nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

19.05.13 22:40

Jolloinkin 1980-luvun taitteessa Suomessa nousi melkoinen, pitkään jatkunut Viipurin historiaa koskeva kohu lehtiartikkeleissa, yleisönosastoissa ja muussakin julkisuudessa. Impulssin siihen antoi hieman varhemmin Viipurin linnan porttirakennuksen eli entisen ns. Komendantintalon seinään ilmaantunut laatta:

"Leningradin rintaman 21. armeijan sankarillisille sotilaille, jotka vapauttivat kesäkuun 20.päivänä 1944 ikivanhan venäläisen kaupungin Viipurin."

Seurasin tuolloin Suomessa noussutta protestiaaltoa melko huolimattomasti, jos kohta kävin jollain Viipurin-matkallani 1980-luvun puolimaissa itsekin töllöttämässä tuota kuuluisaa laattaa. Omassa mielessäni laatan esillepanon ajankohta yhdistyi, ehkä virheellisesti, neuvostoliittolaisen arkeologin V. A. Tjulenevin kaivaustuloksiin, joiden mukaan Viipurin linnasaarella 1100- ja 1200-luvulla sijainnut karjalaisten puuvarustus, jonka ruotsalaiset olisivat hävittäneet ennen kivilinnan rakennustöiden aloittamista. Muistelen, että noina vuosina julkaistussa vanhan Viipurin kaupungin historian uudistetun laitoksen ensiosassa oli asiasta Tjulenevin artikkeleita.

Viipurin linnan laattaan reagoi alkusysäyksen antaneen kansleri Tauno Nurmelan jälkeen näkyvimmin professori (oliko jo silloin?) Osmo Jussila, jolta WSOY julkaisi 1983 ohuen pamflettimaisen kirjan Venäläinen Suomi. Käsillä olevan aiheen kannalta Jussilan kirjassa oli keskeistä hänen päätelmänsä, että vielä vuoden 1940 Moskovan rauhan jälkeisissä neuvostoliittolaisissa kirjoituksissa Viipuria ja koko Viipurin lääniä kuvattiin suomalaisena, ei venäläisenä alueena. Vasta kesäkuun 1944 valloituksen jälkeen Viipurista tehtiin neuvostolegitimaatiossa paitsi neuvosto-Viipuri myös "vanha venäläinen kaupunki". Tuolloinkaan venäläisyyttä ei edelleen Jussilaa referoiden useimmissa kirjoituksissa viety kovin kaukaiseen menneisyyteen, vain Pietari Suuren aikaan, jonka vuoden 1710 valtausta neuvostokirjoituksissa muisteltiin ja jonka jatkoksi vuoden 1944 valtaus liitettiin.

Jokin aika sitten ilmestyi Juri Shikalovin ja Tapio Hämysen kirja Viipurin kadotetut vuodet 1940 - 1990 (Tammi 2013), jossa lukija pääsee kurkistamaan suomalaisilta näihin asti pääosin suljettuun Viipurin neuvostoaikaan. Suuri valtaosa kirjan tekstistä on Shikalovin käsialaa; professori Hämysen osuudeksi jäävät vain pari lyhnyttä, Viipurin suomalaisaikaa 1939 ja 1941 - 44 kuvaavaa lukua. Kirjan kansiliepeessä kerrotaan Shikalovin olevan Udmurtian autonomisessa tasavallassa syntynyt ja myöhemmin Viipurin alueella asunut tutkija, joka on väitellyt Joensuun yliopistossa Karjalan historiasta. Shikalovin teksti perustuu suurimmaksi osin ilmeisesti varhemmin käyttämättömään venäläiseen lähdeaineistoon.

