Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

20.05.14 10:43

Osoituksena siitä, ettei Suur-Suomesta edes 70-luvulla täytynyt kokonaan vaieta, on Martti Haavion veljen, pappi Jaakko Haavion päiväkirja vuosilta 1935-44 Ajalla vaaran vaivan. Kirjassa on kuvaus itäkarjalaisen nuorison uudelleenkoulutuksesta, jotta heistä karisisi neuvostoideologia ja heitä voisi käyttää paikallisina työntekijöinä. Tärkeällä sijalla oli uskonnon opetus, joka oli "tunnustuksetonta", mutta moni valitsi JH:n mukaan luterilaisuuden siksi, että se liittyi kehittyneempään yhteiskuntamuotoon. Voinee epäillä, että kyseessä olivat ainakin osittain opportunistiset syyt.

Sitä en tietenkään tiedä, karsiko Jaakko Haavio Martin tavoin päiväkirjastaan jotain pois. Tosin Martin tapauksessa kyse ei ollut päiväkirjasta, vaan kuten Katarina Eskola Itään-teoksessa osoitti, artikkeleista ja kirjeistä vaimolle.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

20.05.14 11:40

Emma-Liisa kirjoitti:Osoituksena siitä, ettei Suur-Suomesta edes 70-luvulla täytynyt kokonaan vaieta,
Kukahan sellaista "vaikenemista" sitten oli vaatimassa? 70-luvulla ilmestyi mm. Risto Alapuron väitöskirja AKS:sta (jota tosin asianosainen, Hyvämäki kovisteli jossain nuorena lukemassani arvostelussa), edelleen Toivo Nygårdin Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen, saman kirjoittajan Suomalainen äärioikeisto maailmansotien välillä ilmeisesti oli työn alla, samaten kuin Antti Laineen Suur-Suomen kahdet kasvot jne.

Tellervo Krogerus kirjoittaa Matti Kuusen elämäkerrassa useaan otteeseen tähän tapaan 70-luvusta (tässä suora sitaatti): "Elettiin syvimpiä suomettumisen vuosia." Voidaan vain kysyä, kenen näkökulmasta. Mieleen tulee etsimättä tunnettu passus Sillanpään Hurskasta kurjuudesta, muutettavat tietenkin muuttaen:

"Eipä voisi juuri keksiä keinotekoisempaa tutkimuksen esinettä kuin: mikä oli Toivolan Juhan suhde siihen kansallisten kärsimysten jaksoon, joka tunnetaan nimellä sortovuodet. Toivolan Juhan kärsimykset eivät siihen aikaan olleet juuri entistään kummempia eikä hän siinä maailmassa, jossa hän liikkui, muuallakaan nähnyt mitään eriomasia kärsimyksiä. - - Juhan tapainen väki ei parhaalla tahdollakaan olisi päässy t selville, mikä Suomen "kansan" asemassa nyt yhtäkkiä olisi ollut niin erinomaisen synkkää. Kun talolliset selvästi yhä vain pullistuivat eikä pitäjän herroissakaan näkynyt mitään köyhtymisen eikä laihtumisen merkkejä, niin oli alhaiselle kansalle käsittämätön se hätä ja hämminki, joka sielläpäin vallitsi."

Erona toki oli se, että noina 70-luvun aikoina myös tavallinen kansa "pullistui" silloin noudatetun yhteiskuntapolitiikan ansiosta. Monille silloisille nuorille ihmisille merkitsi erittäin paljon vaikkapa Paasion ns. kansanrintamahallituksen aloitteesta säädetty ensimmäinen opintotukilaki, joka valtion takaamine ja korkotukemine opintolainoineen (opintorahasta ei silloin vielä puhuttu mitään) teki mahdolliseksi myös "syvien rivien" jälkikasvun opiskelun. Tämähän oli koko sosiaalilainsäädännössä vain rikka rokassa, mutta kaikki tällainen edellytti rahaa ja siten yhteiskunnallista tasoitusta. Epäilenkin, että juuri osin senkin takia "suomettuneen" 70-luvun jälkikuva on tietyissä laajoissa yhteiskuntapiireissä niin viheliäinen jopa "saastaisesta 70-luvusta" on näissä piireissä kirjoitettu) ja saa muistelemaan esim. vuoden 1962 provosoimattomia festivaalihulinoita 50-luvulta lähtien pitkään jatkuneen vapauden ajan viimeisenä kukoistuksena, jollaiset alkava ja vääjäämättä etenevä "kekkoslais-brezhneviläinen" jääkausi vähin erin mutta vääjäämättä hävitti. - Parempien aikojen koittoa pitikin sitten odottaa aina 1980-luvun loppuvuosiin.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

