Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

28.05.12 16:08

Niitä sun näitä kirjoitti: Sellaista kirjettä ei sattunut kohdalle, missä hän kertoisi oppaana ollessaan johtaneensa saksalaisen sotilasosaston NL:n konekivääriasemien eteen Kiestingissä. Siellä tuo osasto kärsi kovat tappiot.
Sotilaallisia asioita ei saanut kertoa. Jos kertoi, niin sensuuri poisti.

Sitä paitsi vaikutti normaali itsesensuuri: omaisia ei haluttu järkyttää vaan päinvastoin suojella. Sonja Hagelstam toteaa teoksessa Finland in the Wordl War II, että itsesnsuuria harjoitettiin nimenomaan puolison suhteen (mies ei voinut esiintyä vaimonsa silmissä heikkona), sen sijaan vanhemmille oltiin avoimempia (johtuen lapsuuden asetelmasta että vanhemmat kestävät lapsen taholta "kaiken").

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

28.05.12 21:03

Emma-Liisa kirjoitti:Sotilaallisia asioita ei saanut kertoa. Jos kertoi, niin sensuuri poisti.
Siis kirjan tekijä/toimittaja lyhensi POIS sotaa koskevia selostuksia kirjeistä! Ei siis sensuuri. Toki mukana oli joku maininta sensuurin tekemästä "sotkusta". Luulen että osa Halstin kirjeistä meni kotirintamalle ohi sensuurin, eli jonkun lomalle menneen matkassa, koska joissakin kirjeissään hän mainitsee paikkojen nimiäkin yms.

Juuri näin kuten jo aiemmin kirjoitinkin:
Harmittavasti on muutamat sota-ajan kirjeet lyhennetty. Siis sellaiset, joissa kerrotaan jotain sotaan liittyviä juttuja. Minua ei hirveästi kiinnostanut oliko hänen verot maksettu ajallaan tai oliko kaikki ennakot ja maksut saatu kustantajalta kirjojen eri painoksista.

Toki muutamia erikoisuuksia, eri henkilöihin liittyen, sieltä käy ilmi. Sellaista kirjettä ei sattunut kohdalle, missä hän kertoisi oppaana ollessaan johtaneensa saksalaisen sotilasosaston NL:n konekivääriasemien eteen Kiestingissä.
Tämän Kiestinki -episodin hän kertoo muistelmiensa 2. osassa, hieman siistittynä versiona.

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 09:47

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

28.05.12 23:10

Kaikki muistelmakirjallisuus, rehellisinkin, on tietenkin viime kädessä "hieman siistittyä", mutta mitä mahdat tässä tarkoittaa (koska ilmeisesti näet asian ja tapahtuman erityisen merkityksellisenä)? Onko sinulla kenties k.o. tapahtumista muita, Halstin versiosta poikkeavia kuvauksia?

Ei majuria (eikä erityisesti esikuntapäällikköä) ymmärtääkseni lähetetä oppaaksi, ei ainakaan suunnistamaan tai kärkenä toimimaan, eikä vastaamaan jonkun osaston etenemisestä maastossa ohi sen komentajan. Toiminta Kiestingin-Louhen suunnalla oli toki monella tavalla erikoista, joten voin toki olla väärässä,

