Veikko Huuska
Viestit: 193
Liittynyt: 28.09.08 15:26
Paikkakunta: Ikaalinen

Espanjan sisällissodan viimeinen veteraani kuollut

28.09.13 17:16

Eräs aikakausi on ohi.

Espanjan sisällissodan veteraani Jules Päiviö 1917 – 2013 – ”viimeinen mohikaani”

Espanjan sisällissodan viimeinen suomalainen veteraani, arkkitehti ja professori Jules Peter Päiviö, on siirtynyt ajasta iäisyyteen korkeassa iässä 4. päivänä syyskuuta 2013 Aurorassa, Ontariossa.

Kanadansuomalainen Päiviö, joka omisti koko elämänsä rauhalle ja humanitääriselle työlle oli kuollessaan 96 vuotias. Espanjan hallitus nimesi Päiviön Espanjan kunniakansalaiseksi vuonna 2012. Tiedon kuolemasta julkaisi Toronto Star 13.9.2013.
http://www.legacy.com/obituaries/thesta ... bLoggedOut
http://www.straight.com/blogra/423466/j ... l-war-dies
http://finnishcanadian.com/profiles/blo ... vi-is-gone

Jules Päiviö syntyi 29.4.1917 Kanadassa, Alppilassa Port Arthurin lähistöllä ja vietti kasvuvuotensa alueen suomalaiskeskuksessa Sundburyssä. Hänen isänsä on suomalainen siirtolainen ja tunnettu kansanrunoilija ja vasemmistolainen Aku Päiviö, ja häneltä nuori Jules sai paitsi liikkuvan luonteensa myöskin kirjallisen lahjakkuutensa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aku_P%C3%A4ivi%C3%B6

Päiviön sukutaulu:
http://www.werelate.org/wiki/Family:Aku ... nninen_(1)


Espanjaan
Espanjan sisällissodan puhjettua kesällä 1936, lähti eri tahoilta maailmaa kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia taistelemaan Espanjaan: valtaosa voluntaareista liittyi Tasavaltalaisarmeijan eli laillisen hallituksen puolelle kansainvälisiin prikaateihin, osan liittyessä kapinallisen kenraali Francon komentamiin falangistijoukkoihin. Jules Päiviö liittyi kanadalaisiin vapaaehtoisiin vastoin Aku-isän toivomuksia, ja lähti Espanjaan vasta 19-vuotiaana kohta sodan alkuvaiheissa. Jules oli jo 1935 liittynyt Kanadan kommunistipuolueeseen (CPC) ja säilytti amerikkalaistyyppisen sinnikkäänvaloisan vakaumuksen loppuun asti. http://www.theglobeandmail.com/news/nat ... le1359787/

Isä kirjoitti kipeän runon

Aku Päiviö: Pojalleni Espanjassa
”Odottamatta työpaikaltasi saavut
kotimökille käymään, arkipäivänä.
– Olen ottanut lomaa, sanot;
tulin vain käväsemään
ja vähän on aikaa,
kallis kyyti odottaa…”