Shikalovin kuvaus Viipurin valloittamisen taustaksi luodusta legitimaatiosta poikkeaa Jussilan 30 vuotta sitten esittämästä tulkinnasta. Erot eivät ole mahdottoman suuria mutta kuitenkin mielestäni olennaisia. Shikalovin mukaan jo 1940, heti talvisodan jälkeen, Viipuri muuttui yhtäkkiä "ikivanhaksi historialliseksi venäläiseksi kaupungiksi". Perusteet Viipurin venäläisyydelle löydettiin tässäkin tapauksessa vuodesta 1710, jolloin Venäjän "imperiaalisen käänteen" (Shikalov ei käytä tätä ilmaisua) saatossa Viipurista tuli yksi Venäjän keisarikunnan kaupungeista, jollaisena se pysyi neuvostotulkinnan mukaan aina vuoteen 1917. Suomalaisille Viipuri siirtyi vasta toukokuussa 1918, jolloin "valkosuomalaiset lahtarit" valtasivat kaupungin. Viipurin pariakymmentä vuotta kestänyttä aikaa itsenäisen Suomen toiseksi suurimpana kaupunkina kutsuttiin "imperialistiseksi valtakaudeksi". "Siispä 200 vuotta kestänyt venäläinen valtakausi ja Suomen työväestön kärsimykset", Shikalov kirjoittaa, "ikään kuin oikeuttivat Viipurin valloituksen 1940." Ainakin minä olin lukiessani näkevinäni tässä valloituksen perustelussa sekä marxilaisen tai leniniläisen että toisaalta historiallis-kansallisen kaksoisjuonteen.

Mikäli Shikalovin kuvausta voidaan neuvostojohdon ajattelun osalta pitää yleispätevänä, selitysten painopiste siirtyi vuoden 1944 kesäkuun 20. päivän valloituksen tapahduttua entistä nationalistisempaan suuntaan. Nyt historiallinen selitys tukeutui, toisin kuin Jussila aikanaan esitti, jo Pähkinäsaaren rauhan takaisiin aikoihin. Shikalov lainaa kesäkuussa 1945 ilmestyä alkaneen Viborgski bolsevik -lehden todistelua:

"Meidän esi-isämme perustivat kauppakylän nykyisen Viipurin paikalle jo ammoisella ajalla. - - Ruotsalaiset valloittajat - - himoitsivat paikkaa pitkään, mutta he oonnistuivat valloittamaan Novgorodin Karjalan läntiset alueet vasta sitten, kun Venäjä oli hajallaan tataarien hyökkäyksen vuoksi. - - Novgorodilaiset joutuivat luovuttamaan osan maastansa ruotsalaisille Pähkinäsaaren rauhassa 1323. - Lopuksi tosin tämäkin pyöristetään Pietari Suureen ja vuoteen 1710.

Lukijan mieleen nousee väistämättä kysymys: mistä nämä kaikki monipohjaiset selitykset, miksi kaikki vaivannäkö? Shikalovin kuvauksesta välittyy kirjan mittaan yhä voimakkaampana käsitys, jonka mukaan Viipuri oli Stalinille ja kumppaneille jo alun perinkin, ainakin vuodesta 1941 lähtien, jonkinlainen conditio sine qua non, joka välttämättä haluttiin. Shikalov viittaa Churchillin Teheranissa 1943 esittämään vetoomukseen. Stalinin vastaus oli lyhyt: "Viipurista ei puhuta!" Muistin virkistämiseksi piti oikein mennä kirjahyllylle katsomaan, mitä Polvisen Barbarossasta Teheraniin asiasta sanoo: aivan samaa kuin Shikalovkin, paitsi että Polvinen mainitsee suomalaisen Viipurin puolestapuhujaksi Rooseveltin.

Vaikutelma vain vahvistuu, kun lukee Shikalovin kuvausta sodanjälkeisestä Viipurista. Viipurista ei suinkaan tullut "unohdettua periferiakaupunkia", kuten suomalaisessa kirjallisuudessa joskun on väitetty. Shikalovin mukaan neuvostojohdon silmämääränä oli heti valloituksesta lähtien Viipurin kehittäminen mahdollisimman nopeasti paitsi "Leningradin puolustuslinnakkeeksi" myös ja ennen kaikkea Leningradin oblastin tärkeimmäksi teollisuuskeskukseksi. Shikalovin paikoin innoittuneen "operationaalisesta" kehityskertomuksesta voi päätellä, että tavoite myös saavutettiin. Kaupungista oli jo 1950-luvun alkuun mennessä todella tullut Leningradin alueen raskaan teollisuuden keskus Neuvostoliiton tärkeimpiin kuuluneine telakoineen ja kymmenine muine teollisuuslaitoksineen. Ratkaisevaa oli tietenkin Viipurin ja Uuraan erinomainen maantieteellinen sijainti.