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

29.05.12 18:24

Niitä sun näitä kirjoitti: Sellaista kirjettä ei sattunut kohdalle, missä hän kertoisi oppaana ollessaan johtaneensa saksalaisen sotilasosaston NL:n konekivääriasemien eteen Kiestingissä. Siellä tuo osasto kärsi kovat tappiot. Sen jälkeen Halstin terveys taisi brakata, tavalla taikka toisella, ja hän lähti (Ouluun ?) parantelemaan "Talvisodassa saatuja kolhujaan". Sen jälkeen lähtikin kouluttamaan saksalaisille sodan käyntiä talviolosuhteissa ja sitten taisikin olla vuorossa III AK:n huoltopäällikön pesti. Toki siellä mainitaan parin kylkiluun murtuminen Talvisodan lopulla jonkun rakennuksen sorruttua ja krooniset rakkovaivat. Nämä vanhat "kölivaivat" alkoivat nähtävästi vaivata kun hän oli päivän maannut siellä vetisellä ja kylmällä suolla Kiestingissä saksalaisten kanssa... Jossain olen nähnyt mainittavan, että hermot olisivat menneet. Kenpä senkin tietää.
Olet nyt sekottanut kaksi eri tapahtumaa. Halstin sairastuminen sattui syyskuussa 1941 sen jälkeen, kun Turtolan rykmentille oli käynyt huonosti, koska se ei saanut perääntymislupaa jouduttuaan mottiin, mitä kertomusta on tosiaan lyhennetty, koska se kerrotaan muistelmissa: ks. Elämän valtasuonet s. 191-5.

Saksalaisten "oppaana" Halsti oli toukokuussa 1942 ja tämä tapahtuma kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti kirjeessä 16.5.1941. H. ei ollut saksalaisten tappioihin millään lailla syypää, vaan nämä eivät noudattaneet suomalaisten saksaksi kirjoittamia ohjeita (mm. "Minen. Rechts gehen") eivätkä pystyneet toimimaan heille oudossa maastossa. Siinä missä suomalaiset eteneivät 8 km. "fritzi" vain 1/2 km. Ks. Elämän valtasuonet s. 257-261.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

29.05.12 20:56

Emma-Liisa kirjoitti:Olet nyt sekottanut kaksi eri tapahtumaa. Halstin sairastuminen sattui syyskuussa 1941 sen jälkeen, kun Turtolan rykmentille oli käynyt huonosti, koska se ei saanut perääntymislupaa jouduttuaan mottiin, mitä kertomusta on tosiaan lyhennetty, koska se kerrotaan muistelmissa: ks. Elämän valtasuonet s. 191-5.

Pitääpä taas hakea Halstin muistelmat II hyllystä ja vilkaista...

Emma-Liisa kirjoitti:Saksalaisten "oppaana" Halsti oli toukokuussa 1942 ja tämä tapahtuma kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti kirjeessä 16.5.1941. H. ei ollut saksalaisten tappioihin millään lailla syypää, vaan nämä eivät noudattaneet suomalaisten saksaksi kirjoittamia ohjeita (mm. "Minen. Rechts gehen") eivätkä pystyneet toimimaan heille oudossa maastossa. Siinä missä suomalaiset eteneivät 8 km. "fritzi" vain 1/2 km. Ks. Elämän valtasuonet s. 257-261.
Ei kait Halstikaan ollut sentään NOIN hyvä ennustaja...
Saksalaisten "oppaana" Halsti oli toukokuussa 1942 ja tämä tapahtuma kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti kirjeessä 16.5.1941.

Jo aiemmin kirjoitin Halstin ennustajan kyvyistä näin:
Halsti näyttää olleen ennustaja, mikäli noihin kirjan kirjejuttuihin Talvisodan jälkeen on uskomista. Siellä hän nimittäin povaa revanssia, jossa kaikki otetaan korkojen kanssa takaisin.

Grönstrand Lea: Elämän valtasuonet - Wolf H.Halstin ja Marja-Maija Halstin kirjeet vuosilta 1929-1949, Otava, 1995, 484 s., 1. painos

---

P.S.

Ei kait Emma-Liisaa riso se Halstin 12 -vuotiaana kokema "kauhein sotajuttu", eli se Sippoon kirkon kulmilla ammuttu "punikki" -juttu?

viewtopic.php?f=10&t=4259&start=15#p22421


viewtopic.php?f=10&t=4259&start=15#p22428


;=)´

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

30.05.12 00:43

Emma-Liisa kirjoitti:Olet nyt sekottanut kaksi eri tapahtumaa. Halstin sairastuminen sattui syyskuussa 1941 sen jälkeen, kun Turtolan rykmentille oli käynyt huonosti, koska se ei saanut perääntymislupaa jouduttuaan mottiin, mitä kertomusta on tosiaan lyhennetty, koska se kerrotaan muistelmissa: ks. Elämän valtasuonet s. 191-5.

