveluita, esim. henkilökohtaisia blogeja.
Toivottavasti tässä kirjoittamistani mielipiteistä pystyvät lukijat poimimaan ihan hyödyllisiäkin "pointteja", jotta keskustelukulttuurista saadaan kaikin puolin tarkoituksenmukaista.
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Risto Jaakkola kommentoi Antti Malisen arviota Sosiaalipoliittisen yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirjasta
Risto Jaakkola kommentoi Antti Malisen arviota Sosiaalipoliittisen yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirjasta Työväensuojelusta sosiaalipolitiikkaan
Risto Jaakkola:
Risto Jaakkola:
Antti Malinen on kirjoittanut osuvan arvioinnin Sosiaalipoliittisen
yhdistyksen 100-vuotisjuhlakirjasta Työväensuojelusta
sosiaalipolitiikkaan. Arviointinsa lopussa hän pahoittelee, että
Yhdistyksen paikallisjärjestöjen rooli jää vähälle huomiolle. Teoksen
toimittajana voin kertoa, että paikallisjärjstöjä koskeva artikkeli
ilmestyy Janus-lehden numerossa 4/2009. Professori Pirkkoliisa
Ahposen artikkeli ei valitettavasti ehtinyt itse teokseen, mihin se
ilman muuta kuuluisi, niin kuin Malinen toteaakin.
-
Eira Uusitalo
- Viestit: 2
- Liittynyt: 23.02.10 10:43
Lisäyksenä Merja Leppälahden arvosteluun
Merja Leppälahti arvosteli Roope Hollménin kirjan Juuret Karjalassa ja löysi siitä oleelliset ansiot, kuten runsaan kuvituksen. Olisikohan ollutkin niin, että Tieto-Finlandia-raadin on sokaissut kirjan onnistunut taitto ja ylipäänsä komea ulkoasu?
Minä löysin kirjan tekstistä paljon puutteita, sen lisäksi että asiasisältö on monista aikaisemmista lähteistä tuttua.
Kirjan teksti on niin helppolukuista, että se tuo mieleen peruskoulun oppikirjat. Tosin oppikirjojen kieli tarkistetaan niin huolellisesti, ettei niihin jää sellaista määrää huolimattomuuksia ja kielivirheitä kuin tähän teokseen on jäänyt. Esimerkiksi alkukirjain- ja yhdyssanavirheitä on harmittavan pajon ("Karjalankannas, Itä-kannas, länsi kannakselta, Etelä Karjala, Talvisota, pohjoismaat" ym. ym.). Paikannimiä on taivutettu väärin tai niistä on täysin vääriä muotoja ("Käkisalmella, Muolaalla, Siiramäki, Viipurilahti" ym.). Muitakin kielenvastaisia kömmähdyksiä on tuon tuosta ("ei oltu linnoitettu, oltiin oltu, alkoivat häiriköimään, tarjoutui hyvät mahdollisuudet" ym.) Entä mitä olivat talvi- ja jatkosodat? Oliko niitä montakin? Toisin sanoen kirjan kielen viimeistely on unohdettu.
Muutamia asiavirheitäkin sattui silmiin. Jaakko De la Gardie ei kuollut vuonna 1552, niin kuin kirjassa väitetään, vaan vasta sata vuotta myöhemmin. Kankaankudonta lienee Hollménille vieras aihepiiri, sillä kankaan luomisen hän sanoo olevan samaa kuin kutominen. Luominen oli ja on vieläkin loimien luomista. Toisin sanoen ennen kutomista luodaan loimet sen pituisiksi kuin kudottavasta kankaasta halutaan ja samalla päätetään myös kankaan leveys. Tätä varten kehiteltiin jopa erillinen työväline, luomapuut.
Karjalan kielestä on kirjassa oma lukunsa, vaikka harvan nykysuomalaisen juuret ovat karjalankielisellä alueella. Miksei tekstissä käsitelty lyhyesti myös Kannaksen alueen murteita, koska suurin osa siirtokarjalaisista on kotoisin tältä alueelta? Karjalan murrettahan kuulee vielä tänä päivänäkin puhuttavan Etelä-Suomessa. Moniko sen sijaan on koskaan kuullut puhuttavan karjalan kieltä?
