nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

03.01.11 13:55

Emma-Liisa kirjoitti:Juttutuvan poliittisen historian klubissa oli joulukuussa aiheena Chile 1973. Kiinnostavaa kyllä, kommunitisen nuorisoliikkeen johtajiin kuulunut chileläinen joka nykyään työskentelee Suomessa musiikin tutiijana, katsoo että tuolloin tehtiin virhe, kannatsupohja oli sittenkin liian kapea, joten olisi pitänyt pyrkiä yhteistyöhön kristillisdemokraattien kanssa.
Kyllä kai tässä meikäläisenkin kai sitten pitäisi pikkuhiljaa alkaa uskoa mitä sanotaan, jos kerran ihan Juttutuvassa on tällaisia pakistu ja harjoitettu ankaraa itsekritiikkiä ja nahanluontia à la Mikael Jungner.
Emma-Liisa kirjoitti:Nylander näkyy uskovan, että se erilissota tapahtuikin vuonna 1918.
Pieni ristiriita tähän nyt kuitenkin jää. Miksi pitäisi "tunnustaa virheensä", jos asioiden kulkua kuitenkin kaikessa olennaisessa ohjasi se tässä säikeessä eräiden jatkuvasti hokema ulkoinen "konteksti"?

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

03.01.11 17:29

Leikataanpas hieman keskustelun kuollutta kudosta pois. Sitä paitsi arki alkoi juuri, joten tässä voi olla hieman kiirettä, ja kaikki olennaisin on kohtsillään muutenkin tullut jo sanotuksi.
nylander kirjoitti: P.S. Minulla sattuukin olemaan Haapalan teos tässä käsillä, enkä edelleenkään, teosta selatessani, pysty havaitsemaan, että kirjoittaja olisi käsitellyt suomalaisen yhteiskunnan hajoamista 1917 pääasiassa ulkoisten tekijöiden näkökulmasta. Pikemminkin aivan päinvastoin.
No, itselläni teos on täällä työtiloissa kirjaston puolella. Näin äkkiseltään voi todeta, että lukukokemukset ovat kieltämättä hyvin erilaisia. Itse kun avaan opuksen, niin jo sivulla 12 mainitaan Suomen vuoden 1918 tapahtumien olleen osa laajempaa, kautta Euroopan tapahtunutta yhteiskunnallista ilmiötä, mikä liittyi olennaisesti tuolloiseen maailmansotaan.

Samalla sivulla toki viitataan maan sisäisistä tekijöistä juontaneeseen valtataisteluun, mutta siinäkin todetaan selkeästi "Valtataistelu tuli erikoisen monimutkaiseksi siksi, että Suomi oli edelleen osa Venäjän keisarikuntaa", ja seuraavalla sivulla vieläpä "kytkös Venäjän valtataisteluun oli täydellinen ja molemminpuolinen; ero Venäjästä ja valta Suomessa tulivat selväksi vasta kiväärien puhuttua". Kenties luen tätä väärin, mutta kyllä tuo kuulostaa taas kerran aivan niiltä ulkoisilta tekijöiltä.

Huomautettakoon nyt vielä, ettei kukaan ole väittänyt Haapalan esittäneen ulkoisten tekijäin olleen ainoita tilannetta määritelleitä seikkoja. Olen täällä vain maininnut, että hänkin tuo ne esille verraten merkittävinä asioina, vaikka teos toki sisäisen rakenteellisen kriisin käsittelyyn paljolti keskittyykin. Sen sijaan tämä lauseesi...
nylander kirjoitti: Olen puhunut sisäisistä tekijöistä ensisijaisina, primääreinä aseelliseen yhteenottoon johtaneessa kehityksessä sen yleistilanteen puitteissa, johon maailmansota ja Venäjän vallankumous oli Suomenkin asettanut.
... ansaitsisi kenties sen vastahuomautuksen, että ainakin omalta taholtani olen vaatimattomasti pyrkinyt esittämään, että jotkut niistä primääreistä tekijöistä olivat myös ulkopuolisia. Sota toki syttyi Suomessa ja sitä kävivät suomalaiset, mutta samalla siihen vaikuttivat myös ulkoiset kytkökset ja ulkoiset tekijät. "Kansallisen katseen sietämättömän kapeuden" vuoksi tätä seikkaa on tietysti hankala ja ikävä jälkikäteen tunnustaa, perinteisesti niin oikealla kuin vasemmalla.

Haapala toteaa, ettei yhteiskunnallinen murros synny "tyhjästä ja vain ulkoapäin", mutta huomauttaa kuitenkin, "voidaankin perustellusti olettaa, että ilman Venäjän joutumista sotaan Suomessa ei olisi syntynyt nähtyä yhteiskunnallista levottomuutta". Sivulla 265 hän vieläpä toteaa "Toinen asia minkä se [Suomen sisällissota] opettaa, on että Venäjän naapuruus on suomalaisille todellinen ongelma". Ulkoiset tekijät siis saavat osansa. Samaten sivulla 263 mainitaan "riippuvuus Venäjästä" peräti yhtenä "kriisin ytimessä" olleista tekijöistä.

En ryhdy siteeraamaan teosta sen kattavammin. Haapalan mainittu kirja on jäänyt muistiini tutkimuksena, joka koostuu hyvin pitkästä ja erittelevästä, faktatietoja ja yksityiskohtia esittelevästä alustuksesta, jonka pohjalta vasta viimeisissä luvuissa, neljännessä ja viidennessä, aletaan vetää lankoja yhteen. Sellainen teos tosiaan on myös sitä tässä uudestaan selaillessani. Syvällisemmän eksegetiikan voi jokainen halutessaan tehdä itse; se, mitä alun alkaen sanoin, oli "Mainitussa teoksessa tuodaan sisäisten tekijäin ohella hyvin selvästi esille Suomen asema toisaalta keisarillisen Venäjän yhteydessä, toisaalta ensimmäisen maailmansodan kokonaiskuviossa. Molemmat ovat ulkoisia tekijöitä, ja varsin ensisijaisia niiden sisäisten ohella".

Mielestäni tämä on myös toistamiseen kerrattuna täysin käypä luonnehdinta teoksen sisällöstä. Nimimerkin takaa sinkautettu epäilys siitä, onko teosta ylipäätään edes luettu, ja selkeän kommenttini luonnehtiminen "epäselväksi mutinaksi" eivät tosin sanottavammin stimuloi tästä aiheesta jatkamista.

Todetaan nyt vielä, että yhteiskunnan hajoamisessakin Haapala näyttää toistuvasti tuovan esille yhteiskunnan hajonneen nimenomaan Venäjältä käsin. "Ensin epäonnistui Venäjän sotakabinetti, sitten Tokoin senaatti ja lopuksi kaikki yhdessä" (223). Sivuilla 218-219 myös tuodaan esille ajankohtaiset poliittiset ongelmat ja tapahtumat tekijöinä, jotka laukaisivat kehityksen kohti lopullista konfliktia. Maailmansodan aiheuttamista sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista todetaan, "Ne eivät yksinkertaisesti riitä selittämään poliittista hajoamista", sekä vielä "Toiseksi on kysyttävä, miksi taloudellisten ongelmien ylipäänsä pitäisi synnyttää poliittista levottomuutta; aina ei käy niin".

