Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 08:21

nylander wrote:Ei minulla tietenkään mitään uutta kommentoitavaa ole Markku Jokisipilän - Janne Könösen tutkimuksesta, kirjanhan on ilmoitettu ilmestyvän vasta lokakuussa. Toisessa ketjussahan jo viitattiinkin Suomen kuvalehdessä (39/2013) julkaistuun otteeseen, jonka useimmat Agricolan seuraajat lienevät lukeneet. Jutun ingressi on kuitenkin merkittävyytensä vuoksi syytä kirjata tähänkin:
Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomi päätyi Hitlerin Saksan vaikutuspiiriin jo 1930-luvulla ja marsalkka Mannerheim oli salaisen aseveljeyden keskeinen rakentaja.
Tätä voi sanoa tahallisen vääristäväksi luonnehdinnaksi. koska Jokisipilä selvästi toteaa, että huolimatta 30-kluvun saksalaisyhteyksistä Suomi ei olisi ilman talvisotaa liittynyt Saksan "ristiretkeen", sillä saksalaismielinen elitti ei demokratiassa painanut yhtä paljon kuin maanviljelijät ja työväestö.
nylander wrote: Tämähän on juuri se sanoisiko kardinaalikysymys, jonka useimmat ns. johtavat tutkijat ovat ajasta toiseen ehdottomasti kiistäneet viittamalla "tiukkaan skandinaaviseen puolueettomuusorientaatioon" tms.
Tässä olet oikeilla jäljillä. Suomen hallituksen pohjoismaista suuntausta ei Jokisipilän mukaan uskottu NL:ssa, eikä oikein Ruotissa ja lännessäkään, kun upseerit kaveeraasivat saksalaisten kanssa.

Lisäys: Mannerheimin toimintatapaa Jokisipilä kuvaa sellaiseksi, että mahdollisimman monta vaohtoehtoa piti pitää auki mahdollisimman pitkään.

PS. Halsti arvostelee (tai antaa Paasikiven arvostella) vain AKS:ää NL:n epäluottamuksen luomisesta mutta ei armeijaa.[/quote]
Last edited by Emma-Liisa on 18.10.13 08:31, edited 2 times in total.

jsn
Posts: 2059
Joined: 08.02.09 19:24

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 08:24

Emma-Liisa wrote:oittaja Emma-Liisa » 17.10.13 20:23

jsn kirjoitti: Eli toisin sanoen oikeastaan oikeiston hegemonian vastakohta on kommunistinen hegemonia?

No eipä tietenkään vaan molempien vastakohta on moniarvoinen yhteiskunta. tosin on sangen todennäköistä, ettei sellaiseen ollut mahdollisuutta sotienvälisessä Suomessa.
Sellaista yhteiskuntaa ei itse asiassa oikein syntynyt missään Venäjän imperiumiin ennen vallankumousta kuuluneissa maissa, joissa ei ollut parlamentaarisen demokratian perinteitä. Pohjoismaisen orientaation ja esikuvien merkitystä on silti turha vähätellä. Ne olivat 1920-luvulta lähtien hyvin voimakkaita. Mm. lainsäädäntötyössä, joka oli todella mittavaa itsenäistymisen jälkeen, esikuvat haettiin jatkuvasti Pohjoismaista, ei Weimarin tasavallasta tai kansallissosialisteilta eikä myöskään Britanniasta tai USA:sta.

