I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Laatokan Karjalan talouselämästä

[Jaettu ketjusta Arnstad jälleen Suomen historian kimpussa]
Emma-Liisa kirjoitti:
15.10.17 11:28
No eipä yhtiöitä yksityistetty edes todellisessa 30-luvun Suomessa, jossa se, että valtionyhtiöt olivat "vallitsevan puolueliitin" kontrollissa, vähensi suuryhtiöiden (ja siten taloudellisen eliitin) valtaa.
Markku Kuisma kirjoittaa teoksessaan Suomen taloushistoria 1000-2000 kerrottuaan protektionistisesta maatalouspolitiikasta ja maareformeista:
Samassa hengessä sinetöitiin Lex Pulkkkisessa aiemmat maatilojen hankintaa koskevat rajoitukset, joilla torjuttiin suurten puunjalostusyhtiöiden maa- ja metsäkaupat. 1900-luvun alussa vauhdikkaasti edennyt yhtiöiden talonpoikaisen maan valtaus pysäytettiin tällä tavoin alle kymmenesosaan kaikesta metsämaasta.

Tällä markkinatalouden poliittisella pakko-ohjauksella oli ratkaiseva merkitys maan talousdynamiikkaan, yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin ja koko modernin Suomen syntyyn. Suuryhtiökapitalismi ja samalla maan ylivoimaisesti tärkein vientiteollisuus jätettiin raaka-ainehuollossaan puolet metsävaroista omistaneen talonpoikaiston ja noin kolmanneksen omistaneen valtion armoille.





Lex Kallio ja myöhemmin 1925 Lex Pulkkinen liittyvät toisiinsa, maata jaettiin perustettaville maatiloille. Paasikiven Kokoomuksen ja RKP:n sanotaan olleen vastaan.
Esim. norjalaisen Cristopher D. Diesenin 1914 ostaman Salmin Lunkulansaaren Richard Bergströmin Ladoga Trävaru Ab höyrysahan mukana ei liene tullut suuria metsäomaisuuksia. C.D.Diesen oli 1908 Suomeen muutettuaan ostanut Rääsiän maatilan Viipurin läheltä n. 1000 ha:n metsineen, joita sahattiin ensimmäisen maailmansodan syttyessä palaneessa Juustilan sahassa vientitavaraksi.
C.D.Diesen muutti Pitkärantaan ja osti Venäjän valtiopankilta sille 1902 konkurssissa siirtyneen Pitkärannan kaivoksen 1916 ja kaivoksen mukana tuli 3000 ha:a metsää.
Richard Bergström oli 1800-luvulla tullut Falunista Pitkärannan kaivokselle kaivosalan ammattilaisena ja 1914 hän siirtyi Diesen Wood´n palvelukseen
rakentamaan 1918 - 1922 Pitkärannan sahaa, ja selluloosa- ja paperitehdasta. ( tuotto 120 000 kuutiota / v ja 20 000 tonnia / v. )
Amerikkalaisen Frank Fordin johdolla toteutetettu valkaisumenetelmä lienee ollut ensimmäinen laatuaan Suomessa.Diesen Woodista https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienp ... 929?page=1 1931, jolloin Diesenin osakkeet siirtyivät KOP:n haltuun.
( sivut 5.-10. englanniksi - s. 22 valokuvia ja ilmavalokuvakin Pitkärannan tehtaasta. Esitteen paperinäytteetkin ovat tulleet digitoiduiksi. )



lis. Venäjän tykistöhallitus antoi 1915 Suomen senaatille tehtäväksi etsiä suuriruhtinaskunnasta paikka taistelukaasuja valmistavalle klooritehtaalle.
Tehtaiden rakentaminen aloitettiin 1916 Varkauteen ja Kajaaniin, mutta kloorielektrolyysin kannattavuus oli viime kädessä riippuvainen sähkövoiman hinnasta. WW1 jälkeen maailmassa oli ylituotantoakin sellu-, tekstiili- ja saippuateollisuuden tarvitsemasta kloorista ja lipeästä.
"J.K.Paasikiven johtama senaatin delegaatio tarjosi Kajaani Oy:lle mahdollisuutta maksaa kauppahinta yhtiön osakkeilla, mutta yhteistyöyritys kariutui ja Kajaanin ja Varkauden tehtaat lopettivat.
"Kotimaan tuotannosta vastasivat ainoastaan Kymin osakeyhtiö ja Diesenin Pitkäranta. Diesen Wood 1920 Tulemajoen kosken käyttöoikeus valtiolta ja 1921 valmistunut vesivoimalaitos riittivät sahan lisäksi sellu- ja klooritehtaille". Norjalainen ins.tsto Krebs&Co A/S suunnitteli n. 2500 tonnin vuosituotantoa varten USA:ssa erittäin suositut Nelson-tyyppiset kloorikennot ja muut prosessiin kuuluvat laitteistot" s. 21. ).
Karl-Erik Michelsen, Sähköstä ja suolasta syntynyt, Finnish Chemicals Oy Nokia Chemicals 1937-1938, Gummerus 1989.