Seuraavilla sivuilla käsitellään toki kotimaista poliittista kehitystä, mutta painottaen sitä, miten Suomen kysymys ei ollut yksinomaan suomalaisten asia, vaan kietoutui Venäjän tilanteeseen. Oma lukunsa ovat tietysti sivut 265-266, missä Haapala polemisoi päätteeksi 1990-luvun tilanteella sekä suhteilla Euroopan Unioniin ja Venäjään. Koska luin teoksen vasta vuosituhannen vaihteen aikoihin, oli lause "Jos he [Suomen poliitikot] eivät vielä vuonna 2000 juokse Pietarissa, asiat ovat huonosti" tavallaan hauska, ja sai tuolloin kiinnittämään huomiota Venäjän tilanteen käsittelyyn Suomessa. On tässä nyt jotenkin kymmenisen vuotta pärjäilty, vaikka idänpolitiikan tuntemus onkin kieltämättä valtaapitävien keskuudessa retuperällä.

Kuriositeettina muuten mainittakoon, että silloin vuosikymmen sitten lukemani Attilan kokoelmista lainatun kurssikirjan marginaaliin oli muuten joku poliittisesti aktiivinen opiskelija kirjoitellut omia, hieman suolaisia huomioitaan tuosta Haapalan varsin pamfletinomaisesta epilogista. Teksteistä päätellen opiskelija oli kaiketikin ollut hyvin radikaalisti vasemmalle päin kallellaan, eikä oikein ollut pitänyt siitä, miten Haapala puhui sivuilla 261-262 "sisällissodan aloittamisesta tarkoituksella".
nylander kirjoitti: Totta kai Haapalankin teoksessa Suomen 1917 - 1918 kokeman kriisin taustaedellytyksenä on ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous.Senhän pitäisi olla truismi, josta vääräksi osoittautuneen arveluni mukaan ei erikseen olisi edes tarvinnut ruveta keskustelemaan.
Se on myös senlainen truismi, minkä seurauksena vuoden 1918 tapahtumista ei ikävä kyllä voi eliminoida myöskään niitä ulkoisia tekijöitä, jollainen kytkös Venäjäänkin toki oli. Se, mitä alun alkaen sanoin, kuului: "Sodan syttymiseenhän vaikutti useampi primääri tekijä, joista monet olivat myös ulkoisia". Yhteys Venäjään oli tämänlainen tekijä.
nylander kirjoitti: Haapala ei liioin tunnu korostavan Kerenskin hallituksen muodostamaa aseellista uhkaa lainkaan sillä tavalla kuin sinä ja hengenheimolaisesi - kunhan vain toteaa Suomen porvarien ja väliaikaisen hallituksen yhteistuumin pyrkineen kaatamaan valtalain.
Teet tuossa ylläolevassa retorisen kiepin, ainakin mikäli oletat allekirjoittaneenkin kuuluvan "hengenheimolaisiin" (itse olen kyllä kuvitellut käyväni omaa keskusteluani, mutta olen huomannut, ettet itse miellä tätä samoin). Se, mitä kohden olen viitannut on, että väliaikaishallitus olisi todennäköisesti hajottanut Suomen eduskunnan myös ilman Enckellin tai Suomen porvarien toiveita. Ylempänä olet osoittanut lievää skeptisyyttä tätä näkemystä vastaan, muunmuassa kysellessäsi "Mistä voi tietää, että väliaikainen hallitus olisi käyttänyt Suomessa asellista voimaa?" sekä "Keisarillinenkaan Venäjä ei ollut käyttänyt minkäänlaista väkivaltaa suomalaisia kohtaan ns. sortovuosien ja suomalaisen "kramolan" aikana; kuinka sitten "vapaa, demokraattinen Venäjä", jonka silloista oikeusministeriä oli vielä keväällä Helsingissä kannettu kultatuolissa?".

Yritin pariin otteeseen vastata asiaan ja laittaa sitä laajempaan perspektiiviin nimenomaan Venäjän väliaikaishallituksen näkemyksestä. Koska et suostunut noteeraamaan lausuntoani, niin ehkäpä kelpuutat professori Haapalan maininnan: "Suomalaisten pyrkimykset irrottautua venäläisten määräysvallasta olivat uhka Kerenskin väliaikaiselle hallitukselle, joka yritti pitää valtakunnan kokonaisena ja sotakuntoisena", mikä komeilee jo sivulla 13, siteeratussa opuksessa.

Tämän jälkeen voikin sitten pohdiskella sitä, oliko nimenomaan Suomen porvariston petolliseksi katsottu menettely valtalakiepisodin yhteydessä sine qua non sisällissodan puhkeamiselle, vai olisiko sama prosessi käynnistynyt myös Kerenskin toimiessa ilman tätä myötävaikutusta. Mikäli valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon, niin siinä tapauksessa sopii kallistua - taas kerran - siihen suuntaan, että sisällissotaan vienyttä kehitystä ohjasivat myös muutamat sellaiset primäärit tekijät, jotka olivat Suomesta katsoen ulkopuolisia. Haapalakin puhuu pariin otteeseen dominolaatoista.

Tämä tästä, ainakin omalta osaltani. Seuraavaksi jotain aivan muuta, kuten Monty Python aikoinaan totesi. Ehkäpä kuukauden jälkeen joku siuntiolainen saapunee virittelemään keskustelun tätä osaa uudelleen, mutta voin jo ennakolta luvata, ettei se minua enää silloin kiinnosta.



Best,

J. J.
Viimeksi muokannut Jussi Jalonen, 03.01.11 17:47. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

03.01.11 17:39

Sanotaan nyt vielä jotain.
Emma-Liisa kirjoitti: Juttutuvan poliittisen historian klubissa oli joulukuussa aiheena Chile 1973. Kiinnostavaa kyllä, kommunistisen nuorisoliikkeen johtajiin kuulunut chileläinen joka nykyään työskentelee Suomessa musiikin tutkijana, katsoo että tuolloin tehtiin virhe, kannatuspohja oli sittenkin liian kapea, joten olisi pitänyt pyrkiä yhteistyöhön kristillisdemokraattien kanssa.
Ai jaa. Tähän voisi kai sanoa, että vanhoilla chileläisillä vasemmistolaisillakin on näemmä taipumus tupata unohtamaan ne ulkoiset tekijät. Siinä vaiheessa, kun joku amerikkalainen puhelinfirmakin on valmis pistämään seitsennumeroisia summia kovaa länsivaluuttaa hallituksen kaatamiseen, niin on aika absurdia kuvitella että kaikki olisi vältetty jos vain oltaisi oltu siellä nuorisojärjestössä kiltisti kristillisdemokraattien kanssa.

