Kuka myönsi Hitlerin sotilaille Suomen miehitysoikeuden?

[Martti Tapio Pelho]

T.M. Kivimäki kertoo muistelmissaan (Suomalaisen poliitikon muistelmat, WSOY, 1965 s. 197-8) Suomen Hitlerin Saksalle myöntämästä kauttakulkuoikeudesta seuraavasti:

“Barbarossa-suunnitelmaan sisältyi jo varhaisessa vaiheessa ajatus saada ote Suomesta kauttakulkusopimuksen avulla. Sopimusta laadittiin vain harvoja kappaleita, eikä sitä esitelty hallitukselle. Ryti esim. ilmoitti, ettei hän ole nähnyt sitä, ja minäkin sain nähdä sen vasta sodan päätyttyä.

Jälkeenpäin syntyi epätietoisuutta, kuinka ja kenenkä toimesta kauttakulkuoikeus myönnettiin. Mannerheim on muistelmissaan esittänyt, ettei asian ratkaisu kuulunut hänen valtuuksiinsa. Hän oli kehottanut Veltjensiä (saksalainen asekauppias – MP) esittämään asiansa Rytille, mutta Veltjens oli vastannut, että hänen tuli välttää kosketusta johtaviin hallituksen jäseniin. Veltjens oli lisännyt, että hänen tuli saada esitykseensä ehdoton vastaus, joko jaa tai ei. Mannerheim selitti myöhemmin keskustelleensa asiasta Rytin kanssa, jolloin Ryti oli antanut luvan vastata myönteisesti. Ryti on kuitenkin kertonut tavanneensa Veltjensin vasta tämän toisen matkan yhteydessä, joten on mahdollista, että hän oli unohtanut Veltjensin ensimmäisen muodollisen esittäytymiskäynnin.

Sotasyyllisyyskysymyksen yhteydessä Mannerheim kutsui minut luokseen ja kysyi, enkö voinut todeta, että Ryti oli saanut hänelta tiedon. En tahtonut puuttua asiaan, sillä oletin Mannerheimin muistavan, että olin Wittingiä pyytänyt vastaamaan jaa- tai ei-sanalla, oliko hallitus käsitellyt kauttakulkuasiaa vai ei. Viittasin ulkoministerin minulle lähettämään jaa-sähkeeseen. Tämän enempää ei kotimaisista lähteistä ole saatu selvitystä edellä asetettuun kysymykseen.

Myös Kallio, joka vielä silloin oli presidenttinä, on vedetty esille kysymystä selviteltäessä. On väitetty, että hän sai halvauksen Kultarannassa, kun hänelle ilmoitettiin Saksalle myönnetystä kauttakulkuoikeudesta.”

Kivimäen mukaan kysymyksessä ei todellisuudessa ollut edes kauttakulusta vaan “melkoisten sotilasryhmien jäämisestä kulkureitin varrelle”.

Saksalaisten sotilaiden “kauttakulkua” koskevaan, Mannerheimin hyväksymään, sotilaiden sopimukseen Saksa sai ujutettua tulkinnanvaraisen ja epäselvän satamamäärittelyn “Itämeren pohjoiset satamat”.

Kivimäen mukaan sotilaiden sopimuksen lavea satamamäärittely antoi Saksalle tosiasiassa laillisen oikeuden Etelä-Suomen miehittämiseen.

Sopimustekstissä puhutaan “kertakaikkisesta enintään 5000 saksalaisen sotilaan kauttakulkuoikeudesta Suomessa”. Saksalaisia sotilaita saapui Suomeen heti kymmenkertainen määrä ja suurin osa jäi vastoin sopimusta “matkan varrelle”.

Suomen hallitus teki Saksan kanssa asiasta valtiosopimuksen vasta 10 päivän kuluttua siitä kun ensimmäiset saksalaiset sotilaat olivat jo rantautuneet Suomen kamaralle. Valtio-oikeudellisesti kysymys oli sotilasmiehityksestä - ei kauttakulusta.

Kivimäki kirjoitti kerrotun pohdinnan vuonna 1965. Voiko sotilasteknisen sopimuksen perusteella Saksalle Suomen miehitysoikeuden kauttakulkusopimuksessa delegoinut olla kukaan muu kuin Mannerheim? Onko asia selvinnyt tai tarkentunut myöhemmin saksalaisista lähteistä?

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[laitman]

Tuskinpa voidaan sanoa, että Saksa olisi miehittänyt Suomen. Kun olen lukenut Yhteysesikunta Roin asiakirjoja, niin löytyy paljon saksalaisten valituksia, jotka eivät viittaa miehitykseen. Esimerkiksi suomalaiset olivat jossain pahoinpidelleet saksalaisia, heidän joukossa upseereitakin, ja suomalaiset poliisit seisoivat vieressä nauramassa. Tälläistä ei tapahtunut muissa "miehitetyissä" maissa.