Karjalan historiaan vaikuttaneista henkilöistä Hollmén on nostanut esiin - Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän keisareiden lisäksi - muutamat poliitikot ja liikemiehet. Kulttuurihenkilöistä on mainittu vain Olavi Paavolainen. Olisi odottanut saavansa tietoja myös muista karjalaisista kirjailijoista ja taiteilijoista. Myös urheilu on unohdettu lähes kokonaan. Kuinkahan moni tietää, että esim. Veikko Hakulinen on syntyjään karjalainen? Tosin moni muukin aihepiiri puuttuu kirjasta, esimerkiksi Karjalan kouluolot tai liikenteen kehitys.
Koska suurin osa kirjasta käsittelee historiaa, olisi ehkä ollut järkevää julkaista Karjalan historia erikseen ja kansanperinteen osuus eri kirjana. Kun ne ovat samoissa kansissa, tuntuu kuin lukisi peräkkäin kaksi eriaiheista teosta. Perinne jäi sivuosaan, vaikka siitä riittäisi paljon enemmän kirjoitettavaa. Värikkäillä kansallispukukuvilla ja kirjontamalleilla on korvattu tekstin puutteet.
Minä löysin kirjan tekstistä paljon puutteita, sen lisäksi että asiasisältö on monista aikaisemmista lähteistä tuttua.
Kirjan teksti on niin helppolukuista, että se tuo mieleen peruskoulun oppikirjat. Tosin oppikirjojen kieli tarkistetaan niin huolellisesti, ettei niihin jää sellaista määrää huolimattomuuksia ja kielivirheitä kuin tähän teokseen on jäänyt. Esimerkiksi alkukirjain- ja yhdyssanavirheitä on harmittavan pajon ("Karjalankannas, Itä-kannas, länsi kannakselta, Etelä Karjala, Talvisota, pohjoismaat" ym. ym.). Paikannimiä on taivutettu väärin tai niistä on täysin vääriä muotoja ("Käkisalmella, Muolaalla, Siiramäki, Viipurilahti" ym.). Muitakin kielenvastaisia kömmähdyksiä on tuon tuosta ("ei oltu linnoitettu, oltiin oltu, alkoivat häiriköimään, tarjoutui hyvät mahdollisuudet" ym.) Entä mitä olivat talvi- ja jatkosodat? Oliko niitä montakin? Toisin sanoen kirjan kielen viimeistely on unohdettu.
Muutamia asiavirheitäkin sattui silmiin. Jaakko De la Gardie ei kuollut vuonna 1552, niin kuin kirjassa väitetään, vaan vasta sata vuotta myöhemmin. Kankaankudonta lienee Hollménille vieras aihepiiri, sillä kankaan luomisen hän sanoo olevan samaa kuin kutominen. Luominen oli ja on vieläkin loimien luomista. Toisin sanoen ennen kutomista luodaan loimet sen pituisiksi kuin kudottavasta kankaasta halutaan ja samalla päätetään myös kankaan leveys. Tätä varten kehiteltiin jopa erillinen työväline, luomapuut.
Karjalan kielestä on kirjassa oma lukunsa, vaikka harvan nykysuomalaisen juuret ovat karjalankielisellä alueella. Miksei tekstissä käsitelty lyhyesti myös Kannaksen alueen murteita, koska suurin osa siirtokarjalaisista on kotoisin tältä alueelta? Karjalan murrettahan kuulee vielä tänä päivänäkin puhuttavan Etelä-Suomessa. Moniko sen sijaan on koskaan kuullut puhuttavan karjalan kieltä?
Karjalan historiaan vaikuttaneista henkilöistä Hollmén on nostanut esiin - Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän keisareiden lisäksi - muutamat poliitikot ja liikemiehet. Kulttuurihenkilöistä on mainittu vain Olavi Paavolainen. Olisi odottanut saavansa tietoja myös muista karjalaisista kirjailijoista ja taiteilijoista. Myös urheilu on unohdettu lähes kokonaan. Kuinkahan moni tietää, että esim. Veikko Hakulinen on syntyjään karjalainen? Tosin moni muukin aihepiiri puuttuu kirjasta, esimerkiksi Karjalan kouluolot tai liikenteen kehitys.
