Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

18.12.15 22:01

historioija kirjoitti: Mielipiteen tai maailmankatsomuksenkin muuttaminen kyllä sinänsä julkisestikin onnistuu, mutta Ylikangas epäilemättä tarkoittaakin sen myöntämistä, että on lähinnä tutkimustuloksissaan pahasti erehtynyt tai ollut väärässä. Tuohan on tosin itsestäänselvää, jos vähänkin tuntee ihmisluontoa vaikka omien kokemustensa perusteella.
"ihmisluonto" ei ole vain yksi, vaan ihmisiä on monenlaisia.

On ihmisiä, jotka samastavat työnsä ja itsensä, joten epäonnistuminen on henkilökohtainen kolaus, jonka he kokevat suorastaan vievän arvonsa ihmisinä. Sitten on toisia, joille palaute työstä on vain palaute työstä, jota he eivät ota henkilökohtaisesti, koska he kokevat olevansa aina arvokkaita ihmisinä riippumatta onnistuvatko vai epäonnstuvatko he työssään.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 01:40

Emma-Liisa kirjoitti:Teloitusluvut sinänsä ovat pikkuasia. Todellinen kiista koski metodia.
Vuotta 1944 koskenut keskustelu taisi lähteä liikkeelle siitä, kun Ylikangas väitti jatkosodan aikana teloitetun noin neljä kertaa enemmän suomalaisia sotilaita kuin siihenastinen tutkimus oli osoittanut. Mikäli teloitettujen lukumäärä olisi ollut pikkuasia, ei keskustelua aiheesta varmaankaan olisi syntynyt. Metodista ei olisi koskaan päästy keskustelemaan, ellei ensin olisi syntynyt tarvetta kiistää Ylikankaan lukuja.

Epäilen, että Romahtaako rintama -teoksen kriittinen vastaanotto on jättänyt pysyvän jäljen Ylikankaaseen. Tuntuu siltä, että hänen on hyvin vaikea päästä siitä yli. Hänellä näyttää olevan tarve palata siihen enemmän tai vähemmän suorasti yhä uudelleen ja uudelleen. Mahtaisikohan se johtua siitä, että hän pohjimmiltaan ymmärtää tutkimuksensa puutteet ja kömmähdykset, ja tämä tekee hänen kokemuksestaan erityisen traumaattisen?

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 08:33

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti: Mielipiteen tai maailmankatsomuksenkin muuttaminen kyllä sinänsä julkisestikin onnistuu, mutta Ylikangas epäilemättä tarkoittaakin sen myöntämistä, että on lähinnä tutkimustuloksissaan pahasti erehtynyt tai ollut väärässä. Tuohan on tosin itsestäänselvää, jos vähänkin tuntee ihmisluontoa vaikka omien kokemustensa perusteella.
"ihmisluonto" ei ole vain yksi, vaan ihmisiä on monenlaisia.

On ihmisiä, jotka samastavat työnsä ja itsensä, joten epäonnistuminen on henkilökohtainen kolaus, jonka he kokevat suorastaan vievän arvonsa ihmisinä. Sitten on toisia, joille palaute työstä on vain palaute työstä, jota he eivät ota henkilökohtaisesti, koska he kokevat olevansa aina arvokkaita ihmisinä riippumatta onnistuvatko vai epäonnstuvatko he työssään.
Eiköhän tämä asia liity itsesäilytysvaistoon, joka on synnynnäisesti kaikilla ihmisillä ja lamaantuu vasta itsetuhossa. Itsetunto on sen perusta, ja kun itsetuntoa koetellaan, ihminen nousee vastarintaan.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 08:40

Albert Ravila kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Teloitusluvut sinänsä ovat pikkuasia. Todellinen kiista koski metodia.
Vuotta 1944 koskenut keskustelu taisi lähteä liikkeelle siitä, kun Ylikangas väitti jatkosodan aikana teloitetun noin neljä kertaa enemmän suomalaisia sotilaita kuin siihenastinen tutkimus oli osoittanut. Mikäli teloitettujen lukumäärä olisi ollut pikkuasia, ei keskustelua aiheesta varmaankaan olisi syntynyt. Metodista ei olisi koskaan päästy keskustelemaan, ellei ensin olisi syntynyt tarvetta kiistää Ylikankaan lukuja.