20.05.14 12:06

Emma-Liisa kirjoitti:"Suomalaisen historiakulttuurin" kannalta suurimpia ongelmia ovat sotien kohdalla seuraavat asiat:
1. sotien ylikorostus ylipäänsä, vaikka suurin osa Suomen itsenäisyyden aikaa on eletty rauhassa - poliittiselle, taloudelliselle ja kultuuriselle kehitykselle ei anneta riittävää arvoa eikä sitä integroida koululaisten esivanhempien vaiheisiin
2. sotien kuvaus erillään muusta Euroopasta, esim. vuoden 1941-2 ratkaisut ja vuoden 1944 taistelujen korostaminen muiden tekijöiden kustannuksella
3. Suomen esittäminen toisaalta uhrina, toisaalta sankarillisena selviytyjänä
4. yksinkertaistaminen, esim. jatkodassa kyvyttömyys nähdä että tavoitteet olivat erilaiset 1941 ja 1944
5. yksiäänisyys: sotilaiden (ja lottien) ylikorostus ja muiden ryhmien kustannuksella ja heidän kuvaamansa yhtenäisenä joukkona
6. kyvyttömyys nähdä oman maan toiminnassa sekä positiiviset että negatiiviset puolet
7. kyvyttämyys edes jälkikäteen tuntea empatiaa "vihollisia" (sotavangit, Itä-Karjalan siviilit, Leningradin saarreettu siviilivöestö) kohtaan
8. suhde Natsi-Saksaan eri aloilla ja erityisesti mitä olisi seurannut, jos Saksa oli voittanut ja Suur-Suomi oli toteutunut
9. "onnen" osuus ratkaisuissa (tai syrjäisen aseman siunaus)
Kunhan muistetaan, että kyseessä ovat yleisinhimillisten piirteiden sovellukset.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

20.05.14 13:17

historioija kirjoitti: Kunhan muistetaan, että kyseessä ovat yleisinhimillisten piirteiden sovellukset.
Tähän voisi vedota, jos kyse olisi vuosikymmenien takaisesta tilanteesta, mutta asian ydin on siinä, että kun muut maat alkoivat selvittää myyttejä, joita sodan jälkeen tarvittiin selviytymiseen (esim. Ranskassa vastarintaliikkeen todellista paljon pienempi osuus, se että ranskalaiset poliisit pidättivät juutalaiset), niin Suomessa myytit ovat päinvastoin vain vahvistuneet.

Tietenkin tähän on syynsä (vuosien 1989-91 käänne), mutta silti Suomi vertautuu tässä asiassa Venäjään.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

20.05.14 13:31

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Osoituksena siitä, ettei Suur-Suomesta edes 70-luvulla täytynyt kokonaan vaieta,
Kukahan sellaista "vaikenemista" sitten oli vaatimassa? 70-luvulla ilmestyi mm. Risto Alapuron väitöskirja AKS:sta (jota tosin asianosainen, Hyvämäki kovisteli jossain nuorena lukemassani arvostelussa), edelleen Toivo Nygårdin Suur-Suomi vai lähiheimolaisten auttaminen, saman kirjoittajan Suomalainen äärioikeisto maailmansotien välillä ilmeisesti oli työn alla, samaten kuin Antti Laineen Suur-Suomen kahdet kasvot jne.
Tarkoitukseni oli ihmetellä Luvatun maan kirjoittajia, jotka antavat tällaisen käsityksen, toki se eniten koskee sodanjälkeisiä vuosia. Ja Silvennoinen selittääkin, että koska asiasta tuolloin tuli ideologisesti värittynyt eli ase vastustajien käteen, ex-osallistujien ei kannattanut sitä muistella.