Sitä paitsi, miksi ihmeessä kristillisdemokraatit olisivat tehneet yhteistyötä kommunistien kanssa? En nyt väitä tuntevani Chilen politiikkaa niin kovin syvällisesti.
Emma-Liisa kirjoitti: Jos nyt chileläinen pystyy tällaiseen näkemykseen vajaa 30 vuotta hänelle itselleenikin traumaattisista tapahtumista, niin miksi ihmeessä se ei ole mahdollista suomalaisille?
Tämä analogia kyllä tuntuisi olevan jotenkin pielessä aika monella eri tasolla, mutta lupasin jo lopettaa tähän ketjuun kommentoinnin. Edellistä viestiä tosin voisi vielä hiukan oikolukea.


Best,

J. J.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

03.01.11 18:39

Pertti Haapalan loppusanat "Sisällissodan pikkujättiläisessä" yhteiskunnan hajoamista v. 1917 koskevaan kappaleeseen (s 88.) vahvistavat täällä esitettyä antamatta kuitenkaan vapautusta kummallekaan osapuolelle ja oikeastaan tukevat Nylanderin esillä pitämiä sisäisiä syitä, jos nyt olen oikein ymmärtänyt hänen tarkoituksensa.
"Yhteiskunnallista levottomuutta vuonna 1917 ja sen seurausta, sisällissotaa, ei voi selittää niin yksinkertaisesti, että sosiaaliset ongelmat olisivat saavuttaneet lakipisteensä vuonna 1917 ja johtaneet räjähdykseen, kun vanhat pakkovallan pidikkeet eivät kestäneet. Venäjän hajoaminen ei ollut suomalaisten käsissä, mutta sitä seurannut suomalainen valtakriisi oli. Sen hoidossa menetettiin keinot hallita ongelmia, jotka eivät sinänsä olleet ylikäymättömiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa oli eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja ristiriitoja, jotka ennen pitkää oli ratkaistava, mutta ei välttämättä tapahtuneella tavalla. Poliittisen ajattelun, pelon ja pettymyksen liitosta syntyi loppuvuodesta 1917 tilanne, jossa liian monet suomalaiset - vaikka varmasti vähemmistö - olivat valmiita sotaan."

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

04.01.11 01:18

Kimmo Katajala on kirjoittanut hyvän kirjan Suomalainen kapina. Se keskittyy talonpoikaiskapinoihin. Katajala mainitsee, että "kapinaan nousseet talonpojat on monesti selitetty vastapuolen propagandistisen aikalaiskäsityksen mukaisesti ulkopuolisten villitsemiksi ja ymmärtämättömiksi barbaareiksi". Samaa ulkopuolisten villitsemistä näkyy selityksenä Suomen 1918 kapinaankin. Nimittäin Venäjän bolsevikit.

Katajalan kuvailemia yleisiä ehtoja: "Poliittiset katkokset, vallan siirrot ja ylimmän vallan joutuminen kiistanalaiseksi ovat tilanteita jotka mahdollistavat kapinan ja yhteiskunnan sisäiset levottomuudet. Mutta yhtä tärkeää kapinan tai järjestyneen protestin syntymiselle kuin poliittisesti otollinen tilanne sekä mahdollisuus ja kyky organisoitua, on yhteiskunnallisen konfliktisuhteen olemassa olo, sekä se, että ihmisillä on omalle ajattelulleen välineet jäsentää paikkansa tuossa yhteiskunnassa".

Kaikki ehdot täyttyivät 1918.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

04.01.11 10:31

"Yhteiskunnallista levottomuutta vuonna 1917 ja sen seurausta, sisällissotaa, ei voi selittää niin yksinkertaisesti, että sosiaaliset ongelmat olisivat saavuttaneet lakipisteensä vuonna 1917 ja johtaneet räjähdykseen, kun vanhat pakkovallan pidikkeet eivät kestäneet. Venäjän hajoaminen ei ollut suomalaisten käsissä, mutta sitä seurannut suomalainen valtakriisi oli. Sen hoidossa menetettiin keinot hallita ongelmia, jotka eivät sinänsä olleet ylikäymättömiä. Suomalaisessa yhteiskunnassa oli eriarvoisuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja ristiriitoja, jotka ennen pitkää oli ratkaistava, mutta ei välttämättä tapahtuneella tavalla. Poliittisen ajattelun, pelon ja pettymyksen liitosta syntyi loppuvuodesta 1917 tilanne, jossa liian monet suomalaiset - vaikka varmasti vähemmistö - olivat valmiita sotaan."
Tjaa, eipä Haapala nähdäkseni sano, että syy oli vain "yläluokan" ja että valtalain kaatumisen jälkeen kapinaa ei voitu estää.

On selvää, että kapinaan johtanut kehitys oli osapuolten vuorovaikutus, jossa toisen osapuolen tavoitteet ja toiminta ymmärrettiin pahimmalla mahdollisella tavalla.

Heinäkuun ja marraskuun välissä varmaan oli montakin tilaisuutta, jossa tapahtumat olisivat voineet saada toisen suunnan. Kummallakin puolella ääriainekset olivat kuitenkin aktiivisempia ja heidän oli helpompi suunnata energiansa toimintaan.

Toisaalta pitää muistaa, että silloisilla toimijoilla ei ollut esikuvia ja ennakkotapauksia siitä, miten yhteenotto voidaan estää. Maailmansodasta huolimatta kuva sodastakin lienee ollut melkoisen romantisoitu.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

04.01.11 10:45

Kannattaa muistaa valtalain äänestysnumerot 135-55, mikä tarkoittaa 1/3 enemmistöä. SDP:llähän oli 103 edustajaa.

Toiseksi Pietariin lähetettiin adressi, jossa pyydettiin Suomen oikeuksien tunnustamista, eli itse asiassa tunnustettiin väliaiksen hallituksen veto.

Ratkaiseva kohta olikin senaatin äänestys hajotusmanifestin julkaisemisesta. Siinä jako kulki porvarien ja sosialistien välillä. Normaalisti Tokoin ääni olisi ratkaissut, mutta poikkeuksellisesti kenraalikuvernööri oli läsnä. (Tietääkö joku, oliko kenraalikuvernöörin tulo etukäteen tiedossa?)

Vaikka kamppailu sisäpoliittisesta vallasta oli varmaan yksi syy porvarillisten senaattorien päätökseen, niin toinen syy oli se, kannattiko Venäjää suoraan uhmata. Tästähän oli kokemusta lähes 20 vuotta.

MM
Viestit: 344
Liittynyt: 23.09.08 09:47

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

04.01.11 11:12

Emma-Liisa kirjoitti:Ratkaiseva kohta olikin senaatin äänestys hajotusmanifestin julkaisemisesta. Siinä jako kulki porvarien ja sosialistien välillä. Normaalisti Tokoin ääni olisi ratkaissut, mutta poikkeuksellisesti kenraalikuvernööri oli läsnä. (Tietääkö joku, oliko kenraalikuvernöörin tulo etukäteen tiedossa?)
http://www.uta.fi/suomi80/vko31.htm

Tästä käsillä olevasta nettilinkistä (Tampereen yliopiston Suomi-80 verkkosivut) kävisi ilmi, että äänestys järjestettiin niin, että kenraalikuvernööri olisi paikalla.

