nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

05.10.14 19:52

Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti: Mutta missä hän sitten oikein erehtyi?
Olettamalla että liittoutuneilla oli yhteinen ideologia eikä vain yhteinen vihollinen.
Varhemmin tänä vuonna eräässä toisessa säikeessä tulkitsin Ristin ja hakaristin pohjalta niin, että Paavolainen katsoi sekä länsivaltojen että Neuvostoliiton olevan muotoutumassa osaksi samaa, "valkoista" rintamaa fasistista, uuspakanallista "mustaa" rintamaa vastassa. Silloin sain näkemyksestäni lujasti niinsanoakseni rahetta kynsille. Miten asian laita nyt oikein oli?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

05.10.14 20:23

Emma-Liisa kirjoitti:Eihän tuossa ole kyse sisällöstä vaan tyylistä.
Mielestäni ilmaisu muistuttaa suuresti Paavolaisen Yksinpuhelussa toistuvasti ja pilkallisesti kritisoimaa korskean itseriittoista "suomalaista kirkonkylämentaliteettia", jossa sentään kaiketi oli kyse juuri sisällöstä.
Emma-Liisa kirjoitti:Yleensäkin mielialat olivat 1940 aivan toiset kuin 1941.
Jaa-a, miten mahtoi olla ainakaan vuoden 1940 jälkipuoliskon osalta. Hajaesimerkkejä (joukossa, myönnetään, ehkä banaliteettejakin):

- Syyskuussa 1940 perustettiin edelleenkin salaperäinen (paperit ilmeisesti suureksi osaksi hävitetty?) järjestö Nouseva Suomi, ainakin alun perin Edistyksen ja IKL:n epäpyhä koalitio,jonka kautta valikoitui tehtäväänsä tammikuussa 1941 virkaansa astuneen Rytin tulevan sotakabinetin pääministeri Rangell.
- Kansallisosialististen sirpalejärjestöjen ja niiden lehtien lukumäärän huomattava kasvu.
- Vielä vuoden 1940 puolella tuli ulos levyllinen "Pallen" pilkkalauluja, joukossa mahdollisesti myös se kuulu Paavolaisen "pornografis-sadistiseksi" luonnehtima.
- Helsingin ympäristön teillä marssi viikoittain myöhäissyksyn ja alkutalven arki-iltojen pimeydessä suuria miesjoukkoja, joiden "hitaasti kiiruhtaminen" päättyi lopulta hurjaan juoksukiriin ja stadionin (?) saunaan. Tämä kaikki "painuneen mielialan kohottamiseksi".

Saa siis vaikutelman, ilman mitään "salaliittoteoriaa", että juuri vuoden 1940 loppukuukausina maassa oli tapahtumassa jotain merkittävää.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

06.10.14 09:15

nylander kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:
nylander kirjoitti: Mutta missä hän sitten oikein erehtyi?
Olettamalla että liittoutuneilla oli yhteinen ideologia eikä vain yhteinen vihollinen.
Varhemmin tänä vuonna eräässä toisessa säikeessä tulkitsin Ristin ja hakaristin pohjalta niin, että Paavolainen katsoi sekä länsivaltojen että Neuvostoliiton olevan muotoutumassa osaksi samaa, "valkoista" rintamaa fasistista, uuspakanallista "mustaa" rintamaa vastassa. Silloin sain näkemyksestäni lujasti niinsanoakseni rahetta kynsille. Miten asian laita nyt oikein oli?

Musta rintama oli Paavolaisen mielestä "diktatorinen, kollektiivinen, biologis-pakanallinen ja nationalistinen” ja valkoinen rintama ”demokraattinen, kristillis-humanistinen ja kansainvälinen”.

Mitkä määreet mielestäsi kuvaavat Stalinin Neuvostoliittoa ideologisesti?

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

06.10.14 10:01

Emma-Liisa kirjoitti:Musta rintama oli Paavolaisen mielestä "diktatorinen, kollektiivinen, biologis-pakanallinen ja nationalistinen” ja valkoinen rintama ”demokraattinen, kristillis-humanistinen ja kansainvälinen”.

