EEC-vapaakauppasopimus

[jsn]

Minusta tuo on yliampuva väite. Vaikka joka maassa poliitikot pyrkivät jollain tavalla kontrolloimaan kauppaa, vientiä ja tuontia (vielä nykyään EU:n sisälläkin) niin niiden kutsuminen suunnitelmatalouksiksi mielestäni vesittää koko nimityksen. Kun kaikki ovat suunnitelmatalouksia niin mitkä ovat markkinatalouksia enää?

1940-luvulla myös Iso-Britanniassa elettiin säännöstelytaloudessa. Tätä tarkoitan suunnitelmataloudella. Sitä ei voi oikein verrata nyky-EU:hun, koska tuolloin oli pulaa tavarasta ja kovasta valuutasta ja isot osat talouselämää rakennettava uudelleen. Suomessakin säännöstely jatkui kauas 50-luvulle, toisten tavaroiden osalta pitempäänkin. Säännöstelyn päätavoitteena oli turvata elintärkeiden tavaroiden saanti ja estää tolkuton hintojen nousu.

Usein puhutaan sodanjälkeisestä ajasta suunnitelmataloutena, joka jatkui monessa maassa vuosikymmeniä tämän jälkeen. Suunnitelmatalous ja markkinatalous eivät Euroopassa olleet toistensa vastakohtia. USA, jossa mielellään kaikki leimataan sosialismiksi taas on toinen juttu.

[Vetehinen]

1940-luvulla myös Iso-Britanniassa elettiin säännöstelytaloudessa. Tätä tarkoitan suunnitelmataloudella .... Suunnitelmatalous ja markkinatalous eivät Euroopassa olleet toistensa vastakohtia.

Teet nimityksistä mössöä. Suunnitelmatalous onkin säännöstelytaloutta, joka ilmeisesti on markkinataloutta.

[Veikko I Palvo]

Suunnitelmatalous onkin säännöstelytaloutta, joka ilmeisesti on markkinataloutta.

Olisikohan komentotalous sopiva kuvaamaan NL:n ja sosialistimaiden taloutta?
Kiina tosin alkoi 1980 tienoilla nimittää talouttaan sosialistiseksi markkinataloudeksi, mutta olisikohan Kiinassa yhä sekatalouttakin?
Ja
Englannissakin kansallistettiin 1947 mm. hiilikaivokset ja Margaret Thatcherin hallinto sulki myöhemmin 20 kannattamatonta valtion hiilikaivosta, joten näyttäisihän Englannissakin olleen suunnitelmatalouttakin varsin myöhään.

Suomessa valtio perusti 1970-luvun puolivälissä valtion elektroniikkayritys Valcon. Nokia mm. valmisti Valcon perustamisaikaan vessapaperia, kumisaappaita, muovia, kumia, kaapeleita ja digitaalisia puhelinkeskuksiakin. Telenokia perustettiin 1981 ja MikroMikko-tietokoneidenkin valmistus aloitettiin. Ensimmäinen gsm-puhelin valmistui 1991.
Yksityiseltä pohjalta toimiva elektroniikkayritys syrjäytti valtion elektroniikka-yritystoiminnan.
Mutta olihan Suomen talouskin 1980-luvun alkupuolelle asti säännöstelty talous, mm. KOP ja SYP saivat luvan perustaa pankkitoimistonsa Lontooseen vasta 1984. Sääntelyn purku ja markkinaehtoiseen talouteen siirtymisen aiheuttamien häiriöiden käännekohtana näyttäisi olleen 1980-luvun loppu ja 1990-luvun alku?
Ja
komentotalouden clearing-vaihtotuotteista Suomessa sähköveturit ja ydinreaktorit näyttävät toimineen ja toimivan luotettavasti.

Veikko Palvo

[jsn]

Suunnitelmatalous ei minusta ole synonyymi neuvostoliittolaiselle reaalisosialismille.
Sekin syntyi ensimmäisen maailmansodan aikaisen säännöstelytalouden päälle. Kutsuisin suunnitelmataloutta sellaiseksi, jossa noudatetaan valtiovallan keskitettyä suunnittelua.