Olen halunnut osoittaa että puheet oikeistohegemoniasta ja diktatuurien myötäilystä ovat tietoisesti liioiteltuja ja poliittisesti sävyttyneitä ja kylmän sodan huuruissa marinoituja. Jos Suomea verrataan vaikkapa Puolaan ja Baltian maihin, niin yhteiskunnallisen elämän selvästi demokraattinen ja moniarvoinen yleisilme on helposti havaittavissa. Miten oikeistolainen Suomi esimerkiksi oli Iso-Britanniaan tai Ranskaan saati muihin Pohjoismaihin verrattuna? Iso-Britanniassakin oli 1930-luvulla natsien myötäilijöitä, kuten Pohjoismaissa ja Ranskassakin.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 08:29

Tapio Onnela wrote:Tarkan arvio siis luettavissa tästä:
Jukka Tarkka: Stalinin pelko vei Hitlerin luo(HS, 4.10.2013)
Äärioikeisto oli Suomessa tyrmätty jo ennen Hitlerin suuruuden aikaa. Lapuan liikkeen rippeet eivät kiinnostaneet herrakansan kansallissosialisteja. Oikeiston kiitollisuus Saksan osallistumisesta Suomen sisällissotaan 1918 oli nostalgiaa. Sille ei politiikkaa perusteta.

Kulttuuriväen saksalaissuuntaus perustui vuosisatoja vaikuttaneeseen akateemiseen yhteyteen, romantiikan ajan kaunotaiteisiin ja tiede- ja työelämän henkilösuhteisiin. Hitlerin hirmuhallinto ei katkaissut tätä jatkumoa. Saksa oli edelleen Saksa, vaikka näyttikin vähän kummalliselta.

Hitlerin propagandakoneisto pystyi höynäyttämään muutamia suomalaisen kulttuurielämän kiintotähtiä. He olivat "kaksinkertaisesti hyväntahtoisia hölmöjä", nautiskelivat Saksan propagandan suosiosta, mutta eivät saaneet vastineeksi Hitlerin suojaa Suomelle Stalinia vastaan. Heillä ja heidän saksalaisilla paapojillaan ei ollut pelisilmää eikä poliittista vaikutusvaltaa.

Suomen upseerien keskuudessa ihailtiin saksalaista sotilaskomentoa ja riuskoja poliittisia otteita. Mannerheim tuki vaitonaisesti sotilaiden ammatillista suuntausta, mutta ei poliittista.

Marsalkka piti 1930-luvulla säännöllisesti mutta harvakseltaan yhteyttä Hitlerin valtakoneiston ytimessä toimineeseen Hermann Göringiin. Se saattoi näyttää kiusalliselta, mutta toimi myös tiedonhankintakanavana, samaan tapaan kuin kylmän sodan aikaiset korkean tason tapaamiset "kotiryssien" kanssa.

Sotilaallinen ajattelu alkoi ohjata Suomen politiikkaa uusille urille vasta kun sille syntyi poliittinen tilaus. Se aika koitti talvisodan jälkeen, kun Suomi alkoi kiinnostaa Hitleriä.
Koko arvio siis tässä: Jukka Tarkka: Stalinin pelko vei Hitlerin luo(HS, 4.10.2013)
Mielestäni Tarkan arvio vie osittain harhaan. Hän keskittyy vain loppupäätelmiin, jotka erottavat Jokisipilän esim. Arnstadista joka vetää mutkat suoriksi, mutta vaikenee siitä, mikä Jokisipilän kirjassa on uutta, esim. saksalaisyhteyksien osuus NL;N epäluulojen herättäjänä ennen talvisotaa ja miten varhaiset saksalaisyhteydet tekivät helpoksi suhteiden uudelleensolmisen, Veltjensin taustan ja roolinsekä Göringin keskeisen osuuden. Sekä sen miten Saksa kuitenkin auttoi Suomea talvisodan aikana: Ruotsi ei olisi voinut myydä Suomelle niin paljon aseita, jos Saksa ei olisi luvannut korvaukseksi uusia aseita.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 08:39