Mitkä määreet mielestäsi kuvaavat Stalinin Neuvostoliittoa ideologisesti?
Ei ole kysymys minun mielipiteestäni. Sen sijaan avoinna on edelleen ongelma, miksi Paavolainen kirjasi muistiinpanoihinsa 29. kesäkuuta 1941 seuraavaa:
Englannin radio ilmoitti,että Lontoon kirkkoihin ja katedraaleihin oli kerääntynyt 12 000 ihmistä rukoilemaan voittoa Neuvostoliiton aseille. Alkavatko "Ristissä ja hakaristissä" kaavailemani kaksi rintamaa nyt muodostua?
Ja miksi meidän aikanamme (Kanava 4/2014) yhäkin kirjoitetaan:
Toisaalta yksi Synkän yksinpuhelun perusteemoja on peräisin jo Rististä ja hakarististä: kun kristinusko pelkistettiin etiikaksi,ennen kaikkea tasa-arvoksi, vastakkain ei ollut "fascismi ja bolševismi" vaan pakanuus ja kristinusko [:] "diktatorinen, kollektiivinen, biologis-pakanallinen ja nationalistinen" musta rintama ja "demokraattinen, kristillis-humanistinen ja kansainvälinen" valkoinen rintama.
Voisitko sinä vastata näihin?

Tapio Onnela
Viestit: 4862
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

08.10.14 10:56

nylander kirjoitti:Mutta missä hän sitten oikein erehtyi?
Voisiko se olla vaikkapa natsipuolueeseen liittyminen? Eikös hän ollut jonkin pienen sirpaleryhmän jäsen jonkin aikaa? Voi toki olla, että nämä jäljet Paavolaisen perikunta on siivonnut pois arkistoista.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

08.10.14 12:45

Tapio Onnela kirjoitti:
nylander kirjoitti:Mutta missä hän sitten oikein erehtyi?
Voisiko se olla vaikkapa natsipuolueeseen liittyminen? Eikös hän ollut jonkin pienen sirpaleryhmän jäsen jonkin aikaa?
Olavi Paavolaisen välirauhan aikaa voisi Arvi Korhosen Barabarossa-kirjan erään luvun otsikkoa lainaten kutsua nimityksellä "hämärä talvi": olemassa olevat lähdetiedot ovat hyvin niukkoja, hajanaisia ja keskenään ristiriitaisia.

Jo Kurjensaari (1975), Paavolaisen sydänystävä ja uskottu, kertoi, että Paavolainen olisi yhdessä Jarno Pennasen kanssa hakeutunut kontaktia kapteeni Arvi Kalstaan, johti fasistista järjestöä. Tapaaminen ei kuitenkaan olisi johtanut mihinkään. Professori Jaakko Paavolainen esitti 1991 kirjassaan täsmälleen samat tiedot kuin Kurjensaarikin.

Panu Rajalalla on tuoreessa elämäkerrassaan lisäksi tieto, että Paavolainen ja Pennanen olisivat joulukuussa 1940 anoneet Teo Snellmanin, kansallisfilosofin pojanpojan, johtaman Suomen Kansallisosialistisen Työjärjestön jäseniksi. Paavolainen olisi Rajalan mukaan jopa hyväksyttykin, Pennasta sen sijaan ei. Siihen kaikki tiedot asiasta sitten tyssäävätkin. On todella harmillista, että Rajala ei kirjassaan anna tarkkoja lähdeviitteitä vaan kirjan takana olevassa osastossa vain hajanaisia lähdemainintoja, jotka kohdistuvat koko sivuun. (On mahdollista, että asia on esitetty varhemmin jossain muualla, mutta siitä minulla ei ole tietoa.)

Professori H. K. Riikosen uusi kirja Paavolaisesta vaikuttaa erittäin perustelliselta ja, mikä parasta, erittäin objektiiviselta. Tarkistan Riikosen kannan asiassa heti, kun olen hankkinut kirjan itselleni.

