ukko nooa
Viestit: 2
Liittynyt: 28.06.06 21:11
Paikkakunta: yleinen
Viesti: Kotisivu Yahoo Messenger AOL

Merikirjoista

29.08.06 13:30

HOME IS THE SAILOR


Oikeaa merikirjaa on vaikea kirjoittaa. Sitä on jopa vaikeaa tunnistaa oikeaksi. Englantilainen merikirjailija Hendry, paremmin tunnettu nimimerkillä Sallimar, sanoi editoimansa kirjan Home is the Sailor ’ alkulehdellä, että ainoat oikeat merikirjat ovat vanhojen laivapääikköjen muistelmat, silti, pelkät muistelmat, taikka dokumentoiva raportointi ei sellaisenaan voi olla meriromaani. Meriromaani vaatii omakohtaisien kokemuksien lisäksi suurta kirjalista lahjakuutta ja tutustumista, ei yksinomaan aikansa ilmiöihin ja tapoihin, vaan kirjoittajan on myös kuljettava se historiallinen polku, jonka varrelta on löydettävä kaikki ne luonteet ja tavat, joiden varassa kulttuuri on siirtynyt eteenpäin.
Meriromaaniksi ja merikirjaksi kutsutaan yleisesti kaikkia merta ja laivayhteisöä kuvaavaa kirjaa ja vaikka jotkut kriitikot väittävät, että merimiehet ovat niin suuria valehtelijoita, että jo senkin mukaan jokainen merimiehen kirjoittama kirja olisi luettava fictionia, niin olen kuitenkin sitä mieltä, että liian useat niistä muistuttavat suuresti turistimatkojen matkakuvauksia, ja jotkut niistä ovat keskittyneet kuvamaan jopa petrokemian prosessia öljyn pumppu asemilla ja ovat sen muotoisena paljon enemmän selostusta menneillään olevasta teollisuus prosessista (texbook ) kun kirja laivoista ja miehistä niissä.

Tiedetään, että lähes kaikkien mestarilisestti rakennettujen klassikkojen perustana on tositapahtuma, vaikkakaan ei kirjailijan itsensä kokema, mutta omakohtaiselle elämän kokemukselle läheinen ja tuttu. Kuten Joshep Gondradin kirja Lordi Jim. Phatna niminen laiva oli todellisuudessa ollut ja kulkenut noita vesiä, samoin kun kirjassa kuvastu päällystön pako täpötäydestä pyhiinvaeltajien laivasta oli tapahtunut Sauli Arabian rannikolla. Conrad ei itse kuitenkaan ollut palvellut päiväkään tuolla aluksella.
Vuonna 1720 Itä-Intian Companyn omistama kauppalaiva Cassandra matkallaan Englannista Intiaan oli ankkurissa Mosambikin kanaalin pohjoispuolelle Johanna Islan nimisen saaren kupeessa, missä se joutui Edward England nimisen merirosvon yllättämäksi.
Myöhemmin Edward England sai nimekseen Long John Silver, Stevesonin kuolemattomassa klassikossa ja Johan Island nimen, Aarresaari.
Englannin kauppalaivaston sosiaalinen historia todistaa, että merimieskulttuuri, kaikkine tappoineen, tehtävineen ja komentoketjuineen, on lähes muuttumattomana jatkunut 1700 luvulta 1970 luvulle asti, jolloin vanha kauppalaivaston koodi lopullisesti hävisi perustuvanlaatuisien muutosten tieltä.

Kaikilla hyvillä fiktiivisillä kirjoilla on todellinen historiansa. Tapa ja muoto, millä nämä tapaukset kerrotaan ja mihin asuun kukin niistä puetaan, riippuu aina kulloisenkin tekijän kyvyistä ja lahjoista.
Paljon on kirjoitettu purjelaivojen ajoista. Paljon on kerrottu tarinoita siirtolaisista, mutta kauppa höyrylaivojen ajasta on kuvauksia niukasti koko maailmassa. Kuitenkin tuo kausi, joka oli suora ja luonnollinen jatke purjelaivojen aikakaudelle, on kaikkein rikkain lähde merimies kulttuurista kirjoittaessa. Kuinka moni on lukenut sodanjälkeisestä ajasta; Antwerpenista, Genovasta, taikka Amerikan länsirannikolta, Friskosta ja ST Pedrosta ulos seilanneista suomalaisista merimiehistä joita tuolloin siellä oli paljon.
Ei kovinkaan moni ole voinut lukea näistä miehistä ja laivoista, koska niistä ei ole kirjoitettu juuri mitään.

Harry

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”