Epäilen, että Romahtaako rintama -teoksen kriittinen vastaanotto on jättänyt pysyvän jäljen Ylikankaaseen. Tuntuu siltä, että hänen on hyvin vaikea päästä siitä yli. Hänellä näyttää olevan tarve palata siihen enemmän tai vähemmän suorasti yhä uudelleen ja uudelleen. Mahtaisikohan se johtua siitä, että hän pohjimmiltaan ymmärtää tutkimuksensa puutteet ja kömmähdykset, ja tämä tekee hänen kokemuksestaan erityisen traumaattisen?
Täytyy hänen niitä puutteita jo ymmärtää, ja siksi olisinkin kiinnostunut tietämään, onko hän julkisuudessa antanut mitään merkkejä perääntymisestä. Tuossa hänen puheessaan/blogikirjoituksessaan on vain edellä käsittelemäni yleinen viittaus, johon hän tosin sisällyttää erikseen itsensäkin. Tuossa tuoreimmassa kirjassa luulisi kiistaa ja itse ongelmaakin jotenkin käsitellyn.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 10:24

historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: On ihmisiä, jotka samastavat työnsä ja itsensä, joten epäonnistuminen on henkilökohtainen kolaus, jonka he kokevat suorastaan vievän arvonsa ihmisinä. Sitten on toisia, joille palaute työstä on vain palaute työstä, jota he eivät ota henkilökohtaisesti, koska he kokevat olevansa aina arvokkaita ihmisinä riippumatta onnistuvatko vai epäonnstuvatko he työssään.
Eiköhän tämä asia liity itsesäilytysvaistoon, joka on synnynnäisesti kaikilla ihmisillä ja lamaantuu vasta itsetuhossa. Itsetunto on sen perusta, ja kun itsetuntoa koetellaan, ihminen nousee vastarintaan.
????

Eiköhän asia ole juuri päinvastoin. Niillä ihmisillä, jotka ovat jääräpäisesti pitäneet kiinni omista käsityksistään, vaikka todisteet ovat osoittaneet ovat osoittaneet ne vääriksi, on ollut huono itsetunto ja siten myös huono itsesäilytusvasto (esim. ei ole vaikkapa uskonut että jokin kasvi on myrkyllinen vaikka naapuri on kuollut sen syötyään).

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 10:27

Albert Ravila kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti:Teloitusluvut sinänsä ovat pikkuasia. Todellinen kiista koski metodia.
Vuotta 1944 koskenut keskustelu taisi lähteä liikkeelle siitä, kun Ylikangas väitti jatkosodan aikana teloitetun noin neljä kertaa enemmän suomalaisia sotilaita kuin siihenastinen tutkimus oli osoittanut. Mikäli teloitettujen lukumäärä olisi ollut pikkuasia, ei keskustelua aiheesta varmaankaan olisi syntynyt. Metodista ei olisi koskaan päästy keskustelemaan, ellei ensin olisi syntynyt tarvetta kiistää Ylikankaan lukuja.
Kyllä Ylikangas vetosi nimenomaan metodiin. Muut tutkijat lähtivät (lähinnä kirjallisista) todisteista, kun taas Ylikangas perusteli jotenkin niin, että kadonneiksi luettuen joukossa on tietty prosenttimäärä teloitettuja.

Sinänsä Ylikangas voi hyvinkin olla oikeassa, että kaikesta ei välttämättä ole jäänyt lähteitä tai niitä on hävitetty. Mutta myös vastaväite on painava: se että jokin olisi ollut mahdollista ja että olisi ollut jonkin edun mukaista salata asia, ei todista että se on todella tapahtunut.