Jo Kurjensaaresta lähtien on myös ollut tiedossa, että samoina välirauha kuukausina Paavolainen luki tannerilaisesta SDP:stä irronneen ns. kuutosryhmän (K. H. Wiik ynnä muut, jotka jatkosodan alussa pantiin turvasäilöön) lehteä Vapaata Sanaa ja olisi Kurjensaaren mukaan todennut: "Siellähän sitä meikäläisen paikka oikeastaan olisi, mutta...kun ei voi..." Kurjensaari tulkitsee:
Ei voinut,koska olisi joutunut kommunistin kirjoihin. Ja jos olisi joutunut kommunistin kirjoihin se olisi merkinnyt eristämistä ja toimintamahdollisuuksien lakkaamista, käytännöllisesti katsoen vankilaa, vaikka olisi liikkunut vapaanakin.
Kumman suuntauksen puoleen kallistumista muuten sinä, Tapio Onnela, pidät Paavolaisen osalta raskauttavampana "erehdyksenä"?

Ei Paavolaista koskaan minään puhtaaksiviljeltynä politittisena pyhimyksenä ole pidettykään. Jaakko Paavolainen summasi aikoinaan osuvasti:
Välirauhan aika jatkui yhä epämääräisemmissä merkeissä. Euroopan sotarintamien näennäinen rauha ei tarkkaajalta voinu peittää monenlaisten valmistelujen olevan käynnissä. Paavolaisen suhteesta ajan tapahtumiin on vaikea tehdä varmoja päätelmiä.
Tapio Onnela kirjoitti:Voi toki olla, että nämä jäljet Paavolaisen perikunta on siivonnut pois arkistoista.
Kannattaako näin löyhällä spekulaatiolla lähteä ratsastamaan? Kun aikanaan, muistaakseni syksyllä 1997, Arvo Ylpöstä ja hänen perikunnastaan esitettiin vastaavia väitteitä, nousi valtaisa protestiaalto ajatuksen esittäjiä kohtaan. Samoin on käynyt mm. Sibeliuksen ja Wäinö Aaltosen kohdalla. (Tarkoitan siis sitä, että kaikki syytökset "natsisympatioista" on suoralta kädeltä torjuttu, vaikka esim. Wäinö Aaltosen tiedetään kuuluneen Suomen Valtakunnan Liittoon, jonka jo pelkässä nimessä on selvät kansallisosialistiset konnotaatiot.)