Wikipediassa joku on muotoillut asian näin:

Suunnitelmatalous, ääritapauksissa komentotalous, on järjestelmä, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan. Suunnitelmatalouden vastakohtana on markkinatalous, mutta kaikissa talousjärjestelmissä on käytössä piirteitä molemmista, jolloin kyseessä on seka- tai puitetalous.

Sota- ja kriisiaikoina tuotantoa, kulutusta ja investointeja on 1900-luvulla ohjailtu myös markkinatalousmaissa. Yksi keskeisistä ohjailun kohteista on ulkomaankauppa. Siinä syy sääntelylle.

Kekkosen ajan Suomen valtiojohtoinen teollistamispolitiikka täyttää useita suunnitelmatalouden kriteerejä. Tulopolitiikassa taas sovittiin hinnoista ja palkoista. Julkisen sektorin vahvan taloudellisen roolin vuoksi Suomi ei koskaan ollut varsinainen markkinatalousmaa klassisessa 1800-lukulaisessa mielessä. Tällaisia ei Euroopassa ollut 1900-luvun jälkipuoliskolla kovin monia muitakaan. Margaret Thatcher pyrki tekemään Iso-Britanniasta sellaisen. Vielä 1940-luvun jäljiltä siellä oli useita kansallistettuja tuotannonaloja.

[Vetehinen]

En kutsuisi suunnitelmataloudeksi sellaista tilannetta, että valtio omistaa yrityksen tai kaksi tai vaikka useampia kun puuttuu se keskitetty suunnitelmallisuus, joka oli käsittääkseni Neuvostoliitossa vallalla. Tehtiin viisivuotissuunnitelmia, asetettiin tuotantotavoitteita (vaikkapa teräksen määrä, voi tai kengät) jne.

On aika tavallista, että valtio omistaa jonkin yhtiön kokonaan tai osittain, mutta yritys toimii markkinoilla. Se tuottaa pääsääntöisesti sen verran kuin menee kaupaksi ja uskon, että Iso-Britannian ja Suomenkin valtionyhtiöt toimivat tuolla tavalla eli pääasiassa markkinaehtoisesti.

Poikkeuksia on kuten mm tuulivoimalla tuotettu sähkö, joka on niin kallista, ettei se menisi kaupaksi lainkaan, jonka vuoksi valtio tukee tuotantoa maksamalla tukia verovaroista. Maatalous on kokonainen toimiala, joka perustuu tukiin eikä pärjää (ainakin niin kuvitellaan) vapailla markkinoilla. EU:n budjetista suuri ellei suurin osa on maatalouden tukemista.

[jsn]

On aika tavallista, että valtio omistaa jonkin yhtiön kokonaan tai osittain, mutta yritys toimii markkinoilla. Se tuottaa pääsääntöisesti sen verran kuin menee kaupaksi ja uskon, että Iso-Britannian ja Suomenkin valtionyhtiöt toimivat tuolla tavalla eli pääasiassa markkinaehtoisesti.

"Markkinaehtoisuus" onkin mielenkiintoinen termi. Kyse ei ollut vapaasta kilpailusta siten kuin ehkä ajattelet. Yleensä päämotiivi valtio-omistukselle oli jonkin tärkeäksi nähdyn infrastruktuurin rakentaminen tai ylläpito, sen tuottamien hyödykkeiden hintakontrolli tai jonkin tappiollisen tuotannon pelastaminen.

Britanniassa valtiollistettiin sittemmin myös sellaisia tuotannonaloja, joilla meni markkinoilla huonosti eli pyrittiin säilyttämään ne valtion keinoin:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/7250252.stm

[Vetehinen]

On aika tavallista, että valtio omistaa jonkin yhtiön kokonaan tai osittain, mutta yritys toimii markkinoilla. Se tuottaa pääsääntöisesti sen verran kuin menee kaupaksi ja uskon, että Iso-Britannian ja Suomenkin valtionyhtiöt toimivat tuolla tavalla eli pääasiassa markkinaehtoisesti.

"Markkinaehtoisuus" onkin mielenkiintoinen termi. Kyse ei ollut vapaasta kilpailusta siten kuin ehkä ajattelet. Yleensä päämotiivi valtio-omistukselle oli jonkin tärkeäksi nähdyn infrastruktuurin rakentaminen tai ylläpito, sen tuottamien hyödykkeiden hintakontrolli tai jonkin tappiollisen tuotannon pelastaminen.