Viipurilla on tunnetusti ollut ja on suomalaisille, erityisesti luovutettujen alueiden asukkaille (ja meille siirtokarjalaisten jälkeläisille) myyttinen merkitys, jota voisi verrata Alsace-Lorrainen maakunnan pääkaupungin Strasbourgin merkitykseen ranskalaisille. Pariisin Place de la Concorde -aukiota reunustaa ryhmä Ranskan kaupunkeja symboloivia, istuvia naishahmoja esittäviä patsasfiguureja. Yksi niistä allegorisoi Strasbourgia. Kerrotaan, että juuri tämä patsas verhottiin vuosina 1871 - 1918 mustalla kankaalla Ranskan - Preussin sodan rauhanteon jokaisena vuosipäivänä. Shikalov ei tekstissään sanallakaan viittaa suomalaisten Viipurin palauttamista koskeneisiin toiveisiin, joiden intensiivisyys on aikojen kuluessa vaihdellut mutta jotka yhtä kaikki ovat jatkaneet elämäänsä alkaen presidentti Urho Kekkosen ponnisteluista aina kansan syvien kerrosten toiveisiin. Shikalovin kirjan luettuani ainakin minussa syntyi käsitys, että toiveet ovat olleet perusteettomia ja epärealistisia.

Mitenkään ainutlaatuista ei erilaisten valloitusten ja anastusten legitimointi ei historiassa ole. Lähellä olevan esimerkin ottaakseni: tarkalleen 72 vuotta sitten muiden muassa professori Väinö Auer ja dosentti Eino Jutikkala olivat presidentti Rytin toimeksiannosta kuumeisessa työn touhussa valmistelemassa tekstiä, josta muutaman kuukauden jälkeen kuontui Finnlands Lebensraum ja jossa argumentoitiin koko "Fennokarelian kilven" aina Kuolaa myöten kuuluvan luonnonmaantieteellisesti, etnografisesti ja historiallisesti samaan kokonaisuuteen. Eikä kaikki jäänyt vain paperille: muuttuihan lokakuun viistossa valossa ja isänmaan aamunkoitossa loistellut "Petrosavoskikin" käden käänteessä ikisuomalaiseksi Äänislinnaksi. Osapuolten ero ei mielestäni siis niinkään ollut laadullinen vaan enemminkin määrää koskeva: voima lopulta ratkaisi, niin kuin historiassa melkein aina, kumman anastukset jäivät pysyviksi.

-------------------
Tulkoon vielä peräkaneettina mainituksi, että Shikalovin - Hämysen kirjassa antoisaa tekstiäkin kiinnostavampaa oli kirjan runsas, ennen julkaisematon, pääosin Viipurin museon ja Leningradin alueenvaltiollisen arkiston kokoelmista peräisin oleva kuvitus kaupungin neuvostoajan eri vuosikymmeniltä. Ikävä vain, että useimmat kirjan kuvat ovat pienikokoisia ja painojäljeltään heikohkoja.
Viimeksi muokannut nylander, 20.05.13 08:06. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Niitä sun näitä
Viestit: 565
Liittynyt: 20.12.11 00:11

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.05.13 00:11

nylander kirjoitti:Impulssin siihen antoi hieman varhemmin Viipurin linnan porttirakennuksen eli entisen ns. Komendantintalon seinään ilmaantunut laatta:

"Leningradin rintaman 21. armeijan sankarillisille sotilaille, jotka vapauttivat kesäkuun 20.päivänä ikivanhan venäläisen kaupungin Viipurin."
Oliko kyse tästä kyltistä?

http://lh5.ggpht.com/_V62vMXYoNdk/SJCLt ... upunki.jpg

Teksti näkyy selvästi ja joku venättä taitava voisi kokeilla kääntää sen maidän kaikkien "iloksi"...

Jussi Jalonen
Viestit: 902
Liittynyt: 29.05.07 11:18
Paikkakunta: Pyynikki

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.05.13 00:36

Niitä sun näitä kirjoitti: Teksti näkyy selvästi ja joku venättä taitava voisi kokeilla kääntää sen meidän kaikkien "iloksi"...
Länsislaavilaisten kielten pohjalta venäjän taitoni on mitä sattuu, mutta niinhän siinä näyttäisi lukevan kuten Nylander siteerasi.

Mikäli nyt haluaa erityisiin asioihin kiinnittää huomiota, niin laatusanaksi on vieläpä valikoitu русский, joka viittaa nimenomaan kansallisuuteen ja etnisyyteen, eikä российский, joka saattaa viitata pelkästään Venäjän valtioon. Siis mikäli olen oikein ymmärtänyt.