Tapio Onnela
Viestit: 4862
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

08.10.14 13:13

nylander kirjoitti: Panu Rajalalla on tuoreessa elämäkerrassaan lisäksi tieto, että Paavolainen ja Pennanen olisivat joulukuussa 1940 anoneet Teo Snellmanin, kansallisfilosofin pojanpojan, johtaman Suomen Kansallisosialistisen Työjärjestön jäseniksi. Paavolainen olisi Rajalan mukaan jopa hyväksyttykin, Pennasta sen sijaan ei. Siihen kaikki tiedot asiasta sitten tyssäävätkin. On todella harmillista, että Rajala ei kirjassaan anna tarkkoja lähdeviitteitä vaan kirjan takana olevassa osastossa vain hajanaisia lähdemainintoja, jotka kohdistuvat koko sivuun. (On mahdollista, että asia on esitetty varhemmin jossain muualla, mutta siitä minulla ei ole tietoa.)
Olisi tosiaan kiinnostavaa tietää tästä vähän enemmän.
nylander kirjoitti:Kumman suuntauksen puoleen kallistumista muuten sinä, Tapio Onnela, pidät Paavolaisen osalta raskauttavampana "erehdyksenä"?
En oikeastaan kummankaan, sinähän se erehdyksestä aloit puhumaan. Minusta ei ole kovin reilua tuomita jälkikäteen ihmisiä, ainakaan kovin heppoisin perustein. Paavolaisen kohdalla voisi hyvin ajatella, että hän halusi aina varmistaa, että on voittajan puolella. Tätä ajatusta tukisi natsipuolueeseen liittyminen ja sitten myöhemmin Suomi-Neuvostoliitto seuraan.
Tapio Onnela kirjoitti:Voi toki olla, että nämä jäljet Paavolaisen perikunta on siivonnut pois arkistoista.
nylander kirjoitti:Kannattaako näin löyhällä spekulaatiolla lähteä ratsastamaan? Kun aikanaan, muistaakseni syksyllä 1997, Arvo Ylpöstä ja hänen perikunnastaan esitettiin vastaavia väitteitä, nousi valtaisa protestiaalto ajatuksen esittäjiä kohtaan. Samoin on käynyt mm. Sibeliuksen ja Wäinö Aaltosen kohdalla. (Tarkoitan siis sitä, että kaikki syytökset "natsisympatioista" on suoralta kädeltä torjuttu, vaikka esim. Wäinö Aaltosen tiedetään kuuluneen Suomen Valtakunnan Liittoon, jonka jo pelkässä nimessä on selvät kansallisosialistiset konnotaatiot.)
Kyllä kysyä saa, eikä tätä voidakaan tietää, koska arkistoja on siivottu. Jotain sieltä on kuitenkin hävitetty, ja hän itsekin siivosi arkistojaan.
Helena Pilke toteaa arviossaa Agricolan arvostelujulkaisussa:
Hyvä aihe ei kuitenkaan hevillä tyhjene, ja Rajalalla on ilmeisesti ollut käytettävissään lähteitä, joita Kurjensaari ja Jaakko Paavolainen eivät saaneet käsiinsä. Kaikkea ei varmaankaan ole koskaan näytetty kenellekään – Kurjensaaren kirjantekovaiheessa Sirkka-Liisa Virtamo, Olavi Paavolaisen ex-vaimo, kävi noutamassa entisen miehensä papereita Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta hämmentyneen nuoren arkistonjohtajan katsellessa voimattomana vierestä. Rouvan – joka sivumennen sanottuna oli huippujuristi – epäillään hävittäneen mm. kirjailijan kirjeitä.

Mahdollisesti suvun kätköissä on silti vielä yhtä ja toista – Paavolaisen poika Pekka ei ole halunnut osallistua kirjantekoon. Tiedetään myös, että Olavi Paavolainen hävitti itse papereitaan. Aina silloin tällöin lukeva yleisö, ja joskus tutkijatkin, haikailevat esimerkiksi Synkän yksinpuhelun ”alkuperäisen käsikirjoituksen” perään. Sellaista ei ole – samaan aikaan päämajassa palvelleet TK-kollegat näkivät, miten Paavolainen kirjoitteli päivisin muistiinpanoja pikku lappusille ja iltaisin vetäytyi huoneeseensa takomaan niitä koneella puhtaaksi. Myöhemminkin hän editoi sotapäiväkirjaansa – vuosina 1960 ja 1963 ilmestyneet versiot eroavat vuoden 1946 ensipainoksesta useassa kohdassa. Tähän asti viimeisin, vuonna 2006 painettu laitos perustuu tuohon 1960-luvun alun teokseen, samoin monissa opinnäytetöissäkin lähteenä on käytetty 1980-luvun alun pokkaria.

Helena Pilke: Naisten mies, ja monenlaisten aatteiden (Agricolan kirja-arvostelut, 4.10.2014)

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

08.10.14 13:26

Tapio Onnela kirjoitti:sinähän se erehdyksestä aloit puhumaan.
Ei, tuota en myönnä. "Erehdyksestä" puhuminen sai alkunsa tästä, siihen tartuin:
Emma-Liisa kirjoitti:Tosin voi olla, että Paavolaisen valitsema keino ("olin oikeassa ja te väärässä") ei voinut olla herättämättä vastareaktiota. Jos hänellä ylipäänsä oli mahdollista saada sanomansa perille, niin päinvastainen menetelmä ("minäkin erehdyin mutta sitten tajusin") olisi ollut parempi.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

