Laasse Laaksonen, Eripuraa ja arvovaltaa, Ajatus 2004 -tutkimuksessa keskitytään sodanjohdon ja rintamakenraalien henkilösuhteisiin.Emma-Liisa kirjoitti:Kun tämä ketju lähti tekeillä olevasta elämäkerrasta, niin siinä minusta oikeudenkäyntiä paljon olennaisempaa on se, mitä tapahtui ja miten Oesch siihen suhtautui. Molemmista näkyy ihmisen luonne, jonka hahmotteleminen elämänkerrassa on keskeistä.V Palvo kirjoitti: Olen samaa mieltä siitä, että Oeschin saama tuomio vaatisi huolellista perehtymistä häntä koskevaan oikeudenkäyntiaineistoon.
s. 280.
Oesch on paheksunut tiukkasävyisessä kirjelmässään yleisesikunnan päällikölle
Erich Heinrichsille Kannaksen ja Ilomantsin taistelujen menestyksen vertaamista toisiinsa ja Ihantalan ja Vuosalmen torjuntavoittojen jälkeen esikuntaansa saapunutta ylipäällikön lähettämää karkuruutta ja hiippailua käsitellyttä ja lukemisen jälkeen poltettavaksi määrättyä nuhdekirjelmää.
Eikä ylipäällikön päiväkäskyä.
Oesch kirjoittaa Heinrichsille mm.:
"...kun olen kuullut tästä asiasta jo usealta taholta, pidän kohtuullisena kiinnittää Sinun huomiotasi k.o. seikkaan. Sillä ylipäällikön päiväkäsky on suuri ja tärkeä historiallinen asiakirja, jolla todetaan käänteentekevät tapahtumat sotatoimien kulussa.
Itse en enää kaipaa tunnustusta, sillä olenhan sen jo saanut, ( Mannerheim-risti )
mutta taistelun helteen kokeneet joukot tuntisivat myös tehneensä jotakin."
Tuossa kirjeessä Heinrichsille hän epäilee, "että henkilöni ( minä omassa persoonassani ) olen esteenä joukkojen ansaitsemalle tunnustukselle."
Olikohan
Oesch närkästynyt yksinomaan omasta puolestaan saadessaan ylipäälliköltä vain karkuruutta ja hiippailua koskevan ja poltettavaksi määrätyn nuhdekirjelmän voiton jälkeen?
Sotilasarvossa korottamisia ei liene sadellut välirauhansopimuksen solmimisaikaan?
Veikko Palvo