jsn wrote: Olen halunnut osoittaa että puheet oikeistohegemoniasta ja diktatuurien myötäilystä ovat tietoisesti liioiteltuja ja poliittisesti sävyttyneitä ja kylmän sodan huuruissa marinoituja. Jos Suomea verrataan vaikkapa Puolaan ja Baltian maihin, niin yhteiskunnallisen elämän selvästi demokraattinen ja moniarvoinen yleisilme on helposti havaittavissa. Miten oikeistolainen Suomi esimerkiksi oli Iso-Britanniaan tai Ranskaan saati muihin Pohjoismaihin verrattuna? Iso-Britanniassakin oli 1930-luvulla natsien myötäilijöitä, kuten Pohjoismaissa ja Ranskassakin.
"Oikeistolaisuus" ja "diktatuurien myötäily" eivät ole sama asia. Oikeiston hengemoniaa ei voi kieltää, siinä on kyse henkisestä ilmapiiristä, joka näkyi esim. oppikirjoissa, elokuvissa, kustantajien päätöksisä, painokanteissa.

Matti Kurjensaarin luonnehdinta osuu nappiin: ennen sotia puhuttiin "isänmaasta" ja sotien jälkeen "yhteiskunnasta".

Englannissa, Rankassa ja Pohjoismaissa oli vahva liberaalismi (joka Suomessa nimenomaan puuttui, ensin kielitaistelun ja sitten sisällisodan takia) ja työväenliikkeen mahdollisuudetkin olivat paremmat kuin Suomessa. Noissa maissa oli myös antifasisteja.

MM
Posts: 344
Joined: 23.09.08 09:47

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 09:02

Emma-Liisalta kysyisin, että kiinnititkö huomiota Veltjensin vierailua pohjustaneen porukan kokoukseen? Onhan annettu ymmärtää, että kirjeen tuominen Malmin lentokentälle tuli Mannerheimille "yllättäen ja pyytämättä" kuten pruukataan sanoa, mutta kirjassa kerrotaan, että melkoinen porukka "ei-sosialisteja" kuten Talvela, Nordström jne. olivat asiasta perillä ja miten kauan olivatkaan olleet sitä aiemmin.
Muistetaanhan, että Talvela ja Nordström olivat mukana jo ennen talvisotaa puuhaamassa saksalaista "kalastuslaivastoa" Petsamoon ja (kuten Ylikangas Rata Rautuun -kirjassaan toteaa) Petsamon liittäminen Suomeen oli Saksan tahto ja palveli sen omia suunnitelmia.
Last edited by MM on 18.10.13 09:59, edited 1 time in total.

jsn
Posts: 2059
Joined: 08.02.09 19:24

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 09:38

Emma-Liisa wrote:Englannissa, Rankassa ja Pohjoismaissa oli vahva liberaalismi (joka Suomessa nimenomaan puuttui, ensin kielitaistelun ja sitten sisällisodan takia) ja työväenliikkeen mahdollisuudetkin olivat paremmat kuin Suomessa. Noissa maissa oli myös antifasisteja.
Suomessa oli kai sentään julkisesti ja määrätietoisesti läntiseen liberalismiin tunnustautunut Kansallinen Edistyspuolue, joka oli lähes joka ainoassa hallituksessa mukana, sillä oli myös useita pääministereitä. Edistyspuolue myös hallitsi useimpia keskeisiä sanomalehtiä ja oli keskeinen mielipidevaikuttaja. Vuosien 1930 ja 1933 eduskuntavaaleissa puolue sai 11 paikkaa. Puolue oli ääniosuuttaan huomattavasti vaikutusvaltaisempi. Puolueen kannattajia oli paljon myös virkamieskunnassa ja liike-elämässä.

Edistyspuolueen keskeisenä tavoitteena oli kansallinen eheyttäminen ja 1918 punaisen puolen liennyttäminen ja yhteistyö maalaisliiton ja myös maltillisen SDP:n kanssa.