09.10.14 12:34

nylander kirjoitti: Panu Rajalalla on tuoreessa elämäkerrassaan lisäksi tieto, että Paavolainen ja Pennanen olisivat joulukuussa 1940 anoneet Teo Snellmanin, kansallisfilosofin pojanpojan, johtaman Suomen Kansallisosialistisen Työjärjestön jäseniksi. Paavolainen olisi Rajalan mukaan jopa hyväksyttykin, Pennasta sen sijaan ei. Siihen kaikki tiedot asiasta sitten tyssäävätkin. On todella harmillista, että Rajala ei kirjassaan anna tarkkoja lähdeviitteitä vaan kirjan takana olevassa osastossa vain hajanaisia lähdemainintoja, jotka kohdistuvat koko sivuun. (On mahdollista, että asia on esitetty varhemmin jossain muualla, mutta siitä minulla ei ole tietoa.)
Kuvauksesi perusteella vaikuttaa Paavolaisen Valpo-kansion tiedoilta (hm 4219), jotka perustuvat jonkun ilmantajan muutamaan, melko tarkkaan SKT:n neuvottelukunnan kokousselostukseen joulukuulta 1940. Tosin ei Paavolaisen eikä Pennasen kansiosta käy ilmi olivatko he itse anoneet jäsenyyttä vai oliko Snellman heitä kysynyt.

Logiikkana ei ollut se, että nämä olisivat halunneet kansallissosialisteiksi, vaan että Snellman oli kiinnostunut saamaan mukaan Neuvostoliitolle myötämielisiä aineksia. Snellman esitti näiden jäsenyyden perusteluna kokouksessa mm. että ”Suomen tunnustettava Neuvostoliiton sotilaallinen ja taloudellinen mahti ja oltava sen kanssa hyvissä väleissä”. Saksan voitettua sodan muodostaa se yhteisrintaman Yhdysvaltoja vastaan toisten köyhien maiden kanssa.

Pennasta ei hyväksytty, koska tätä pidettiin Moskovan myyränä. Muutkin hyväksymisestä huolimatta laitettiin seurantaan. Paavolaista Snellman pyysi kirjoittamaan Neuvostoliitosta lehteensä.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

09.10.14 17:07

Kiintoisia tietoja!
skrjabin kirjoitti:Kuvauksesi perusteella vaikuttaa Paavolaisen Valpo-kansion tiedoilta (hm 4219), jotka perustuvat jonkun ilmantajan muutamaan, melko tarkkaan SKT:n neuvottelukunnan kokousselostukseen joulukuulta 1940.
Tämä täsmää. Rajala viittaa kirjansa koko sivua 369 koskevien lähteiden joukossa mm. Olavi Paavolaisen henkilömappiin Valpo 11, Hm 4219, kotelo 191 (2133) (KA).
skrjabin kirjoitti:Tosin ei Paavolaisen eikä Pennasen kansiosta käy ilmi olivatko he itse anoneet jäsenyyttä vai oliko Snellman heitä kysynyt.
Rajala kirjoittaa (s. 369): "Olavi Paavolainen ja Jarno Pennanen anoivat kirjallisesti järjestön jäsenyyttä ja olivat saapuvilla Vapaan Suomen toimistossa Mikonkatu 5:ssä 16. joulukuuta 1940, ja paikalla oli viisi neuvottelukunnan jäsentä."
skrjabin kirjoitti:Logiikkana ei ollut se, että nämä olisivat halunneet kansallissosialisteiksi, vaan että Snellman oli kiinnostunut saamaan mukaan Neuvostoliitolle myötämielisiä aineksia.
Rajalan tarkoituksesta ei voi erehtyä: Hänen mukaansa Paavolainen ja Pennanen nimenomaan olivat aktiivisesti pyrkimässä kansallisosialisteiksi.

Varhemmasta "natsikontaktin" sondeerauksesta kapteeni Arvi Kalstaan Rajala joutuu lopuksi toteamaan: "Heitä ei kuitenkaan torjuttu, mutta tapaamiset järjestön ja kirjailijoiden välillä jäivät vähäisiksi. Yhteistyötä saati luottamusta ei syntynyt."