Ruokkoamaton
Viestit: 45
Liittynyt: 29.10.09 09:47

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.05.13 11:15

Itse muistan (suuresti silloin ja yhä arvostamani) Paavo Rintalan ihmettelyn siitä missä hän olikaan syntynyt jos Viipuri oli, kuten hänelle kerrottiin, vanha venäläinen kaupunki.

Suomen kansantasavallan jouduttua sivuun Viipuri liitettiin syntyneeseen Karjalais-suomalaiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Siinä mielessä on ymmärrettävää ettei venäläisyyttä korostettu sen enempää ennen kuin jatkosodan jälkeen, jolloin mainittu SNT joutui vuorostaan luopumaan Viipurista Leningradin oblastin hyväksi.

1944 olivat vapautetun Viipurin raitiovaunutkin jo muuttuneet ei-suomalaisiksi. No, olihan raitiovaunuliikenne kaupungissa käynnistynyt vuonna 1912...

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.05.13 12:30

Muistelisin myöskin että aivan 1980-luvun lopulla kaupungin venäläisyyttä pyrittiin todistelemaan juuri tuoreilla arkeologisilla tutkimuksilla joita oli tehty Viipurin linnan alueella ja liepeillä. Sieltä oli löytynyt jälkiä hirsivarustuksesta. Ajattelutavan muutos kuvaa perestroikan aikaista hiljaista siirtymistä kohti venäläisnationalistiseen (ja demokraattiseen) suuntaan.

Vuonna 2010 kaupungissa juhlittiin näyttävästi sen takaisinvalloituksen 300-vuotisjuhlaa suurta isänmaallista sotaa unohtamatta. Isossa posterissa oli esitetty Pietari I ja tankki.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

21.05.13 13:57

Tietääkö joku, miten Kaliningradin (Köningsbergin) historiaa on käsitelty neuvostoaikana?

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

21.05.13 14:39

Kiinnostava kysymys. Ainakin seuraavassa aihetta on käsitelty ja hyvin kiinnostavasti:

Brodersen, Per, Die Stadt im Westen. Wie Königsberg Kaliningrad wurde. Vandenhoeck & Rupprecht 2008.

Keskeistä oli alusta lähtien nimetä alue uudelleen, millä juuri symboloitiin voittoa saksalaisista imperialisteista ja fasisteista. Kaupungista oli tullut venäläinen kaupunki, jossa hallitsisi venäläinen kulttuuri. Nimet otettiin tarkoituksella abstraktisti ja keinotekoisesti. Tarkoituksena oli sen historian tietoinen häivyttäminen. Samaa mallia käytettiin Brodersenin mukaan muillakin reuna-alueilla, kuten Krimin tataarien karkottamisen jälkeen tuhottiin näistä muistuttavat monumentit, jopa asiakirjat tai painotuotteet ja nimettiin paikkoja uudelleen. Miksei myös Suomen Karjalassa samoin?

Tekijä viittaa myös natsien 1930-luvulla aloittamaan kampanjaan jolla pyrittiin poistamaan liettualaisesta asutushistoriasta muistuttavat nimet Itä-Preussissa. Erityisen kiinnostavaa onkin, että itse asiassa monet neuvostonimet omaksuttiin juuri näistä natsien uudisnimistä. Aluksi kaupungin neuvostonimeksi piti tulla Baltisjk eli Itämeren kaupunki, mikä kuvaa sen keinotekoista tilannetta. Vrt. mielikuvituksettomat nimet Priozersk (Järvenranta eli Käkisalmi) tai Primorsk (Merenranta eli Koivisto) kannaksella.

Kanonisesti alueella korostui lähinnä kaartinarmeijan sotilaiden 1945 muiston vaaliminen, muistomerkit ja monumentaaliset hautausmaat. Juuri tässä oli alueen omistamisen legitimaatio eli voittajan oikeus. Alueen kulttuurimuistomerkeistä laadittiin jo vuonna 1949 lista. Em. muistomerkit olivat keskeisellä sijalla. 1960-luvulta lähtien tätä muistoa alettiin vaalia entistä enemmän. Esimerkiksi Itä-Preussiin haudattuja neuvostosotavankeja ei haluttu muistaa saati keskitysleirejä. Kaliningradin alue kanonisoitiin sotilaiden omaksi, jolla ei ollut historiaa ennen vuotta 1945.

