Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Saksan tuen loppuminen 1944

08.02.12 12:32

Ruokkoamaton wrote:Eiköhän lähde ole mainittu Seppinen josta sitten löytyvät viitteet tai eivät löydy.

Tosin arvelen ettei sinullakaan olisi ollut huomauttamista jos ao. kohdassa käytetty sanaa "katkaisi" (minkä nyt muutenkin olisi luullun olevan ymmärrettävissä).

No, liitytään turhiin nipottajiin ja todetaan ettei "vastarintaliikkeen" määritelmä rajoitu miehittäjää vastaan taisteleviin. Katsotaanhan esim Schollin sisarusten edustaneen Saksan vastarintaliikettä. (Tuli samalla se natsikorttikin...)
Pitäisikö hieman niuhottaa?

Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.

Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.

Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.

Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.

Kirjassa kerrotaan materiaalihankinnoista Saksasta viime sotiemme aikana. Mukana on myöskin Välirauhan aikaiset hankinnat Saksasta. Samoin kirjassa on lueteltuna kaikki laivakuljetukset rahtimäärineen ja saapumisaikoineen. Mukana on mm. ase, vilja- ja öljytoimitukset eriteltyinä. Saksasta tuotiin kirjan mukaan vuosina 1940-1944 kaikkiaan ainakin 84 laivallista aseita, ammuksia, elintarvikkeita, viljaa ja muuta materiaalia ja 120 kertaa polttoaineita. Tavaraa tuotiin Terän kirjan mukaan 26.9.1940 - 7.9.1944 kaikkiaan 119 445 538 kg. ja polttoaineita yhteensä 189 657 776 kg.

Sivu 155:

1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.

Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.

1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia

Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967

Asehankinnat 1944 Saksasta.

Keväältä 1944 käy ilmi sekin, kuinka Saksa toimitti Suomelle aseita , varaosia ja jopa leipäviljaakin. Näin siis oli vaikka kaikki piti olla seisauksissa rauhantunnusteluiden vuoksi! Kirjan lopussa on tuontitaulukot ja aikataulut. Saksa toimitti 3-6 viikon viiveellä OKW:lle aiemmin tehdyt tilaukset ja Terän mukaan Hitlerin 19.4.1944 esitetyksi antama asevientikielto olisi vaikuttanut käytännössä vasta toukokuun loppupuolella.

Kts. s. 92 Mitään luvattuja sotatarvikkeiden eriä ei tänä ajankohtana eikä toukokussa ollut toimittamatta. Kiellon olemassaolon tai ainakin sen tehokkuuden kyseenalaisuutta osoittavat myös huhtikuussa sovitut kokonaan uudet toimitukset. Vrt. sivu 50.

Sivulla 44: "Kiellon >>antamisen>> jälkeen lähti Stettenistä s/s >>Suomen Poika>> lastina 1307 tonnia, saapui Suomeen 28.4.44, sekä s/s >>Ceres>>, lastina 712 tonnia, saapui Suomeen 23.5.44. Matka Stettenistä Suomeen kesti noin kaksi vuorokautta. Vrt ss. 49 ja 50"

Sivu 49:

28.4.1944 toimitettiin mm.

1500 kpl 105H/33 laukauksia
10 000kpl 46kivpskr
24,2 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa. Kts. s. 92

23.5.1944 toimitettiin

100 000 kpl 105H/33 ruutipanoksia
50 000 kpl psmiinoja/Pilz (uusinta mallia s. 95)
23.5.1944 toimitettiin 2.3 miljoonaa 7.62 kiväärin patruunaa

Sivu 50: OKW ilmoitti 19.4.1944 päivän jälkeen erikseen sotataloustarkastajalle mitä tilauksia toimitetaan Suomelle.

21.4.1944 luvattiin

300 000 kpl tykistön sytyttimiä Az 23
23 000kpl Az 38 , jotka haluttiin tilata 5.5.44 varmistuksella
1000 sytytystulppia panssarivaunuihin

28.4.1944 luvattiin

200 tonnia trotyyliä kuukausittain, toimitetaan toistaiseksi
2.5.1944 5000 tonnia piikkilankaa, 1500 t toukokuu, 2000 t kesäkuu, 1500 t heinäkuu
28.5.1944 18 kpl 150H/40 sisäputkia ja 6 kpl / kk jatkossa

Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.

Veikko Palvo
Posts: 853
Joined: 12.10.09 13:13

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

10.02.12 16:51

Niitä sun näitä wrote:
Ruokkoamaton wrote:Eiköhän lähde ole mainittu Seppinen josta sitten löytyvät viitteet tai eivät löydy.


Mikä ihmeen aseidenvientikielto? Saksa toimitti sopimusten mukaisesti kaikki sovitut asetoimitukset ja viljaakin tuli Saksasta keväällä 1944 joka ainoa kuukausi Suomeen.

Martti V Terä kertoo tarkoin tilastoin ja tiedoin kirjoissaan mm. Saksan ja Suomen ase- ja materiaalikaupoista. Kyseinen sotilashenkilö oli itse noita kauppoja junailemassa käytännön suoritusportaassa, eli hoitamassa aikatauluihin, kuljetukseen yms. liittyviä asioita.

Terän kirjoissa on tilastoliitteet, josta käy ilmi päivämäärät, laivaustilastot ja osin jopa lastitiedot. Terän kirjoittamat kirjat ovat häkellyttävän yksityiskohtaista kerrontaa kaikilta osiltaan ja niistä saa hyvän kuvan mm. kesän 1944 tapahtumista.

Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.

Sivu 51: Vuoden 1944 tammi-toukokuussa viiden kuukauden kuluessa laivattiin 10 000 tonnia eli keskimäärin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna.
Nimim. ´Niitä sun näitä´ osoittaa, ettei Jukka Seppisen väite Saksan ase- ja elintarvikevientikiellosta ja toimitusten keskeyttämisestä huhtikuussa 1944 pidä paikkaansa.

( Jukka Seppinen, Paasikiven aikakauteen, Ajatus 2001 )
Ja
J.Seppisen mukaan Saksan vientikielto olisi aiheutunut siitä, että J.K.Paasikivi oli lähetetty Tukholmaan helmikuussa tapaamaan "salaa" Kollontaita.
Myöskin Tanner yritti Tukholmassa Ruotsin sos.dem. välityksellä saada aikaiseksi
neuvotteluyhteyttä, mutta NL:n lähetystösihteeri B. otettuaan yhteyttä Moskovaan ilmoitti Tannerille, ettei Kreml halua olla kontaktissa hänen kanssaan.
Ja
Paasikivi lähetettiin Carl Enckellin kanssa tapaamaa Molotovia 27.3-44 ja 29.3.1944.
J.Seppisen mukaan Enckell hermostui Paasikiven alettua puhua sotilasasioista, saksalaisten sijoituksesta Suomessa ja lienee estellyt Paasikiveä, joka Suomeen palattuaan kritisoi puolestaan Carl Enckelliä.
Molotov
vaati mm. "600 miljoonan $:n sotakorvauksia, vaikka vahingot NL:lle olivat olleet 1200 milj. $:a." Paasikivi ei kommentoinut.
J.Seppinen kirjoitta "Summan sinänsä olleen poliittisen vailla mitään asiallisia laskentaperusteita."
Molotov vaati myös demobilisaatiota ja saksalaisten internoimista. Ja samaa on ehkä esittänyt Kollontaikin, joka Paasikiven tapaamisen jälkeen alkoi Tukholmasta käsin levittää disinformaatiota, jonka mukaan puna-armeija hyökkää Dietl´n saksalaisia - e i
suomalaisia vastaan.
Suomeen paluupäivänsä 1.4.1944 Paasikivi tapasi Mannerheimin ja ulkoministeri Ramsayn Mannerheimin salonkivaunussa H:gin Pitäjänmäellä kannattaen voimakkaasti NL:n ehtojen hyväksymistä.

Seuraavana päivänä 2.4.1944 Paasikivi selosti NL:n ehtoja Ulkoasiainvaliokunnalle vakuuttamatta ketään sen jäsenistä.
Ja J.Seppisen mukaan Paasikivi oli tiuskaissut Tannerille: "Suomella ei ole miehiä, eikä ole ollut koko sodan aikana!" "Fagerholm kuvaa Paasikiven r ä h j ä n n e e n
( domderade ) "suoraa huutoa" Suomen politiikkaa vastaan ja vaatineen jatkoneuvotteluita, joiden aikana Suomi sitten "varmasti" saisi myönnytyksiä."

"Kansliapäällikkö Hynninen
mm. sanoi 2.4.-44 "venäläiset ovat asettaneet niin tiukkoja ehtoja erityisesti saksalaisten poistamiselle maasta, että ne ovat käytännössä mahdottomia, kun ehtoja ei voitaisisi täyttää, venäläiset saisivat tekosyyn ( demobilisaation jälkeen )
asian ottamiseen omiin käsiinsä ja
puna-armeija marssisi Suomeen."

Kiukkuinen Paasikivi "unohti" mm. 1941 saksalaisten suorittaman Leningradin valtauksen johdosta kirjoittamansa puheen.
Ja elämänsä aikana Paasikivi ehti Vanhasuomalaisena myöntyväisyymiehenä kannattaa tsaarin Venäjää, ( Bobrikov nimitti J.K.P.: Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin ) Keisarin Saksaa, ( kuningashanke ja kaksikamarinen edustuslaitos ) Hitlerin Saksaa ( mm. Leningrad-puhe )
ja Stalinin NL:a ( "suomalaiset ovat niin tyhmää kansaa, eivät ymmärrä realiteetteja")

Mutta
Saksa ei siis keskeyttänyt huhtikuussa 1944 ase- ja viljatoimituksia Suomen rauhantunnustelujen johdosta.
Panssarinyrkit ja -kauhut, sekä mm. pst-tykkejä näytetään nekin toimitetun "hyvissä ajoin" ennen
venäläisten suurhyökkäystä.

Veikko Palvo

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

11.02.12 01:35

Veikko Palvo wrote:Paasikivi lähetettiin Carl Enckellin kanssa tapaamaa Molotovia 27.3-44 ja 29.3.1944.
J.Seppisen mukaan Enckell hermostui Paasikiven alettua puhua sotilasasioista, saksalaisten sijoituksesta Suomessa ja lienee estellyt Paasikiveä, joka Suomeen palattuaan kritisoi puolestaan Carl Enckelliä.
Jokainen meistä voi lukea nuo Moskovassa käydyt keskustelut ainakin 2:sta eri kirjasta.

Ainakin minä jätän Seppisen tulkinnat ihan omaan arvoonsa ja pidän niitä yhtä "luotettavina" kuin Meinanderin "tilannemaalailuja" vaikkapa hänen kirjoissaan Suomi 1944 tai Tasavallan tiellä.

Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander sanoo Tasavallan tiellä -kirjassaan: Torjuntavoittoa ei ollut!


Edvin Linkomiehen Vaikea aika -kirjan lopussa, sivuilta 420-429, on 2 pöytäkirjaa keskusteluista J. K. Paasikiven, C. Enckellin ja V. M. Molotovin välillä. Sihteerinä oli suomalaisten puolelta G. Enckell ja NL:n puolelta Dekanosov, sihteeri ja tulkki. Se on käydyistä keskusteluista pikakirjoitettu "Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien neuvottelukokouksesta Moskovassa maaliskuun 27. päivänä 1944." Kokous pidettiin Kremlissä ja kesti klo 16.00-18.45, tapahtuen venäjäksi.

Toinen keskustelu (s. 429-440) on Pöytäkirja Suomen ja Neuvostoliiton edustajien toisessa neuvottelukokouksesta Moskovassa keskiviikkona 29. päivänä maaliskuuta 1944. Kokous tapahtui samassa paikassa kuin edellinenkin ja saapuvilla oli samat henkilöt kuin edelläkin. Se alkoi klo 16.00 ja keskeytyi klo 18.10 ja jatkui klo 20.00 - 20.25.

Linkomies halusi ehdottomasti nämä samaiset asiakirjat liitettäväksi muistelmiensa loppuun. Vaikea aika -kirjaan ne onkin otettu loppuliitteiksi näistä Sotasyyllisoikeudenkäyntipöytäkirjoista.

Liite II Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pöytäkirjat nide IV sivut 21-54
23.1.1946

Thede Palm Moskova 1944 -kirja kertoo samat jutut hieman laajemmin selitettynä ja kytkettynä lähdeviittein asiayhteyksiin sekä Paasikiven ja monen muun samoista asioista kirjoittaneen muistelmiin. Paasikivi, Assarsson, Blücher, Tanner Gripenberg vain mainitakseni.

Thede Palm Moskova 1944 , aseleponeuvottelut maaliskuussa ja syyskuussa 1944, Suomentanut Risto Lehmusoksa, Gummerus 1973.
Kirja on käännös ruotsinkielisestä teoksesta Vägen till vapenvilla, vuodelta 1972

---

Kyllähän siellä Moskovassa varmasti puhuttiin "sotilasasioista" kun kerran rauhantunnusteluja koetettiin käydä. Tässä on hieman näytteeksi pätkiä keskusteluista:

Paasikivi ja Enckell kiistävät asiallisin perustein kaikki Molotovin väittämät Suomen aloittamista kolmesta sodasta, eli 1918, 1939 ja 1941. Molotov ei pannut hanttiin Paasiviven asiallisille perusteluille. Jopa Jatkosodan aloitus kiistettiin Suomen taholta.
Tähän on poimittu vain nuo kolmea sotaa koskevat maininnat ja puuttuvissa kohdissa on - merkkinä keskustelun jatkumisesta.

Vaikea aika s. 425:

Molotov: Tiedän, että herrat Paasikivi ja Enckell ovat kokeneita valtiomiehiä, ja senvuoksi tahdon myös puhua kanssanne avoimesti.

Ensiksikin: luuletteko tosiaan, että Suomi olisi itsenäinen, jos vanha Venäjä olisi olemassa?. Minä tiedän, ettei se olisi, ja te olette kai samaa mieltä. Suomi saa kiittää Neuvostoliittoa itsenäisyydestään. Tästä huolimatta Suomi on 25 vuoden aikana jo kolme kertaa ollut sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Suomi on rikkonut Moskovan rauhansopimusta vastaan. Luuletteko, ettei tämä seikka vaikuta Venäjän kansan tunteisiin? Venäjän kansa on loukkaantunut.
-
Paasikivi: Suomi ei aloittanut 1939 vuoden sotaa.
Molotov: Suomi ei silloin tahtonut sopia kanssamme muutamista vähäpätöisistä kysymyksistä, joista Suomi vieläpä olisi saanut huomattavan kompensaation.

s. 426:

Paasikivi: V. 1939 olivat Neuvostoliiton ja Saksan suhteet hyvät, eikä Neuvostoliiton siis tarvinnut odottaa mitään hyökkäystä.
Molotov: Herra Paasikivi, tämä on kyllä totta, mutta meidän täytyy toimi pitkällä tähtäimellä.-
-
Paasikivi: Jos Talvisotaa ei olisi ollut, Suomi ei olisi milloinkaan osallistunut sotaan, ellei mahdollisesti Neuvostoliiton liittolaisena Saksaa vastaan, jos Saksa olisi menetellyt meillä samalla tavalla kuin esim. Norjassa t.m. maissa - Mutta mitäpä näistä vanhoista asioista!
-
Molotov: (hermostuu) Muistakaa, että Neuvostoliitto ei ollut hyökkäävä puoli v. 1941. Hanko on meille sotilaallisesti tärkeä.
Paasikivi: Minulla on edessäni luettelo sotatoimista tämän sodan alussa. Se osoittaa, että ensimäiset sotatoimet suoritettiin Neuvostoliiton puolelta Suomea vastaan.
-

s. 427:

Paasikivi: Suomen kansa on aika naivi. Se luotti 1939 sopimuksiin ja asiakirjoihin. - Olen teille muuten jo ennen useamman kerran lausunut, että Tanner ja minä luulimme syksyllä 1939 palaavamme tänne vielä kerran.
Molotov: Ainakaan Suomen Hallitus ei ole naivi; kyllä se tiesi mitä teki.
Paasikivi: Katson, että voitte vaihtaa Petsamon Hankoa ja Pohjois-Karjalaa vastaan.
Molotov: Emme voi suostua siihen. Kolme sotaa 25 vuodessa on jo liikaa.
-
Molotov: Myönnän kyllä, että olette taistelleet urhoollisesti. Neuvostoliitto oli heikko v. 1918, mutta kolme sotaa on sentään kolme sotaa. emme voi sallia, että Suomi aina 7-8 vuoden kuluttua hyökkää kimppuumme.
Enckell: V. 1918 emme hyökänneet.
Moloton: Tarkoitan Itä-Karjalan sotaa.
Enckell: Sehän ei ollut mikään sota valtioidemme välillä.
Molotov: Kyllä Suomi silloinkin kävi sotaa.
Enckell: Olin v. 1918 suomalaisen valtuuskunnan puheenjohtajana Berliinin rauhanneuvotteluissa, jotka raukesivat sen johdosta, että Neuvostoliiton taholta väitettiin, ettei v. 1918 ollut mitään sotaa. Suomi oli myös heikko v. 1918, paljon heikompi kuin Neuvostoliitto.
-

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

11.02.12 02:20

Saksan tuen loppuminen -ketjun tallenteesta poimitut tekstit 9.22012 klo 12.09

--- merkit on keskusteluiden välissä erottimena. Löysin, sittemmin jostain syystä poistuneen, ketjun tallenteen eräästä toisesta hakemistosta koneeltani ja laitan sen tähän sellaisenaan enkä viitsi lisäillä mitään korostuksia tms.



Saksan tuen loppuminen 1944


Kirjoittaja Niitä sun näitä » 08.02.12 08:15

Veikko Palvo kirjoitti:Saksa lopetti kaikki toimituksensa Suomeen, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.


Ihanko oikeasti lopetti? Mistähän se tämäkin väite on saanut alkunsa? Aseita ja viljaa tuli kuitenkin Saksasta kaiken aikaa tuonkin päiväyksen jälkeen.

Mikä lienee Palvon käyttämä lähde noihin päiväyksiin?


---


Kirjoittaja Veikko Palvo » 08.02.12 11:41

Niitä sun näitä kirjoitti:
Veikko Palvo kirjoitti:Saksa lopetti kaikki toimituksensa Suomeen, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.


Ihanko oikeasti lopetti? Mistähän se tämäkin väite on saanut alkunsa? Aseita ja viljaa tuli kuitenkin Saksasta kaiken aikaa tuonkin päiväyksen jälkeen.

Mikä lienee Palvon käyttämä lähde noihin päiväyksiin?

Jukka Seppinen, Paasikiven aikakauteen, Ajatus 2001 sivu 236.:
"Saksa *l o p e t t i* täysin kaikki toimitukst pian sen jälkeen kun Paasikivi matkusti Moskovaan, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.
Suomen leipäviljatilanne oli vaikea. Saksa oli luvannut 1944 alkupuoliskolla toimittaa 60 000 tonnia viljaa."
"Ilkka Seppinen on katsonut, että erillisrauhan kannalta eri tavararyhmistä vain elintarvikkeet olivat oleellinen tekijä."
( Kuka puhuikaan perunoista? )

Paasikivi oli "salaa" tavannut 2.1944 Saltsjöbadenissa NL:n lähettilään Kollontain.
Myös Tanner sooloili:
Tanner yritti toukokuussa 1944 päästä rauhanasiassa eteenpäin ollen Tukholmassa 19.5. yhteydessä aatetoveriinsa Rickard Lindströmiin, joka Tannerin pyynnöstä kävi tapaamassa lähetystöneuvos Semjonovia.
Semjonov otti yhteyttä Moskovaan ja ilmoitti 21.5.1944 Tannerille, että Neuvostoliitto
ei halunnut olla kontaktissa hänen kanssaan.

Paasikiven Moskovasta paluupäivän iltana 1.4.-44 J.K.P. tapasi Mannerheimin, ulkoministeri Ramsayn ja mukana oli myös Carl Enckell. J.K.P ei nyt puhunut sotilasasioista, vaan kannatti voimakkaasti etenemistä saatujen ehtojen pohjalta.
Seuraavana
päivänä 2.4. J.K.P. väitti ulkoasiainvaliokunnalle, että parempia ehtoja Suomi ei tulisi saamaan - vakuuttamatta ketään ulkoasiainvaliokunnan jäseniä näkemyksessään.
Jukka Seppinen
sivu 245 - 246.:
"Paasikivi tiuskaisi Tannerille: ´Suomella ei ole miehiä, eikä ole ollut koko sodan aikana."
( J.K.P. "unohti oman 1941 asennoitumisensa ja saksalaisten suorittaman Leningradin valtauksen johdosta YLElle valmiiksi tekemänsä puheen )
"Fagerholmin
mukaan Paasikivi r ä h j ä s i ( domderade ) *suoraa huutoa*
Suomen politiikkaa vastaan ja vaati jatkoneuvotteluja,
joiden aikana Suomi sitten "varmasti" saisi myönnytyksiä." lainaus päättyy

Ensimmäisessä 5.vuoden tavaranvaihtosopimuksessa 1950 vaihdon oli sovittu olevan
15 - 20 % Suomen vapaasta kaupasta.
Ja Paasikiven on kirjoitettu rähjänneen (silloisessa mediassa), ettei Suomen ja NL:n
tavaranvaihto s a a ylittää 20 %:a!