Vanki
Jules Päiviö liittyi ensin Lincoln-pataljoonaan ja siirrettiin myöhemmin Mac-Paps pataljoonaan. Hän sai tulikasteensa Jaraman laakson verisissä otteluissa kevättalvella 1937. Tasavaltalaisten oli pakko pitää Madridin ja Valencian välinen tie auki ja niinpä armeijan johto kokosi kaikki liikenevät voimat, niiden mukana kansainväliset prikaatit turvaamaan tuo henkireikä, jota vastaan Franco keskitti parhaat voimansa. Kohteen strateginen tärkeys näkyi taistelujen armottomuutena.
Päiviö eteni luutnantiksi, mutta joutui huhtikuussa 1938 Ebron mutkassa frankolaisten vangiksi ja pelastui ”normaalilta teloituskohtelulta” sattumalta erään italialaisen upseerin avustuksella ja päättyi vankileirille. Sieltä hän vapautui aikanaan ja palasi kotiin toukokuussa 1939 Kanadaan.
Jyrki Juusela kertoo miten Päiviö joutui vangiksi:
”Päiviö – joka Ebron perääntymistaistelujen aikana toimi Mac-Papsin Ilkka-konekiväärikomppanian varapäällikkönä – oli viemässä konekivääriryhmää tiuhaan rynniviä italialaisia vastaan. Ollessaan ohjaamassa miehiä asemiin eräälle kukkulalle, jonka vieressä piti olla espanjalaisjoukkoja, lähestyi edestä sotilaita, jotka vinkkasivat tuttavallisesti tulemaan luokseen. Päiviö päätti mennä heitä vastaan, mutta sotilaat olivatkin italialaisia [frankolaisia]. Jules ehti vain huikkaista taakse nääneelle ryhmälleen: ”Tira, son fascistas” – ampukaa ne ovat fasisteja. Päiviö otettiin välittömästi vangiksi, mutta onni onnettomuudessa oli, että hän oli ehtinyt riisua takkinsa, jossa oli upseerin armomerkit, eivätkä fasistit huomanneet niitä.
…Vangit asetettiin ladon seinää vasten ja kaksi upseeria esitti jokaiselle ikäviä kysymyksiä. Paikalla kävi myös katolinen pappi ja harvemmin etulinjassa nähty Punaisen Ristin edustaja. Paikalle tuli yllättäen moottoripyöräpartion perässä henkilöautolla korkea-arvoinen italialaisupseeri, joka viime hetkellä esti teloittamisen. Hän ilmoitti tiukasti, että uusien ohjeiden mukaan kaikkia sotavankeja tarvittiin myöhemmin vaihtokaupoissa”. (Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa. Atena/Gummerus, 2003, s. 260-261.)
Tieto vangiksi jäämisestä tuli kotiin Kanadaan varsin pian, ja pääministeri Mackenzie Kingiltä vaadittiin toimenpiteitä pojan vapauttamiseksi. Isä Aku Päiviö lähetti pojalleen muutaman askin tupakkaa, ja myöhemmin Eteenpäin-lehti tiesi kertoa, että ”kansanarmeija toimitti paketin perille”.

Haastattelu: Juha Mäkinen/Voima 10/2007;
http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/20 ... n-puolesta

Toisen maailmansodan aikana osa Espanjan veteraaneista internoitiin tai pantiin valvonnan alaisiksi – etenkin kanadansuomalaiset, olihan Suomi ”väärällä puolella”, mutta luutnantti Päiviö pääsi Kanadan armeijaan ja palveli kersanttina koulutustehtävissä. http://www.genealogia.fi/emi/emi3d48ce.htm [huomaa: Paivio Jules]

”Sgt. Jules Päiviö, Sudburysta, Ont. Syntynyt v. 1917 Port Arthurissa, Ont. Ammatiltaan vakuutusasiamies. Liittyi armeijaan, Royal Can. Engineers:n joulukuussa 1942. Palvellut Canadassa. Päiviö on Espanjan sodan veteraani, missä hän oli m.m. Francon vankina.” http://www.genealogia.fi/emi/emi3d72s.pdf

Siviiliura
Päiviö suoritti Sudburyssä teknillisen koulun hyvin arvosanoin 1936 ja jatkoi opintoja sotien jälkeen. Hän valmistui arkkitehdiksi 1952 ja teki pitkän päivätyön 1961-1981 professorina Ryersonin yliopistossa Torontossa.
Eläköidyttyään Jules Päiviö omistautui lukuisten järjestöjen toiminnalle, muun muassa ympäristönsuojelun ja poliittisen vasemmiston parissa. Lisäksi hän toimi pitkään Spaniardien eli Espanjan tasavaltalaisarmeijan veteraanien järjestöissä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Hänen ystävällinen ja välitön hahmonsa tuli tutuiksi lukemattomille järjestö- ja aateystäville eri puolilla maailmaa, niin myös Suomessa.
Hän oli paitsi viimeinen suomalainen Espanjan vapaaehtoinen, myöskin viimeinen Kanadan vapaaehtoisten pataljoonan MacKenzie-Papineaun veteraani. Viimeisimpien tutkimusten mukaan Kanadasta lähti vapaaehtoisia noin 1.800 henkeä, ja Yhdysvaltain puolelta likipitäen sama määrä. Tutkija Jyrki Juuselan mukaan suomalaissyntyisiä tai suomalaiset sukujuuret omaavia liittyi Tasavaltalaisarmeijaan 225 miestä, ja heistä noin 70 oli Kanadasta. Allekirjoittaneen tutkimuksissa suomalaisnimiä on löytynyt merkittävästi enemmän, mutta tarkempi summa selvinnee myöhemmin.