Neuvostovalta legitimoitiin toisaalta juuri historiallisten juurien palaamisella, koska alue oli vanhaa slaavilaista maata, jonka saksalainen ritarikunta oli valloittanut eli ryöstänyt 1200-luvulla. Tämä 700 vuoden aika kuvattiin synkässä ja kaavamaisessa sävyssä, se oli preussilaisen feodaalivallan, junkkerien ja jonkinlaisen esifasismin historiaa, joka oli aina vihannut slaaveja. Kaupungin jäänteet olivat muistoja ”saksalaisimperialistien ryövärinpesästä” eli näin legitimoitiin valloitusta.

Menneisyyttä siis kuitenkin tarvittiin oman vallan legitimoimiseen ja neuvostovallan saavutusten osoittamiseen, toisaalta haluttiin osoittaa entisen historian kaikkinainen arvottomuus ja merkityksettömyys. Tässä tarvittiin Venäjän sotilaiden aiempien 1700-luvun voittojen korostamista, erityisesti Suvorovin, mutta myös Napoleonin sotien, mutta myös I maailmansodan. Saksalaisen historian unohtaminen oli kuitenkin aina hyvin vaikeaa. Voitiin vain korostaa korostamasta päästyään valloituksen sankaruutta ja jälleenrakennusta.

Toisaalta 1950-luvulla haluttiin muistaa filosofi Kantin muistovuotta, mutta kuitenkin historiallisesta kontekstistaan irrotettuna, epähistoriallisena moraalisena henkilönä ja maailmankansalaisena. Sama koski Schillerin muistomerkkiä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvin tyypilliseen neuvostotapaan.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

22.05.13 10:47

Kiitos, jns!

Muistelen että Szczecinissä (Stettin) oli 2005 näyttely, jossa kaupungin saksalainen menneisyys oli kyllä reilusti esillä.

Samaten Pervomaiskojen (ent. Kivennapa) kirjastossa oli sykysllä 2010 Edith Södergrania käsittelevä näyttely.

jsn
Viestit: 2059
Liittynyt: 08.02.09 19:24

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

22.05.13 13:38

Näyttäisi Kaliningradissa olevan 2000-luvun osalta jo enemmän saksalaishistoriaa esillä, vaikka isänmaallinen sota näyttelee yhä historiakuvassa keskeistä roolia (todennäköisesti Puolaa voimakkaammin). Vanhoja rakennuksia on Wikipedia-kuvien perusteella selvästi restauroitu ja museoita löytyy useita:

http://de.wikipedia.org/wiki/Kaliningrad

Saksankielisen wikipedian mukaan osa venäjänkielisistä asukkaista kutsuu kaupunkiaan nimellä Konigsberg tai "Kjonig", ilmeisesti vähän kuten Venäjällä on ollut puhekielessä tapana kutsua Pietaria tuttavallisesti "Piteriksi". Ilmeisesti jossain lähihistorian vaiheessa on ollut esillä myös kaupungin entisen nimen palauttaminen.

Tilanne on monin tavoin hyvin sama kuin entisten suomalaisalueiden osalta: historiasta on tullut selvästi moniäänisempää mutta samalla neuvostomytologiaa on pyritty viime vuosina korostamaan. Se ei kuitenkaan enää peitä alleen muita kerroksia.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.06.13 17:39

Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Unto Hämäläisen sisällöllisesti mielestäni kovin vaatimaton arvio Shikalovin ja Hämäläisen teoksesta Viipurin kadotetut vuodet 1940 - 1990. Etenkin tämä kohta Hämäläisen Hämäläisen tekstissä jäi askarruttamaan mieltäni:
Herrat [Stalin ja Churchill] pohtivat syksyllä 1943 Teheranissa, millainen Eurooppa olisi sodan jälkeen. Churchill ei ei hyväksynyt koko Suomen liittämistä Neuvostoliittoon ja mainitsi myös Viipurin nimen. Stalin tokaisi pääministerille: "Viipurista ei puhuta." Diktaattori halusi ottaa sen, jotta suomalaiset saisivat opetuksen.
Tästähän saa aivan selvästi käsityksen, että Teheranissa joulukuun alussa 1943 kamppailtiin Suomen itsenäisyydestä ja että Churchill vei asian Suomelle onnelliseen ratkaisuun. Itse olen ollut siinä käsityksessä, jonka aikanaan sain Polvisen kieltämättä jo iäkkäästä klassikkotutkimuksesta, jossa tekijä kirjoitti mm.:
Churchill puuttui nyt puheeseen tehden tiettäväksi tunteneensa talvisodan aikana sympatiaa suomalaisia kohtaan mutta muuttaneensa kantaa näiden liityttyä sotaan Hitlerin puolella. Ennen muuta Neuvostoliiton oli saatava Leningrad ja asemansa Itämerellä täysin turvatuiksi. Toisaalta pääministeri ilmaisi tyydytyksensä siitä, ettei marsalkka aikonut riistää Suomelta riippumattomuutta.
Mieleen tulee kolme mahdollisuutta:

