Heikki Hiilamo kirjoittaa Tieteessä tapahtuu lehdessä 1/2011 otsikolla Historioitsijat tupakkateollisuuden palveluksessa. Hiilmon artikkelin mukaan tupakkateollisuus olisi alkanut palkata myös historioitsijoita asiantuntijatodistajikseen ja, että se näiden lausuntojen perusteella olisi saanut voiton kevytsavukeoikeudenkäynnissä myös Suomessa. Hiilamon väitteen mukaan Professori Pertti Haapala olisi toiminut tupakkateollisuuden hyväksi antaessaan lausunnon, jossa tarkastellaan yleistä tietoisuutta tupakanpolton vaarallisuudesta Suomessa 1950-luvulta 1970-luvulle.
Hiilamon kertoo, että Yhdysvalloissa historioitsijat ovat todistelleet, että tupakan haittavaikutukista oli ns. yleistä tietoa ja, että Haapalan lausunto olisi ”kopio Yhdysvalloissa tupakkateollisuuden puolesta todistaneiden lausunnoista.”
Hiilamon mukaan Haapalan mielestä Suomessa tiedettiin tupakan terveyshaitoista:Yhdysvaltalainen historian professori Louis Kyriakoudes (2006) kävi läpi 18 historioitsijan yhteensä 27 tupakkateollisuuden puolesta Yhdysvalloissa antamaa todistajalausuntoa ”yleisestä tietoisuudesta” vuosina 1988–2003. Lausunnot pohjautuvat kahteen väljästi käytettyyn käsitteeseen – ”tietoisuus” (awareness) ja ”yleinen tieto” (common knowledge) – joiden avulla pyrittiin osoittamaan, että Yhdysvalloissa yleisö tiesi tupakan aiheuttavan sairauksia ja muodostavan riippuvuutta.
Historioitsijoiden todistukset perustuivat Yhdysvalloissa sanoma- ja aikakauslehti- aineistoihin sekä oppimateriaaleihin. Lisäksi oli kerätty viitteitä populaarikulttuurista sekä terveysviranomaisten ja tunnettujen julkisuuden henkilöiden lausumista. Yhdysvaltalaisissa todistuksissa esiintyi mainintoja yksittäisistä elokuvista, joissa tupakointia näyttäytyy kielteisenä ilmiönä. Kyriakoudesin analysoimissa tupakkateollisuuden historioitsijoiden todistuksissa ei käsitelty tupakkateollisuuden yleisölle suuntaamaa terveysinformaatiota, ei mainontaa ja myynnin- edistämistä eikä tieteellistä kampanjaa terveys- haittojen ja riippuvuuden kiistämiseksi.
Hiilamo perää historiatieteeltä ”edistysaskelta”:Pertti Haapalan totesi lausunnossaan, että ”Suomessa tiedettiin tupakoinnin terveyshaitoista koko 1900-luvun ajan, vaikka tupakointia koskeva terveystieto muuttui ajan kuluessa”.
Helsingin hovioikeus myönsi toukokuussa 2010 päätöksessään, että Haapalan tutkimuksen rajaus ja metodologiset lähtökohdat johtivat liian korkeaa arvioon terveysvaarojen tietotasosta. Tästä huolimatta hovioikeus hyväksyi pitkälti Haapalan johtopäätökset – ja ratkaisi niiden perusteella jutun vastaajien eduksi. Oikeuden mukaan jo 1950-luvun loppupuolelta alkaen olisi yleisesti ainakin aikuisten keskuudessa tiedetty, että savukkeet aiheuttavat vakavia terveysvaaroja. Tuolloin alaikäisten kantajien olisi pitänyt tietää tämä ja lopettaa tupakointi.
Tupakkateollisuuden strategia on menestynyt. Yhdysvalloissakin enää vain kaksi edellä mainittua historian professoria suostuu kantajien todistajaksi. Tupakkateollisuuden puolesta todistaa parisenkymmentä historioitsijaa, jotka tosin pyrkivät pitämään piilossa tämän puolen akateemisesta toiminnastaan. Tuomioistuimilla ei ole käytettävissään riittävän monipuolisia ja perusteellisia tieteellisiä arvioita.
Heikki Hiilamo on saanut rahoitusta tupakkapoliittiselta Suomen ASH –yhdistykseltä.Ehkä historiatieteellä voisi olla nyt vastaavan edistysaskeleen paikka: Mitä voidaan todella tietää ja sanoa nykyisten aineistojen ja metodien avulla terveyshaittojen yleisestä tiedosta? Miten aineistoja ja metodeja voitaisiin kehittää? Tämän keskustelun pohjaksi olisi erittäin tärkeää saada Haapalan käyttämä aineisto – jos sellainen on olemassa – nyt oikeudenkäyntien päätyttyä julkiseksi ja sellaisten historioitsijoiden analysoitavaksi, joilla ei ole yhteyksiä kevytsavukejuttuun. Samalla selviäisi myös se, voidaanko tämän aineiston perusteella ylipäätään sanoa mitään ihmisten pään sisäisistä tiloista menneinä aikoina.
Aiheesta on aikaisemmin keskusteltu Agricolan foorumilla vuonna 2009 otsikolla:
Tutkimuksen sidonnaisuudet, johon myös Pertti Haapala osallistui puheenvuorollaan.
***