Lumikki
Viestit: 13
Liittynyt: 05.01.11 00:29

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

05.01.11 02:06

Luettuani koko viestiketjun minua jäi ihmetyttämään eräs asia: Kukaan ei tuonut esille sitä, että sodan jälkeen ruotsinkieliset vangit olivat eri asemassa kuin
suomenkieliset. Ruotsi äidinkielenä saattoi pelastaa teloitustuomiolta.
Tämä johtui siitä, että omia pelastettiin pelkän kielitaustan perusteella
(Pekkalainen, Rustanius: Punavankileirit 1918). "Suomenkielisten komentajien vastuulla toimi vain pieni osa joukko-osastojen kenttäoikeuksista. Teloitettavien kielitausta tarkistettiin. Ruotsia puhuvia otettiin erilleen ja suomenkieliset
ammuttiin." Käsittäisin, että tässä puhutaan paikallisista tilanteista, sillä kyllä ruotsinkielisiäkin tapettiin. Käviväthän isännätkin pelastamassa työvoimaansa,
mutta jos ihmisiä eroteltiin äidinkielen perusteella, kysymys on etnis-kielellisestä
syrjinnästä vakavin seurauksin.

En halua provosoida ketään suomenruotsalaisia vastaan (olen itsekin sitä äitini
puolelta), mutta vaikka sisällissodasta ei voi puhua pääasiallisesti minään
rotujen välisenä sotana, siinä oli mukana myös rasistisia elementtejä.

karivir
Viestit: 3
Liittynyt: 26.05.10 09:31

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

05.01.11 10:59

Lumikkia pakko peesata. Valitettavasti Ylikankaan Tie Tampereelle ei nyt ole käsillä. Muistan sen joka tapauksessa maininneen, että ennen Tamperetta käydyissä taisteluissa vangiksi jääneet punaiset lähes säännönmukaisesti ammuttiin. Kuitenkin upseerit huolehtivat usein siitä, että ruotsia puhuvat vangit säästettiin. Lieneekö tämä etnistä vai mitä syrjintää, jotain tällainen erottelu kertoo valkoisten upseerien ajatusmaailmasta.

Molemmat isovanhempani olivat punakaartissa ja säilyivät hengissä. Heidän puheidensa perusteella sotaan lähteminen perustui tyystin kotoisiin vastakkainasetteluihin. Tosin aiheesta puhuttiin melko vähän.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

05.01.11 12:17

Sisällissodan aikaiset julmuudet tapahtuivat pääsääntöisesti niillä paikkakunnilla, joissa myös käytiin taisteluita. Ruotsinkielisillä alueilla ei juuri taisteltu eikä niillä siten myöskään selvitelty keskinäisiä väleja samalla tavalla kuin esimerkiksi Tampereella, Kouvolan seudulla tai Viipurissa. Taisteluiden alle jääneistä paikkakunnista Helsingissä oli suurin ruotsinkielinen väestö ja tuohon aikaan myös suurin ruotsinkielinen työväenluokka.Kaupungin miehittivät kuitenkin saksalaiset, jotka myös pitivät yllä kohtuullisen hyvää järjestystä. Valkoiset eivät päässeet siten suorittamaan laajamittaisia puhdistuksia ja näkemättä jäi olisiko kielellä ollut jotakin vaikutusta jälkiselvittelyissä.

Ennen kielellisten vaikuttimien pohtimista kannattaisi selvittää kuinka paljon ruotsinkielisiä punakaartilaisia oli mukana taisteluissa ja missä. Jos heitä ei koskaan edes viety pois kotiseudultaan he eivät juurikaan ole olleet mukana taistelutoiminnassa. Ruotsinkielisillä alueilla järjestys säilyi ymmärtääkseni hyvänä koko sodan ajan eikä väestöryhmien välille päässyt syntymään samanlaisia ristiriitoja kuin joillakin suomenkielisillä paikkakunnilla syntyi esim. elintarvikkeiden pakko-ottojen kautta. Tämä taas auttoi ruotsinkielisä punaisia sodan jälkiselvittelyissä.Valkoisten oikeuksien pöytäkirjoista käy ilmi, että oikeudenynnissä keskityttiin syytetyn tekoihin ei mielipiteisiin. Siten esimerkiksi kuuluminen työväenyhistykseen ei riittänyt tuomion perusteeksi vaan tarvittiin jokin konkreettinen rikollinen teko. Esimerkiksi toisen omaisuuteen kajoaminen saatettiin rankaista hyvinkin ankarasti henkirikoksesta puhumattakaan. Jos rikoksesta ei ollut näyttöä syytetty yleensä vapautettiin.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on luonnollisesti missä määrin punaisten julmuudet kohdistuivat ruotsinkielisiin heidän kielensä vuoksi? Julmuuksia on tavallisesti selitetty sosiaalisilla tai ideologisilla syillä, mutta oliko "herran" ampuminen helpompaa jos hän puhui ruotsia?

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

06.01.11 01:44

karivir kirjoitti:Lumikkia pakko peesata. Valitettavasti Ylikankaan Tie Tampereelle ei nyt ole käsillä. Muistan sen joka tapauksessa maininneen, että ennen Tamperetta käydyissä taisteluissa vangiksi jääneet punaiset lähes säännönmukaisesti ammuttiin. Kuitenkin upseerit huolehtivat usein siitä, että ruotsia puhuvat vangit säästettiin. Lieneekö tämä etnistä vai mitä syrjintää, jotain tällainen erottelu kertoo valkoisten upseerien ajatusmaailmasta.

Molemmat isovanhempani olivat punakaartissa ja säilyivät hengissä. Heidän puheidensa perusteella sotaan lähteminen perustui tyystin kotoisiin vastakkainasetteluihin. Tosin aiheesta puhuttiin melko vähän.
Tie Tampereelle -kirjassa on muutamia mainintoja ruotsin henkeä suojanneesta vaikutuksesta. Rislakin Kauhun aika -kirjassa on myös mainintoja.

Tampereen Teatteritalolla oli punakaartilaisia ja siviilejä. Konekivääriä (punaisten) käyttämään oli otettu ruotsinkielinen insinööri Hagman. Vähitellen punakaartilaiset livahtelivat ulos Teatteritalosta. Tiedettiin että valkoiset tappavat kaikki punaiset. Iltapäivällä 4.4 Teatteritalossa ei ollut juuri muita kuin "joitakin ruotsinkielisiä, jotka aivan ilmeisesti juuri äidinkieleensä luottaen päättivät jäädä paikoilleen ja kohdata siellä valkoiset. He eivät luottamuksessaan pettyneetkään. Valkoiset, kaikeksi onneksi vielä Pohjanmaan ruotsinkieliset, tunkeutuivat rakennukseen klo neljän jälkeen iltapäivällä 4.4." Ruotsinkieliset säästyivät.