Huhtiniemi-case on hyvä esimerkki siitä, että mitään ei pidä uskoa liian helposti, vaan odottaa rauhassa, löytyykö todisteita.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 11:19

Emma-Liisa kirjoitti:
historioija kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: On ihmisiä, jotka samastavat työnsä ja itsensä, joten epäonnistuminen on henkilökohtainen kolaus, jonka he kokevat suorastaan vievän arvonsa ihmisinä. Sitten on toisia, joille palaute työstä on vain palaute työstä, jota he eivät ota henkilökohtaisesti, koska he kokevat olevansa aina arvokkaita ihmisinä riippumatta onnistuvatko vai epäonnstuvatko he työssään.
Eiköhän tämä asia liity itsesäilytysvaistoon, joka on synnynnäisesti kaikilla ihmisillä ja lamaantuu vasta itsetuhossa. Itsetunto on sen perusta, ja kun itsetuntoa koetellaan, ihminen nousee vastarintaan.
????

Eiköhän asia ole juuri päinvastoin. Niillä ihmisillä, jotka ovat jääräpäisesti pitäneet kiinni omista käsityksistään, vaikka todisteet ovat osoittaneet ovat osoittaneet ne vääriksi, on ollut huono itsetunto ja siten myös huono itsesäilytusvasto (esim. ei ole vaikkapa uskonut että jokin kasvi on myrkyllinen vaikka naapuri on kuollut sen syötyään).
Vaihtelua on, ja asiaan vaikuttavat myös muut tekijät, satunnaisetkin. Eiköhän henkilön auktoriteettiasemaakin ole yleensä tarve puolustaa, siis pitämällä kiinni ilmitulleista tutkimustuloksista ja näkemyksistä. Missään tapauksessa Ylikangas ei näköjään ole huomannut historioitsijoissa (tuskin muissakaan) suurtakaan valmiutta omien erehdysten myöntämiseen, itsessäänkään, joten voinemme pitää tätä pikku sananvaihtoamme niinsanotusti akateemisena eli käytännölle vieraana.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 12:01

Albert Ravila kirjoitti: Mahtaisikohan se johtua siitä, että hän pohjimmiltaan ymmärtää tutkimuksensa puutteet ja kömmähdykset, ja tämä tekee hänen kokemuksestaan erityisen traumaattisen?
Luulen, että on se on mahdollista ja luulen, että hän saattaa pitää asiasta käytyä keskustelua traumaattisena kokemuksena, jos siihen on sisältynyt vaatimuksia tappion tunnustuksesta. Luulen että tappion tunnustamisen vaatimuksen kohde on henkilön persoona, mikä henkilöstä tuntuu luultavasti henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Vaatijoilla on kai omat traumansa pyrkiessään saamaan vastapuolen tunnustuksen voitolleen, jota he ilmeisesti eivät ole saaneet, mutta kipeästi haluaisivat. Traumansa vuoksi he eivät pysty päästämään irti.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 12:03

historioija kirjoitti: Eiköhän henkilön auktoriteettiasemaakin ole yleensä tarve puolustaa, siis pitämällä kiinni ilmitulleista tutkimustuloksista ja näkemyksistä. Missään tapauksessa Ylikangas ei näköjään ole huomannut historioitsijoissa (tuskin muissakaan) suurtakaan valmiutta omien erehdysten myöntämiseen, itsessäänkään, joten voinemme pitää tätä pikku sananvaihtoamme niinsanotusti akateemisena eli käytännölle vieraana.
Ylikangas on itse niin äärimmäinen esimerkki jääräpäisyydestä, ettei hän huomaa, että monet muut ovat ainakin korjanneet väärät asiatietonsa, usein korjanneet tulkintojaankin uusien tietojen perusteella. Vain silloin, kun kyse on myös metodista ja ennen kaikkea maailmankatsomuksesta, ollaan kaikkein jyrkimmin puolustuskannalla, mutta ei muutos tässäkään tapauksessa ole mahdotonta.

Luonnollisesti teloitettujen luultua suurempi määrä (jos se olisi totta) on asia, jonka jotkut saattavat kokea vaarantavan joko "patrioottisen" maailmankatsomuksensa tai muiden silmissä "Suomen", jota he kokevat joidenkin yrittävän murentaa ja jota he siksi yrittävät totuutta peittämälläkin puolustaa. Mutta jonkun toisen patriotismi saattaa nimenomaan vaatia, että historian mustat pisteet tuodaan päivänvaloon, uskoen että sellainen juuri on Suomelle eduksi.