Tai sittehn muisteltiin valikoivasti: Martti Haavio sensuroi teoksestaan Me marssimme Aunuksen teitä tulenarkoina pitämänsä kohdat, kuten Katarina Eskola on osoittanut teoksessa Itään.

Tutkimuksia tosiaan ilmestyi varsinkin 1980-luvulla, mutta joko ne eivät vaikuttaneet yleiseen mielipiteeseen tai ne unohdettiin.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

21.05.14 09:00

Tuleepa mieleen, että olisiko taistolaisuus saanut opiskelijanuorison keskuudessa sellaisen kannatuksen kuin sai, jos vanhempien sukupolvi olisi aikoinaan selvittänyt asiansa sen sijaan, että vaikeni, torjui ja kielsi.

Luonnollisesti näkemys IKL-pappien taistolaisista lapsista on liioiteltu, mutta tosiasia on, ettei liberalismi ollut ehtinyt juurtua Suomeen, ennen kuin siirryttiin toiseen autoritaarisuudesta toiseen.

Ja kas, sitten saikin täysin sydämin ihailla neuvostokansan sankarillisuutta. Joka kuitenkin merkitsi että venäläisten piti uhrautua muidenkansojen puolesta. Eli tavallisista venäläisistä ei välitetty tosiasiassa tippaakaan. Ryssänvihan uusi muoto - ylentämällä alentaminen.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

21.05.14 09:36

nylander kirjoitti: Erona toki oli se, että noina 70-luvun aikoina myös tavallinen kansa "pullistui" silloin noudatetun yhteiskuntapolitiikan ansiosta. Monille silloisille nuorille ihmisille merkitsi erittäin paljon vaikkapa Paasion ns. kansanrintamahallituksen aloitteesta säädetty ensimmäinen opintotukilaki, joka valtion takaamine ja korkotukemine opintolainoineen (opintorahasta ei silloin vielä puhuttu mitään) teki mahdolliseksi myös "syvien rivien" jälkikasvun opiskelun. Tämähän oli koko sosiaalilainsäädännössä vain rikka rokassa, mutta kaikki tällainen edellytti rahaa ja siten yhteiskunnallista tasoitusta. Epäilenkin, että juuri osin senkin takia "suomettuneen" 70-luvun jälkikuva on tietyissä laajoissa yhteiskuntapiireissä niin viheliäinen jopa "saastaisesta 70-luvusta" on näissä piireissä kirjoitettu) ja saa muistelemaan esim. vuoden 1962 provosoimattomia festivaalihulinoita 50-luvulta lähtien pitkään jatkuneen vapauden ajan viimeisenä kukoistuksena, jollaiset alkava ja vääjäämättä etenevä "kekkoslais-brezhneviläinen" jääkausi vähin erin mutta vääjäämättä hävitti. - Parempien aikojen koittoa pitikin sitten odottaa aina 1980-luvun loppuvuosiin.
Olet oikeassa siinä, että monet tavalliset ihmiset saivat tuolloin vihdoin elämässään jotain muutakin kuin vain sinnitellä eteenpäin. Nuorille avautui mahdollisuuksia, kun hyvinvointiyhteiskuntien rakentaminen vaati koulutettua väkeä eri sektoreilla.

Ja suurin epäkohta ei tietenkään ollut suomettuminen vaan Ruotsiin muutto, jonka aiheuttamat menetykset ovat verrattavissa sota-aikaan.

En usko, että ns. tavallinen ihminen olisi paljonkaan kärsinyt Naapurineljänneksestä tai sen informaatioon uskonut. Kyllä Neuvostoliiton todellisuus tunnettiin Leningradin- ja Tallinnan-matkoilta.