"Eräs valkoinen seisoi Kauppaseuran pihalla ja huusi Matille [Matti Puupponen]: 'Röda eller vita?' 'Vita!' vastasi Matti" ikkunasta huutaen. Tässä kohtaa ei ole mainintaa, mitä olisi tapahtunut, ellei Matti olisi ymmärtänyt ruotsinkielistä kysymystä. Kysyä ruotsiksi Tampereella on outoa, ellei sillä testattu ruotsin osaamista.

Ylikangas: "Ruotsi suojasi muitakin. Ruotsin pelastusvoimaan luotti Melinin komppanian soturi Johannes Juthnäs, joka oman toverin pistimestä vahingossa pahoin haavoittuneena piiloutui kattohupatehtaan pannuhuoneeseen. Kun käytävällä liikkui johtaja Ramsayn perheen kaunis keittäjätär Alma Hedman puhellen ruotsia ystävälleen, Juthnäs laahautui esiin piilostaan ja sanoi peltästyneelle tytölle 'Minä kuulen enkelten kieltä.' Juthnäs pelastui."

Harmoisten sairaalan potilaiden ja hoitohenkilökunnan teloitukset.

Ylikangas mainitsee, että joukkoa johti Artturi Palmela ja että siihen kuului mm filosofian ylioppilas Albert Gyllenbögel. Jukka Rislakki kirjoittaa, että sairaalalle tullutta joukkoa johti maisteri vääpeli Albert Gyllenbögel.

Potilaat ammuttiin peteihinsä ja hoitajat teloitettiin. Ylikangas: "kaksi muuta [hoitajaa] säästettiin tiettävästi sillä perusteella, että he osasivat ruotsia."

Rislakki kirjoittaa "Ruotsia puhuneet sotilaat kulkivat järjestelmällisesti vuoteelta toiselle ja ampuivat kaikkia potilaita - eivät välttämättä tappaakseen heti vaan jättääkseen heidät kitumaan". Ampujat tulivat parin päivän päästä tarkistamaan, olivatko potilaat kuolleet. Kaksi pääsi pakenemaan.

Jämsässä vankina ollut Rosa Friman kertoo, että "Punaisen Ristin porvoolaiset, kaksi miestä ja nainen, pääsivät elävinä pois Saarelta [Jämsän Saaren talo], koska osasivat puhua vain ruotsia.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

07.01.11 22:08

Sisällissodan valkoisen puolen osallisia on paljon vaikeampi selvittää, kuin punaisten. Punaisista saattaa olla teloitettujen nimiä ja on Sotasurma arkisto netissä, mutta keitä teloittajat olivat, ei helpolla selviä.

Yritin selvittää kolmen sodan alussa tapahtuneen rintama-linjojen taakse jääneen kaupungin valtaajat, johtajat ja massateloitukset.

OULUN VALTAUS 3.2.18

Valtausta johti ratsumestari Hannes Ignatius ja joukkoina olivat eteläpohjalaisia, ilmeisesti suojeluskuntalaisia.

Ilmeisesti yksi punainen teloitettiin jo taistelujen aikana. Uhrin sanotaan olleen Oulun punakaartin päälikkö Lindgren, vaikka hänet mainitaan myöhemmin olleen myös vankina lääninvankilassa. Taistelujen jälkeen sanotaan Oulussa teloitetun 10 punaista, mutta varsinaisia todisteita tästä ei ole. Jälkipuhdistus jäi joka tapauksessa Oulussa vähäiseksi
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=2

KUOPION VALTAUS 7.2.1918

Valtaukseen osallistuivat Kuopion suojeluskunta, pohjalaisia, Kajaanin sissejä ja jyväskyläläisiä, ilmeisesti suojeluskuntalaisia.
Valtauksen johtajia olivat mm Einar Vihma, Toivo Nousiainen ja Onni Purhonen.

Massateloituksia ei tehty.

Onni Purhonen meni pohjalaisia vastaan Rauhalahteen saadakseen heiltä aseita. Mahdollisesti tästä syystä ruotsinkieliset pohjalaiset (joihin viitataan alla) eivät olleet mukana Kuopion valtauksessa vaan mahdollisesti jatkoivat Varkauteen luovutettuaan aseet Purhoselle.


VARKAUDEN VALTAUS 21.2.1918

Varkauden valloitukseen osallistui suomenruotsalaisia joukkoja Pohjanmaalta ja Kajaanin sissejä.

Heti Eteläpohjanmaan aseistariisumisen jälkeen Mannerheim lähetti helmikuussa 1918 yhteensä 17 joukkoa ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta muualle Suomeen osallistumaan mm. Kuopion, Varkauden ja Mäntyharjun valtausoperaatioihin.
Venäläissurmat Suomessa 2.1 s. 12

Valkoiset valloittivat Varkauden 21.2.1918 taistelun jälkeen. Toivo Murtola kirjoittaa muistelmissaan Koskenniska -nimisen miehen Varkaudesta kertoneen hänelle, että Varkauden taistelun jälkeen “valkoiset kokosivat ensimmäiseksi siellä olevat venäläiset ja panivat heidät elävinä avantoon ja työntelivät pistimillä jään alle”. Vasta tämän jälkeen ajettiin kaikki punakaartilaiset sillalle riviin ja ammuttiin osa heistä. Varkauden paikallishistorian mukaan punakaartilaisten joukkoteloitus tapahtui Huruslahden jäällä. Teoksessa ei ole kuitenkaan tietoja surmatuista venäläisistä.
Venäläissurmat Suomessa 2.1 s.243

Valkoiset siis hukuttivat venäläiset ja ampuivat suomalaiset.

Venäläisten hukuttaminen oli erikoinen tappotapa Vaasan ja Uusikaarlepyyn seudulla.

Vaasalainen punakaartilainen Lars Roine (s. 1900) on muistelmissaan kertonut että “Vaasan varuskunnan venäläiset upseerit olivat paljastaneet yksittäiset bolševikit valkoisille, jonka johdosta useimmat heistä hukutettiin Vaasan kaupungin merenselän jäälle”. Roine kertoo myös kuinka hän oli kaupungilla kuullut, että “monet venäläiset vangit ammuttiin sotilasmakasiinin ja kasarmien edustalla ja sen jälkeen upotettiin railoihin jäällä”.Vasta tämän jälkeen ajettiin kaikki punakaartilaiset sillalle riviin ja ammuttiin osa heistä.
Venäläissurmat Suomessa 2.1 s.68

Erään kertomuksen mukaan venäläisiä vankeja teloitettiin kevättalvella 1918 joen jäälle, Kristillisen kansanopiston edustalle, ehkä noin kaksi sataa metriä seminaarista pohjoiseen. Tuolloin oli pyydetty teloittajiksi 17–18-vuotiaita vartijoita. Vastineeksi teloituksista nuorukaiset saivat luvan ottaa venäläisten hyvät saappaat Tämä tapaus saattaa olla yhteydessä Birckin mainitsemiin kaupungissa tapahtuneisiin muihin “likvidointeihin”, jolloin venäläisvankeja oli “heitetty joen railoihin”. Useissa tapauksissa surmaajat olivat ulkopaikkakuntalaisia, jotka saapuivat Uuteenkaarlepyyhyn selvittämään välejään entisten vastustajiensa kanssa. Kuitenkin kaupunkilaisiakin osallistui näihin tekoihin. Hukutettuihin kuului myös toinen luotsi, jonka ruumis nousi joen pintaan keväällä.
Venäläissurmat Suomessa 2.1 s.40

Varkaudessa siis hukutettiin venäläisiä, joka oli Pohjanmaan suomenruotsalaisten tapa tappaa venäläisiä.