Mutta kuten edellä lainasin Tommi Uschanovia, se että itsellä tai vastustajilla voi olla jokin motiivi, ei sinänsä todista mitään itse asiasta.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 12:05

Lemmi kirjoitti:
Albert Ravila kirjoitti: Mahtaisikohan se johtua siitä, että hän pohjimmiltaan ymmärtää tutkimuksensa puutteet ja kömmähdykset, ja tämä tekee hänen kokemuksestaan erityisen traumaattisen?
Luulen, että on se on mahdollista ja luulen, että hän saattaa pitää asiasta käytyä keskustelua traumaattisena kokemuksena, jos siihen on sisältynyt vaatimuksia tappion tunnustuksesta. Luulen että tappion tunnustamisen vaatimuksen kohde on henkilön persoona, mikä henkilöstä tuntuu luultavasti henkilökohtaiselta hyökkäykseltä. Vaatijoilla on kai omat traumansa pyrkiessään saamaan vastapuolen tunnustuksen voitolleen, jota he ilmeisesti eivät ole saaneet, mutta kipeästi haluaisivat. Traumansa vuoksi he eivät pysty päästämään irti.
Osuva kommentti. Onhan tunnettua, että vastustajalle pitäisi jättää mahdollisuus säilyttää kasvonsa.

historioija
Viestit: 985
Liittynyt: 14.11.09 12:34

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 16:28

Heikki Ylikankaan uusin teos on julkistettu jo tammikuussa. Tässähän hän kirjoituksessaan http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2015/ ... utkiminen/ sitä luonnehtii. Hän sanoo mm:

Historiantutkimuksessa lähdetään siitä, että on olemassa yksi muuttumaton totuus. Muutenhan ei historian tutkiminen olisi ylipäätään mielekästä.

Epäilemättä tuon totuuden voidaan ajatella olevan olemassa. Se on täydellinen tieto tutkittavasta asiasta, atomitason tapahtumiin saakka. Syy- ja seuraussuhteissa on mukana mainitulla tarkuudella koko maailmanhistoria.
Totuutta voi siten sanoa äärettömän laajaksi kokonaisuudeksi. Ymmärtää hyvin, että tutkijan on pakko tyytyä hyvin vajavaiseen ja mahdollisesti täysinkin virheelliseen tulkintaan.

JK. Voi kyllä arvella, että Ylikangas ei mene asiassa näin perille eikä tarkoita tuollaista absoluuttista totuutta, vaan jotakin vaatimattomampaa, jonkinlaista suhteellista totuutta. Se tosin on sitten vastaavasti vajaa. Kannattaisiko siihen pyrkiäkään? No, vähemmänkin täytyy näissä oloissa riittää.

Albert Ravila
Viestit: 263
Liittynyt: 22.10.08 18:14

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 17:44

Emma-Liisa kirjoitti:Kyllä Ylikangas vetosi nimenomaan metodiin.
Aivan. Ja olisihan se ollut aika onneton keskustelu, ellei puolin ja toisin olisi pyritty pohtimaan, mistä kovin erilaiset käsitykset teloitettujen lukumääristä johtuivat. Mutta kuten jo todettu, tähän metodikeskusteluun ei koskaan olisi päästy, ellei teloitettujen määriin olisi kiinnitetty huomiota. Nehän olivat koko keskustelun ydinkysymys, ja siinä mielessä niitä ei oikein voi pitää pikkuasiana.
Emma-Liisa kirjoitti:Muut tutkijat lähtivät (lähinnä kirjallisista) todisteista, kun taas Ylikangas perusteli jotenkin niin, että kadonneiksi luettuen joukossa on tietty prosenttimäärä teloitettuja.
Näin. Ja tokihan myös Ylikangas tarjosi runsaasti ”kirjallisia todistuksia”, joita edustaa mm. hänen kokoamansa Kannas-kokoelma, jota säilytetään Kansallisarkistossa. Tämän ohella hän esitteli myös ”tilastollisen metodinsa”, joka ei kuitenkaan oikein kestänyt kriittistä tarkastelua.
Emma-Liisa kirjoitti:Sinänsä Ylikangas voi hyvinkin olla oikeassa, että kaikesta ei välttämättä ole jäänyt lähteitä.