Voisikohan
Paasikiven kiukkuisen äkkipikaisuuden katsoa vaikuttaneen hänen kannanottoihinsa?

Realistisena Vanhasuomalaisena myöntyväisyysmiehenä
J.K.Paasiki ehti elämänsä aikana kannattaa Tsaarin Venäjää,
( Bobrikov nimitti J.K.P.:n Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin )
Keisarin Saksaa, ( kuningashanke, joka samalla olisi merkinnyt kaksikamarista eduskuntaa ) Hitlerin Saksaa ( mm. Leningradin valtauspuhe )
ja Stalinin Neuvostoliittoa ( suomalaiset ovat tyhmää kansaa, eivät ymmärrä )

Veikko Palvo


---


Kirjoittaja Niitä sun näitä » 08.02.12 12:50

Veikko Palvo kirjoitti:Jukka Seppinen, Paasikiven aikakauteen, Ajatus 2001 sivu 236.:
"Saksa *l o p e t t i* täysin kaikki toimitukst pian sen jälkeen kun Paasikivi matkusti Moskovaan, viljakuljetukset päättyivät 2.4.-44 ja asetoimitukset 17.4.1944.
Suomen leipäviljatilanne oli vaikea. Saksa oli luvannut 1944 alkupuoliskolla toimittaa 60 000 tonnia viljaa."
"Ilkka Seppinen on katsonut, että erillisrauhan kannalta eri tavararyhmistä vain elintarvikkeet olivat oleellinen tekijä."
( Kuka puhuikaan perunoista? )


Väittääköhän Seppinen ETTEI Saksa toimittanutkaan sovittua viljamäärää?

Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.

Sivu 155:

Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.

1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia

Tammikuu-toukokuu 1944 viljaa saatiin Saksasta 59 145 tonnia.

Noissa lukemissa on jostain syystä 5 tonnin heitto laskutavasta riippuen, mutta suuruusluokka on oikea eli n. 60 000 tonnia. Tammi-toukokuu lienee tulkittavissa tätä lausetta ajatellen: "Saksa oli luvannut 1944 alkupuoliskolla toimittaa 60 000 tonnia viljaa"

Niistä perunoista: Sota on perunakysymys ja saattaahan se olla viljakysymyskin.

;=)


---


Kirjoittaja Ruokkoamaton » 08.02.12 16:11

Kaivoin puolestanne esille Tuomo Polvisen "Teheranista Jaltaan" ja sieltähän kaikki löytyy luvusta "Rapistuva aseveljeys". Suosittelen kiinnostuneita poimimaan kirjan hyllystä, omastaan tai kirjaston. Hakemalla viitteet 29 ja 37 sekä "takaperin" ao. tekstikohdat selviää nopeimmin.

Viljanvientikielto ilmeisesti kohdistui valmiiksi neuvoteltuun 40.000 tonnin erään, joka vapautettiin vasta 12. kesäkuuta.

Asevientikielto, johon ilmeisesti oli syynä myös herra H:n erityinen harmistuminen siitä että kahdeksan suomalaista tiedemiestä oli mennyt paheksumaan Tarton yliopiston kokoelmiin puuttumista, kohdistui sellaiseen materiaaliin jota Suomi havitteli mutta jonka Saksa saattoi katsoa olevan ei-välttämätöntä senhetkisen sodankäynnin kannalta.

Toisin sanoen, molemmissa tapauksissa oli kyse selvästä ja tuntuvasta mielenilmauksesta Saksan taholta, joka kuitenkin hukkui tilastoissa näkyviin tonnimääriin.

Seppinen - tapansa mukaan IMHO - vetää mutkat suoraksi, lukee liian kategorisesti, tulkitsee luvattoman innostuneesti eikä välttämättä tarkista muualta tai vertaa lähteitä.


---


Kirjoittaja Niitä sun näitä » 08.02.12 17:22

Ruokkoamaton kirjoitti:Kaivoin puolestanne esille Tuomo Polvisen "Teheranista Jaltaan" ja sieltähän kaikki löytyy luvusta "Rapistuva aseveljeys". Suosittelen kiinnostuneita poimimaan kirjan hyllystä, omastaan tai kirjaston. Hakemalla viitteet 29 ja 37 sekä "takaperin" ao. tekstikohdat selviää nopeimmin.


Polvisen kirjasta löytyy mainitsemasi kohdat sivuilta 53 ja 58.

Polvisen kertoma juttu uusien panssarintorjunta-aseiden saamisen vaikeutumisesta, s. 58, on lähinnä huvittavaa luettavaa.

Jatkan edelleenkin samalla Martti V. Terä - Kesäkuun kriisi -kirjan linjallani.

Terän kirjassa on tarkasti kerrottu laivauspäivämäärät ja niiden lastit, koska Terä oli asehankintaosaston se henkilö, joka vastasi aselaivauksista ja -tilauksista käytännössä saksalaisten kanssa. Terä teki hyvät muistiinpanot, joita on käytetty lähteinä lukuisissa teoksissa.

Kenraali Grandellin kirje SAA/17 733:6 ja 17 734:12 oli pohjana noille suunnitelluille asehankinnoille Saksasta ja kohta 24b on tuo panssarintorjunta-aseita käsittelevä osa.

Kirjan sivuilla 32-34 kerrotaan 17.2.1944 sovitun Suomeen toimitettavaksi panssarintorjunta-aseita kahtena eränä, toinen helmikuussa, toinen maaliskuussa 1944. OKW:n puolesta kenraali Beckerin antamassa kirjallisessa vastauksessa ei näiden tarvikkeiden käytölle asetettu minkäänlaisia kaupallisisa tai poliittisia ehtoja, eikä minkäänlaisia rajoituksia näiden uusien erikoisaseiden käytölle!

Laivausteknisistä syistä molemmat sovitut asetoimitukset laivattiin Suomeen yhdessä erässä Stettenistä s/s Aunella, joka saapui Suomeen 11.4.1944.

- s/s Aune saapui Mäntyluotoon 11.4.44 lastina 1250 tonnia sisältäen KOKO LUVATTU ERÄ uusia panssarintorjunta-aseita. Niiden lisäksi laivaukseen kuului 29 kpl 105 mm haupitseja sekä niille 25 000 laukausta ja 24 000 laukausta 75mm panssarintorjuntakanuunoille, 75K/40.

Siis nämä uudet panssarintorjunta-aseet oli kyseessä:

- 1700 panssarinyrkkiä, Faustpatronen
- 300 panssarikauhua, Ofenrohre, á 10 laukausta eli 3000 laukausta yhteensä.

Erikoisuutena kerrottakoon SAA/Pikkukokoelma n:o 979. Oesch, s. 143 kertoo näiden (PST-aseiden) saapuneen toukokuun lopulla.

Saksalaisten oman arvion mukaan näillä aseilla voitiin tuhota tai saattaa toimintakyvyttömäksi noin 1000 panssaria. Näin niiden katsottiin riittävän hyvin yhden suurhyökkäyksen torjuntaan, kunnes Saksasta voitaisiin toimittaa täydennystä.

Sivulla 87 kerrotaan kuinka "Hitler antoi 10.3.44 jo täydellisen sotatarvikkeiden toimituskiellon, joka kuitenkin peruutettiin miltei välittömästi, eli 12.3.44. Näin ollen sovitut toimitukset jatkuivat seuraavina laivauksina:"

- s/s Baltic saapui Suomeen 7.3.44 1000 tonnia
- s/s Kollaa saapui Suomeen 18.3.44 2250 tonnia
- s/s Kotka saapui Suomeen 26.3.44 1300 tonnia

Tuodut tarvikkeet on lueteltu sivuilla 49-50 joten en viitsi niitä listata tänne.

Lisäksi oli juuri hieman aikaisemmin saatu Messerschmitt-hävittäjäkoneet, arvokas tutkakalusto, It-tykistö ampumatarvikkeineen.
Viimeksi muokannut Niitä sun näitä päivämäärä 09.02.12 08:36, muokattu yhteensä 1 kerran


---


Kirjoittaja Tapio Onnela » 08.02.12 20:31

Markku Jokisipilä totesi tuossa aiemmassa Agricolan keskustelussa mm näin:
Tutkimuksessa vallitsee yksimielisyys siitä, että tärkein osa Saksan apua olivat panssarinyrkit ja -kauhut. Lähes 700 hyökkäysvaunun tukemana kohti Suomea vyörynyt puna-armeijan hyökkäys oli tuonut Suomen panssarintorjunnan puutteet räikeästi esiin. Suurhyökkäyksen torjunnassa käytetyt panssarinyrkit ja -kauhut oli kaikki toimitettu ennen sopimuksen solmimista, suurin osa jo 19.6. mennessä. Sopimuksen ansiosta saadut panssarintorjunta-aseet saapuivat maahan vasta 20.7. suurhyökkäyksen jo päätyttyä.viewtopic.php?f=10&t=912&start=15


---


Kirjoittaja Niitä sun näitä » 09.02.12 04:56

Tapio Onnela kirjoitti:Markku Jokisipilä totesi tuossa aiemmassa Agricolan keskustelussa mm näin:
Tutkimuksessa vallitsee yksimielisyys siitä, että tärkein osa Saksan apua olivat panssarinyrkit ja -kauhut. Lähes 700 hyökkäysvaunun tukemana kohti Suomea vyörynyt puna-armeijan hyökkäys oli tuonut Suomen panssarintorjunnan puutteet räikeästi esiin. Suurhyökkäyksen torjunnassa käytetyt panssarinyrkit ja -kauhut oli kaikki toimitettu ennen sopimuksen solmimista, suurin osa jo 19.6. mennessä. Sopimuksen ansiosta saadut panssarintorjunta-aseet saapuivat maahan vasta 20.7. suurhyökkäyksen jo päätyttyä.viewtopic.php?f=10&t=912&start=15


Suomalaisten panssarintorjunnan "räikein puute" kesäkuussa 1944 oli pst-tykkien sijoittaminen aivan etulinjaan, vieläpä vailla minkäänlaista syvyyttä. Tykeillä oli nähtävästi totuttu ampumaan yksittäisiä kohteita pitkän asemasodan aikana jne. Näin nuo tykit tuhoutuivat heti "kättelyssä" ja sitten olikin tie panssareille vapaa. Näin kävi mm. Valkeasaaren kaistalla.

Suomalaisten piti opetella kantapään kautta saksalaisten jo aiemmin antamat neuvot tykkien sijoittelusta jopa kilometrejä taaksepäin teiden varsille porrastettuun syvyyteen. Näin läpi päässeet vaunut pystyttiin tuhoamaan paremmin. Ajanmukaisista 75mm pst-tykeistä ei aluksi ollut varsinaista pulaa, mutta niitä menetettiin kymmenittäin ensimäisten päivien aikana. Sitten niistä taisi jo ollakin pula ja Saksasta saatiin kesällä 1944 lisää.