Saksalaisten "oppaana" Halsti oli toukokuussa 1942 ja tämä tapahtuma kerrotaan varsin yksityiskohtaisesti kirjeessä 16.5.1941. H. ei ollut saksalaisten tappioihin millään lailla syypää, vaan nämä eivät noudattaneet suomalaisten saksaksi kirjoittamia ohjeita (mm. "Minen. Rechts gehen") eivätkä pystyneet toimimaan heille oudossa maastossa. Siinä missä suomalaiset eteneivät 8 km. "fritzi" vain 1/2 km. Ks. Elämän valtasuonet s. 257-261.

Minä olen Halstini lukenut joskus 20 vuotta sitten ja siispä kävin hakemassa hyllystä tuon kirjan tarkistaakseni muistikuvani.

Minä en muista mitään kirjoista esittelemiäni juttuja väärin, en tätäkään.

Kaikesta huolimatta esikuntapäällikkö toimi oppaana melkoisin ikävin seurauksin!

Halstin muistelmien 2. osassa on luku Kiestingin takaiset taistelut elo-marraskuussa vuonna 1941, sivuilla 173-191.

Sivut 188-189:
"Turtolalle oli vietävä eräs SS-osasto avuksi venäläisten tukikohtien ohi, ja minä lähdin sitä opastamaan, jotta se ei joutuisi harhaan. Tyo oli erittäin vaikeata varsinkin siksi, että saksalaisparat aina uudelleen ja uudelleen kasaantuivat yhteen etsiessään toisistaan turvaa peitteisessä maastossa ja pelätessään että joutuisivat toisistaan erilleen ja harhaan. Ylittäessämme vetistä nevaa törmäsimme ennestään tuntemattomaan venäläiseen tukikohtaan, jolloin joukko joutui pakokauhun valtaan ja kerralla menetti toista sataa miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Minä jouduin suojautumaan veden täyttämään kuoppaan, josta pääsin pois vasta pimeän tultua. Kipujen aaltomainen tuleminen ja kasvaminen aina kiihtymisen ja omantunnonvaivojen yhteydessä viittasi kuitenkin myös psyykkisiin syihin. Jotenkuten, syömällä vuoron perään särkylääkkeitä ja piristyspillereitä pysyin jaloillani kunnes joukot oli saatu edestä turvaan ja uusi puolustuslinja miehitetyksi, mutta sitten katkesin kokonaan valvomisen ja kipujen seurauksiin. Jouduin Ouluun sairaalaan..."
Halsti Wolf H. Aika vaatii veronsa - Muistelmat II - 1939-1948
Otava, 1974, 393 s., 1.painos

---

Aiheesta enemmän:

Hyvönen Osmo Kiestingin motti - Sota Vienan Karjalassa kesällä 1941
Pohjois-Suomen tykkimieskilta, 1986, 224 s., 1. painos

Eräs perusteellisimpia kirjoja Kiestingin tapahtumista 1941.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 11:26

Niitä sun näitä kirjoitti: Minä en muista mitään kirjoista esittelemiäni juttuja väärin, en tätäkään.

Kaikesta huolimatta esikuntapäällikkö toimi oppaana melkoisin ikävin seurauksin!

Halstin muistelmien 2. osassa on luku Kiestingin takaiset taistelut elo-marraskuussa vuonna 1941, sivuilla 173-191.