Kyllä, ja tätä ei kukaan koskaan kiistänytkään. On hyvin mahdollista, että jatkosodan aikana ammuttiin enemmän sotilaita kuin ”virallisesta tilastosta” tai ”armeijan tutkijoiden” tutkimuksista käy ilmi. Kysymykseksi jääkin se, kuinka todennäköistä tämä on. Ja tässä onkin eräs Ylikankaan ongelma. Hän esitti varmasti tapahtuneeksi sellaista, jonka suhteen oli mahdollista esittää vain erilaisia todennäköisyysarvioita.
Emma-Liisa kirjoitti:tai niitä on hävitetty.
Tässä suhteessa Ylikangas oli aika lailla Huhtiniemi-argumentaation linjalla: Kun näyttöä ei löydy, nostetaan perusteluksi se, että näyttö on hävitetty. Tämä on jo lähtökohtaisesti aika problemaattinen lähestymistapa. Lisäksi hän ei oikein missään vaiheessa kyennyt esittämään uskottavia viitteitä siitä, että jotain hävittämista todella olisi tapahtunut.
Lemmi kirjoitti:Luulen, että on se on mahdollista ja luulen, että hän saattaa pitää asiasta käytyä keskustelua traumaattisena kokemuksena, jos siihen on sisältynyt vaatimuksia tappion tunnustuksesta.
Seurasin tätä keskustelua aikoinani kohtalaisen tiiviisti, ja käsitykseni mukaan Ylikankaaseen ei missään vaiheessa kohdistunut minkäänlaisia vaatimuksia. Sen sijaan häneen todennäköisesti kohdistui odotuksia, joita objektiivisesti arvioiden ei voitane pitää kohtuuttomina. Tällainen odotus lienee ollut esimerkiksi se, että Ylikangas arvostettuna tutkijana olisi kyennyt käymään asiallista keskustelua ilman hermostumista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. Tämä ei häneltä aina onnistunut, ja tämä seikka oli esim. minulle aikamoinen yllätys. Keskustelun kuluessa Ylikankaasta syntyi melko nopeasti sellainen vaikutelma, että hänellä on suuria vaikeuksia kestää kiihtymättä tutkimuksensa kriittistä arvointia.

Toinen seikka, joka Ylikankaassa yllätti, oli hänen tietämättömyytensä rikosoikeuden peruskysymyksistä. Entisen oikeushistorian professorin kompastuminen tällä alueella hänen argumentoidessaan eräiden KKO:n päätösten laillisuudesta, oli melkoinen yllätys. Kun tämä osaamattomus sitten selvästi muistaakseni Haik:ssa tuotiin esille, on tämä saattanut olla melko traumaattinen kokemus.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 17:54

historioija kirjoitti:Heikki Ylikankaan uusin teos on julkistettu jo tammikuussa. Tässähän hän kirjoituksessaan http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2015/ ... utkiminen/ sitä luonnehtii. Hän sanoo mm:

Historiantutkimuksessa lähdetään siitä, että on olemassa yksi muuttumaton totuus. Muutenhan ei historian tutkiminen olisi ylipäätään mielekästä.

Epäilemättä tuon totuuden voidaan ajatella olevan olemassa. Se on täydellinen tieto tutkittavasta asiasta, atomitason tapahtumiin saakka. Syy- ja seuraussuhteissa on mukana mainitulla tarkuudella koko maailmanhistoria.
Totuutta voi siten sanoa äärettömän laajaksi kokonaisuudeksi. Ymmärtää hyvin, että tutkijan on pakko tyytyä hyvin vajavaiseen ja mahdollisesti täysinkin virheelliseen tulkintaan.

JK. Voi kyllä arvella, että Ylikangas ei mene asiassa näin perille eikä tarkoita tuollaista absoluuttista totuutta, vaan jotakin vaatimattomampaa, jonkinlaista suhteellista totuutta. Se tosin on sitten vastaavasti vajaa. Kannattaisiko siihen pyrkiäkään? No, vähemmänkin täytyy näissä oloissa riittää.
Jos Ylikangas todella tarkoittaisi suhteellista totuutta, niin eihän hänellä olisi mitään mieltä kiivastua, jos joku ei hyväksy "hänen" totuuttaan, koska suhteellisia totuuksia on jo lähtökohtaisesti useampia, koska eri ihmiset näkevät saman asian eri puolilta (vrt. elefantti ja ranskalainen, englantilainen ja suomalainen).