Lokakuussa 2001 Ottawaan pystytetty Mackenzie-Papineau –pataljoonan veteraanien muistomerkin paljastustilaisuudessa keskeinen kunniavieras oli Jules Päiviö. http://www.workingtv.com/nationalmacpapmonument.html

Eräs viimeisimmistä haastatteluista, marraskuulta 2012: http://www.theglobeandmail.com/arts/tel ... le5158990/
”Olen onnenpoika. – Minut melkein ammuttiin”, Jules sanoi.
http://www.theglobeandmail.com/arts/tel ... le5159115/

Muistan Jules´ia
Olin vuosien varrella kirjeenvaihdossa ja puhelinyhteydessä Jules Päiviön kanssa. Hän kertoili Espanjan kokemuksiaan ja poliittisia näkemyksiään minulle. Sain myös kanadansuomalaisen tutkijan Varpu Lindströmin kautta pari Julesin haastattelua, jotka tulen myöhemmin julkaisemaan.

Tässä eräs Julesin kirje allekirjoittaneelle:
https://plus.google.com/photos/11367980 ... banner=pwa

Tässä kirjeessään minulle Jules Päiviö pahoittelee, etteivät Suomen espanjanveteraanit ”olleet halukkaita jutteluun”.

”Kuulosti siltä, että olivat koko hommaan katkeroituneet – outoa! Tietäisitkö sinä mitään heistä Suomeen palattuaan?
Minä kyllä vierailin Paavo Koskisen (Gunnar Ebb Espanjassa) luona. Kotona ja K[ommunistisen] puolueen toimistossa. En muista hänen selittäneen heistä mitään. Muuten vierailtiin Unkarin suurlähettilään Daniel Beke…[] luona usein, hyviä ystäviä. Tulivat Canadasta, länneltä Albertasta ja hän oli ollut Kv. prikaatissa Espanjassa, mutta Unkarilaisessa pataljoonassa.
Hyviä muistoja muuten Suomi matkoista. Juuret ovat varmasti Suomessa – meinasin jäädä sinne kolmeksi vuodeksi luennoimaan Tampereen yliopistoon mutta Adele vaimo ei millään suostunut siihen.”

Jules Päiviö ei ymmärtänyt sitä merkittävää historiallista eroa, joka juopana erotti suomalaiset espanjan veteraanit amerikkalaisista ja kanadalaisista veteraanitovereista. Päiviön näkemystä leimasi kotimaahansa nähden tyypillinen siirtolaisen koteloitunut aatteellinen puhdasoppisuus sekä se, että hän taistellessaan Espanjassa fasismia ja Hitleriä vastaan, saattoi säilyttää tämän kokolailla yksiselitteisen asennoitumisen myöskin läpi toisen maailmansodan, jossa hän palveli paitsi Kanadan armeijassa, myöskin liittoutuneiden puolella siten, että Stalinin Neuvostoliitto näyttäytyi asetoverina, hieman samoin kuin Espanjassa silloin nuoruudessa.