Sivut 188-189:
"Turtolalle oli vietävä eräs SS-osasto avuksi venäläisten tukikohtien ohi, ja minä lähdin sitä opastamaan, jotta se ei joutuisi harhaan. Tyo oli erittäin vaikeata varsinkin siksi, että saksalaisparat aina uudelleen ja uudelleen kasaantuivat yhteen etsiessään toisistaan turvaa peitteisessä maastossa ja pelätessään että joutuisivat toisistaan erilleen ja harhaan. Ylittäessämme vetistä nevaa törmäsimme ennestään tuntemattomaan venäläiseen tukikohtaan, jolloin joukko joutui pakokauhun valtaan ja kerralla menetti toista sataa miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Minä jouduin suojautumaan veden täyttämään kuoppaan, josta pääsin pois vasta pimeän tultua. Kipujen aaltomainen tuleminen ja kasvaminen aina kiihtymisen ja omantunnonvaivojen yhteydessä viittasi kuitenkin myös psyykkisiin syihin. Jotenkuten, syömällä vuoron perään särkylääkkeitä ja piristyspillereitä pysyin jaloillani kunnes joukot oli saatu edestä turvaan ja uusi puolustuslinja miehitetyksi, mutta sitten katkesin kokonaan valvomisen ja kipujen seurauksiin. Jouduin Ouluun sairaalaan..."
Halsti Wolf H. Aika vaatii veronsa - Muistelmat II - 1939-1948
Otava, 1974, 393 s., 1.painos

Juu, niinpä näyttää.

Ydinkysymys kuitenkin on, ettei tuo juttu ollut mitenkään Halstin vika, kun ei tuosta venäläisosastosta tiedetty ennalta, toisin kuin näytät vhjaavan:
Sellaista kirjettä ei sattunut kohdalle, missä hän kertoisi oppaana ollessaan johtaneensa saksalaisen sotilasosaston NL:n konekivääriasemien eteen Kiestingissä---
Mikäli Halstilla syyllisyydentuntoja jatkosodassa oli, ne johtuivat pikemmin siitä, ettei Turtolan rykmentti saanut perääntymiskäskyä, eikä H voinut ymmärtää syytä, kun Siilaasvuokaan ei niitä kertonut.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 11:30

Niitä sun näitä kirjoitti: Halsti näyttää olleen ennustaja, mikäli noihin kirjan kirjejuttuihin Talvisodan jälkeen on uskomista. Siellä hän nimittäin povaa revanssia, jossa kaikki otetaan korkojen kanssa takaisin.

Grönstrand Lea: Elämän valtasuonet - Wolf H.Halstin ja Marja-Maija Halstin kirjeet vuosilta 1929-1949, Otava, 1995, 484 s., 1. painos
Ei kai tuohon mitään ennustamiskykyä tarvittu. Se vaatii tarkempaa kuvausta, mitä, miten ja milloin tulee tapahtumaan.

Kyseessä lienee ihan sama, mitä rintamiehet molemmin puolin tulivat talvisodan loputua sanoneeksi.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 14:07

Emma-Liisa kirjoitti:Kyseessä lienee ihan sama, mitä rintamiehet molemmin puolin tulivat talvisodan loputua sanoneeksi.
Kun kerran tunnut olevan Halstin tuntija, niin laitanpa sen ennustuksen tuohon esiin:

Jos joku oikeasti kirjoitti 20.3.1940 tähän malliin, siis viikko Moskovan pakkorauhan jälkeen, niin hänen on täytynyt olla jonkinlainen visionääri tai sitten kovasti revanssihenkinen.

Sivu 152:
"Tänään on pitkäperjantai, kuoleman päivä, radio soittaa virttä, kirkon kellot kumahtelevat. maantiellä vaeltaa yhä Karjalan heimo ikkunoitteni ohi. Väsyneet hevoset vetävät kuormia, väsyneet ihmiset kulkevat perässä. Karjala on kuollut, minä olen kuollut. Mutta on tuleva ylösnousemus. On tuleva päivä, jolloin Suomen miehet aseineen kulkevat itään päin ja Karjalan kansa riemusaatossa seuraa heitä. On tuleva päivä, jolloin Suomen lippu nousee Viipurin linnan tankoon. Sen haluaisin vielä nähdä, se pitää minut pystyssä. Ja siihen haluan valmistaa suomalaisia. Vihasin sotaa sanomattomasti, nyt en enää tee sitä. Vihaan rauhaa ja niitä, jotka sen tekivät."