Suomessa oli 1930-luvulla useita antifasisteiksi julkisesti tunnustautuvia henkilöitä, niin kulttuurielämässä kuin muuallakin. Antifasismi ei ollut missään 1930-luvun eurooppalaisessa maassa dominantti ideologia tai hengenmaisema. Neuvostoliittokaan ei varsinaisesti sellainen ollut.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 09:40

MM wrote:Emma-Liisalta kysyisin, että kiinnititkö huomiota Veltjensin vierailua pohjustaneen porukan kokoukseen? Onhan annettu ymmärtää, että kirjeen tuominen Malmin lentokentälle tuli Mannerheimille "yllättäen ja pyytämättä" kuten pruukataan sanoa, mutta kirjassa kerrotaan, että melkoinen porukka "ei-sosialisteja" kuten Talvela, Nordström jne. olivat asiasta perillä ja miten kauan olivatkaan olleet sitä aiemmin.
Muistetaanhan, että Talvela ja Nordström olivat mukana jo ennen talvisotaa puuhaamassa saksalaista "kalastuslaivastoa" Petsamoon ja (kuten Ylikangas Rata Rautuun -kirjassaan toteaa) Petsamo liittäminen Suomeen oli Saksan tahto ja palveli sen omia suunnitelmia.
Juu, kiinnitin huomiota.

On muutenkin kiintoisaa, miten paljon Jokisipilä on saanut irti julkaistuista mutta usein unohdetuista läheistä, kuten Martti Terän kirjasta. Ydinjuttu on kysyä, "mitä tämä merkitsee".

Samoin Veltjensin taustan ja suhdeverkoston selvittäminen on kannattanut.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 09:47

Oikeastaan vain yhdestä aiasta Jokisipilän ja Könösen kirjassa purnaan: on sinänsä hyvä pyrkiä selvään kieleen, mutta mukaan on otettu melko arkisia ilmauksia ja mikä vielä pahempaa lukuisia puhkikuluneita kielikuvia, joista vain "ajan hammas" taisi joukosta puuttua. Tässä suhteessa tuli Max Jakobsonia ikävä.

Korvaan särähti myös "lottakenraali" Fanni Lukkosen nimittäminen "sinkuksi". Paitsi että kyseessä on moderni ilmaus, niin sen merkitys on myös ihan toista kuin ko. aikaan kuuluvalla vähättelevällä "vanhallapiialla". Asiallisia ilmauksia olisivat "naimaton nainen" ja "itsenäinen virkanainen".

historioija
Posts: 985
Joined: 14.11.09 12:34

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 11:48

Emma-Liisa wrote:---
Korvaan särähti myös "lottakenraali" Fanni Lukkosen nimittäminen "sinkuksi". Paitsi että kyseessä on moderni ilmaus, niin sen merkitys on myös ihan toista kuin ko. aikaan kuuluvalla vähättelevällä "vanhallapiialla". Asiallisia ilmauksia olisivat "naimaton nainen" ja "itsenäinen virkanainen".
Fanni Luukkosen sukupuoli on oletettava lukijalle selväksi, joten neutraalein, tasa-arvoisin ja tarkin kyseisen tosiasian toteaminen voisi mielestäni olla vaikka muotoa: "Fanni Luukkonen pysyi koko ikänsä naimattomana."

kpj
Posts: 255
Joined: 18.10.13 21:13

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

18.10.13 23:12

"Mielestäni Tarkan arvio vie osittain harhaan."

Osittainko Tarkan arvio vie harhaan?

Ei, vaan kokonaan.
Arvio käy kouluesimerkistä popularisoinnin turhuudesta, kun mediat sovittavat tutkimustuloksia suuren "isänmaallisen" kertomuksen mukaisiksi.

Tarkka kiistää 30-luvun saksalaissuuntauksen - vaikka hänen edessään on teos, missä sanottu suuntaus todetaan joka sivulla.

Meidän tulisi näin lohduttautua sillä, että yliopistokellokkaiden ja korkeiden upseerien natsimielisyys ei ulottunut maan poliittisiin ratkaisuihin.

Samalla kuitenkin pitäisi ymmärtää miten lähellä päätöksentekoa nimenomaan linkomiehet ja mannerheimit olivat.

Tavallista suomalaista ei kuunneltu samalla lailla.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

19.10.13 08:49

kpj wrote:"Mielestäni Tarkan arvio vie osittain harhaan."