Toinen asia sitten ovat jotkut akateemiset ihmiset, jotka kehtaavat puolustautua, etteivät muka tienneet ja kun kaikki kaveritkin uskoivat. Heillä kuitenkin oli saatavana englanninkielistä kirjallisuutta, jos vain halusivat lukea.

Ei myöskään NL:n talouskasvun hidastuminen ollut mikään salaisuus. Kun idässä puhuttiin "tieteellis-teknisestä vallankumouksesta", sen seuraava vaihe oli lännessä jo käynnissä ATK:n avulla.

JariL
Viestit: 435
Liittynyt: 13.02.09 15:40

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

21.05.14 11:34

Tuleepa mieleen, että olisiko taistolaisuus saanut opiskelijanuorison keskuudessa sellaisen kannatuksen kuin sai, jos vanhempien sukupolvi olisi aikoinaan selvittänyt asiansa sen sijaan, että vaikeni, torjui ja kielsi.
Taistolaisuuden voi nähdä myös osana yleiseurooppalaista kehitystä eikä vain kotimaisena ilmiönä. Vaikeni, torjui ja kielsi ei ole ainoa selitys mikä sukupolvikapinalle on annettu. Toisessa ääripäässä on esitetty selityksenä, että sukupolvikapina syntyi kun uusi sukupolvi ei millään kyennyt ylittämään vanhempiensa sukupolven suorituksia (ei välttämättä saavutuksia ;-) ).

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

21.05.14 13:20

JariL kirjoitti:
Tuleepa mieleen, että olisiko taistolaisuus saanut opiskelijanuorison keskuudessa sellaisen kannatuksen kuin sai, jos vanhempien sukupolvi olisi aikoinaan selvittänyt asiansa sen sijaan, että vaikeni, torjui ja kielsi.
Taistolaisuuden voi nähdä myös osana yleiseurooppalaista kehitystä eikä vain kotimaisena ilmiönä. Vaikeni, torjui ja kielsi ei ole ainoa selitys mikä sukupolvikapinalle on annettu. Toisessa ääripäässä on esitetty selityksenä, että sukupolvikapina syntyi kun uusi sukupolvi ei millään kyennyt ylittämään vanhempiensa sukupolven suorituksia (ei välttämättä saavutuksia ;-) ).
Samalla (varsin ylimitoitettu) valitus, miten sotaveteraaneja saa herjata, itse asiassa todisti, että Suomi todella oli "vapaa maa".

Totta kai kyseessä oli yleinen länsieurooppalainen ilmiö, joskin olihan USA:ssakin uusvasemmistolaisia virtauksia. Ja sieltä tuli yksi tärkeä sysäsys eli Vietnamin sota, joka TV:n avulla mursi USA:n hyvis-imagon.

Ero kuitenkin tuli siitä, mihin suuntaa nuorison vasemmistolaisuus kehittyi: jossain oli maolaisuutta, jossain terrorismia, Suomessa NL:n ihailua (muualla se oli enemmän 30-luvun ilmiö). Vertailu osoittaa, että säätyttiin sentään pahimmalta: ketään ei tapettu, ja useimmat integroituivat ennen pitkää yhteiskuntaan.

Kiinnostavaa kyllä, Länsi-Saksassa tuolloin alkanut kriittisyys oman historian suhteen jatkui ja syveni. Suomessa kävi päinvastoin.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

21.05.14 13:34

Tänään haastateltiin radiossa Elina Melginiä tämän väitöskirjan Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa. Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937-1952 johdosta.

Melginin mukaan Suomen maakuva säilyi melko lailla ennallaan, vaikka välissä oli sota ja senjälkeinen poliittinen käännös.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

21.05.14 13:34

Tänään haastateltiin radiossa Elina Melginiä tämän väitöskirjan Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa. Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937-1952 johdosta.