Grönstrand Lea: Elämän valtasuonet - Wolf H.Halstin ja Marja-Maija Halstin kirjeet vuosilta 1929-1949, Otava, 1995, 484 s., 1. painos

P.S.

Elämän valtasuonet -kirjassa sivulla 191 lainaus Muistelmat 2 -kirjasta, sen sivuilta 184-189.

Lainaus onkin todella sopivasti "silputtu" ja lisäksi siihen on viivoilla merkitty kaikki poistot niihin eri sivuilta noukittuihin lyhykäisiin lainauksiin. Näin on saatu pois kaikki Halstista jotain negatiivista kertovat kohdat kuten tuo saksalaisosaston opastaminen suoraan vihollisen eteen tai sairaalaan joutuminen. Kun Halsti itse kuitenkin kertoo ko. tapahtumat muistelmissaan, niin tuollainen "peittely" tuntuu oudolta.

s. 184 Elokuu 29 päivänä...
s. 186 Syyskuun 3. päivänä...
s. 188 Kertomukseen kuuluu...
s. 189 Onhan selvää...

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 14:42

Mikäli Halstilla syyllisyydentuntoja jatkosodassa oli, ne johtuivat pikemmin siitä, ettei Turtolan rykmentti saanut perääntymiskäskyä, eikä H voinut ymmärtää syytä, kun Siilaasvuokaan ei niitä kertonut.
Eikös Halsti kerro muistelmissaan, että hän pakotti Siilasvuon kertomaan asian oikean laidan? Halsti siis tiesi, että Turtolan ei ollut tarkoituskaan päästä eteenpäin vaan että sotaa käytiin näön vuoksi. Halstin esimies, kenraali Palojärvi ei sensijaan taustoja tiennyt eikä niitä uskaltanut Siilasvuolta selvitellä. Halsti taas ei Siilasvuon antamaa tietoa saanut välittää eteenpäin.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 15:00

Jos joku oikeasti kirjoitti 20.3.1940 tähän malliin, siis viikko Moskovan pakkorauhan jälkeen, niin hänen on täytynyt olla jonkinlainen visionääri tai sitten kovasti revanssihenkinen.
Varmaankin vähän molempia. Halstilla oli koko ikänsä varsin hyvä taju kansainvälisestä politiikasta ja siitä kuinka nopeasti asiat muuttuvat. Hän ei ollut ainoa joka odotti Neuvostoliiton ja Saksan jossakin välissä katsovan kuka on kuka mutta tuskin hänellä vielä keväällä 1940 on asiasta sen enempää tietoa ollut.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 15:08

Niitä sun näitä kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Kyseessä lienee ihan sama, mitä rintamiehet molemmin puolin tulivat talvisodan loputua sanoneeksi.
Kun kerran tunnut olevan Halstin tuntija, niin laitanpa sen ennustuksen tuohon esiin:

Jos joku oikeasti kirjoitti 20.3.1940 tähän malliin, siis viikko Moskovan pakkorauhan jälkeen, niin hänen on täytynyt olla jonkinlainen visionääri tai sitten kovasti revanssihenkinen.

Sivu 152:
"Tänään on pitkäperjantai, kuoleman päivä, radio soittaa virttä, kirkon kellot kumahtelevat. maantiellä vaeltaa yhä Karjalan heimo ikkunoitteni ohi. Väsyneet hevoset vetävät kuormia, väsyneet ihmiset kulkevat perässä. Karjala on kuollut, minä olen kuollut. Mutta on tuleva ylösnousemus. On tuleva päivä, jolloin Suomen miehet aseineen kulkevat itään päin ja Karjalan kansa riemusaatossa seuraa heitä. On tuleva päivä, jolloin Suomen lippu nousee Viipurin linnan tankoon. Sen haluaisin vielä nähdä, se pitää minut pystyssä. Ja siihen haluan valmistaa suomalaisia. Vihasin sotaa sanomattomasti, nyt en enää tee sitä. Vihaan rauhaa ja niitä, jotka sen tekivät."