Britanniassa valtiollistettiin sittemmin myös sellaisia tuotannonaloja, joilla meni markkinoilla huonosti eli pyrittiin säilyttämään ne valtion keinoin:

http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/7250252.stm

Kuten tuossa aiemmin kirjoitin pääasiassa valtionyhtiöt toimivat markkinaehtoisesti, jolla tarkoitan, että ostajat ja myyjät määrittävät hinnan, laadun ja määrät. Suunnitelmataloudessa näin ei ollut.

Missään ei taida olla sellaista talousjärjestelemää, jossa markkinat olisivat täysin vapaita kaikilta osin, vaan joka maassa on aloja tai yrityksiä joiden toimintaa suojellaan ja tuetaan verovaroin valtion toimesta ja toiminnan motiivit ovat poliittisia tai suositaan jotain vaikutusvaltaista tahoa takaamalla sille etuja.

Talouselämän toimijat ja usein myös valtiot haluavat estää vapaan kilpailun ja suosia toisia ja haitata muita tahoja voittojen saamiseksi.

[jsn]

Missään ei taida olla sellaista talousjärjestelemää, jossa markkinat olisivat täysin vapaita kaikilta osin, vaan joka maassa on aloja tai yrityksiä joiden toimintaa suojellaan ja tuetaan verovaroin valtion toimesta ja toiminnan motiivit ovat poliittisia tai suositaan jotain vaikutusvaltaista tahoa takaamalla sille etuja.

Näin ollen ei olekaan mielekästä asettaa puhdasta markkinataloutta ja sosialistista keskitettyä suunnitelmataloutta kovin jyrkästi vastakkain. Niissä on paljon yhteisiä piirteitä. Suojelemista voi käytännössä olla mukana myös hintojen säännöstelemisessä.

Jo paljon puhutussa 1940-luvun Britanniassa tavarasäännöstely oli pääosin määrällistä, mutta tietysti tällä oli vaikutusta myös hintoihin, koska kukaan ei voinut laillisesti ostaa säännöstelyannostaan enempää. Hintojakin kyllä säänneltiin.

[Veikko I Palvo]

.


Uusi valuuttajärjestelmä oli Bretton Woods, jossa valuuttakurssit sovittiin sidottavaksi dollariin. Tätä ennen dollari ei ollut vielä maailman ehdoton ulkomaankaupan ykkösvaluutta. Iso-Britannian kanssa käytävä kauppa nojautui puntaan, jota se käytti siirtomaidensa ja Kansainyhteisön sisäisessä kaupassa.

Bretton Woods -kiinteä valuuttakurssijärjestelmä perustettiin 1944 ja Suomea USA kannusti liittymään siihen jo 1946, ennen Pariisin rauhansopimusta. Suomessa SKP/SKDL vastusti eduskunnassa, mutta Mauno Pekkalan ( skdl ) hallitus oli vastakkaisella linjalla ja Suomi liittyi 1.1948.
Metsäteollisuustuotteiden vienti länteen oli Neuvostoliiton etujen mukaista, näyttäisi olleen elinehto Suomen sotakorvausteollisuudelle?
Länsiviennillä
ostettiin metalliteollisuuden laajennuksen koneet ja laitteet ja mm. laivojen teräslevyt lännestä. Vuonna 1938 Suomen metalliteollisuuden vienti oli ollut vain 3,7%:a kokonaisviennistä.
Sotakorvausneuvotteluissa NL:n puolelta pyydettiin aluksi Suomen esitys siitä, miten Suomi aikoi sotakorvaukset suorittaa. Ilmari Harkin mukaan valvontakomissiolle luovutettiin 17-sivuinen lista metsä- ja puunjalostusteollisuustuotteista.
Tuo
luettelo näyttäisi olleen pohjana, osoituksena Suomen resursseista, NL:n haluamille metalliteollisuuden tuotteille, laivoille jne.? Ja NL:n esittämän sotakorvausluettelon I.Harki kirjoittaa 1971 osoittaneen:
"NL:n tarkoituksena olevan enemmänkin auttaa Suomesta saatavilla sotakorvauksilla oman maansa sodassa pahoin runneltua teollisuutta jälleenrakentamisen alkuun."
Suomen
metsäteollisuuden vienti ja USA:sta saamat lainat näyttävät olleen suoraan sotakorvausteollisuutta tukevia, oikeastaan osana sitä?