Kun saksalaisia majoitettiin Pohjois-Suomessa se tapahtui täysin Suomen lainsäädännön puitteissa. Majoitusasiamiehet ja majoituslautakunnat vaativat täyden korvauksen ja yksityisille maksettiin käypä vuokra ja korvauksia vahingoista.

Jos tuo kauttakulku tulkitaan miehitykseksi, niin Ruotsi salli Saksan miehityksen jo ennen Suomea, kesällä 1940 kun kauttakulku alkoi.

Laitman

[Emma-Liisa]

En ehtinyt lukea kokonaan timo J. Tuikan elämäkertaa Kaarlo Hillilästä Kekkosen takapiru, kun se jo piti palauttaa kirjastoon. Mutta se kävi ilmi, että Lapin maaherrana Hililä piti tiukasti kiinni siitä, että siviiliasiat kuuluvat hänelle.

Kannattaisi ehkä vertailla, millaiset oikeudet USA:n armeijalla oli sodan aikana liittolaismaassaan Englannissa.

[Martti Tapio Pelho]

Kirjoitin Kivimäen muistelmien pohdintaa oikein lainaten sotilasjohtomme alkujaan hyväksymän ns. kauttakulkusopimuksen, Saksan puolelta harkitulla virheellisellä satamamäärittelyllä Saksalle annetusta laillisesta miehitysoikeudesta - en siis Saksan miehityksestä.

Kirjoitin:

Saksalaisten sotilaiden “kauttakulkua” koskevaan, Mannerheimin hyväksymään, sotilaiden sopimukseen Saksa sai ujutettua tulkinnanvaraisen ja epäselvän satamamäärittelyn “Itämeren pohjoiset satamat”.

Kivimäen mukaan sotilaiden sopimuksen lavea satamamäärittely antoi Saksalle tosiasiassa laillisen oikeuden Etelä-Suomen miehittämiseen.

Sopimustekstissä puhutaan “kertakaikkisesta enintään 5000 saksalaisen sotilaan kauttakulkuoikeudesta Suomessa”. Saksalaisia sotilaita saapui Suomeen heti kymmenkertainen määrä ja suurin osa jäi vastoin sopimusta “matkan varrelle”.

Käsitykseni mukaan Kivimäen pohtimassa asiassa on kysymyksessä Mannerheimin virkavastuita koskevasta harkitusta teosta ajankohtana, jolloin maassa oli edelleen voimassa poikkeustila ja maan johdossa tasavallan presidentin nimittämä perustuslaillinen hallitus.

Kun Saksan sota-alukset rantautuivat ensiksi Vaasan Vaskiluotoon, heitä vastaan tullut suomalainen upseeri kieltäytyi virkavelvollisuuksiensa mukaisesti oikein toimien tervehtimästä ja kättelemästä saksalaisia. Saksalaisille ei annettu lupaa poistua laivoistaan. Virkavelvollisuuksien mukaan saksalaiset olisi tullut pidättää kuulusteluja varten maahantunkeutumisrikokseen ryhtyneinä tai ampua.

Kun Vaasan satamasta upseeri otti yhteyttä esimiehiinsä, myös Vaasan poliisipäällikköön, ilmeni ettei Vaasan poliisipäällikkö, joka oli virkansa puolesta oikeutettu ja velvollinen tietämään ulkovallan sotilaille myönnetyn rantautumislupa-asian, ei tiennyt mitään Saksalle jo myönnetystä rantautumisluvasta. Kun asiaa kysyttiin Vaasasta hallituksen sisäministeriltä, jolle kyseisestä lupa-asiasta päättäminen ( tai asiaa koskeva esittelyvelvollisuus hallituksessa) viran puolesta tulli- ja poliisiasiana olisi kuulunut, paljastui ettei sisäministerikään tiennyt Saksan sotilasosastoille jo "jossakin" myönnetystä rantautumisoikeudesta.

Mitä Mannerheim rooliin todellisena päätöksentekijänä ns. kulkulupa-asiassa tulee, lainaan everstiluutnantti evp Anssi Vuoremaan 16.3.1989 sanomalehti Lappeenrantalaisen päätoimittajalle kirjoittamaansa sotilasasiantuntijan luonnehdintaan Mannerheimista:

"Käytettävissäni olevat tietolähteet varsin yksimielisesti toteavat, että Mannerheim visusti varoi panemasta nimeään paperiin, joka myöhemmin tuli kompromettoimaan häntä. Ja kuolemantuomioiden toimeenpanoon käskeminen oli juuri tälläinen asia."

Omavaltainen rantautumisluvan myöntäminen Saksan armeijalle lienee myös "tälläinen asia".

Martti Pelho
suuhygienisti
Fuengirola
Andalusia

[historian harrastaja]

Lue sinä Pelho peloton Suomessa vuonna 2013 julkaistu M. Markovin "Finlandija. Puna-armeijan Suomi-opas 1939", toimittanut Pekka Tuomikoski.

Kuka myönsi puna-armeijalle ja Suomen kansanarmeijalle Suomen miehitysoikeuden 30.11.1939?