Koska suurin osa kirjasta käsittelee historiaa, olisi ehkä ollut järkevää julkaista Karjalan historia erikseen ja kansanperinteen osuus eri kirjana. Kun ne ovat samoissa kansissa, tuntuu kuin lukisi peräkkäin kaksi eriaiheista teosta. Perinne jäi sivuosaan, vaikka siitä riittäisi paljon enemmän kirjoitettavaa. Värikkäillä kansallispukukuvilla ja kirjontamalleilla on korvattu tekstin puutteet.
-
Eira Uusitalo
- Viestit: 2
- Liittynyt: 23.02.10 10:43
Pentti Straniuksen arvostelu kirjasta Ryssänä Suomessa oli liian positiivinen
Pentti Stranius arvosteli 13.4.2010 Inna Latiševan kirjan Ryssänä Suomessa ja kirjoittaa mm. näin: ”Ryssänä Suomessa on tervetullutta tekstiä jokaiselle suomalaiselle, vanhemmalle ja nuoremmalle…” ja suhtautuu kirjaan aika positiivisesti. Minusta kirja oli vastenmielistä luettavaa, sillä harvoin saa lukea niin narsista ja omahyväistä tekstiä.
Latiševa on omasta mielestään erinomaisen koulutuksen saanut ja menestyvä liikenainen siitä huolimatta, että sai potkut suomalaisesta firmasta, jossa hänen erinomaisuuttaan ei arvostettu tarpeeksi. Omakehu tympäisee. Voisi kuvitella, että hän on purskauttanut Suomea mollaavan kirjan markkinoille potkuista kimpaannuttuaan.
Suomalaiset eivät ymmärrä eivätkä arvosta venäläisiä, vaikka nämä ovat suurvallan kansalaisia, joilla Latiševan mukaan kaikki on parempaa, hienompaa ja suurempaa kuin Suomessa. Venäläiset ovat hänen mukaansa sosiaalisia, iloisia, onnellisia ja kaikin tavoin meitä suomalaisia ylempänä – neuvostoliittolaista propagandaa tyypillisimmillään. Hän ei pidä missään arvossa suomalaista sosiaaliturvaa, lastensa ilmaista koulutusta tai lapsilisäjärjestelmää, joista itsekin pääsi osalliseksi.
Latiševa unohtaa kokonaan ne historialliset syyt, jotka ovat johtaneet ryssävihaan tai ainakaan hän ei vaivaudu pohtimaan niitä. Hänen tekstinsä on sapekasta ja myrkyllistä. Kaiken kaikkiaan kirjan teksti alkoi tympäistä.
Ihanuuksien ihmemaa Venäjä ei kaikesta ylistyksestä huolimatta kuitenkaan ole enää Latiševan kotimaa vaan se on Espanja.
Arvostelijalle vielä: ”kirjailijan” nimi on Latiševa, ei Latiseva.
Latiševa on omasta mielestään erinomaisen koulutuksen saanut ja menestyvä liikenainen siitä huolimatta, että sai potkut suomalaisesta firmasta, jossa hänen erinomaisuuttaan ei arvostettu tarpeeksi. Omakehu tympäisee. Voisi kuvitella, että hän on purskauttanut Suomea mollaavan kirjan markkinoille potkuista kimpaannuttuaan.
Suomalaiset eivät ymmärrä eivätkä arvosta venäläisiä, vaikka nämä ovat suurvallan kansalaisia, joilla Latiševan mukaan kaikki on parempaa, hienompaa ja suurempaa kuin Suomessa. Venäläiset ovat hänen mukaansa sosiaalisia, iloisia, onnellisia ja kaikin tavoin meitä suomalaisia ylempänä – neuvostoliittolaista propagandaa tyypillisimmillään. Hän ei pidä missään arvossa suomalaista sosiaaliturvaa, lastensa ilmaista koulutusta tai lapsilisäjärjestelmää, joista itsekin pääsi osalliseksi.
Latiševa unohtaa kokonaan ne historialliset syyt, jotka ovat johtaneet ryssävihaan tai ainakaan hän ei vaivaudu pohtimaan niitä. Hänen tekstinsä on sapekasta ja myrkyllistä. Kaiken kaikkiaan kirjan teksti alkoi tympäistä.
Ihanuuksien ihmemaa Venäjä ei kaikesta ylistyksestä huolimatta kuitenkaan ole enää Latiševan kotimaa vaan se on Espanja.
Arvostelijalle vielä: ”kirjailijan” nimi on Latiševa, ei Latiseva.