Urho Kekkonen kirjoitti: Varkaudessa alkoivat sodan todelliset kasvot paljastua. Joukkoomme levisi tieto, että läheisen järven jäälle oli ammuttu vangiksi joutuneita punakaartilaisia. Osa meistä kajaanilaisista lähti Huruslahdelle katsomaan, mitä siellä oli tapahtunut. Sehän tiedetään nyt, että suojeluskuntalaiset olivat ilman tutkintoa ja tuomiota ottaneet vankien riveistä joka kymmenennen miehen ja ampuneet. Kun menimme jäälle, oli siellä teloitettuja vieri vieressä. En ole selvillä, kuinka monta vainajaa siellä oli, mutta nyt kun muistelen tuota aamua, on mielessäni kuva, että niitä oli sadan tienoilla. Minun ei tarvinne sanoa, että nuoreen 17-vuotiaaseen poikaan näky Huruslahden jäällä jätti lähtemättömän vaikutelman.
https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1

Urho Kekkosen kirjoitus lienee totta. Kajaanin sissit eivät osallistuneet teloituksiin, vaan näkivät ruumiit, jotka Pohjanmaan ruotsinkieliset suojeluskuntalaiset olivat teloittaneet ja joiden lähettämisestä Varkauden valloitukseen on maininta Sotasurmat-raportissa. Hukutettuja venäläisiä he eivät tietenkään nähneet.

Varkauden valloituksen johdossa oli Ernst Löfström, Novgorodissa syntynyt tsaarin upseeri. Luultavasti suomenruotsalainen. Hänen apunaan oli ruotsalainen Axel Rappe, joka oli vapaaherra eli aatelinen ja joka laati hyökkäyssuunnitelman. Hän kuului aktivisteihin, joka puhui vallankaappauksesta ja Suomen liittämisestä Ruotsiin.

Tehtaan valtauksen jälkeen Löffström (salanimeltä Toll) seisoi sillalla ja osallistui teloitettavien valintaan. Teloittajat olivat luultavasti Pohjanmaan suomenruotsalaisia.

Löfström oli ollut vain noin kaksi viikkoa ennen Varkauden valloitusta piiripäällikkönä Vaasassa (30.1.– noin 8.2.1918).

[...] kun vankijono - useampia satoja miehiä - vartioitten välissä ylitti sillan matkallaan tilapäiseen sijoituspaikkaansa kauppalan kirkolle, seisoi sillan korvassa "kenttäoikeus" - pari kolme paalliköitämme ja paikkakunnan edustajia, jotka todetessaan pahimpia punaisten kiihoittajia, johtajia tai tehtaan insinöörien murhiin osallistuneita, lausuivat "ammuttavaksi." Kuolemaan tuomitut siirrettiin hieman sivulle, jossa jo 15 miestä seisoi rivissä ampumavalmiina. Viisi vankia ammuttiin yhteislaukauksilla kerrallaan.[...]

[...] Koko taman puuhan johtaja oli Toll. Han seisoi kriminnahkaturkissaan ja lakis- saan sillan pielessä. Minä menin hänen luokseen ja sanoin, että tuntuu pahalta, kun sillä tavoin voidaan ampua viattomiakin. Toll taputti minua olalle sanoen jotakin, että koetetaan jarjestää. Meidän kohdaltamme järjestettiin asia siten, että "laskimme väärin." Mukanamme oli poliisi Anttila Varkaudesta. Pyysimme häntä sanomaan keitä oli sellaisia pahimpia punaisia siinä kymmenen lähellä. Meidän laskumme ei siis ollut varsin tarkkaa.[…]
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=2

Yllä olevat lausunnot viittaavat siihen, että ensin oli aikomus teloittaa summassa joka kymmenes vanki, mutta päätettiin ottaa paikallinen mukaan valitsemaan noin joka kymmenes pahimmasta päästä. Valinnan joutui tekemään mm poliisi Anttila.

Myöhemmin Löfström nimitti sotilaskomendantiksi Ensi Somersalon ja perusti kenttäoikeuden, jonka puheenjohtajaksi nimitti Elias Walfrid Sopasen.

Sopanen lakimiehenä tiesi varmasti, että kenttäoikeus, joka tutkii ja tuomitsee itse, on laiton. Mannerheimin kuulutti vasta Varkauden teloitusten jälkeen 25.2.1918 käskynsä josta tuli "ammutaan paikkalla" -nimellä tunnettu.
http://www.histdoc.net/historia/1917-18 ... 02-25.html

"Varkauden valloitusta seurasivat ankarat rankaisutoimet, joissa surmattiin noin 170-180 henkeä". Sisällissodan pikkujättilainen s. 157.
"Varkauden rankaisutoimien yhteydessa sai kaiken kaikkiaan surmansa noin 270 punaista." https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=2

Hukutetut venäläiset eivät taida sisältyä myöskään jälkimmäisiin Marko Tikan lukuihin.

Rappe on kirjoittanut mm Erövringen av Varkaus (22), Sveriges läge
(23), Operationerna på Savolaksfronten (24), Ledningen av östarméns
operationer (28) samt ett flert. brosch. o.upps. i facktidskr. o. dagspress
http://runeberg.org/vemardet/1943/0677.html

Rappen kirjoituksia en ole löytänyt mistään. Liekö niitä käytetty tapahtumien selvittelyissä lainkaan hyödyksi, vaikka ne toki voivat olla kaunisteltuja, koska Ruotsiin palattuaan ruotsalaisia vapaaehtoisia pidettiin murhaajina.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

29.01.11 00:53

Lupailin seuraavaksi etapiksi Länkipohjan verilöylyä. Palaan kuitenkin hiukan taaksepäin tämän ketjun aiheessa. Nimittäin rasismiin.

Löysin Ruotsissa käytävästä keskustelusta maininnan Sven Palmesta. Hän on lausunut maaliskuussa 1918 (siis sisällissodan aikana) haastattelussa näin:

"vilja vi bibehålla det specifikt svenska raselementet vid sin betydelsefulla ställning i Finland - något som även för oss själva är av största betydelse - så måste vi knyta Finlands folk nära till Skandinavien. Medlet att göra detta är den svenska hjälp, som vi nu kunna lämna."