Sitten on vielä oletettu projekti, jossa "suunniteltiin uutta fasistista aikakaislehteä Suomeen" Paavolaisen ilmeisesti ollessa hankkeen jonkinlainen spiritus rector. Lukija saa tietää, että Tornissa oli 11.5.1941 pidetty päivälliskokous hankkeen tiimoilta. Paavolaiselta on säilynyt tilaisuudesta kahden hengen laskukin (alkupalat, wieninleike, olutta, maitoa, kahvia). Laskuun on liitetty lehtiön sivuja, joihin oli kirjoitettu kolmisenkymmentä nimeä, Rajalan mukaan lehden kaavailtuja avustajia, näiden joukossa mm. Matti Kurjensaari, jota sivumennen sanoen ei millään uskoisi fasistiksi. Lukija ei saa tietää, miten hanke eteni. Vain se keväältä 1941 kerrotaan, että Paavolaisen piti antaa saksalaisille kirjallinen lausunto Helvi Hämäläisen saksannoksena valmiista romaanista, jonka "pääteemana johtaja-idea". Paavolainen ei kuitenkaan lopulta lausuntoa kirjoittanut. Rajala päättelee: "Ehkä hän ei vieläkään pitänyt itseään saksalaisten silmissä luotettavana."

Edellä sanottu on Rajalan kirjan alaluvun "[PAAVOLAINEN] FASISTISTA RINTAMAA RAKENTAMASSA" sisältö.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

09.10.14 17:45

nylander kirjoitti: Rajala kirjoittaa (s. 369): "Olavi Paavolaionen ja Jarno Pennanen anoivat kirjallisesti järjestön jäsenyyttä ja olivat saapuvilla Vapaan Suomen toimistossa Mikonkatu 5:ssä 16. joulukuuta 1940, ja paikalla oli viisi neuvottelukunnan jäsentä."
Kuulostaa erikoiselta, ainakin mikäli tämä pohjaa Paavolaisen kansioon. Siitä löytyvän tuolle päivälle päivätyn ja melko tarkalta vaikuttavan kokousselosteen perusteella voi todeta, etteivät he missään tapauksessa olleet itse läsnä. Myöskään ei mainita miten jäsenyyttä anottiin ja olivatko anojat edes tästä tietoisia että Snellman jäsenyyttä esittää.
nylander kirjoitti:Rajalan tarkoituksesta ei voi erehtyä: Hänen mukaansa Paavolainen ja Pennanen nimenomaan olivat aktiivisesti pyrkimässä kansallisosialisteiksi.
Tällaista ei ainakaan kummankaan henkilökansiosta voi päätellä. Kenties Rajalalla on muita lähteitä. Snellmanin selostuksen perusteella kyse on siis aivan muusta.
nylander kirjoitti: Varhemmasta "natsikontaktin" sondeerauksesta kapteeni Arvi Kalstaan Rajala joutuu lopuksi toteamaan: "Heitä ei kuitenkaan torjuttu, mutta tapaamiset järjestön ja kirjailijoiden välillä jäivät vähäisiksi. Yhteistyötä saati luottamusta ei syntynyt."
Kalstaan liittyen Paavolaisen omassa kansiossa ei ole mitään, Pennasen kansiossa (hm 2647d) taas Kalstan mahdollisesti Auerin kanssa käymä puhelinkeskustelu, missä järjestellään heidän neljän tapaamista marraskuussa 1940. Ei käy ilmi toteutuiko tapaaminen. Keskustelusta tehdyn ilmoituksen reunaan on joku, luultavasti Valpon etsivä, raapustanut että "[j]o on Pennanen mies, joka vaihtaa leiriä ”harva se päivä.”
nylander kirjoitti: Sitten on vielä oletettu projekti, jossa "suunniteltiin uutta fasistista aikakaislehteä Suomeen" Paavolaisen ilmaisesti ollessa hankkeen jonkinlainen spiritus rector. Lukija saa tietää, että Tornissa oli 11.5.1941 pidetty päivälliskokous hankkeen tiimoilta.
Tästä ei Paavolaisen kansiossa ole mitään mainintaa. Hän ei vaikuta olleen kovin kiinnostava kohde Valpon mielestä, sillä, jos nyt oikein muistan, 1940 jälkeen seuraavat merkinnät koskevat sitten vasta vuotta 1943, jolloin häntä tovi seurattiinkin ja ilmeisesti puhelintaan kuunneltiin.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