Melginin mukaan Suomen maakuva säilyi melko lailla ennallaan, vaikka välissä oli sota ja senjälkeinen poliittinen käännös.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

21.05.14 15:57

Emma-Liisa kirjoitti:säätyttiin sentään pahimmalta: ketään ei tapettu, ja useimmat integroituivat ennen pitkää yhteiskuntaan.
Pitäisiköhän sita ajatella niin, että 1960-luvun lopusta alkanut puoluepolitisoituminen ja taistolaisuus oli tavallaan onnikin; muualla äärivasemmiston järjestelmään integroiminen ei onnistunut likikään vastaavassa määrin ja seurauksena oli sitten RAF yms. Suomessa 70-luvulla "terrorismista" vastasi ymmärtääkseni lähinnä äärioikeisto, jos siinä yhteydessä sanaa terrorismi sopii käyttää. Erimuotoinen poliittinen terrori oli oikeiston ääriryhmien ainoa vaikuttamiskanava, tai ainakin he niin asian näkivät. Tosin aateveljiinsä verraten hekin olivat melkoisen maltillisia, osin johtuen varmaan usein mainostetusta suomalaisesta rauhallisuudesta ja osin toimijoiden kyvyttömyydestä.

Trilisser
Viestit: 499
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

24.05.14 13:06

Emma-Liisa kirjoitti:"Suomalaisen historiakulttuurin" kannalta suurimpia ongelmia ovat sotien kohdalla seuraavat asiat:
1. sotien ylikorostus ylipäänsä, vaikka suurin osa Suomen itsenäisyyden aikaa on eletty rauhassa - poliittiselle, taloudelliselle ja kultuuriselle kehitykselle ei anneta riittävää arvoa eikä sitä integroida koululaisten esivanhempien vaiheisiin
2. sotien kuvaus erillään muusta Euroopasta, esim. vuoden 1941-2 ratkaisut ja vuoden 1944 taistelujen korostaminen muiden tekijöiden kustannuksella
3. Suomen esittäminen toisaalta uhrina, toisaalta sankarillisena selviytyjänä
4. yksinkertaistaminen, esim. jatkodassa kyvyttömyys nähdä että tavoitteet olivat erilaiset 1941 ja 1944
5. yksiäänisyys: sotilaiden (ja lottien) ylikorostus ja muiden ryhmien kustannuksella ja heidän kuvaamansa yhtenäisenä joukkona
6. kyvyttömyys nähdä oman maan toiminnassa sekä positiiviset että negatiiviset puolet
7. kyvyttämyys edes jälkikäteen tuntea empatiaa "vihollisia" (sotavangit, Itä-Karjalan siviilit, Leningradin saarreettu siviilivöestö) kohtaan
8. suhde Natsi-Saksaan eri aloilla ja erityisesti mitä olisi seurannut, jos Saksa oli voittanut ja Suur-Suomi oli toteutunut
9. "onnen" osuus ratkaisuissa (tai syrjäisen aseman siunaus)
1. Kukaan ei estä ketään kirjoittamasta vaikkapa sataa kirjaa vaikkapa nelisormisen sateenkaariväen kulttuurihistoriasta. Jos sellainen "historia" ei kiinnosta ostajia, niin voi voi.

3. Mitää väärää siinä, näinhän se oli.

5. Mitä sitten? Sotilaat ja lotat kun kantoivat sen suurimman ja vaarallisimman taakan, niin on täysin oikeudenmukaista myös korostaa heitä.

6. Voisiko tuo kammoksumasi "kyvyttömyys" johtua ihan siitä, että ihmisiä tympii noitten "negatiivisten" puolien häikäilemätön hyväksikäyttö tiettyjen poliittisten tahojen nykypäivän politiikassa?

7. Miksi nimenomaan suomalaisten pitäisi tuntea empatiaa vihollisiaan kohtaan, kun ei sitä tunnu hirveästi heruvan esimerkiksi briteiltä Harrisin teurastamille saksalaissiviileille? Etenkin Leningradin siviilien kärsimys oli puhtaasti Stalinin ja bolshevikkijohdon oma vika, kun eivät evakuoineet siviilejä vaikka Neuvostolassa olisi piisannut lääniä.