Osittainko Tarkan arvio vie harhaan?

Ei, vaan kokonaan.
Arvio käy kouluesimerkistä popularisoinnin turhuudesta, kun mediat sovittavat tutkimustuloksia suuren "isänmaallisen" kertomuksen mukaisiksi.

Tarkka kiistää 30-luvun saksalaissuuntauksen - vaikka hänen edessään on teos, missä sanottu suuntaus todetaan joka sivulla.

Meidän tulisi näin lohduttautua sillä, että yliopistokellokkaiden ja korkeiden upseerien natsimielisyys ei ulottunut maan poliittisiin ratkaisuihin.

Samalla kuitenkin pitäisi ymmärtää miten lähellä päätöksentekoa nimenomaan linkomiehet ja mannerheimit olivat.

Tavallista suomalaista ei kuunneltu samalla lailla.
Nyt olet kyllä lukenut kirjan lasit silmillä, tosin eriväriset lasit kuin Tarkalla.

Koska kirjan aiheena on saksalaisvaikutus Suoomessa, niin totta kai aihetta käsitellään joka sivulla. Kirjassa ei kuitenkaan puhuta eliitin "natsimielisyydestä" (jota oli vähän) vaan "myötäjuoksijoista" tai "hyödyllisistä hölmöistä". Samalla kuitenkin tutkaillaan mitä "saksalaismielisyys" sisälsi - ei ainakaan Weimarin Saksan ihailua.

Tekijät nimenomaan kiistävät Henrik Arnstadin tapaisen suoraviivaisen tulkinnan. I
Sen sijaan tekijät syystä sanovat, että korkeiden upseerien veljeily saksalaisten kanssa aiheutti N:ssa mutta myös Ruotsissa ja länsimaissa epäilyksiä Suomen puolueettomuuden ja pohjoismaisen linjan pitävyydestä.

Mannerheimin on sitten asia sinänsä. Hän harrasti samaan aikaan suhteita Pohjoismaihin, Saksaan ja länsivaltoihin samalla kun oli sitä mieltä, ettei NL:lle pitänyt antaa syytä epäluuloihin vaikka ei myöskään antaa syytä uskoa että Suomen yli voi kävellä.

Kaiken kaikkiaan kirja osoittaa, että sukupolvi on vaihtunut: asioita voi tarkastella kiihkottomasti, kun ei ole enää omaa agnedaa kuten vielä Juhani Suomella on.

kpj
Posts: 255
Joined: 18.10.13 21:13

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

19.10.13 10:50

On epäilemättä makuasia pitääkö "kiihkottomana" Jukka Tarkan (s.1942) ingressiä Helsingin Sanomissa:

"Suomen toisessa maailmansodassa kokemat kovat kohtalot on helppo selittää seuraukseksi täällä 1930-luvulta lähtien vallinneesta Hitlerin Saksan myötäilystä.
Historiantutkija Markku Jokisipilä ja tietokirjailija Janne Könönen osoittavat kyynisen järkiperäisesti, että ei se niin ollut. Tai jos ehkä vähän olikin, niin toisella tavalla kuin on totuttu ajattelemaan."

Tarkka kiistää näin Hitlerin Saksan myötäilyn 30-luvun Suomessa! En ymmärrä Emman puhetta "lasien väreistä" enkä varsinkaan tunne Arnstadin "suoraviivaisuutta".
Mutta Tarkan väite sotii sekä Jokisipilän ja Könösen teosta että Emma-Liisan omaa tulkintaa vastaan.

Historiantutkimuksessa on ainakin 25 vuotta toistunut sama ilmiö: Popularisointi johtaa vain iänikäisen kaunistelun jakeluun julkisuuten. (Ikään kuin sitä enää tarvittaisiin.)

Yhteiskunnallisen tietouden kannalta on yhdentekevää, jos jollain "historiapalstalla" rupatellaan niitä-näitä.