a. Teheranin konferenssista on nyttemmin julkaistu uutta tietoa, joka minulta häpeäkseni on mennyt ohi silmien ja korvien.

b. Toimittaja Unto Hämäläisen tiedot ovat epätarkat ja osin tarkoitushakuiset.

c. Kysymys on tietoisesta vedätyksestä.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.06.13 18:41

nylander kirjoitti:Helsingin Sanomissa oli tänään toimittaja Unto Hämäläisen sisällöllisesti mielestäni kovin vaatimaton arvio Shikalovin ja Hämäläisen teoksesta Viipurin kadotetut vuodet 1940 - 1990. Etenkin tämä kohta Hämäläisen Hämäläisen tekstissä jäi askarruttamaan mieltäni:
Herrat [Stalin ja Churchill] pohtivat syksyllä 1943 Teheranissa, millainen Eurooppa olisi sodan jälkeen. Churchill ei ei hyväksynyt koko Suomen liittämistä Neuvostoliittoon ja mainitsi myös Viipurin nimen. Stalin tokaisi pääministerille: "Viipurista ei puhuta." Diktaattori halusi ottaa sen, jotta suomalaiset saisivat opetuksen.
Tästähän saa aivan selvästi käsityksen, että Teheranissa joulukuun alussa 1943 kamppailtiin Suomen itsenäisyydestä ja että Churchill vei asian Suomelle onnelliseen ratkaisuun. Itse olen ollut siinä käsityksessä, jonka aikanaan sain Polvisen kieltämättä jo iäkkäästä klassikkotutkimuksesta, jossa tekijä kirjoitti mm.:
Churchill puuttui nyt puheeseen tehden tiettäväksi tunteneensa talvisodan aikana sympatiaa suomalaisia kohtaan mutta muuttaneensa kantaa näiden liityttyä sotaan Hitlerin puolella. Ennen muuta Neuvostoliiton oli saatava Leningrad ja asemansa Itämerellä täysin turvatuiksi. Toisaalta pääministeri ilmaisi tyydytyksensä siitä, ettei marsalkka aikonut riistää Suomelta riippumattomuutta.
Mieleen tulee kolme mahdollisuutta:

a. Teheranin konferenssista on nyttemmin julkaistu uutta tietoa, joka minulta häpeäkseni on mennyt ohi silmien ja korvien.

b. Toimittaja Unto Hämäläisen tiedot ovat epätarkat ja osin tarkoitushakuiset.

c. Kysymys on tietoisesta vedätyksestä.
Todennäköisesti kyseessä on lipsahdus, joita ihmiselle vain sattuu. EIhän Churchillin oli ollut mitään mieltä mainita Viipuria, jollei kyseessä olisi ollut poikkeama vuoden 1940 rajoista Suomen hyväksi.

Huomattakoon, että Stalin ja Molotov olivat saaneet tehdä työtä jo siinäkin, että USA ja Britannia hyväksyivät NL:n vuoden 1940 rajat, mikä merkitsi Baltian maiden ja Bessarabian liittämisen hyväksymistä de facto, vaikka se oli vastoin Atlantin julistusta.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.06.13 19:35

nylander kirjoitti: Mieleen tulee kolme mahdollisuutta:

a. Teheranin konferenssista on nyttemmin julkaistu uutta tietoa, joka minulta häpeäkseni on mennyt ohi silmien ja korvien.

b. Toimittaja Unto Hämäläisen tiedot ovat epätarkat ja osin tarkoitushakuiset.