Grönstrand Lea: Elämän valtasuonet - Wolf H.Halstin ja Marja-Maija Halstin kirjeet vuosilta 1929-1949, Otava, 1995, 484 s., 1. painos
Kyllä tämä on puhdasta revanssismia, jopa uskonnollisella kielellä esitettynä. Ennustaminen olisi kyseessä, jos H. edes vihjaisisi, miten tuo tapahtuu.

Niitä sun näitä kirjoitti:
P.S.

Elämän valtasuonet -kirjassa sivulla 191 lainaus Muistelmat 2 -kirjasta, sen sivuilta 184-189.

Lainaus onkin todella sopivasti "silputtu" ja lisäksi siihen on viivoilla merkitty kaikki poistot niihin eri sivuilta noukittuihin lyhykäisiin lainauksiin. Näin on saatu pois kaikki Halstista jotain negatiivista kertovat kohdat kuten tuo saksalaisosaston opastaminen suoraan vihollisen eteen tai sairaalaan joutuminen. Kun Halsti itse kuitenkin kertoo ko. tapahtumat muistelmissaan, niin tuollainen "peittely" tuntuu oudolta.

s. 184 Elokuu 29 päivänä...
s. 186 Syyskuun 3. päivänä...
s. 188 Kertomukseen kuuluu...
s. 189 Onhan selvää...
Saattaa olla, mutta kyse voi olla myös siitä, että tytär ei ollut kiinnostunut niinkään sotatapahtumista vaan vanhempien suhteesta. Ja siitä tosiaan käy ilmi H:n negatiivinen puoli: hän määrää ja vaimo tottelee, itsenäistyä tämä ei saa! Sopi sitten myöhemmin hurskaasti esittää, minkälainen perheen "pitää" olla!

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 15:41

Emma-Liisa kirjoitti:Saattaa olla, mutta kyse voi olla myös siitä, että tytär ei ollut kiinnostunut niinkään sotatapahtumista vaan vanhempien suhteesta. Ja siitä tosiaan käy ilmi H:n negatiivinen puoli: hän määrää ja vaimo tottelee, itsenäistyä tämä ei saa! Sopi sitten myöhemmin hurskaasti esittää, minkälainen perheen "pitää" olla!
Miten tuollainen liittyy itsenäistymiseen? Ennen ne ukot vaan ruukasi määräillä ja se malli saattaisi sopia joillekin nykyisillekin suffragetinvikaisille naisille... :lol:

Olihan H:n vaimo "itsenäistynyt lotaksi" ja lapset olikin sitten "heitteillä"... siis hoidossa jossain, tai oliko ne peräti Ruotsissa Talvisodan aikaiseen malliin? :=(

---

Tuo Halstin kertoma saksalaisten joukkojen "opastus" on hieman vaikeaa paikantaa, jopa ajallisestikin.

Elämän valtasuonet -kirjassa olevassa kirjeessään, Halsti kertoi olleensa vain "täsmälleen kuukauden rintamalla". Hän aloitti urakkansa käymällä mm.14.8.1941 Div. J:n komentajan, ev. Palojärven kanssa Turtolan komentopaikalla tutustumassa tilanteeseen.