Toinen "räikeä puute" selviää tästä:

Evl. Erkki Käkelän Marskin panssarintuhoojat -kirjassa on perusteellinen selvitys uusien panssarintorjunta-aseiden hankinnasta ja niiden tulosta Suomeen. Tärkein päätelmä onkin, että pst-aseiden osalta yhden suurhyökkäyksen torjuntaan tarvittavat aseet oli jo Suomessa venäläisten suurhyökkäyksen alkaessa.

Kirjassa on perusteellinen selvitys uusien panssarintorjunta-aseiden hankinnasta ja niiden tulosta Suomeen. Luvussa Lähitorjunta-aseet Saksasta, aseiden jako ja salattu varastointi, kouluttajakoulutusta Tuusulassa, sivut 389-402 käydään tarkasti läpi miten asiat tapahtui. Lähteenä on Martti V. Terä Kesäkuun kriisi 1944, sivut 90 ja 142-143.

Uusia aseita saatiin Suomeen mielestäni melkoisen rivakassa aikataulussa eli suuremmista hidasteluista ei voinut olla kyse, sillä Käkelän kirjan mukaan: "Saksassa OKH antoi vasta 5.12.1943 ohjeen panssarikauhujen jaosta saksalaisille sotatoimiyhtymille, panssarintuhoojapataljoonille ja armeijan aselajikouluille. Uhtymistä kauhuja saivat ensiksi painopistesuuntien divisioonat."

Jostain kumman syystä nuo tehokkaat aseet salattiin Suomessa ja varastoitiin visusti rykmenttiportaaseen.

Sivulla 394: "Kaikki Saksasta hankitut aseet olivat tiukkojen salassapitomääräysten alaisia. Päämaja painotti 29.4. päiväämässään asiakirjassa, että >>aseet on käsiteltävä erittäin salaisina ja ne on varastoitava rykmentin portaaseen. Pataljoonille luovutetaan niitä vain koulutustilaisuuksiin, kuitenkin silloin, kun panssarien esiintymistä on odotettavissa.>>.

Koulutustakaan ei järjestetty kuin muutamille harvoille ja valituille. Suomessa aseet oli sovittu esiteltäväksi vasta 18.6.1944. Onneksi saksankielentaitoisia oli tuohon aikaan ja monet miehet opettelivat itse laatikoissa tai aseissa olleiden ohjeiden mukaan aseiden käytön. Toki vahinkoja sattui ja muutama mies jopa kuoli ampuessaan "nyrkeillä".

Huvittavana sivujuonteena Käkelän mainiossa kirjassa on sivulla 400 kuva Keskisuomalaisen 5.5.1944 julkaisemasta yhden pastan jutusta, jossa ko. aseita esitelläään otsikolla "Panssarinyrkki ja panssarihirmu, uusia saksalaisia aseita" Juttu on päivätty 4.5.1944 Berliinissä, uutisen alla on lukee STB, ja siinä sotakirjeenvaihtaja Galle kertoo uusien ihmeaseiden hirvittävästä tuhovoimasta panssareita vastaan. Kyseessä lienee saksalaisten omat uutislähteet.

Kyse ei siis ollut mistään sotasalaisuudesta, vaan suomalaisten omista käsittämättömistä toimista. Luultavasti useimmat asiaa tuntemattomat upseerit eivät uskoneet noiden aseiden tehoon. Tämä on oma kommenttini asiasta ja näin siksi, koska ammuntanäytöksiä piti järjestää jokaisen järjestetyn panssarikauhujen ja -nyrkkien koulutuksen yhteydessä. Yleensä ammuttiin joku iso kivi säpäleiksi.

Sivulla 400 Käkelä kirjoittaa kuinka noita aseita saatiin ja tuotiin Suomeen. Osahan näyttää olleen jo valmiina saksalaisten omissa varikoissa Rovaniemellä.

"Kesäkuun puoliväliin mennessä saatiin Saksasta (Gutenfeldt-Immola) 110 panssarikauhua ja rakettiammuksia, sekä 20.Vuoristoarmeijalta Rovaniemeltä pika-apuna yhteensä 50 panssarikauhua, niille 600 rakettiammusta, sekä 10 200 panssarinyrkkiä. Kuljetukset toimeenpantiin Saksasta lentokonein Immolaan ja moottoritorpedoveneillä Turkuun. Toimituksia jatkettiin. Aseveljeyden aikana saksalaisilta saatiin väriltään tummankeltaisia panssarikauhuja ja panssarinyrkkejä seuraavasti:"

11.4.1944 Kauhuja 300kpl + 3000 ammusta, Nyrkkejä 1700 kpl
13.6.1944 Kauhuja 50kpl + 600 ammusta, Nyrkkejä 476 kpl
18.6.-26.6.44 Kauhuja 564kpl + 5650 ammusta, Nyrkkejä 10 312 kpl
19.7.-7.9.44 Kauhuja 940kpl + 9400 ammusta, Nyrkkejä 13 800 kpl

Määrät on siksi suuria, että niistä suurin osa jäi ameijan varastoihin, luultavasti vieläpä vuosiksi tai ehkä vuosikymmeniksi. Ei siis ihme, että Suomen armeijan sanottiin olleen vahvimmillaan sotilaallisesti syksyllä 1944. Kirjassa Suomen Sota 1941-1945, osa 11, Sotatalous, sanotaan aseiden ja ammusten riittävän puolen vuoden täysimitaiseen sotaan.

Asessori, everstiluutnantti, Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia

Kuitenkin uudet aseet otettiin rivakasti käyttöön joissain yksiköissä. Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:

- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl
- 75 K/40 6 kpl
- 76 K/27 1 kpl

Lähteenä Panssari -lehdessä 1956 ollut Adof Ehrnrootin itsensä laatima juttu Siiranmän panssarintorjunnasta. Se löytyy Savon prikaatin historiaa -kirjasta hieman lyhennettynä.

Väänänen Kyösti: Savon prikaatin historiaa. Savon prikaatin ja sen perinnejoukkojen vaiheita Suomen itsenäisyyden ajalla. Mikkelin sotahistoriaa muinaisuudesta nykypäivään. Savon Prikaatin kilta, 1987, 520 + 41 värill. liitekarttaa.

http://www.jrseiska.net/3taistel/siiranmaki.html
http://www.jrseiska.net/


---


Kirjoittaja Ruokkoamaton » 09.02.12 09:37

Niitä sun näitä kirjoitti:Polvisen kertoma juttu uusien panssarintorjunta-aseiden saamisen vaikeutumisesta, s. 58, on lähinnä huvittavaa luettavaa.


Voihan se sitä ollakin. Poliittisen historian tutkija voi haksahtaa asioissa, jotka sotahistorian tutkija tuntee paremmin, mutta on tiettyyn pisteeseen saakka makuasia onko kyseessä pikkudetalji vai todella merkityksellinen seikka.

Joka tapauksessa Polvinen esittää, että Terä on siteeraamassasi teoksessa väärässä väittäessään ettei minkäänlaista asevientikieltoa huhtikuussa ollutkaan. Jos se ei ehtinyt vaikuttaa pst-aseiden toimitukseen - jotka (kuten alla esitit) saapuivat maahan joko ennen puheenaolevaa kieltoa tai sitten pikatoimituksena kesäkuun suurhyökkäyksen jo alettua - niin mihin se olisi kenties voinut vaikuttaa? Mitä hankintoja tai lisähankintoja suunniteltiin tai mistä neuvoteltiin tuolloin? (Luettelossasihan oli vain aiemmin toimitettuja sotatarvikkeita eli ei mitään, joka olisi saapunut Suomeen ylläolevalla välillä.)

Niitä sun näitä kirjoitti:Sivulla 87 kerrotaan kuinka "Hitler antoi 10.3.44 jo täydellisen sotatarvikkeiden toimituskiellon, joka kuitenkin peruutettiin miltei välittömästi, eli 12.3.44. Näin ollen sovitut toimitukset jatkuivat seuraavina laivauksina:"


Tämäkin on hauskaa lueteltavaa. Tässä meillä on ikäänkuin uusi asevientikielto, josta Seppinen ei ilmeisesti tiedä mitään, mutta joka päivämääriä lukuunottamatta sopisi kuvaamaan huhtikuista episodia.

FWIW minulle nämä ovat detaljeja ja merkityksellistä on lähinnä vain se että Saksa todella käytti toimitusten katkoja tai niillä uhkaamista politiikkansa jatkeena, mutta ei toisaalta voinut käyttää tätä painostuskeinoa rajoituksetta, jottei Suomen taloudellnen ja sotilaallinen toimintakyky kärsisi liikaa.


---


Kirjoittaja Niitä sun näitä » 09.02.12 12:03

Ruokkoamaton kirjoitti:Joka tapauksessa Polvinen esittää, että Terä on siteeraamassasi teoksessa väärässä väittäessään ettei minkäänlaista asevientikieltoa huhtikuussa ollutkaan.



Minä jo odotinkinkin, etteikö kukaan tartu tuohon, Polvisen Teheranista Jaltaan, sivulla 201 olevaan lähdeviitteen 37 mainintaan: "Terä on tehnyt sen erheellisen johtopäätöksen, ettei ko. kieltoa olisi ollut lainkaan olemassa. Vrt. Terä mt. s. 89."

Terä on nähtävästi sohaissut Polvista kirjassaan Kesäkuun kriisi 1944, (ilm. 1967 Otava ) ja Polvinen kuittailee vuonna 1980 ilmestyneessä kirjassaan Terän tekemiä tulkintoja.

Kesäkuun kriisi 1944 -kirjassa on luku III Sotatarvikkeiden ja viljan toimitukset
Saksasta ja sivulta 21 alkaen tarkastellaan mm. maavoimien, kenttätykistön, ilmavoimien, panssarintorjunnan, sotatarvikkeiden, elintarvikkeiden, polttoaineiden tilannetta, saatavuutta ja toimituksia Saksasta.

Sivulta 71 alkaen on kappaleet Eräitä tulkintoja ja sivulta 79 alkaen Tulkintojen tarkistusta. Noilla sivuilla 71-95 tarkastellaan sen hetkisen tilantaan valossa poliittista tilannetta ja aseiden- ja viljantoimituskieltoa. Mukana on mm. Polvisen tulkinnat kirjasta Suomi suurvalttojen politiikassa 1941-44, Wsoy 1964.

Terä kylläkin kirjoittaa sivulla 93 näinkin: "Jonkinlaisen teoreettisen toimituskiellon olemassaoloon viittaavia asiakirjoja voidaan myös tavata. Samalla ne osoittavat, miten Saksan sodanjohdon laajassa koneistossa vasen käsi ei aina voinut tietää, mitä oikea teki."