Suomalaisten veteraanien näkemyksiä leimasi, etenkin kaikkein aatteellisimpia kommunisteja, se raju pettymys, jonka he kokivat Espanjassa; taistelu punalipun puolesta fasismia vastaan ei ollutkaan niin yksiselitteistä ja ”kaunista” kuin oli ajateltu, Stalinin ja Neuvostoliiton petos tuntui raa´alta ja tasavaltalaisten eriseuraisuus, aina NKVD:n lujaotteisiin kurinpitotoimiin saakka sai pari kovinta kotimatkalla yhdessä päättämään: ”Unohdetaan menneet ja jatketaan taistelua, mutta omalta pohjalta”. Sitten tulivat Molotovin-Ribbentropin sopimus eli punaisen ja ruskean diktaattorin likainen sopimus, talvisodan hyökkäys Suomea vastaan, maahan ajetun SKP:n voimattomuus, Kuusisen Terijoen hallitus, useiden espanjanveteraanien taistelu sekä Talvi- että jatkosodassa, osalla turvasäilöön joutuminen, vankileiri, loikkaaminen, neuvostovankileirien ankeus, palautus ja kaikki. Jos mikä, niin se oli varmaa, että suomalaisten kommunistien ja lukuisien espanjanveteraanien oli vaikea jakaa Jules Päiviön ”päivänpaisteinen” aattellinen jatkumo ja taistelumieli vanhalta pohjalta.

*
Päiviöstä on tehty lukuisia hyviä haastatteluja, kuten Vapaa Sana 24/2003, jossa Varpu Oinosen tekemä haastattelu: http://www.vapaasana.com/24-06-julespaivio.htm (juttu on englanniksi)

Suomalaissiirtolaisten keskinäisistä ristiriidoista 1930-luvulla Päiviö kertoo Juha Mäkisen artikkelissa: http://www.vapaasana.com/VS75%20Eron%20aiheet.htm (suomenkielinen)

Muistotilaisuudet

Jules Päiviön muistojuhla pidettiin Aurorassa 14. syyskuuta Oakland Hallissa, sekä tänään lauantaina 28. syyskuuta hänen lapsuutensa maisemissa Sudburyn Finlandia Kodissa.

Torontossa järjestetään viimeisen espanjanveteraanin Jules Päiviön muistoksi muistotilaisuus 16.10.2013, jossa esitetään hänen elinikäisen aatemaailmansa hengessä Kelly Saxbergin hieno elokuva;
Toronto Screening of Under The Red Star in memory of Jules Paivio 16th October 2013 7:30 pm
http://www.imdb.com/title/tt2137434/
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkel ... gitaattori
*
Omistan ystäväni ja kirjeenvaihtotoverini Jules Päiviön muistolle kaikkien Jaramassa 1937 taistelleiden tunteman kansainvälisen laulun ”Jarama Valley”. Olen kääntänyt sen Julesin muistolle:

JARAMAN LAAKSO
On Espanjassa laakso
Jarama nimeltään
Sen kaikki tunnemme
turhankin tarkalleen
Vuoks sen me miehuutemme
annoimme alttiiksi ja
Siell niin monet parhaat
Toverimme kaatuivat
Me ylpeitä oomme
Lincoln pataljoonasta
ja puolesta Madridin sen teimme
Lailla aitojen maan poikain
Me taistelimme
osana 15:ttä prikaatia
Kera Kansainvälisen kolonnan rippeiden
kamppailimme puolesta Espanjan vapauden
Me vannomme laaksossa Jaraman
että fascismi ei konsaan voittaa voi
Hämystä Surujen laakson vaellamme
muistoja sen me unhoita emme
Jahka jatkamme tätä taistoamme
seiskäämme loistokkaaseen kuoloomme.
- [”Jarama Rivel Valley” muodostui suosituksi kansainvälisten vapaaehtoisten joukossa. Sitä laulettiin marsseilla ja vapaalla ollessa. – Sävel ”Red River Valley”. – Vapaa käännös: Veikko Huuska]


*
Matti Mattsson oli toiseksi viimeinen
Toiseksi viimeinen suomalainen Espanjan sisällissodan veteraani oli Matti Mattsson, amerikansuomalaisia hänkin. Jules Päiviön tapaan Matti Mattsson (1916-2011) oli korkeaan ikään asti vireä veteraani, ja hän osallistui veteraanijärjestöjen toimintaan loppuun asti. http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Mattson

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”