Elämän valtasuonet -kirjan sivulla 191 hän kirjoittaa 13.9. 1941 matkalla Oulun sotasairaalaan näin: "Nyt sain vaikeahkon täräyksen melkein samaan kohtaan ja se päälle jouduin tarpomaam pari peninkulmaa ennenkuin pääsin resiinaan. Palasin vasta yöllä. siitä on nyt pian pari viikkoa eikä ole lakannut särkemästä." - "Täsmälleen kuukauden ennätin tehtäviäni hoitaa...". Harmi että juuri tämä kirje on lyhennetty, s. 191-192 sivulla sanotaan näin: "-tässä isä kertoo Turtolan rykmentin kriittisestä tilanteesta Kiestingissä, kirje on kuitenkin kovin pitkä, joten siitä tässä vain osia.-"

Tuon kirjeessä kerrotun "parin viikon ajoituksen mukaan" se suolla makaaminen olisi tapahtunut elokuun viimeisinä päivinä. Silloin tuo KKP 13 sopisi siksi saksalaiseksi yksiköksi ja silloin Halsti itsekin oli silloin käymässä SissiP 3:n komentopaikalla ko. osaston mukana.

Kyseessä oli joko Os. Schreiber 22.8 tai KKP 13 komentajanaan evl. Michalke 31.8.

Hyvä kuvaus eräästä Os. Schreiber:n taistelutapahtumasta löytyy esim.Karhusen Vienan sissit -kirjasta sivuilta 150-160. Os. Schreiber yöpyi SissiP 3:n leirialueella 22.8 ja jatkoi matkaansa aamulla joutuen heti kiivaaseen taisteluun kärsien heti alussa kovia tappioita. Kaatuneita ja haavoittuneita oli jo alussa 30 ja haavoittunieta virtasi SissiP 3:n JSP:lle. Se joutui pyytämään apua Os. Turtolalta päästen lopulta jatkamaan matkaansa kohti mottia jonne se oli menossa avuksi.

Hyvösen Kiestingin motti -kirjassa kerrotaan samasta tapahtumasta sivulla 93:

22.8.1941 "Saksalaiset menettivät kaatuneina ja haavoittuneina jo taistelun alkuvaiheessa yli 30 miestä ja joutuivat hajalle lyötyinä venäläisten sekaan. He olivat jo hätää kärsimässä. Motista hälyytettiin kapt. Breithozin pataljoonasta 1.5 komppaniaa apuun. Nämä hyökkäsivät idästä rautatien pohjoispuolitse ja pelastivat hajalle lyödyn saksalaisosaston venäläisten kynsistä. Os. Schreiber saapui mottiin väsyneenä ja nälkäisenä, taistelussa lyötynä yksikkönä, ilman ampumatarvikkeita, osa aseensakin menettäneinä. Perille tuli 217 miestä, sen alkuperäinen vahvuus on tuntematon."

Jos kyseessä oli KKP 13 komentajanaan evl. Michalke ja tapahtuma-aika 31.8.1941, niin Karhusen Vienan sissit -kirjassa kerrotaan sivulla 160 näin: "Illalla saaui Ryhmä Könösen komentopaikkaan divisioonan esikuntapäällikkö majuri Halsti mukanaan Div. J:lle alistetun KKP 13:n komentaja, everstiluutnantti Michalke. Kolmikomppaniaisesta KKP 13:sta tuli motin ympärille kaksi komppaniaa länsi- ja yksi sen itäpuolelle."

Hyvösen Kiestingin motti -kirja kertoo KKP 13:sta sivulla 124 mm. näin: "Pataljoona oli erittäin tulivoimainen yksikkö, jonka miesvahvuus oli noin 1000 miestä ja aseistuksena mm. 44 konekivääriä, 6 kranaatinheitintä, 12 pienoisheitintä jne." Maintoja KKP 13:sta löytyy myös sivulta 140.