Emma-Liisa
Posts: 4990
Joined: 30.01.07 18:25

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

19.10.13 12:52

kpj wrote:On epäilemättä makuasia pitääkö "kiihkottomana" Jukka Tarkan (s.1942) ingressiä Helsingin Sanomissa:

"Suomen toisessa maailmansodassa kokemat kovat kohtalot on helppo selittää seuraukseksi täällä 1930-luvulta lähtien vallinneesta Hitlerin Saksan myötäilystä.
Historiantutkija Markku Jokisipilä ja tietokirjailija Janne Könönen osoittavat kyynisen järkiperäisesti, että ei se niin ollut. Tai jos ehkä vähän olikin, niin toisella tavalla kuin on totuttu ajattelemaan."

Tarkka kiistää näin Hitlerin Saksan myötäilyn 30-luvun Suomessa!

En ymmärrä Emman puhetta "lasien väreistä" enkä varsinkaan tunne Arnstadin "suoraviivaisuutta".
Mutta Tarkan väite sotii sekä Jokisipilän ja Könösen teosta että Emma-Liisan omaa tulkintaa vastaan.
Kuten yltä käy ilmi, tarkoitin kiihkottomuudella uuden sukupolven tutkijoita kuten Jokisipilää.

Mitä Tarkan lainaukseen tulee, niin eihän siinä ole kyse siitä, oliko Suomessa Hitlerin Saksan-myötäilijöitä vai ei, vaan vaikuttiko tuo ilmiö ratkaisevasti Suomen kohtaloihin maailmansodassa.

Jokisipilän ja Könösen vastaus on kaksitahoinen: sellaiset kulttuuri-ihmiset kuin Koskenniemi, Talvio, Nevanlinna ja Kilpinen olivat lähinnä "hyödyllisiä hölmöjä", joilla ei ole vaikutusta politiikkaan.

Sen sijaan korkeiden upseerien yhteydet saksalaisten kollegojen kanssa lisäsivät NL:n epäluuloja (samoin kuin Ruotsin ja länsivaltojen) epäluuloja Suomen puolueettomuutta kohtaan ja kaivoivat siten maata pohjoismaiden linjan alta. Siten suomalaisillakin on vastuu päätymisestä talvisotaan, joskin heidän suurimpana heikkoutenaan oli kyvyttämyys nähdä asiat NL:n kannalta (poikkeuksena Mannerheim ja Jartsevin kanssa neuvotellut Inkilä).

30-luvun sotilaslinja myös helpotti yhteyksien solmimista talvisodan jälkeen. Asevljeytä ei olisi syntynyt, jollei talvisota olisi tehnyt suomalasista revanshisteja.

Tarkka ottaa esiin vain edellisen puolen, mutta ei lainkaan jälkimmäistä, joka kuitenkin on oleellinen. Hän jättää tyystin selostamatta kirjan uudet tiedot ja tulkinnat Göringin ja Mannerheimin yhteyksistä 30-luvulla sekä Veltjensin roolista, sekä ennen kaikkea sen, että aikoja on aikaistettu ja että J & K katsovat Suomen johdon kyllä tienneen kauttakulkusopimuksen aikaan, että oli kyse "hyökkäysliitosta".

Heikki Jansson
Posts: 662
Joined: 14.04.06 12:55
Location: Kirkkonummi

Re: Jokisipilä - Könönen: Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944

19.10.13 17:06

Emma-Liisa wrote:
kpj wrote:On epäilemättä makuasia pitääkö "kiihkottomana" Jukka Tarkan (s.1942) ingressiä Helsingin Sanomissa:

"Suomen toisessa maailmansodassa kokemat kovat kohtalot on helppo selittää seuraukseksi täällä 1930-luvulta lähtien vallinneesta Hitlerin Saksan myötäilystä.
Historiantutkija Markku Jokisipilä ja tietokirjailija Janne Könönen osoittavat kyynisen järkiperäisesti, että ei se niin ollut. Tai jos ehkä vähän olikin, niin toisella tavalla kuin on totuttu ajattelemaan."