Hän jatkaa sivulla 95 näin: "Kiellon ehdottomuuden ja pätevyyden arvostamiseksi todettakoon vielä, että viikkoa ennen kuin Mannerheim sai Hitlerin kirjeen saapui Mäntyluotoon s/s >>Ceres>>, 23.5.44 lastinaan n, 700 tonnia tarvikkeita, pääosana 50 000 kpl silloin uusinta mallia olleita panssarintorjuntamiinoja."

Mikä mies tämä Terä olikaan?

Erkki Käkelä: Marskin panssarintuhoojat, WSOY 2000
Suomen panssarintorjunnan kehitys ja panssariyhtymän panssarintorjuntayksiköiden historia

Sivulla 51 kerrotaan näin: "Kapteeni Terä toimi Yleisesikunnan jalkaväkitoimistossa raskasaseupseerina 1932-1936 ja Asesuunnittelukunnassa 1937-1938. Hän osallistui edellä mainittuina vuosina kaikkiin pst-aseiden käsittelyvgaiheisiin ja vaikka hän erosikin yleisesikuntamajurina puolustusvoimien palveluksesta 1941, hänen vaikutuksensa erityisesti asehankinta-asioissa lisääntyi tuntuvasti Jatkosodan aikana."

Sivulla 575: (everstiluutnantti) Asehankintojen johtotehtävissä 1943-1944 Oy Dahlberg & Hilbert Ab:ssa

Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.

Hän itse kertoo kirjassaa sivulla 17-23 laajasti omasta roolistaan asehankinnoissa mainiten mm. eronneensa 1938 vakinaisesta aktiiviupseerin palveluksesta.

Asehankintaneuvottelut Veltjensin kanssa 1940 on hyvin mielenkiintoista luettavaa.

Kadettiupseerit 1920-1970 -teoksessa on sivuilla 982-983 niin pitkä "ansiolista", ettei sitä voi kuin lukea sieltä suoraan! Mainitaan nyt kuitenkin hänen olleen v.1926 7. kadettikurssin primus ja kadettivääpeli.


---


Kirjoittaja Niitä sun näitä » 09.02.12 12:08

Ruokkoamaton kirjoitti:Asevientikielto, johon ilmeisesti oli syynä myös herra H:n erityinen harmistuminen siitä että kahdeksan suomalaista tiedemiestä oli mennyt paheksumaan Tarton yliopiston kokoelmiin puuttumista, kohdistui sellaiseen materiaaliin jota Suomi havitteli mutta jonka Saksa saattoi katsoa olevan ei-välttämätöntä senhetkisen sodankäynnin kannalta.


Kahdeksan suomalaisen professorin julkilausuma Uudessa Suomessa 16.4.44.

Martti V. Terä Kesäkuun kriisi 1944 sivu 91:

"Suomen ja Saksan välien säilymistä edes siedettävinä häiritsi pahoin kahdeksan suomalaisen professorin julkilausuma Uudessa Suomessa 16.4.44. Vasta 28.4.44. OKW sai täydellisen saksankielisen käännöksen lausumasta, jonka viimeisen kappaleen sanamuoto todettiin kohteliaaksi pyynnöksi paremmin kuin miksikään >>vastalauseeksi>>. Koko välikohtaus osoittautui >>myrskyksi vesilasissa>>, eikä sen vaikutus liene Saksan korkeimmalla taholla saavuttanut mitään sellaista kiihkeyden ja raivon astetta, jollaista tapauksen yhteydessä on haluttu nähdä. (vrt esim. Polvinen sivut 255-256, Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-44, luvussa Rapistuva aseveljeys s. 242-261)

Jutussa oli Polvisen mukaan kyse koko Tarton yliopiston siirrosta Königsbergiin ja että nuo 8 suomalaista professoria oli vieläpä "perusasenteeltaan saksalaisystävällisiä".

Tuomo Polvisen kirjassa Teheranista Jaltaan, Suomi kansainvälisessä politíikassa 2 1944, löytyy samanniminen luku Rapistuva aseveljeys, s. 43-63, ja tuo 8 professorin aiheuttama "viimeinen pisara maljaan" on kerrottu sivuilla 57-58.

Tuomo Polvisen 3-osaisesta teossarjasta Suomi kansainvälisessä politíikassa 1-3 on osien 1 ja 2 esipuheessa kerrottu kuinka niissä on käytetty Polvisen 1964 julkaistun Suomi suurvaltojen politiikassa 1941-44 teoksen osia pohjatekstinä soveltuvin osin ja kuinka niitä on täydennetty "nykyisen tutkimustilanteen tasalle".

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

11.02.12 12:36

Veikko Palvo wrote:Ja elämänsä aikana Paasikivi ehti Vanhasuomalaisena myöntyväisyymiehenä kannattaa tsaarin Venäjää, ( Bobrikov nimitti J.K.P.: Suuriruhtinaskunnan ylitaloustirehtööriksikin ) Keisarin Saksaa, ( kuningashanke ja kaksikamarinen edustuslaitos ) Hitlerin Saksaa ( mm. Leningrad-puhe )
ja Stalinin NL:a ( "suomalaiset ovat niin tyhmää kansaa, eivät ymmärrä realiteetteja")

Tuo on kerrassaan mainio kommentti. JKP tuntuu olleen aika öykkä mies monella tapaa. Toisaalta Juhani Paasikiven kirjassa Monumentin sukua annetaan toisenlaistakin kuvaa JuhoKustista. Juhanilla oli tubi ja hän oli Ruotsissa hoidossa monet vuodet. JKP tuntuu kantaneen kovasti huolta jälkikasvun toipumisesta ja hoitoon saamisesta.

Paasikivestä vielä sellainen hupaisa juttu, että hänellä on ns. huonot housussa kesällä 1944 Juhannuksen tienoolla ja hän oli niin kovasti antautumisen kannalla, ettei edes voitu kuvitella hänen valitsemistaan Rytin seuraajaksi, vaikka hänellä olisi ollut eniten kokemusta venäläisten kanssa neuvottelemisesta. Kirjaa, jossa tuo juttu kerrotaan, en juuri nyt muista. Anders Hulden kertoo Kuningasseikkailu Suomessa 1918 -kirjassaan kuinka JKP sanoi erehtyneensä vain kerran politiikassa eli kannattaessaan kuningasta Suomeen. Syykin oli aika selkeä, sillä presidentin virkaa ei JKP:n uran päätteeksi olisi tullutkaan. Alli taas oli sairaan nuuka ja Helsingin Kauppahallin kalanmyyjät vihasivat hänen tapaansa leikkauttaa kalan päät pois ennen punnitusta!

Toki muitakin täysin lamaantuneita oli Waldenin ja Mannerheimin lisäksi. Jopa niinkin isänmaallinen ja jämy mies kuin Tanner alkoi häilyä kannassaan ja piti antautumista yhä enemmän seuraavana vaihtoehtona. Linkomiehen kuvaus Vaikea aika -kirjassaan on Juhannuksen 1944 tilanteesta lienee aika realistinen ja karua luettavaa.

Sitten Mannerheimikin jo antoi kuuluisan kommenttinsa "Suomen armeija taistelee jälleen..." Se taisi olla seurausta tiedoista, joiden mukaan muutamia venäläisten panssareita oli saatu tuhottua "saksalaisten uusilla ihmeaseilla". Siiranmäessä niitä oli tuhottu jo viikkoa aiemmin samoilla aseilla jos kuinka paljon.

Uudet aseet otettiin rivakasti käyttöön joissain yksiköissä. Siiranmäen taisteluissa 13-16.6.1944 tuhottiin panssarintorjunnan toimesta ainakin 28 panssarivaunua, jotka jakaantuivat eri aselajeille seuraavasti:

- Panssarinyrkit 2 kpl
- Panssarikauhut 19 kpl

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

21.08.12 13:25

Asevientikiellosta ei tainnut tulla kovinkaan ehdotonta?

Erkki Käkelä, Andreas Lärka

Suomalaisten rynnäkkötykkien kohtalot: Saksasta Suomeen vuosina 1943-1944 hankitut Sturmgeschütz 40 - ja Sturmgeschütz III -rynnäkkötykit ja niiden tarina
WSOY, 2006, 141 sivua, ISBN 9510314234, 9789510314234

Tässä kirjassa Erkki Käkelä listaa tarkat laivaustiedot vaunujen saapumisesta Saksasta Suomeen. Lisäksi mukana on maininnat ase-, ammus- ja varaosatoimituksista kyseisiin (1. erän 30 kpl) vaunuihin myös keväältä 1944, eli samaan aikaan kun oli tämä väitetty asetoimituskielto.

Mukana on myöskin sellaisia laivaustietoja, joita ei löydy Martti V. Terän kirjoistakaan. Esim. s/s Baltic toi Dantzigista 7.3.1944 mm. 12 000 kpl Sturmgeschütz -vaunujen panssarikranaatteja. (s.27.)

Sivu 27:
"Moskovasta vahvistettiin 29.2., että suomalaiset olivat ryhtyneet rauhanneuvotteluihin Neuvostoliiton kanssa. Hitler oli jo kuullut asiasta. Hän määräsi Suomen aseidenvientikieltoon. Kiellosta ei tullut ehdotonta ja aseita saatiin Saksasta ajoittain. Muun muassa jalkaväkidivisioonalle mitoitetut panssarivaunujen lähitorjunta-aseet ampumatarvikkeineen saapuivat Porin Mäntyluotoon 11.4.1944."


Kaikki erän 1 ja 2 laivaustiedot vaunujen osalta on sivuilla 25-28

Suomalaisten rynnäkkötykkien kohtalot
Käkelä, Erkki - Lärka, Andreas

http://wsoy.fi/yk/products/show/27650
Syyskesällä 1943 Suomeen hankittiin yhteensä 30 saksalaista Sturmgeschütz 40 Ausführung G -rynnäkkötykkiä. Seuraavan kesän ankarissa torjuntataisteluissa Karjalan kannaksella Panssaridivisioonan Rynnäkkötykkipataljoona tuhosi niillä peräti 87 neuvostopanssaria. Yksikään toinen suomalaispataljoona ei tähän määrään yltänyt. Kesällä 1944 hankittiin vielä StuG III Ausführung G -vaunuja, mutta varsinaisiin torjuntataisteluihin ne eivät enää ehtineet.

Erkki Käkelän ja Andreas Lärkan teoksessa jäljitetään näiden 59 rynnäkkötykin vaiheita ja esitellään vaunuista valtaosa myös valokuvissa. Tunnetut panssarivaunuaseen tutkijat ovat kelpuuttaneet runsaasti kuvitettuun teokseen vain sellaisia kuvia, joissa vaunu pystytään selkeästi tunnistamaan. Tuloksena on arvokas kunnianosoitus Panssaridivisioonan veteraaneille ja tärkeä lähdeteos maanpuolustuksen historiasta kiinnostuneille.

