Unkari taitaa muistuttaa Suomen tilannetta jossain määrin. Latina oli ollut oppineitten kieli ja unkarin kieleen oli omaksuttu latinalaisia sanoja ja kun saksaa yritettiin tuoda viralliseksi kieleksi, alkoivat unkarilaiset miettiä, että miksi ei kansan kieli unkari voisi olla virallinen kieli ja korvata latinan.Jussi Jalonen kirjoitti:Esimerkiksi sukulaiskansamme unkarilaiset, jotka olivat käyttäneet latinaa virkakielenä 1700-luvun lopulle asti, havaitsivat unkarin kielen samalla tavoin puutteelliseksi - itse asiassa suomen kieleen verrattuna nähtävästi vielä paljon puutteellisemmaksi - ja ryhtyivät
Erona Suomeen verrattuna oli, että Unkarin aatelisto oli unkarinkielistä (Suomessa vieraskielistä), mutta heidän unkarissaan oli ulkomaalaisia lainoja, joita kansan kielisessä unkarissa ei ollut, ja noita lainoja alettiin unkarilaistaa.
Toinen ero lienee siinä, että kun Suomessa siirryttiin latinasta vähemmistön kieleen ruotsiin, niin Unkarissa siirryttiin enemmistön kieleen unkariin.
Ihan mielenkiintoinen artikkeli.
Siinä mm mainitaan, että saksan kieli oli pirstoutunut murteisiin eivätkä eri murteiden puhujat ymmärtäneet toisiaan ja tarvittiin standardisointia. Tämä siis 1700-luvulla. Mielenkiintoinen kysymys onkin, oliko saksa virallinen kieli? Oliko se puutteistaan huolimatta koulutuksen ja hallinnon kieli ja jos oli, miksi saksa saattoi olla ilman standardisointia ja ilmeisesti puutteellisella sanastolla tuossa asemassa, jossa suomi ei eräiden suomalaisten mielestä mitenkään voinut olla.
Mikä mahtaa olla tilanne ruotsin osalta?