09.10.14 18:06

skrjabin kirjoitti:Tällaista ei ainakaan kummankaan henkilökansiosta voi päätellä. Kenties Rajalalla on muita lähteitä. Snellmanin selostuksen perusteella kyse on siis aivan muusta.
Paavolaisen ja Pennasen käynti Teo Snellmanin ja hänen järjestönsä neuvottelukunnan pakeilla käsitellään Rajalan kirjassa siis sivulla 369. Tämän sivun tiedot pohjaavat Rajalan viiteosaston mukaan seuraaviin lähteisiin:

"Kurjensaari 1975, 213 - 214; J. Paavolainen 1991, 173 - 174" sekä lisäksi edellä puheena ollut Paavolaisen Valpo-henkilömappi.

Tarkistin juuri, että Kurjensaari (1975) ja Jaakko Paavolainen (1991) eivät tällaisesta kontaktista Snellmaniin tiedä yhtään mitään, ja Valpo-mappi tulikin jo käsiteltyä.

Jos siis Rajalalla näiltä osin todella on ollut muita lähteitä, hän on pitänyt ne omana tietonaan.

skrjabin
Viestit: 778
Liittynyt: 28.09.07 21:54

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

09.10.14 19:17

Jaapa. Kuulostaa lähinnä siltä että Rajala on käsittelyssään ottanut erinäisiä taiteellisia vapauksia.

nylander
Viestit: 1356
Liittynyt: 07.06.06 20:33

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

09.10.14 19:50

skrjabin kirjoitti:Jaapa. Kuulostaa lähinnä siltä että Rajala on käsittelyssään ottanut erinäisiä taiteellisia vapauksia.
Puhun tietenkin täysin vain omasta puolestani, mutta en pysty näkemään tätä minään muuna kuin osana koko kirjaa oman ymmärrykseni mukaan leimaavaa pyrkimystä: tukijalan potkaisemista Synkän yksinpuhelun todistusarvon alta (Tässä tapauksessa esim. näin: Kevään 1941 "fasisti" arvostelemassa jälkikäteen vuosien 1941 - 1944 "vastuunkantajia", niin kuin nykyään sanottaisiin.) Sanon tämän sillä "reseptio-oikeudella", jonka ainakin teoriassa pitäisi kuulua itse kullekin lukijalle, ellei nyt ihan mahdottomia puhu.

Ehkäpä joku kirjan julkisuudessa arvostelevakin vielä kiinnittää samaan seikkaan huomiota.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Uudet elämäkerrat Olavi Paavolaisesta

09.10.14 20:10

nylander kirjoitti:
skrjabin kirjoitti:Jaapa. Kuulostaa lähinnä siltä että Rajala on käsittelyssään ottanut erinäisiä taiteellisia vapauksia.
Puhun tietenkin täysin vain omasta puolestani, mutta en pysty näkemään tätä minään muuna kuin osana koko kirjaa oman ymmärrykseni mukaan leimaavaa pyrkimystä: tukijalan potkaisemista Synkän yksinpuhelun todistusarvon alta (Tässä tapauksessa esim. näin: Kevään 1941 "fasisti" arvostelemassa jälkikäteen vuosien 1941 - 1944 "vastuunkantajia", niin kuin nykyään sanottaisiin.)
Voi voi. Synkkä yksinpuheluhan on kirjallisuutta, joten tärkeintä siinä on tietenkin taiteellinen arvo.

Jos teosta käytetään lähteenä, niin tottakai siihen pitää soveltaa normaalia lähdekritiikkiä ja verrata sen tietoja muihin lähteisiin sekä myös kysyä, mikä kussakin kohdassa on ollut kirjoittajan tarkoitus.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”