Tarkka kiistää näin Hitlerin Saksan myötäilyn 30-luvun Suomessa!

En ymmärrä Emman puhetta "lasien väreistä" enkä varsinkaan tunne Arnstadin "suoraviivaisuutta".
Mutta Tarkan väite sotii sekä Jokisipilän ja Könösen teosta että Emma-Liisan omaa tulkintaa vastaan.
Kuten yltä käy ilmi, tarkoitin kiihkottomuudella uuden sukupolven tutkijoita kuten Jokisipilää.

Mitä Tarkan lainaukseen tulee, niin eihän siinä ole kyse siitä, oliko Suomessa Hitlerin Saksan-myötäilijöitä vai ei, vaan vaikuttiko tuo ilmiö ratkaisevasti Suomen kohtaloihin maailmansodassa.
Nimim. Emma-Liisa on aiemminkin tällä palstalla yrittänyt vanhanaikaista, sen määräämistä mistä asiassa on kysymys (jolloin ratkaiseva on ollut se mitä nimim. Emma-Liisa kulloinkin sattuu mielessään ehkä tarkoittamaaan eikä suinkaan se, mistä oli puhe). Kuitenkin kirjoitti Jukka Tarkka kuten nimim. kpj kirjoituksessaan mainitsi. Könönen - Jokisipilä kirjoittivat puolestaan - paljonpuhuvalla - otsikolla

Saksalaismielisyys kävi Suomelle kalliiksi:
Saksan ja sen vihollisten välillä kytee hiillos, joka voi milloin tahansa taas leimahtaa liekkeihin. Selväähän lisäksi on, että kommunismi ja juutalaisuuden kansainväliset palkeet tekevät kaikkensa estääkseen tulta sammumasta.

Näin kirjoitti sotien välisen ”valkoisen Suomen” kansallisrunoilija V.A. Koskenniemi vuonna 1937 ilmestyneessä matkakirjassaan Havaintoja ja vaikutelmia kolmannesta valtakunnasta. Saman vuoden kesäkuussa 70-vuotisjuhliaan viettänyt marsalkka C.G.E. Mannerheim ilmaisi arvovaltaiselle saksalaisdelegaatiolle ilonsa siitä, että Saksa oli ”valtakunnankansleri Hitlerin uutta luovan ja voimakkaan johtajahahmon alaisuudessa” herännyt uuteen eloon Weimarin tasavallan synkkien vuosien jälkeen. Koskenniemi kutsui ensimmäisen maailmansodan ja Hitlerin välistä kautta Saksan historiassa ”juutalaisvoittoiseksi kidutusajaksi”.
Siis Emma-Liisan mainitsemasta kaksijakoisuudesta ei Könönen - Jokisipilän mukaan ole näiden kirjassa suinkaan kyse:
"Myöhemmin sekä Koskenniemi että Mannerheim pyrkivät vähättelemään omaa innostuneisuuttaan uudesta Saksasta. Vuonna 1937 sekä toinen maailmansota että Holokausti toki olivat vielä tulevaisuudessa. Toisaalta juutalaisilta perusoikeudet riistäneet Nürnbergin rotulait olivat olleet voimassa syyskuusta 1935 saakka ja Suomenkin lehdistä oli saatu lukea kaunistelemattomia kertomuksia siitä, kuinka natsit olivat väkivalloin nujertaneet poliittiset vastustajansa ja sulkeneet tuhansia epätoivottuja henkilöitä keskitysleireihin. Tyhmempikin tajusi, ettei uusi Saksa ollut todellakaan mikään demokratian ja ihmisoikeuksien tyyssija.