Marshall-apu oli NL:lle liian poliittinen toisin kuin Paasikivi aluksi otaksui tunnusteltuaan NL:n edustajien kantaa, Molotov´kin neuvotteli Marshall-avusta NL:lle Pariisissa.
Yöpakkaset osoittivat Suomelle rajat, mutta hieman myöhemmin saatettiin kuitenkin liittyä Eftaan FinnEfta-sopimuksella. Sotakorvausten laajentama Suomen metalliteollisuus ja laivanrakennustelakat olivat kenties luoneet Neuvostoliitolle riippuvuutta ja tuota NL:lle edullista "idänkauppaa" ei sen intresseistä katsoen kannattanut vaarantaa valtaosan Suomen viennistä suuntautuessa länteen?
Ja
olisikohan Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen salliminen ollut NL:n kannalta jo sotakorvausteollisuuden länsivienninkin aikaista jatkuvuutta?

Veikko Palvo

[Veikko I Palvo]

Kekkosen ajan Suomen valtiojohtoinen teollistamispolitiikka täyttää useita suunnitelmatalouden kriteerejä.

Suomi menetti Karjalan mukana lähes neljäsosan energiatuotannostaan ja 1944 se merkitsi vesivoimalaitoksia. Sotakorvausteollisuuskin linee kärsinyt energiapulasta länsivientiä käynnistelevine metsä- ja puunjalostusteollisuuksineen?

Oulu- ja Kemijokiinkin saatettiin rakentaa vesivoimalaitoksia vasta 1950-luvulta alkaen sotakorvaustoimitusten päätyttyä. Tämäkin 500 tonnin "kävelevä" jättikaivuri http://www.youtube.com/watch?v=ot1EB9AdoWw ostettiin noille voimalaitostyömaille.

Saimaan kanavasopimus allekirjoitettiin 1963 ja tuo Marion 7400-kaivuri siirrettiin kanavatöihin. Purku ja kokoaminen vaativat n. 20 000 miestyötuntia ja siirto 44-45 rautatievaunua. Saimaan kanavan valmistuttua Marion siirrettiin takaisin pohjoiseen kaivamaan yhden vesivoimalaitoksen maanrakennustyöt. Enemmänkin lienee ollut suunnitteilla, Marionkin siirtyi IVOn tai Pohjolan Voiman omistukseen. Yhtiöt kävivät Kuusamossa koskisotaa, joka laajeni ja Kuusamo säilyi luonnontilassa.
Marion jäi 20 vuodeksi Yli-Iihin varastorasvaan sähkömoottorit irroitettuina ja romutettiin 1980-luvun lopulla.

Saimaan kanava sanotaan rakennetun viidessä vuodessa, 2,4 m kulkusyvyys ruopattiin ja louhittiin 4,3 metriin, rakennettiin kymmenkunta sulkua ja saman verran siltoja.
Työ annettiin valtion TVL:lle, joka jakoi sen yli sadalle urakoitsijalle.
Mutta
Saimaan syväväyliä ( 716 km ) ja muita vesiväyliä ( n. 3000 km ) ruopattiin parikymmentä vuotta ja rakennettiin n. 20 satamaakin.
Saimaan kanavan 1938 tavaraliikennemäärä 1 miljoonaa tonnia saavutettiin 1979 maksimikapasiteetin ollessa n. 5 miljoonaa tavaratonnia. 1983 1,3 milj. tonnia ja
vuoden 2000 jälkeen yli 2 milj. tonnia.
Suomen koko meriliikenteen tavaramäärä lienee viime vuosina vaihdellut 83 - 103 miljoonassa tavaratonnissa?
Ja satamiakin saatettiin rakentaa ja laajentaa vasta 1950- - 1960 -luvuilla, sekä ruopata syväväyliä esim. Sköldvikiin ja Kotka - Orrengrund-väylä.

Sota- ja sotakorvausaika ja säännöstely-, suunnitelmatalous ja korttiaika kestivät yli kymmenen vuotta ja olisikohan ilman suunnitelmataloutta Karjalan mukana menetetty sähköntuotantokaan tullut 1950-luvulta alkaen korvatuksi Oulu- ja Kemijokien vesivoimalaitoksilla?

Veikko Palvo