Kunnallisen päivähoidon historiasta Suomessa

[Tapio Onnela]

Elisabeth Alander ja Hanna Rothman, kuva Ebeneser-säätiön arkisto

Laura Saarikoski muistutti kiinnostavassa kolumnissaan kunnallisen päivähoidon historiasta Suomessa:
Laura Saarikoski, Kiitos vapaudesta, Hanna, Kati ja muut! (HS, 2.9.2012)

Kun­nal­li­sen päi­vä­hoi­don kan­ta-äi­ti oli vuon­na 1856 syn­ty­nyt Han­na Roth­man, La­pin­lah­den sai­raa­lan ta­lou­den­hoi­ta­jan ty­tär. Roth­man oli pie­ni ja hen­to, sai­rau­den vuok­si kyt­ty­rä­sel­käi­nen ja hä­nen toi­nen sil­män­sä oli so­kea. Eh­kä juu­ri sik­si sit­keä ja voi­ma­kas­tah­toi­nen nai­nen.

Roth­man sai kou­lu­tuk­sen­sa Ber­lii­nis­sä ja aloit­ti Poh­jois­mai­den en­sim­mäi­sen kan­san­las­ten­tar­han La­pin­lah­den­ka­dul­la vuon­na 1888. Ta­voi­te oli köy­häi­na­pu: työ­läis­lap­set ha­lut­tiin pois ka­duil­ta, kun van­hem­mat oli­vat teh­tais­sa töis­sä. Kai­kil­la per­heil­lä ei ol­lut va­raa edes vii­den pen­nin ate­ria­mak­suun.

Kun Roth­man kuo­li vuon­na 1920, hä­nen jäl­jil­tään Suo­mes­sa oli 80 las­ten­tar­haa. Hän it­se ei kos­kaan saa­nut lap­sia.
Kii­tos, Han­na!

Väit­te­ly nais­ten oi­keu­des­ta ko­ko­päi­vä­työ­hön käy­tiin edus­kun­nas­sa syk­syl­lä 1972. Oi­keis­to oli päi­vä­hoi­to­la­kia vas­taan ko­ti­äi­tiy­den puo­les­ta, va­sem­mis­to lain puo­lel­la nais­ten to­del­li­sen työ­ti­lan­teen ta­kia. Nai­mi­sis­sa ole­vis­ta nai­sis­ta jo 60 pro­sent­tia kä­vi töis­sä, mut­ta las­ten­hoi­to oli kal­lis­ta ja epä­var­maa.

Kun­nal­lis­ta päi­vä­hoi­toa ajoi suu­ri ja kir­ja­va jouk­ko. Osa oli puo­lue­ak­tii­ve­ja Skdl:s­tä, de­ma­reis­ta, li­be­raa­leis­ta ja Rkp:s­tä. Osa oli vai­kut­ta­nut 1960-lu­vul­la aka­tee­mi­ses­sa fe­mi­nis­ti­liik­kees­sä Yh­dis­tys 9:s­sä, jo­ka ot­ti mal­lia Ruot­sis­ta. Jot­kut ay-ak­tii­vit pa­has­tui­vat­kin sii­tä, et­tä aka­tee­mi­set nai­set vei­vät huo­mion hei­dän asias­saan.

Saarikoski jatkaa:

Tä­mä oi­keus ei ole it­ses­tään­sel­vyys. So­siaa­li­po­li­tiik­kaa pi­de­tään jos­kus nais­ten puu­has­te­lu­na, mut­ta oi­keas­ti sii­nä on ky­se mi­tä ko­vim­mis­ta asiois­ta. Työn­jaos­ta. Vas­tuun jaos­ta. Val­las­ta. Ra­has­ta. Nor­meis­ta ja nii­den rik­ko­mi­ses­ta. Hoi­vas­ta, it­se­mää­rää­mi­soi­keu­des­ta, ta­sa-ar­vos­ta. Va­pau­des­ta.

Nel­jäs­sä­kym­me­nes­sä vuo­des­sa kes­kus­te­lu on muut­tu­nut vä­hän. Työs­sä käy­viä äi­te­jä ar­vos­tel­laan yhä sii­tä, et­tä joi­den­kin ke­hi­tys­psy­ko­lo­gien mu­kaan lap­sel­le oli­si pa­ras­ta ol­la 3-vuo­tiaak­si ko­to­na. Vas­tuu lap­sen par­haas­ta ei kui­ten­kaan kuu­lu vain äi­deil­le.

* Laura Saarikoski, Kiitos vapaudesta, Hanna, Kati ja muut! (HS, 2.9.2012)

Vähän vastaavantyyppinen keskustelu 1970-luvulla käytiin myös koulujärjestelmän muutoksesta, kun peruskoulua otettiin käyttöön.

* Rothman, Hanna (1856 - 1920) (Kansallisbiografia)

* Lastentarhamuseon verkkonäyttely, Ebeneser-säätiö

[Klaus Lindgren]

Tuohon voi vain lisätä, että sitä kamppailua käytiin vielä pitkälle 1980-luvun puoleenväliin asti, ennen kuin saatiin kunnollinen, kattava päivähoitojärjestelmä aikaan. Kamppailu oli alkanut jo 1960-luvulla ja naisten työssäkäynti yleistynyt vielä aikaisemmin, joten voi vain hämmästellä, miten hitaasti tuokin asia saatiin järjestettyä.

[Jaakko Mäki-Petäjä]

Tuohon voi vain lisätä, että sitä kamppailua käytiin vielä pitkälle 1980-luvun puoleenväliin asti, ennen kuin saatiin kunnollinen, kattava päivähoitojärjestelmä aikaan. Kamppailu oli alkanut jo 1960-luvulla ja naisten työssäkäynti yleistynyt vielä aikaisemmin, joten voi vain hämmästellä, miten hitaasti tuokin asia saatiin järjestettyä.

Poliittista kamppailua käydään itseasiassa vieläkin päivähoidon ja kotihoidon välillä. Tai ainakin siitä kumpaan yhteiskunta panostaa enemmän rahallisesti. Poliittiset rajalinjatkin ovat aika vakiintuneita asian suhteen.