Teoksessa käsitellään myös Sturmgeschütz-vaunujen valmistusprosessin vaikeuksia Saksassa, Suomessa vaunuihin tehtyjä muutoksia ja tunnistamista helpottavia yksityiskohtia. Kylmän panssariteräksen vastapainoksi tekijät tuovat esiin myös vaunujen sisällä toimivat ihmiset ja esittelevät rynnäkkötykkijohtajia sekä miehistöjen jäseniä.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

22.08.12 22:54

Niitä sun näitä wrote: Sivu 155:

1941 leipäviljan kulutus Suomessa oli 35 000 tonnia KUUKAUDESSA.

Saksasta saatiin 1941-42 kaikkiaan 218 168 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1942-43 kaikkiaan 267 279 tonnia viljaa
Saksasta saatiin 1944 tammi-elokuussa kaikkiaan 150 676 tonnia viljaa, josta reilu 91 000 tonnia heinä-elokuussa.

1944 tammikuussa 28 407 tonnia
1944 helmikuussa 19 943 tonnia
1944 maaliskuussa 623 tonnia
1944 huhtikuussa 3 899 tonnia
1944 toukokuusa 3 925 tonnia
1944 kesäkuussa 2 348 tonnia
1944 heinäkuussa 40 886 tonnia
1944 elokuussa 50 650 tonnia

Martti V Terä: Kesäkuun kriisi 1944, Otava, 1967
Onhan tuossa huima pudotus maaliskuusta kesäkuuhun. Mikähän mahtoi olla syy?

Oikean kuvan saamiseksi tarvittaisiin tiedot siitä, paljonko (viikoiksi vai kuukausiksi) Suomella oli viljaa varastossa kulutukseen (poislukien siemenvilja).

Aika kumma on, jos ulkoministeri ihan turhan päiten kyseli Blücheriltä kesäkuun alussa, eikö Saksa kykene toimittamaan vai eikö Saksa halua.

Jaakko Anttila
Posts: 66
Joined: 19.09.12 18:09

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

25.09.12 19:03

Nimimerkki xxx edellä:
"Ainakin minä jätän Seppisen tulkinnat ihan omaan arvoonsa ja pidän niitä yhtä "luotettavina" kuin Meinanderin "tilannemaalailuja" vaikkapa hänen kirjoissaan Suomi 1944 tai Tasavallan tiellä. ... Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander sanoo Tasavallan tiellä -kirjassaan: Torjuntavoittoa ei ollut! "

Asia on jetsulleen päinvastoin: kurssikaverini Henrik Meinander totesi Suomen historian yleisesityksessään "Tasavallan tiellä" kenraali Oeschin käyttämästä termistä "torjuntavoitto" seuraavasti: "Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti ottaen oikeassa. Rintamalinjan vakiintuminen oli antanut Suomen hallitukselle suuremman liikkumavapauden diplomaattisella areenalla ja ehkäissyt sellaiset epämääräiset antautumisvaatimukset, joita Kreml oli esittänyt 22. kesäkuuta hyökkäyksen vielä vyöryessä eteenpäin täydellä voimalla."

Vika on sen katsojan silmissä, joka "ei kestä lukea Meinanderin maalailuja". Meinander toteaa muun muassa, että Stalin keskitti Kannakselle 26 jalkaväkidivisioonaa, 20 panssariprikaatia, 1000 punatähti-ilmavoimien taistelukonetta ja 200 tykkiä rintamakilometriä kohti. Puna-armeija saapui Viipuriin Stalinin asettamassa aikataulussa 20.6.1944. Sen jälkeen ryssät ryyppäsivät Viipurissa 2 päivää ja yrittivät sen jälkeen läpimurtoa rautatiesiltojen takana Tienhaaran taistelussa, jossa everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla täydellisen torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista. Sen jälkeen Stalin määräsi, että painopiste on siirrettävä Talin kannakselle, missä tasainen maasto antoi hyvät mahdollisuudet materiaaliylivoiman käyttämiselle. Puna-armeija valtasi Talin lopullisesti 30.6.1944, ja se olikin viimeinen päivä, jolloin puna-armeija saavutti tavoitteensa Suomen rintamalla.

Ihantalan suurtaistelussa Aunuksesta ja Koillismaalta siirretyt suomalaiset divisioonat, saksalainen lento-osasto Kuhlmey, Suomen ilmavoimat ja Suomen armeijan raskas tykistö torjuivat ja tuhosivat hyökänneet puna-armeijan armeijakunnat. Suomalainen kenttätykistö ampui kahdessa viikossa noin 120 000 laukausta ja kiivaimpana taistelupäivänä 3. heinäkuuta yli 12 000 laukausta. Lento-osasto Kuhlmey ja Suomen ilmavoimat pudottivat Ihantalaan 720 tonnia pommeja, joista lento-osasto Kuhlmeyn osuus oli 370 tonnia.

Toimittaja Aake Jermo julkaisi Siiranmäen taistelun veteraanien kertomukset Apu-lehdessä jo 1970-luvun alussa. VT-linjaa puolustanut 2. divisioona aiheutti hyökkääjälle murskaavat tappiot Siiranmäessä siihen saakka, kunnes sen oli pakko vetäytyä Vuoksen linjalle, koska puna-armeija oli läpäissyt VT-linjan Suomenlahden puolella. Sen jälkeen Suomen armeijan 2. divisioona torjui ja tuhosi puna-armeijan 84. jvk-armeijakunnan Vuoksen länsirannalla ja torjui ja tuhosi puna-armeijan 115. jvk-armeijakunnan Vuoksen itärannalla. Siihen loppui puna-armeijan rynnistys Vuoksen linjalla.

Sen jälkeen puna-armeija ja punalipun laivasto yrittivät maihinnousua Viipurinlahdella. Virosta Suomeen siirretty pommerilaisdivisioona, suomalaiset rykmentit ja Suomen armeijan tykistö torjuivat kaikki maihinnousuyritykset Viipurinlahdella ja yritykset iskeä Ihantalan puolustajien sivustaan.

Suomen armeijan eteneminen Aunukseen ja Vienaan ratkaisi Suomen kohtalon kesällä 1944, koska kenraali Meretskovin komentama Aunuksen armeija joutui lähtemään hyökkäykseen Syvärin takaa ja saapui Rajakonnussa vanhalle rajalle vasta 4.7.1944, jolloin puna-armeija oli jo kärsimässä murskatappiota Ihantalassa. Aunuksen armeijan läpimurtorykmentit torjuttiin ja tuhottiin U-linjan taisteluissa Loimolan suunnalla Laatokan pohjoispuolella ja puna-armeijan voimakkain 29 000 miehen taisteluyksikkö vedettiin pois U-linjan taisteluista sen kärsimien raskaiden tappioiden vuoksi.

Pisteeksi i:n päälle vanhan mottimestarin kenraali Raappanan komentamat pahasti alivoimaiset suomalaiset joukot sulkivat kaksi Ilomantsiin hyökännyttä puna-armeijan divisioonaa kahdeksaan erilliseen mottiin. Kahden viikon kuluttua mottiin jäämisestään ryssät pakenivat metsien läpi itään mölisten kuin mullilauma ja jättivät taistelumaaston ja kaiken raskaan kalustonsa suomalaisten haltuun. Neuvostoliitto vaati raskasta kalustoaan vuoteen 1958 saakka, mutta Suomeen se jäi.

Lähteet: U.E. Moisala ja Pertti Alanen julkaisivat jo vuonna 1987 tutkimuksensa "Kun hyökkääjän tie suljettiin. Neuvostoliiton suurhyökkäys kesällä 1944 Karjalan Kannaksella veteraanitutkimuksen ja neuvostolähteiden valossa", 2. painos 1989.

Weilin&Göös julkaisi jo vuonna 1995 kaksiosaisen suurteoksen "Itsenäisyyden puolustajat", "Sodan taisteluja 1 Talvisota" ja "Sodan taisteluja 2 Jatkosota", jotka perustuvat Suomen armeijan ja puna-armeijan sotapäiväkirjoihin. Suomalaisena asiantuntijana everstiluutnantti Ari Paunio ja venäläisenä asiantuntijana historian professori Juri Kilin. Viimeksi mainitusta teoksesta on julkaistu vuonna 2008 jatkosotaa koskeva erillispainos "Torjuntavoitot 1942-1944", joka sekin perustuu Suomen armeijan ja puna-armeijan sotapäiväkirjoihin.

Ja "Jatkosodan pikkujättiläinen" julkaistiin Suomessa jo vuonna 2005.

Jussi Jalonen
Posts: 902
Joined: 29.05.07 11:18
Location: Pyynikki

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

25.09.12 22:40

Jaakko Anttila wrote: Kahden viikon kuluttua mottiin jäämisestään ryssät pakenivat metsien läpi itään mölisten kuin mullilauma.

Oletko ihan varma, ettet nyt käytä liian poliittisesti korrekteja kiertoilmaisuja?

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

26.09.12 00:12

Jaakko Anttila wrote:"ryssät ryyppäsivät Viipurissa 2 päivää ja yrittivät sen jälkeen läpimurtoa rautatiesiltojen takana Tienhaaran taistelussa, jossa everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla täydellisen torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."


Professori Henrik Meinander: Torjuntavoittoa ei ollut!

Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander sanoo Tasavallan tiellä -kirjassaan: Torjuntavoittoa ei ollut!

B. O. Alholm kertoo Henrik Meinanderista erikoisen jutun kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä.

Suomen ruotsalaisen historian oma profeetta, Henrik Meinander, väittää Tasavallan tiellä -kirjassaan, kuinka kesän 1944 Kannaksen karkuunjuoksu ei todellakaan ollut mikään Torjuntavoitto. Meinanderin mielestä tuon jopa aivan perättömän termin Oesch lanseerasi kirjaansa Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944.
Kirjassa käydään laajasti läpi Suomen historiaa ja sotien osalta tapahtumia käsitellään vain ylimalkaisesti. Kuitenkin valtava Tienhaaran torjuntavoitto, jossa JR 61 löi toistuvasti viholliset, nostetaan esiin. Sama juttu toistuu tässäkin kirjassa, Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema, eli JR 61 nimetään Suomen pelastajaksi!
Tämä mies kirjoittaa jostain kumman syystä erillistä Suomen ruotsalaista historiaa!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

Henrik Meinanderin Tasavallan tiellä -kirjasta poimittuja otteita: "Kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto"

Näin siis Suomen ruotsalaisten oma (sota) historian professori Meinander kirjassaan. Miksiköhän muuten aina tarvitaan Suomen ruotsalaisille oma (sota)historian kirjoitus?