Toki totuuteen kannattaa aina pyrkiä, kunhan tajuaa ja tunnustaa, että ihminen voi voi sitä koskaan saavuttaa. Totuuden tavoittamattomuus ei nimittäin tarkoita, ettei valheita ja vääriä käsityksiä olisi, ja jo niiden paljastaminen on tärkeää.

John Williamsin romaani Stoner kertoo tavallaa aiheesta, vaikka päähekilö onkin kirjallisuuden professori. Hänen seminaariinsa tulee opiskelija, joka uskoo, ettei kirjoja kannata lukea, vaan kaiken voi keksiä omasta päästään ja lasketella suorastaan luikuria.

Emma-Liisa
Viestit: 4990
Liittynyt: 30.01.07 18:25

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 18:08

Albert Ravila kirjoitti:
Emma-Liisa kirjoitti: Sinänsä Ylikangas voi hyvinkin olla oikeassa, että kaikesta ei välttämättä ole jäänyt lähteitä.

Kyllä, ja tätä ei kukaan koskaan kiistänytkään. On hyvin mahdollista, että jatkosodan aikana ammuttiin enemmän sotilaita kuin ”virallisesta tilastosta” tai ”armeijan tutkijoiden” tutkimuksista käy ilmi. Kysymykseksi jääkin se, kuinka todennäköistä tämä on. Ja tässä onkin eräs Ylikankaan ongelma. Hän esitti varmasti tapahtuneeksi sellaista, jonka suhteen oli mahdollista esittää vain erilaisia todennäköisyysarvioita.
On varsin mielenkiintoista, että Ylikangas heränneitä pappeja koskevassa näytelmässään Kolmekymmentä hopearahaa kiisti Malmbergista levitetyt seksihuhut sillä (mielestäni pitävällä) perusteella, että tuona aikana seksisuhteista oli seurauksia. Eli lapsia olisi syntynyt ja useampia olisi tuskin voinut salata. (Vrt. case Huhtiniemi: ruumiita ei löytynyt.)

Toisaalta Ylikangas sitten esitti teorian, että huhuja leivittivät tahallaan Malmbergin entiset pappistoverit herännäisten piirissä, kun he olivat valinneet eri tiet. Teoria perustuu ns. yleiseen elämänkokemukseen, kenellä saattoi olla motiivi. Teoria saattaa olla totta tai sitten ei.

Aristoteleen mukaan historia kerto siitä, mikä on tapahtunut, runous (nykyisin kaunokirjallisuus( siitä mikä olisi voinut tapahtua.

Lemmi
Viestit: 1146
Liittynyt: 12.12.15 23:57

Re: Heikki Ylikangas totuutta etsimässä

19.12.15 18:47

Albert Ravila kirjoitti:Seurasin tätä keskustelua aikoinani kohtalaisen tiiviisti, ja käsitykseni mukaan Ylikankaaseen ei missään vaiheessa kohdistunut minkäänlaisia vaatimuksia. Sen sijaan häneen todennäköisesti kohdistui odotuksia, joita objektiivisesti arvioiden ei voitane pitää kohtuuttomina. Tällainen odotus lienee ollut esimerkiksi se, että Ylikangas arvostettuna tutkijana olisi kyennyt käymään asiallista keskustelua ilman hermostumista ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. Tämä ei häneltä aina onnistunut, ja tämä seikka oli esim. minulle aikamoinen yllätys. Keskustelun kuluessa Ylikankaasta syntyi melko nopeasti sellainen vaikutelma, että hänellä on suuria vaikeuksia kestää kiihtymättä tutkimuksensa kriittistä arvointia.
Luulen että omien odotusten arvioiminen kohtuulliseksi on tavallista, usein molemminpuolista ja aina henkilökohtaista.

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”