Dokumentin alkupuolella Mika Waltari selostaa kesällä 1941 kuvattua filmiä:
”Rauhallisesti ja ääneti seurasi yleisö neuvostolähetystön poistumista lähetystötalosta kesällä 1941. Mutta vaistomainen vapautumisen hymy pyrki nousemaan kasvoille. Kohottivatpa muutama leikkisästi hyvästiksi käteensä saksalaiseen tervehdykseen. Suomalaisen huumorin omalaatuinen ilmaus.”