Laadullinen sisällönanalyysi - teoksesta
Hei,
Liisa Granbom-Herranen arvioi jo huhtikuussa uusintapainoksen teoksesta Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi, Tammi 2002/2009).
Uusintapainos kertonee siitä tilauksesta, joka laadullisen tutkimuksen kentällä on "kielellisen ja diskurssianalyyttisen käänteen" sisällönanalyysia käsittelevästä teoksesta.
Käsitelty teos pohjaa ns. grounded theory -suuntaukseen, jolle ei kukaan ole keksinyt oikein sujuvaa suomenkielistä vastinetta. Ikävä kyllä kirjoittajat eivät tätä lainkaan mainitse. Ne, joille grounded theory -tyyppinen lähestymistapa on outo mutta laadullinen tutkimus ja esimerkiksi erilainen temaattinen analyysi tuttua, joutuvat vallan hämmennyksiin.
Hoitotieteessä grounded theory taitaa olla tällä hetkellä melkeinpä yhtä kuin laadullinen tutkimus, mistä tämä oppikirjakin kertoo.
Grounded theory on siitäkin hankala tutkimussuuntaus, että hoitotieteiden ja kasvatustieteiden ulkopuolella sitä ei ole paljoakaan Suomessa harrastettu. Hyviä tutkimusesimerkkejä saati oppikirja- tai artikkelitekstejä on myös hankala löytää.
Tässä kuitenkin yksi ainakin minulle viimeinkin gt:n saloja avannut tutkimus:
Airaksinen, Jenni: Hankala hallinnonuudistus. Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 825. Tampere 2009.
http://acta.uta.fi/teos.php?id=11177
Jaana Vuori,
jaana.vuori@uta.fi
Liisa Granbom-Herranen arvioi jo huhtikuussa uusintapainoksen teoksesta Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi (Jouni Tuomi ja Anneli Sarajärvi, Tammi 2002/2009).
Uusintapainos kertonee siitä tilauksesta, joka laadullisen tutkimuksen kentällä on "kielellisen ja diskurssianalyyttisen käänteen" sisällönanalyysia käsittelevästä teoksesta.
Käsitelty teos pohjaa ns. grounded theory -suuntaukseen, jolle ei kukaan ole keksinyt oikein sujuvaa suomenkielistä vastinetta. Ikävä kyllä kirjoittajat eivät tätä lainkaan mainitse. Ne, joille grounded theory -tyyppinen lähestymistapa on outo mutta laadullinen tutkimus ja esimerkiksi erilainen temaattinen analyysi tuttua, joutuvat vallan hämmennyksiin.
Hoitotieteessä grounded theory taitaa olla tällä hetkellä melkeinpä yhtä kuin laadullinen tutkimus, mistä tämä oppikirjakin kertoo.
Grounded theory on siitäkin hankala tutkimussuuntaus, että hoitotieteiden ja kasvatustieteiden ulkopuolella sitä ei ole paljoakaan Suomessa harrastettu. Hyviä tutkimusesimerkkejä saati oppikirja- tai artikkelitekstejä on myös hankala löytää.
Tässä kuitenkin yksi ainakin minulle viimeinkin gt:n saloja avannut tutkimus:
Airaksinen, Jenni: Hankala hallinnonuudistus. Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 825. Tampere 2009.
http://acta.uta.fi/teos.php?id=11177
Jaana Vuori,
jaana.vuori@uta.fi
-
Pekka Stenlund
- Viestit: 41
- Liittynyt: 11.08.09 13:37
Re: Yllättävän samanlaiset otsikot ja lopetukset 2 arvostelulla
Kommentoidaanpa hieman tätä esiinnostoa, kun tässä taitaa olla viestin kirjoittajalla epäilyjä plagioinnista. Sillä oma hiljaisuutenihan olisi myöntymisen merkki. 
Perehdyin juuri arvosteluusi, ja kyllä: otsikkomme sekä huomiomme kääntäjän tekemästä ylimääräisestä työstä ovat melko samanlaiset. Toisaalta minusta ei ole yllättävää, että eri ihmiset ovat päätyneet toisistaan tietämättä nostamaan esille samoja seikkoja. Yhtälailla olemme molemmat pitäneet esimerkiksi jokisotaa käsittelevää lukua "rasittavana".