Karhunen Veikko Vienan sissit - Sissipataljoona 3 jatkosodassa 1941-43
WSOY, 1976, 488 s., 1. painos

Hyvönen Osmo Kiestingin motti - Sota Vienan Karjalassa kesällä 1941
Pohjois-Suomen tykkimieskilta, 1986, 224 s., 1. painos

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

31.05.12 20:14

Niitä sun näitä kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Saattaa olla, mutta kyse voi olla myös siitä, että tytär ei ollut kiinnostunut niinkään sotatapahtumista vaan vanhempien suhteesta. Ja siitä tosiaan käy ilmi H:n negatiivinen puoli: hän määrää ja vaimo tottelee, itsenäistyä tämä ei saa! Sopi sitten myöhemmin hurskaasti esittää, minkälainen perheen "pitää" olla!
Miten tuollainen liittyy itsenäistymiseen? Ennen ne ukot vaan ruukasi määräillä ja se malli saattaisi sopia joillekin nykyisillekin suffragetinvikaisille naisille... :lol:

Olihan H:n vaimo "itsenäistynyt lotaksi" ja lapset olikin sitten "heitteillä"... siis hoidossa jossain, tai oliko ne peräti Ruotsissa Talvisodan aikaiseen malliin? :=(

Juu, lapset olivat Ruotsissa (muistaakseni) talvisodan loppuvaiheissa, ja vaimo järjesteli kuljetuksia sinne jatkosodan alussa. H. kuitenkin määräsi vaimon palaamaan kotiin ja tämä totteli vaikka ei olisi halunnut vaan olisi kaivannut ollla muuta kuin köynnöskasvi.

Tyttäret olivat silloin jo kouluiässä (poika syntyi vasta 1944), joten kai edes puolipäivätyö olisi voinut järjestyä.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Jenni Kirves, Wolf H. Halsti ja sota

10.11.12 13:48

Niitä sun näitä kirjoitti:Kyllä Halstin teksteistä paistaa selvä besserwisser-henki. Luin aikoinaan 1980 -luvulla Suomen Kuvalehdestä hänen juttujaan ja kiinnostuin kirjoittajan tuotannosta jopa siinä määrin, että myöhemmin hankin kaikki Halstin kirjat, myös sen Isänmaan historia -oppikirjankin Suomen puolustuslaitoksen opettajille ja oppilaille. Siinäpä vasta onkin suorasukainen oppikirja nuorille upseereille ja heidän oppilailleen.

Alkulauseesta lainaten yksi lause:

"Suuri on myös se mahdollisuus, että nuoret upseerit, jotka useinmiten joutuvat historianopetuksen antamaan, eivät aina löydä sitä oikeaa henkeä, jonka täytyy olla opetuksen pohjana, jos siitä halutaan saada todellista hyötyä."

Mitä taas "oikeaan henkeen" tulee, niin Halsti oli AKS:n valajäsen nro 630.

Lähde: s.379 Neljätuhatta veljestä, sataneljä elämäntarinaa. AKS:läinen elämänkerrasto. Toim. Matti Kuusi, Ville-Paavo Aitola, Wsoy 1991

W. H. Halsti: Isänmaan historia Suomen maanpuolustajia varten, Otava 2. painos 1938
Muistin pari vuotta sitten hankkimani Suomen Kuvalehden lähes täydet vuosikerrat 1941-1943 ja nyt luin sieltä eräitä Halstin kirjoituksia. Kylläpä niistä näkyykin se "oikea henki"...

Kas tässä hieman näytteeksi:


Halstin kirjoituksia 1941 Suomen kuvalehti

SK 27 5.7.1941 Isät katsovat poikiaan s. 938-939

http://aijaa.com/VOQXGU

http://aijaa.com/Z0bB4q


SK 31 2.8.1941 Me piirrämme miekalla rajan s. 1030-1031

http://aijaa.com/EKGmM2

SK 31 2.8.1941 Me piirrämme miekalla rajan s. 1030

http://aijaa.com/3DGTbb

SK 31 2.8.1941 Me piirrämme miekalla rajan s. 1031

http://aijaa.com/qENyHO

Tekstin pystyy lukemaan zoomaamalla + -painikkeesta kuvan tarkemmaksi.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”