JR 61 vedettiin tuossakin kirjassa Suomen pelastajaksi!

Sivu 233: "Puna-armeijan suurhyökkäys käynnistyi Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944 kolmen päivän kuluttua länsiliittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan. Odotellessaan, miten maihinnousu onnistuisi, Neuvostoliitto iski Saksan puolustusjärjestelmän heikoimpaan kohtaan -Etelä-Suomeen. Heinäkuun puolivälissä 1944 sen hyökkäyksen painopiste siirtyi Baltiaan ja Valko-Venäjälle."

Sivu 236: "Juhannusaattona 23. kesäkuuta venäläiset olivat yrittäneet sitkeästi päästä sen kapean lahden yli, joka erotti Viipurin Tienhaarasta ja Viipurinlahden länsirannasta, mutta suomenruotsalainen JR 61 -rykmentti oli torjunut kerran toisensa jälkeen."

Sivu 237: "Nopea vetäytyminen Karjalan kannakselta oli ajoittain jopa paniikinomaista - kyseessä ei tosiaankaan ollut torjuntavoitto. Viipurin länsi- ja pohjoispuolella onni kuitenkin kääntyi sitkeiden taisteluiden jälkeen Suomen eduksi."

Sivu 238: "Niinpä runsaan kymmenen vuoden kuluttua sodan päättymisestä alettiin puhua torjuntavoitosta. Ilmaisun keksi tiettävästi 1956 kenraaliluutnantti K. L. Oesch, joka oli johtanut operaatioita Kannaksella eikä kaihtanut näitä taisteluja käsittelevän kirjansa jälkisanoissa kutsua lopputulosta "suureksi torjuntavoitoksi". Oesch korosti, että Viipurin pohjois- ja eteläpuolen sitkeä vastarinta oli helpottanut huomattavasti poliittisen johdon yrityksiä päästä solmimaan siedettävä rauha. Vaikka Oesch venytti voiton käsitettä tässä kohdin suorastaan absurdisti, hän oli kuitenkin asiallisesti oikeassa."

Jutussa mainitut muut kirjat:
B.O. Ahlholm: Toisinajattelija suurlähettiläänä, Tammi 2001

Oesch K.L.: Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v. 1944
Otava, 1956, 216 s., 1. painos

Henrik Meinander: Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle. (Finlands historia 4, 1999.) Suomennos: Paula Autio. Espoo: Schildt, 1999. ISBN 951-50-1055-1.

Suomi 1944: Sota, yhteiskunta, tunnemaisema. (Finland 1944: Krig, samhälle, känslolandskap, 2009.) Suomentanut Paula Autio. Helsinki: Siltala, 2009. ISBN 978-952-234-003-0.


Miten asiat OIKEASTI MENIKÄÄN?

Kuten JR 61:n "valtavista tappiostakin näkee (!) niin kyllähän kyseessä oli Suomen ruotsalaisittain SUURTAISTELU... Moni suomalainen pataljoona saattoi päivässä kokea yhtä kovat tappiot kuin Suomen ruotsalainen RYKMENTTI puolessatoista kuukaudessa!

Matti Koskimaa: Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944

Tappioista kerrotaan näin s. 43:

JR 61 menetti 24-25.6.1944 kaatuneina 5 ja haavottuneina 97 miestä. Vielä 26.-27.6 JR 61 kärsi huomattavia tappioita vihollisen tykistön ja heittimistön tulessa. Se menetti kaatuneina 4 ja haavoittuneina 103 miestä. Tienhaaran niemen kiivaimman taisteluvaiheen 22.-27.6. aikana JR 61 menetti kaatuneina 46 ja haavoittuneina 350 miestä. Tämän jälkeen taistelut Tiehaaran niemellä laantuivat. JR 61 vaihdettiin taakse elokuun alussa.

JR 61:n kaatuneet Tienhaarassa:

*/JR 61

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1

22.6.1944 6

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1

23.6.1944 33

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1

24.6.1944 4


http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1

25.6.1944 8

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index ... raportti=1

26.6.1944 4
27.6.1944 2
28.6.1944 2


1.7.-5.7.1944 6
20.7-30.7.1944 6
1.8.-6.8.1944 12
6.8-6.9.1944 2


"Tienhaaran taistelu oli Viipurin luoteispuolella, Tienhaarassa, jatkosodan loppuvaiheessa käyty taistelu. 22.-25.6.1944 käydyssä taistelussa Neuvostoliitto yritti murtaa Suomen puolustuksen ja avata tien Helsinkiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."

Koskimaan kirjassa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, kerrotaan sivuilla 43-49 KTR 8:n 3. Patterin päällikön, silloisen luutnantin, everstiluutnantti Matti Jokisen ITSENSÄ kertomana Tienhaaran taisteluista silminnäkijäkuvaus.

Kyseisen kirjan lopussa on sivulla 170, kohdassa III, Kirjalliset kertomukset ja haastattelut, mainittu lähteenä 60. Jokinen, M everstiluutnantti.

Sivulla 49 hän itse, Jokisen siis, kertoo eversti Marttisen visiitistä II Pataljoonan komentopaikalle näin:

"Hetken kuluttua Marttinen jo työntyykin hirsien välistä "kotaamme". Tervehditään, onnitellaan. Marttinen pitää lyhyen ja ytimekkään puheen II Pataljoonalle sekä sen komentajalle ja päälliköille hyvin suoritetusta taistelusta, jonka seurauksena hänestä on tullut Suomen armeijan nuorin eversti. Puheensa päätteeksi hän kääntyy minun, ainoan paikalla olevan tykkimiehen, puoleen ja sanoo: "TOTUUDEN NIMESSÄ MINUN ON KUITENKIN SANOTTAVA, ETTÄ TÄMÄN TAISTELUN VOITTI TYKISTÖ". Komentajamme toivotti meille hyvää jatkoa ja työntyi ulos sateeseen kiertääkseen yksin yön aikana jokaisen vartiomiehen luona tätä kiittämässä. Aamuun mennessä hän oli kiertänyt kaikki komento- ja vartiopaikat."


Mannerheim-museossa pätevöityy historian professoreita?

Eipä taida tulla semmoista Suomen ruotsalaisen kirjoittamaa historian kirjaa jossa ei JR 61 olisi Suomen pelastajana mainittu:

http://www.hs.fi/tulosta/HS20091001SI1KU01rgk

"Jalkaväkirykmentti 61:llä oli avainosa Talin-Ihantalan suurtaistelun ratkaisevalla hetkellä, kun suomalaisten puolustus alkoi menestyä. Se porukka puhui ruotsia."

Mannerheim -museossa hankittu pätevyys saattaa vaikuttaa asiaan tälläkin kertaa. Toki sukutausta lienee vähäsen auttanut. Eräs Meinander oli sota-aikainen rauhanoppositiomies ja tunnettu syväkurkku eli salaisuuksien vuotaja Ruotsin lehdistölle. Jatkosodan aikaan syväkurkkuna Tukholman lehdille toimi Suomen ruotsalainen Nils Meinander.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmenkymm ... jelm%C3%A4

Lieneekö tämän Helsingin yliopiston Henrik -herra tämän Nils -professorin sukulaisia?

Henrik on tosin Carl Fredrik Meinanderin poika:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Carl_Fredrik_Meinander



Kummallinen kytky Suomen ruotsalaisille "historintutkijoille" on tämä Mannerheim-museon intendentuuri! Sieltä on "valmistunut" jo 2 historian professoria Helsingin yliopistoon. Laura Kolbe taitaa olla se toinen näistä. Hänen äitinsä, Pirkko, oli muuten aikoinaan Hesarin vakiorotkottaja nimimerkillä "Pii".

http://www.laurakolbe.net/laurakolbe/cv.htm

Muutakin yhteistä tällä nuoremmalla Kolbella näyttää olevan Henrikin kanssa:

"Toiminut vastaväittäjänä mm.
Helsingin yliopisto, historian laitos Henrik Meinanderin historiatieteen väitöskirja:
Towards Bourgeois Manhood. Boys’ Physical Education in Nordic Secondary Schools 1880-1940 (huhtikuu 1994)"

1984-1991 Mannerheim-museon intendentti

Henrik Meinanderkin "kypsyi" professoriksi samaisessa museossa!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Meinander

"Meinander on työskennellyt Mannerheim-museon intendenttinä ja Tukholman Suomi-instituutin johtajana. Hän sai nimityksen Helsingin yliopistoon historian professoriksi (ruots.) 2001 ja oli historian laitoksen johtaja 2004–2006."

Siinäpä meillä on todellinen Helsingin yliopiston "sinikeltaisen historian tutkimustaiotoksen" aisapari!

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

27.09.12 14:40

Emma-Liisa wrote:Onhan tuossa huima pudotus maaliskuusta kesäkuuhun. Mikähän mahtoi olla syy?

Oikean kuvan saamiseksi tarvittaisiin tiedot siitä, paljonko (viikoiksi vai kuukausiksi) Suomella oli viljaa varastossa kulutukseen

Suomen varmuusvarastointikyky viljavarastojenkaan suhteen ei ollut kovin kummoisella tolalla tuolloinkaan, jos koko maan varastokapasitettii riitti vain noin puoleksi vuodeksi. Mikähän lienee tämän päivän tilanne?

Keväällä 1944, 15.2. varastot näyttävät olleen täynnä. Suomen väkiluku näyttää olleen 1940 noin 3.695 miljoonaa eli viljaa oli siis noin 10 kg/ kk/ capita.

Talvisodan apu Portugalista ja sardiinien matka.
Kirjoittaja Niitä sun näitä » 09.01.12 03:51

viewtopic.php?f=10&t=4132&start=30#p21850

Martti V Terä: Tienhaarassa. Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava, 1962.

Sivulla 57 kerrotaan mm. näin: "Päämajan huolto-osasto totesi, että maan leipäviljavarastot olivat 15.2.1944 suuruudeltaan 141 512 tonnia. Tämä määrä oli Valtion Viljavaraston, eri liikeiden, myllyjen ja satamissa olleiden laivojen muodostamissa varastoissa. Kotimaasta on tällöin arvioitu vielä saatavan ostetuksi 40 000 tonnia. Kokonaismäärä 181 512 tonnia vastasi runsaan viiden kuukauden säännösteltyä kulutusta - jakelutarvetta. Mainittakoon myös, ettei sanottua määrää pystytty varastoinnissa ylittämään, koska ei ollut käytettävissä tarkoitukseen sopivia (s.58) varastotiloja. Valtion Viljavaraston omat tilat, alle 30 000 tonnia, eivät riittäneet edes yhden kuukauden jakelutarvetta vastaavan määrän - 35 000 tonnia - varastoimiseen. Tästä jakelutarpeen määrästä oli puolustusvoimien osuus noin 10 000 tonnia. Yksistään käytettävissä olleet varastotilat ja niille asetetus vaatimukset määrittivät täten jo ilmeisesti koti- ja ulkomailta hankittavien viljamäärien enimmäisrajan.Se puolestaan oli jo niin alhainen, ettei sen mukaan mitään huomattavia varastoja päässyt muodostumaan, vaikka sitä olisi haluttukin ja viljaa olisi ollut ehkä hankittavissa."