Kirjoitin oman arvosteluni raakaversion jo viime vuoden lopussa (unohtaen sen vanhalle muistitikulle), ja alkuperäinen otsikkoni oli "Moniääninen Vietnamin sota". Selailtuani kirjaa muistin virkistämiseksi läpi päädyin vaihtamaan otsikon nykyiseen, koska se vastasi mielestäni alkuperäistä otsikkoa paremmin kirjan sisältöä. Moniäänisyys ja -tasoisuus ovat käyttämäni tutkimusmetodi gradussa, joten olen ollut viime aikoina taipuvainen tunkemaan tätä näkemystä muihinkin kirjoituksiini. Tässä arvostelussa päädyin sitten lopulta moneen näkökulmaan.
Lopetuksesta toteaisin sen verran, että omiin arvostelukäytäntöihini on kuulunut kääntäjän työn kehuminen, jos hän on onnistunut mielestäni hyvin. Tein näin esimerkiksi arvostelemani Ted Turnerin elämäkerran suhteen, kun käännös oli säilyttänyt alkuperäisteoksen iskevyyden. Mitä Vietnamin sota -kirjaan tulee, niin onhan Simo Liikanen kiitoksen ansainnut, sillä hän ei ole tyytynyt pelkkään käännöstyöhön, vaan hän on tehnyt ylimääräistä työtä kartoittamalla suomenkielisen tutkimuksen Vietnamin sodasta.
Mutta oli hyvä, että otit asian esille, sillä Klaava vaikutti nopean silmäilyn perusteella tutustumisen arvoiselta sivustolta.
t. Pekka Stenlund
Perehdyin juuri arvosteluusi, ja kyllä: otsikkomme sekä huomiomme kääntäjän tekemästä ylimääräisestä työstä ovat melko samanlaiset. Toisaalta minusta ei ole yllättävää, että eri ihmiset ovat päätyneet toisistaan tietämättä nostamaan esille samoja seikkoja. Yhtälailla olemme molemmat pitäneet esimerkiksi jokisotaa käsittelevää lukua "rasittavana".
Kirjoitin oman arvosteluni raakaversion jo viime vuoden lopussa (unohtaen sen vanhalle muistitikulle), ja alkuperäinen otsikkoni oli "Moniääninen Vietnamin sota". Selailtuani kirjaa muistin virkistämiseksi läpi päädyin vaihtamaan otsikon nykyiseen, koska se vastasi mielestäni alkuperäistä otsikkoa paremmin kirjan sisältöä. Moniäänisyys ja -tasoisuus ovat käyttämäni tutkimusmetodi gradussa, joten olen ollut viime aikoina taipuvainen tunkemaan tätä näkemystä muihinkin kirjoituksiini. Tässä arvostelussa päädyin sitten lopulta moneen näkökulmaan.
Lopetuksesta toteaisin sen verran, että omiin arvostelukäytäntöihini on kuulunut kääntäjän työn kehuminen, jos hän on onnistunut mielestäni hyvin. Tein näin esimerkiksi arvostelemani Ted Turnerin elämäkerran suhteen, kun käännös oli säilyttänyt alkuperäisteoksen iskevyyden. Mitä Vietnamin sota -kirjaan tulee, niin onhan Simo Liikanen kiitoksen ansainnut, sillä hän ei ole tyytynyt pelkkään käännöstyöhön, vaan hän on tehnyt ylimääräistä työtä kartoittamalla suomenkielisen tutkimuksen Vietnamin sodasta.
Mutta oli hyvä, että otit asian esille, sillä Klaava vaikutti nopean silmäilyn perusteella tutustumisen arvoiselta sivustolta.
t. Pekka Stenlund
-
Tapio Onnela
- Viestit: 4903
- Liittynyt: 13.09.05 12:40
- Viesti: Kotisivu
Keskustelut Agricolan kirja-arvosteluista lakkautettu ja puheenvuorot siirretty tämän otsikon alle
Lakkautin Keskustelua Agricolan kirja-arvosteluista foorumin ja siirsin vanhat keskustelupuheenvuorot tämän viestiketjun alle.
Kirja-arvosteluja voi nyt kommentoida suoraan kirja-arvostelujen perään lisättyyn kommentointi laatikkoon.
kts tarkemmin: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kirja-arvosteluja voi nyt kommentoida suoraan kirja-arvostelujen perään lisättyyn kommentointi laatikkoon.
kts tarkemmin: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/