8. Johtuisiko se siitä, että Suomen verivihollinen oli Neuvostoliitto valtiona ja bolshevismi aatteena? Ei Saksa, oli siellä sitten kansallissosialismi ja vaikka kymmenen Hitleriä. Ja se mainitsemasi Suur-Suomi olisi tervetullut milloin tahansa nykyisen Pien-Suomen tilalle. Saksan voitto olisi estänyt kylmän sodan ja Euroopan rappioitumisen sekä luonut vastavoiman plutokratialle.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

24.05.14 16:15

Trilisser kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: 6. kyvyttömyys nähdä oman maan toiminnassa sekä positiiviset että negatiiviset puolet
7. kyvyttämyys edes jälkikäteen tuntea empatiaa "vihollisia" (sotavangit, Itä-Karjalan siviilit, Leningradin saarreettu siviilivöestö) kohtaan
8. suhde Natsi-Saksaan eri aloilla ja erityisesti mitä olisi seurannut, jos Saksa oli voittanut ja Suur-Suomi oli toteutunut
9. "onnen" osuus ratkaisuissa (tai syrjäisen aseman siunaus)
6. Voisiko tuo kammoksumasi "kyvyttömyys" johtua ihan siitä, että ihmisiä tympii noitten "negatiivisten" puolien häikäilemätön hyväksikäyttö tiettyjen poliittisten tahojen nykypäivän politiikassa?
Nykypäivän? Neuvostoliitto kukistui yli 20 vuotta sitten, eikä SKP:täkään enää ole.
Lisäys: en ole uskonut salailuun aiemminkaan.
7. Miksi nimenomaan suomalaisten pitäisi tuntea empatiaa vihollisiaan kohtaan, kun ei sitä tunnu hirveästi heruvan esimerkiksi briteiltä Harrisin teurastamille saksalaissiviileille? Etenkin Leningradin siviilien kärsimys oli puhtaasti Stalinin ja bolshevikkijohdon oma vika, kun eivät evakuoineet siviilejä vaikka Neuvostolassa olisi piisannut lääniä.
Saksan ja Puolan suhteiden parantamiseksi ensimmäisen aloiteen tekivät Puolan piispat.

Kyllä NL evakuoi miljoonia siviilejä, esimerkiksi Itä-Karjalasta suurimman osan. Paradoksaalista kyllä, Leningradista evakuoitiin ensin "epäluottavina" ryhmät, jotka siis säästyivät piiritykseltä. NL:n väkiluku oli toista luokkaa kuin Suomessa.
8. Johtuisiko se siitä, että Suomen verivihollinen oli Neuvostoliitto valtiona ja bolshevismi aatteena? Ei Saksa, oli siellä sitten kansallissosialismi ja vaikka kymmenen Hitleriä. Ja se mainitsemasi Suur-Suomi olisi tervetullut milloin tahansa nykyisen Pien-Suomen tilalle. Saksan voitto olisi estänyt kylmän sodan ja Euroopan rappioitumisen sekä luonut vastavoiman plutokratialle.
Onhan se tosiaan kamalaa, kun Suomessakin syödään hampurilaisia ja juodaan kokista. Kyllä siinä holokausti jää ilman muuta toiseksi.

Hyvä että sanot suoraan. Tuon jälkeen on ihan turha itkeä krokotiilinkyyneliä pommituksen uhreille, sillä empatian sijasta käytät heitä vain omiin tarkoituksiisi.

Trilisser
Viestit: 499
Liittynyt: 24.04.06 17:03

Re: "Suur-Suomen unelma ja unohdus"

24.05.14 17:23

Emma-Liisa kirjoitti: Onhan se tosiaan kamalaa, kun Suomessakin syödään hampurilaisia ja juodaan kokista. Kyllä siinä holokausti jää ilman muuta toiseksi.
Hyvin todennäköisesti hampurilainen + kokis -yhdistelmän uhriluvut ovat jo ylittäneet holokaustin selvästi ja kyseisen yhdistelmän aiheuttamien kuolemien määrä kasvaa joka päivä.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”