1930-luvulla Suomen virallinen ulkopolitiikka vannoi pohjoismaisen suuntauksen nimiin, mutta poliittisen kentän oikealla laidalla sillä oli vahva ja vaikutusvaltainen haastaja, saksalaismielisyys. Eduskunnassa saksalaismielisyyden linnakkeita olivat kokoomus ja isänmaallinen kansanliike. Saksaan tähyilivät tiiviisti myös ammattisotilaat, porvarilliset kulttuuripiirit, professorikunta ja opiskelijanuoriso. Saksa-myönteisyyden historiallisen kivijalan muodostivat maan itsenäistymisvaiheessa jääkärien koulutuksen muodossa saatu apu sekä keisarillisen Saksan Itämeren divisioonan osallistuminen vuoden 1918 sisällissotaan valkoisten tukena. Suomalaiselle sivistyneistölle tärkein vieras kieli oli saksa, ja saksalaisen tieteen, tekniikan ja taiteen saavutuksia arvostettiin suuresti.
…..
Moskovassa suomalaisen oikeiston Saksa-intoilua ei katsottu hyvällä. Neuvostojohto piti Saksan tulevaa idänhyökkäystä varmana jo 1930-luvun puolivälissä, ja myös Suomen epäiltiin tavalla tai toisella osallistuvan siihen. Saksalaismielinen ulkopoliittinen oppositio veti mattoa pohjoismaista puolueettomuutta vakuutelleen hallituksen alta. Suomi oli nuori valtio, jonka kokemus itsenäisestä ulkosuhteiden vaalimisesta oli hyvin ohut. Nykynäkökulmasta sen 1930-luvun ulkopolitiikka oli naiiviuteen saakka hyväuskoista, harrastelijamaista ja varomatonta. Lähestyvän sodan pilvien kohotessa yhä synkempinä Euroopan taivaalle Suomen johdossa suhtauduttiin tulevaisuuteen luottavaisesti.
Könönen ja Jokisipilä ottavat myös kantaa Suomen talvisotaseikkailuun. Siinä missä nämä mainitsevat että ”oppirahat maksettiin verellä” olen minä puolestani todennut katstrofiin johtaneesta ulkopolitiikastamme, että Erkko ”itketti” suomalaisia. Könönen – Jokisipilä tarkoittanevat samaa kuin minäkin:
Saksalaismieliset hakivat suojaa Neuvostoliittoa vastaan, mutta tulivat päinvastoin antaneeksi Stalinille syyn hyökätä Suomeen. He eivät ymmärtäneet, ettei lisää elintilaa idästä tavoitelleen Hitlerin tapauksessa voinut olla puhe mistään puolustusyhteistyöstä. Neuvostojohto oli lukenut Mein Kampfinsa tarkemmin ja tulkitsi suomalaisen saksalaismielisyyden vakavaksi turvallisuusuhaksi, joka oli eliminoitava. Suomen hallituksen suurin virhe oli se, ettei se käsittänyt tätä, vaan salli jatkuvien julkisten saksalaismielisyyden osoitusten jatkua. Ulkopolitiikan epäonnistuminen kulminoitui talvisotaan, jossa oppirahat maksettiin verellä.
Kuitenkin on tyydytyksellä tervehdittävä sitä, että myös nimim. Emma-Liisa vihdoin on ottanut askeita oikeaan suuntaan kun tämä huomioi ihan eksplisiittisestikin suomalaisten (siis ennen kaikkea ulkoministeri Erkon) vastuun talvisotaan päätymisestä sekä Erkon ym. heikkouden – eli tämän kyvyttömyyden - nähdä asiat Neuvostoliiton kannalta. Könönen – Jokisipilä siis sanovat, että ”oppirahat maksettiin verellä” ja tarkoittanevat tällöin samaa kuin minä kirjoittaessani että suomalaisia "itketettin".

(Lainaukset yllä Könönen – Jokisipilän blogikirjoituksesta 3.10.13 osoitteessa http://blogi.otava.fi/saksalaismielisyy ... /#more-149 ).

Semottii...


Return to “Puheenvuoroja historiasta”