Suomeksi: "Haluammeko säilyttää erityisen ruotsalaisen rotuelementin sen merkittävässä asemassa Suomessa - jotain josta meille itsellemme on suuri merkitys - siin täytyy meidän sitoa Suomen kansa lähelle Skandinaviaa. Sen tekemisen keinona on ruotsalainen apu, jonka me voimme ojentaa".

Kyse oli siis ruotsalaisen rodun pitämisestä Suomessa merkittävässä asemassa ja Suomen kansan sitomisessa Skandinavian suuntaan. Sama seikkahan on usein esillä mm pakkoruotsikeskusteluissa.

Trots 80 år af skilsmessa och trots att Finlands kultur naturligtvis af ras- och språkförhållanden samt af inflytande österifrån fått många egendomligheter, som ej återfinnas hos oss, så är dock vår kultur i det hela gemensam. Det är i kärleksfullt fasthållande af denna kultur, som jag tror att Finlands största styrka just nu ligger. Och bryggan till denna kultur, till den stora vesterländska odlingen, heter ännu för Finland: svenska språket.

Suomeksi: "Huolimatta 80 vuotisesta erosta ja huolimatta, että Suomen kultuuri luonnollisesti rotu- ja kieliolosuhteista sekä idästä päin tulleesta vaikutuksesta on saanut monia erikoisuuksia, joita ei meissä löydy, on meidän kulttuurimme kokonaisuudessaan yhteistä. Sen kulttuurin rakkaudentäytteisessä kiinnipitämisessä uskon Suomen suurimman voiman olevan juuri nyt. Ja silta siihen kultuuriin, suureen länsimaisuuden viljelyyn, on Suomessa edelleen nimeltään: ruotsin kieli."
http://sv.wikipedia.org/wiki/Sven_Palme

Myös tuo jälkimmäinen on tuttua pakkoruotsikeskusteluista.

Sven Palme oli Olof Palmen isä. Poika Olof kirjoitti:
Hän kirjoitti mm
"I hvarje finne gömns, trots seklers odling, en bit barbar, som ännu länge tarfvar, liksom hittliis, vård och tuktan. Finnar själfva, alla bättre andar bland dem, veta detta" Lähde: http://sv.wikipedia.org/wiki/Olof_Palme_(historiker)

Suomeksi: Jokaiseen suomalaiseen kätkeytyy, vuosisatojen viljelystä huolimatta, pala barbaaria, joka edelleen tarvitsee, kuten tähän asti, hoitoa ja kuria. Suomalaiset itse, kaikkein parhaat sielut heidän joukossaan, tietävät sen.

On varsin mielenkiintoista, että samat teemat, joita ruotsalaiset (Palme on alkuaan suomenruotsalainen toki) käyttivät Suomen sisällissodan aikaan ovat edelleen esillä tämän päivän kielipoliittisessa keskustelussa.

Ruotsissa mainitaan myös, että Oscar Palme osallistui Suomessa punaisten teloituksiin. Hän oli Sven Palmen velipuolen poika.

Vielä on myös Nils Palme, joka oli Pietarsaaren tykistökoulussa yhdessä Olof Palmen kanssa. Jotenkin lienevät sukua keskenään.

David Palme kirjoitti vuonna 1997:
"Dock, här finns något som är svårt att förstå: hur kunde finlandssvenskarna, en av de mest fredliga, bildade och kultivera- de folkgrupperna i världen, plötsligt sjunka ner i mordorgier av närmast sta- linistisk natur, för att sedan åter höja sig till den kulturella nivå där vi är vana att finna dem? Morden 1918 begicks inte all- tid av finnar mot andra finnar. Inte ens den överresta svenska militären var utan skuld"
http://www.palme.nu/david/vmr.pdf

Suomeksi: "Kuitenkin tässä on olemassa jotain mitä on vaikea käsittää: kuinka suomenruotsalaiset, eräs rauhallisimmista, koulutetuimmista ja sivistyneimmistä kansanryhmistä maailmassa, yhtäkkiä upota alas murhaorgioihin, jotka ovat lähes stalinilaisia luonteeltaan, sitten nostaakseen itsensä kulttuuriselle tasolle, jolla olemme heidät tottuneet näkemään? Murhia 1918 ei tehty aina suomalaisten toimesta suomalaisia vastaan. Ei edes ruotsalaiset sotilaat ole ilman syyllisyyttä."

Kirjoittaja David Palme on samaa sukua Olof Palmen ja Sven Palmen kanssa.

David Palme ihmettelee myös miksi Suomen sisällisodasta on edelleen vaikea puhua. Amerikkalaiset puhuvat omastaan.

Olen taipuvainen kannalle, että Suomen sisällissodasta on vaikea puhua niin kauan, kuin sodan aikaisiin hirmutekoihin syypäät eivät ole nimettyjä myös valkoisten puolella. Yritämme Suomessa suojella meidän hirviöitämme ja otamme syyllisyyttä omalle kontollemme kollektiiviseksi taakaksi.

Kuten David Palme toteaa kirjoituksessaan, suuri osa syyllisyydestä lankeaa murhaorgioihin alentuneisiin suomenruotsalaisiin ja osin ruotsalaisiin. Turhaan pelkäämme nimetä heitä.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

30.01.11 22:31

Vetehinen kirjoitti:Lupailin seuraavaksi etapiksi Länkipohjan verilöylyä. Palaan kuitenkin hiukan taaksepäin tämän ketjun aiheessa. Nimittäin rasismiin.
Tuli tehtyä virhe ja muokattua edellinen viesti kokonaan uusiksi, vaikka tarkoitus oli lisätä uusi viesti. Siitä syystä lupaus seuraavasta Länkipohjan etapista hävisi.

Lisäyksiä Kuopion valtaukseen:

Kuopion valtaukseen osallistuivat:

Kolme Kuopion suojeluskuntakomppaniaa
Kajaanien sissien osasto
Pohjalaisia: ylistarolaisia ja isokyröläisiä johtajinaan jääkärit Komonen ja Kokkonen
Jyväskyläläisiä

Alueen korkein komentaja oli C.W Malm, joka oli "resolut och modig och altigenom ärans man" Lähde: Einar Wichmann Finlands frihetskrig II s. 353

Malm oli syntynyt Novgorodissa (kuten Löfström) ja oli ns tsaarin upseeri.

Kuopion taisteluissa kaatui 8 valkoista ja yli 10 haavoittui. Punaisia kaatui 4 ja haavoittui yli 10.

Lukujen perusteella mitään punaisten vankien teloittamisia ei tehty. Valkoisten johto oli suomalaisten käsissä. Samoin joukko-osastot olivat suomalaisia.