c. Kysymys on tietoisesta vedätyksestä.
"...osin tarkoitushakuiset" sisältyy mielestäni c-kohtaan. Täytyykin olla kokonaan neutraali vaihtoehto, se, johon Emma-Liisa viittaa eli puhdas erehdys tai lähdetietojen virheellisyys tai ristiriitaisuus.
Jos asiaan paneutuisi, niin luetteloon varmaankin keksisi lisää kohtia.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.06.13 20:09

Emma-Liisa kirjoitti:Todennäköisesti kyseessä on lipsahdus, joita ihmiselle vain sattuu
Mahdollisesti näin. Epäluuloisen mieleen voi tosin hiipiä sellaistakin, että kyseessä on julkaisu, joka ei koskaan jätä hyödyntämättä tilaisuutta markkinoida tiettyä "turvallisuuspoliittista" ratkaisua. Tässähän tarjoutui tilaisuus vaikuttaa mielikuviin luomalla eräänlainen historiallinen "paralleeliaktio". Otetaan se marjakin maasta.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.06.13 20:47

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Todennäköisesti kyseessä on lipsahdus, joita ihmiselle vain sattuu
Mahdollisesti näin. Epäluuloisen mieleen voi tosin hiipiä sellaistakin, että kyseessä on julkaisu, joka ei koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta markkinoida tiettyä "turvallisuuspoliittista" ratkaisua. Tässähän tarjoutui tilaisuus vaikuttaa mielikuviin luomalla eräänlainen historiallinen "paralleeliaktio". Otetaan se marjakin maasta.
Mahdollisuus vaikuttaa kaukaahaetulta. Kirjoittaja ei voine toivoa, että me lukijat (paitsi näköjään nylander) pystyisimme niin hienovaraisia vihjauksia (liian pieniä "marjoja") hahmottamaan, etenkin kun puhutaan toisenlaisista ja tuolta osin kaukaisista ajoista. Lukijan täytyy tosiaan olla harvinaisen epäluuloisella päällä ja vielä tietää, mitä etsii.

Artikkeli löytyy mm. täältä: http://www.hs.fi/arviot/Kirja/Sellanen+ ... 1620704803 (lukuoikeudella). Minulle siitä ei tule Nato mieleen.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Milloin ja miten Viipurista tulikaan vanha venäläinen kaupunki

20.06.13 21:31

historioija kirjoitti:
nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Todennäköisesti kyseessä on lipsahdus, joita ihmiselle vain sattuu
Mahdollisesti näin. Epäluuloisen mieleen voi tosin hiipiä sellaistakin, että kyseessä on julkaisu, joka ei koskaan jätä käyttämättä tilaisuutta markkinoida tiettyä "turvallisuuspoliittista" ratkaisua. Tässähän tarjoutui tilaisuus vaikuttaa mielikuviin luomalla eräänlainen historiallinen "paralleeliaktio". Otetaan se marjakin maasta.
Mahdollisuus vaikuttaa kaukaahaetulta. Kirjoittaja ei voine toivoa, että me lukijat (paitsi näköjään nylander) pystyisimme niin hienovaraisia vihjauksia - - hahmottamaan
Sinäpä se tunnutkin jatkuvasti löytävän erehtymättömästi asioiden oiken laidan, ja aina ihan vain "omasta päästä", turhia tutkimuksia lukematta ja esim. Helsingin Sanomia seuraamatta (vrt. tapaus Tokazier). Seuraava esimerkki on mitä kuvaavin:
historioija kirjoitti:Täytyykin olla kokonaan neutraali vaihtoehto, - - eli puhdas erehdys tai lähdetietojen virheellisyys tai ristiriitaisuus.
"Lähdetietojen virheellisyys tai ristiriitaisuus"? Jos sinulla on tiedossasi jotain lähdetietojen virheellisyyksiä tai ristiriitaisuuksia, jotka koskevat Teheranin konferenssissa sovittuja Suomea koskevia välipuheita, niin laita ihmeessä kirjallisuusviite. - No leikki leikkinä, edellä oleva lainaus kirjoituksestasi kertoo kyllä kaiken oleellisen, nimittäin sen, ettet tiedä puheena olevasta asiasta(kaan) yhtään mitään, kunhan hölötät. Agricolan päätoimittaja Tapio Onnela onkin useaan otteeseen huomauttanut eri yhteyksissä, että pelkkien "omasta päästä" kehiteltyjen mielipiteiden esitteleminen tällä palstalla ei kiinnosta ketään.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”