Lähteiksi mainitaan Valtion Viljavaraston johtokunnan vuosittaiset toimintakertomukset sekä historiikki vuosilta 1923-1953

Jaakko Anttila
Posts: 66
Joined: 19.09.12 18:09

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

30.11.12 14:29

"Tienhaaran taistelussa, jossa everstiluutnantti Alpo Marttisen johtama JR 61 saavutti keskitetyn tykistön tulituen avulla täydellisen torjuntavoiton ylivoimaisista neuvostojoukoista."

Johan oli jeremiaadi edellä mainitusta sitaatista. Keskustelupalstoilla on vältettävä novellien pituisia tekstejä. Sen vuoksi tiivistin Suur-Merijoelle sijoitetun eversti Rauramon komentaman raskaan tykistön osuuden Tienhaaran torjuntavoittoon ilmaukseen "keskitetyn tykistön tulituen avulla".

Hufvudstadsbladet julkaisi jo juhannuksena 1994 kaksisivuisen kuvauksen Tienhaaran torjuntavoitosta. Juuri ennen viestiyhteyksien katkeamista puna-armeijan massiivisen tykistökeskityksen vuoksi everstiluutnantti Marttinen huusi puhelimeen: "Minun käskystäni ja minun vastuullani: TULIKOMENTO! TULIKOMENTO! TULIKOMENTO!"

Suomen armeijan raskaan tykistön kranaatit aiheuttivat hirvittävää tuhoa salmessa ja vastarannalla. "Torjunta salmi! Torjunta Porvali". Ryssät olivat keränneet veneitä kaikkialta Kannakselta ja eliittijoukot työnsivät kuolemaa halveksien veneitä salmeen. Suomen armeijan raskaan tykistön kranaatit aiheuttivat kahden vuorokauden ajan hirvittävää tuhoa salmessa, vastarannalla ja taemmaksi vastarannalle pakkautuneiden eliittijoukkojen keskuudessa, ja JR 61:n iskujoukot tuhosivat kaikki salmen yli rannalle päässeet viholliset jo rantaviivalla.

Sen jälkeen kun puna-armeija oli lyönyt päänsä seinään Tienhaaran taistelussa, Stalin siirsi hyökkäyksen painopisteen Viipurin koillispuolelle, missä maasto oli hyökkääjälle edullista Talin aukeilla. Puna-armeija valtasi Talin 30.6.1944 ja se olikin viimeinen päivä, jolloin puna-armeija saavutti Stalinin määräämät tavoitteet etenemisessä Kymijoen linjalle ja sen jälkeen Helsinkiin.

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

30.11.12 20:53

Jaakko Anttila wrote:Johan oli jeremiaadi edellä mainitusta sitaatista. Keskustelupalstoilla on vältettävä novellien pituisia tekstejä. Sen vuoksi tiivistin Suur-Merijoelle sijoitetun eversti Rauramon komentaman raskaan tykistön osuuden Tienhaaran torjuntavoittoon ilmaukseen "keskitetyn tykistön tulituen avulla".

Hufvudstadsbladet julkaisi jo juhannuksena 1994 kaksisivuisen kuvauksen Tienhaaran torjuntavoitosta. Juuri ennen viestiyhteyksien katkeamista puna-armeijan massiivisen tykistökeskityksen vuoksi everstiluutnantti Marttinen huusi puhelimeen: "Minun käskystäni ja minun vastuullani: TULIKOMENTO! TULIKOMENTO! TULIKOMENTO!
Pitkä tai pätkä, mutta voisithan SINÄKIN kertoa asian suunnilleen OIKEIN!

Se oli Renvall ja B-radiolla puhuttiin.


Putkinen hallitsee tämänkin asian ja hänellä on aina lähteet jutuilleen:

http://personal.inet.fi/koti/juhani.put ... voitto.htm
Tästä 23.6. ratkaisevaksi tarkoitetusta hyökkäyksestä Kivisalmen ylitse kannattaa vielä huomioida se melkoisen yleinen tilanne kesän 1944 torjuntataisteluista, että tykistö oli kyllä ennättänyt asemiin, tulisuunnitelmat oli tehty, ”lakut” vedetty (eli lankapuhelinyhteydet rakennettu), tulenjohtajilla oli myös radiot tulenjohtopaikoilla - mutta kun vihollisen hyökkäys alkoi ja olisi pitänyt johtaa tulta, niin nämä lankayhteydet olivat katkenneet vihollisen tykistötulessa, eikä tulenjohtoradioillakaan saanut yhteyttä. Radioyhteyden saamisen esteenä saattoi olla välillä, että antenni oli katkennut tykistötulessa, radio hajonnut tai vaikkapa vihollisen häirintä. Miehet odottivat tulikomentoja tykeillään ja homma oli taas menossa läskiksi. Nyt kuitenkin JR 61:n reservipataljoonan (II-pataljoona) komentaja kapteeni R. Renvall antoi omalla radiollaan varsin eriskummallisen tulikomennon ”Minun käskystäni ja minun vastuullani TULTA, TULTA, TULTA”. Tämä tulikomento vastaanotettiin 17.D:n esikunnassa ja sitten sitä tulta tuli noin 11 patteriston voimalla. Ei annettu normaalia komentoa esimerkiksi ”sulut 8, 9 ja 10 ampukaa”, mutta onneksi divisioonan komentopaikalla ymmärrettiin, että nyt tosiaankin tarvitaan tulta ja sitä rautaa sitten heitettiin ryssien silmille ihan tosissaan.
Matti Koskimaa, Torjuntavoitto Viipurinlahdella kesällä 1944, 1996, sivut 36-45

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

02.12.12 02:59

Jaakko Anttila wrote:Toimittaja Aake Jermo julkaisi Siiranmäen taistelun veteraanien kertomukset Apu-lehdessä jo 1970-luvun alussa.
Jermo julkaisi myöskin nämä 2 kirjaa Siiranmäen ja Vuosalmen tapahtumista. Apu -lehden juttuja en ole itse nähnyt.

Jermo Aake: Siiranmäen miehet
Otava, 1977, 359 s., 1. painos

Jermo Aake Teräsmyrskyssä loppuun asti - Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944
Otava, 1980, 274 s., 1. painos

Käytiin viime kesänä mm. Vuosalmella ja meidän mukana oli eräs siellä 1944 haavoittunut sotilas. Mitähän mahtoi tuo liki 90 v mies ajatella, kun tuli vielä uudestaan samalle aukealle missä aikoinaan haavoittui päähän. Eilen (1.12.) viimeksi olin hänen kanssaan juttusilla lastemme koulun itsenäisyyspäivän juhlassa. Paikalla oli puolenkymmentä sotaveteraaniakin.

viewtopic.php?f=9&t=4647

Jaakko Anttila wrote:Neuvostoliitto vaati raskasta kalustoaan vuoteen 1958 saakka, mutta Suomeen se jäi.
Mistä löytyisi luotettava lähde tuolle jutulle?


Jaakko Anttila wrote:Weilin&Göös julkaisi jo vuonna 1995 kaksiosaisen suurteoksen "Itsenäisyyden puolustajat", "Sodan taisteluja 1 Talvisota" ja "Sodan taisteluja 2 Jatkosota", jotka perustuvat Suomen armeijan ja puna-armeijan sotapäiväkirjoihin. Suomalaisena asiantuntijana everstiluutnantti Ari Paunio ja venäläisenä asiantuntijana historian professori Juri Kilin.
Tässä meni monta kohtaa väärin, aina tekijästä ja vuosiluvusta alkaen.

Siis Ari Raunio, everstiluutnantti evp. ja valtiotieteen maisteri

Itselläni on koko tuo Itsenäisyyden puolustajat -sarja ja kyseiset osat Sodan taisteluja 1 Talvisota ja Sodan taisteluja 2 Jatkosota on julkaistu 2005 1. painoksina.
Kirjoittajina ovat Ari Raunio ja Juri Kilin.

Sodan taisteluja 1-2 (Talvi- Jatkosota) Itsenäisyyden puolustajat
W+G, 2005, 320+397 s., 1. painos

---

Myöskin tämä sarja on ilmestynyt 2002-2004 samalla nimellä eli Itsenäisyyden puolustajat -nimisenä sarjana ja on tosi hieno teos. Olikin aika lujassa muutama vuosi sitten sitä etsiessäni. Toki löytyihän se lopulta päätyen hyllyyni.

Haataja Lauri et al. Suomi 85 - Itsenäisyyden puolustajat - Rintamalla
Weilin+Göös, 2002, 352 s., 1. painos

Haataja Lauri et al. Suomi 85 - Itsenäisyyden puolustajat - Kotirintamalla
Weilin+Göös, 2002, 336 s., 1. painos

Haataja Lauri et al. Suomi 85 - Itsenäisyyden puolustajat - Sodan kartat
Weilin+Göös, 2003, 304 s., 1.painos

Lehtinen Lasse Itsenäisyyden puolustajat -Kynällä, kameralla ja kiväärillä
Weilin+Göös, 2004, 272 s., 1. painos

Niitä sun näitä
Posts: 565
Joined: 20.12.11 00:11

Re: Saksan tuen loppuminen 1944

19.03.13 22:54

Jaakko Anttila wrote:Neuvostoliitto vaati raskasta kalustoaan vuoteen 1958 saakka, mutta Suomeen se jäi.
Tässä tuntuu olevan pieni ristiriita, joten voisitko laittaa tarkan lähteen tuohon edellä olevaan "vaatimukseen". Itse en ole tuollaiseen juttuun törmännyt muualla. Kuinka siis vaadittiin takaisin sellaista, mitä ei oikeastaan oltu "virallisesti" menetettykään?

viewtopic.php?t=2205&p=22700#p22691

Aikoinaan kun 1. Kenttätykistön museonäyttely 25.5.1973 avattiin Niinisalossa (?), niin näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei NL ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli Tykistömuseon esittelyvihkosta oli yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman.

Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historia, osa 3:ssa sivuilla 363-364.
Luvussa 3. Tykistömuseo, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita.

Suomen Kenttätykistön historia, osa 3:ssa kerrotaan välillä kylläkin Sotamuseolla olleesta näyttelystä. Joten oliko tuo 1. tykkinäyttely Sotamuseolla vai Niinisalossa. Jospa joku tietäisi?

Return to “Puheenvuoroja historiasta”