Varkauden valloitus

Tikan kirjoituksessa on:
[...] kun vankijono - useampia satoja miehiä - vartioitten välissä ylitti sillan matkallaan tilapäiseen sijoituspaikkaansa kauppalan kirkolle, seisoi sillan korvassa "kenttäoikeus" - pari kolme paalliköitämme ja paikkakunnan edustajia, jotka todetessaan pahimpia punaisten kiihoittajia, johtajia tai tehtaan insinöörien murhiin osallistuneita, lausuivat "ammuttavaksi." Kuolemaan tuomitut siirrettiin hieman sivulle, jossa jo 15 miestä seisoi rivissä ampumavalmiina. Viisi vankia ammuttiin yhteislaukauksilla kerrallaan.[...]

[...] Koko taman puuhan johtaja oli Toll. Han seisoi kriminnahkaturkissaan ja lakis- saan sillan pielessä. Minä menin hänen luokseen ja sanoin, että tuntuu pahalta, kun sillä tavoin voidaan ampua viattomiakin. Toll taputti minua olalle sanoen jotakin, että koetetaan jarjestää. Meidän kohdaltamme järjestettiin asia siten, että "laskimme väärin." Mukanamme oli poliisi Anttila Varkaudesta. Pyysimme häntä sanomaan keitä oli sellaisia pahimpia punaisia siinä kymmenen lähellä. Meidän laskumme ei siis ollut varsin tarkkaa.[…]

Ensimmäinen on T. Sorrin muisteloista ja jälkimmäinen O.I. Virtasen muistelmista.

Keitä olisivat olleet ne Sorrin mainitsemat 2-3 päällikköämmme?

Axel Rappen kirjoituksesta Erövningen av Varkaus ilmenee, että valtaukseen osallistuneita joukkoja olivat suomenruotsalainen Vaasan komppania, Savonlinnan komppania, Pieksämäkeläisiä, joitakin Kymenlaakson miehiä ja C. W. Malmin joukot Kuopiosta. Jälkimmäisiin kuuluivat ilmeisesti Kajaanin sissit.

Suomenruotsalaista Vaasan komppaniaa johti ruotsalainen vapaaherra ja vänrikki Gabriel Cronstedt. Savonlinnan komppaniaa johti saksalainen "yliluutnantti von Zedtwitz". Se ei kuitenkaan ollut hänen oikea nimensä, joka oli korpraali Karl Muller. Heppu oli paennut Venäjältä sotavankeudesta, omaksunut von Zedtwitzin identiteetin ja henkilöpaperit.

Pieksämäkeläiset ja osa Savonlinnan komppaniasta jäi vartioimaan Varkauden rautatieasemalle ja Lehtoniemeen kerättyjä punavankeja. Mitään välittömiä teloituksia ei tapahtunut. Kuopion valtausta johtanut C. W. Malm oli Varkauden itäpuolella, eikä oikeastaan edennyt lainkaan. Rappe syyttääkin Malmia passiivisuudesta. Malm ei ollut passiivinen Kuopiossa. Osasiko hän välttää menemästä Huruslahdelle tietäen, että suomenruotsalainen Löfstörm, ruotsalainen Cronstedt ja saksalainen von Zedtwitz suunnittelivat joka kymmenennen vangin surmaamista?

Punaisten viimeinen linnake oli massatehdas, jonka edessä on silta yli Huruslahden. Tässä tapahtuivat punavankien teloitukset heti antautumisen jälkeen.

"Varkaus var intaget och dess röda försvarare infångade. Dagen var löjtnant Cronstedts, Oberleutnant v. Zedtwitz' och Vasa kompanis"
Rappe: Erövningen av Varkaus s. 399

Suomeksi: Varkaus oli otettu ja sen punaiset puolustajat vangittu. Päivä oli luutnantti Cronstedtin, yliluutnantti von Zedtwitzin ja Vaasan komppanian.

Ne kaksi - kolme päällikkö Huruslahden sillalla olivat siis suomenruotsalainen Ernst Löfström, ruotsalainen Gabriel Cronstedt ja saksalainen v. Zedtwitz.

Tuossa ovat ne henkilöt, jotka ovat vastuussa Huruslahden arpajaisten toimeenpanosta.

Sillalla oli siis Vaasan komppania ja osa Savonlinnan komppaniasta. T. Sorri ja O.I. Virtanen kuuluivat luultavasti Savonlinnan komppanian osaan, joka oli sillalla.

Virtasen lausunnon mukaan "laskimme väärin". Me tarkoittanee muita Savonlinnan komppanian miehiä. He siis pyrkivät pienentämään teloitettavien määrää siitä. Salaa huijaten korkeinta upseeria suomenruotsalaista Ernst Löfströmiä.

Aikaisemmin esitin kuvauksen venäläisten hukuttamisesta ja, että venäläisten hukuttaminen oli Pohjanmaan suomenruotsalaisella rannikolla tappotapa Venäläissurmien mukaan.

Axel Rappen kuvaus tapahtumista vahvistaa, että juuri suomenruotsalainen Vaasan komppania oli läsnä Huruslahden sillalla ja sen miehet melko varmasti olivat niitä, jotka hukuttivat venäläiset ja teloittivat antautuneet punaiset vangit.

Varkauden valtaukseen saakka massateloituksia ei oltu tehty. Valtaajat olivat olleet suomalaisia ja suomalaisen johdon alaisuudessa.

Antautuneiden massateloitukset alkoivat Varkaudessa, jonne saapui suomenruotsalaisia joukkoja johtajaan ruotsalainen vapaaherra ja suomenruotsalainen tsaarin upseeri Löfström. Löfström oli vain muutamia päiviä aikaisemmin ollut Vaasan piiripäällikkö.

"Sedan kvinnor och barn blivit avskilda, ordnades de till synes fullständigt apatiska fångarna sex och sex i en djup kolonn, som framfördes till fabriksgrindarna vid bron, varifrån de, decimerade till antalet, så småningom infördes i fabrikskyrkan, där de provisoriskt blevo installerade. Under nattens annas stilla timmar fingo många med sitt liv sona de talrika brott och de gräsliga grymheter som utmärkt den röda terror, vilken behärskat Varkaus och trakten omkring, men vars korta och hemska saga nu bragts till en blodigt slut"
Rappe: Erövningen av Varkaus s. 400

Rappe käyttää sanaa decimera, joka tarkoittaa ruotsissa vähentämistä, mutta sen tausta on joka kymmennen valinta arvalla teloitettavaksi. Tulee roomalaisesta sotaväestä. Luultavasti Rappe tarkoittaa sanalla kirjaimellisesti joka kymmenennellä vähentämistä, jota tukevat muutkin lähteet.

Joka kymmenennen vangin teloittaminen on luultavasti harkittu ja suunniteltu toimenpide. Se ei lähtenyt paikallisista varkautelaista vaan valkoisista upseereista.

Jotta ketä tahansa ei sentään summamutikassa ammuttaisi joka kymmenentenä, määrättiin paikallisia sanomaan ketkä on ammuttava. Ja suomalaiset valkoiset "laskivat väärin" tarkoituksenaan laskea teloitettavien määrää.

Ehkä seuraavaksi pääsen Länkipohjaan, jonne Vaasan komppania jatkoi matkaansa ja jossa tapahtui punavankien teloituksia.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”