C.D.Diesen osti Tulemanjärven rautatehtaan ja tukkimetsää runsaasti Venäjän puoleltakin, Suomen puolella Diesen Woodin metsäomistusten sanotaan Impilahti-seuran sivuilla olleen n. 56 000 ha:a, suurin ulkomainen metsänomistaja itsenäisessä Suomessa. Miten Lex Kallio ja Lex Pulkkinen lienevät sitten vaikuttaneet, tuskin paljoakaan. Salmin ja Suojärven suunnalla oli runsaasti valtion metsämaita, joita valtio myi huutokaupalla ja Diesenkin kilpaili Gutzeitin kanssa tukeista.
Paljonko tukkimetsiä sitten lienee jäänyt Venäjän puolelle rajaa. Suojärvellä Hella Wuolijoen Aunuksen Puuliike ainakin osti Karjalan Työkansan kommuunin tukkipuita 1920-luvulla.
C.D.Diesen on rohkeasti riskejä ottaen rakentanut modernin Pitkärannan sellutehtaan 1918 - 1922, mutta NL:n puoleiset ostot ja Tarton 1920 rauhansopimuksen mukaisen rahtilaivaliikenteen Laatokalta Nevaa pitkin ulkomaille katkeaminen 1930 tienoilla ovat olleet takaisku. Rautatie Pitkärantaan valmistui 1932.
Salminkin sahat lopettivat 1930 tienoilla toimintansa, eikä Raja-Karjalan talouselämä ilmeisestikään tointunut 1939 Talvisotaan mennessä?
Sahoja ja Diesen Woodin sellutehdastakaan
ei yksityistetty, pula-ajan talousvaikeuksissa se joutui KOP:n omistukseen ja myöhemmin omistajana lienee ollut valtio kuten toisenkin norjalaisyhtiön, Gutzeitin?
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut I Palvo, 18.10.17 11:26. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Tapio Onnela
Viestit: 4903
Liittynyt: 13.09.05 12:40
Viesti: Kotisivu

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

I Palvo kirjoitti:
17.10.17 22:20
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?
Ei sitä kyllä kai koskaan saatu toimimaan sodan aikana. Ukkini oli siellä hommissa sekä ennen talvisotaa että sen jälkeen jatkosodan aikan ja muistaakseni hänen kertomansa mukaan tehdasta ei koskaan saatu käynnistettyä uudelleen.
Talvisodan rauhanteossa Pitkäranta tehtaineen jäi rajan taakse. Jatkosodassa taajama vallattiin takaisin heinäkuun 1941 loppupuoliskolla, ja sellutehtaan laitteistot todettiin tuhotuiksi. Pitkärannasta luovuttiin Jatkosodan vetäytymisvaiheessa heinäkuun 1944 alkupuoliskolla, kun joukkomme ryhmittyivät U-asemaan taajaman pohjoispuoliseen kalliomaastoon.
Pitkärannan selluloosatehdas (Sotahistorialliset kohteet, Suomen Sotahistoriallinen Seura)
SA-kuvakokoelmasta löytyi muutama kuva tehtaasta vuodelta 1941, eli sen jälkeen kun suomalaiset olivat ottaneet takaisin Pitkärannan.

Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Tapio Onnela kirjoitti:
18.10.17 11:17
I Palvo kirjoitti:
17.10.17 22:20
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?
Ei sitä kyllä kai koskaan saatu toimimaan sodan aikana. Ukkini oli siellä hommissa sekä ennen talvisotaa että sen jälkeen jatkosodan aikan ja muistaakseni hänen kertomansa mukaan tehdasta ei koskaan saatu käynnistettyä uudelleen.
Talvisodan rauhanteossa Pitkäranta tehtaineen jäi rajan taakse. Jatkosodassa taajama vallattiin takaisin heinäkuun 1941 loppupuoliskolla, ja sellutehtaan laitteistot todettiin tuhotuiksi. Pitkärannasta luovuttiin Jatkosodan vetäytymisvaiheessa heinäkuun 1944 alkupuoliskolla, kun joukkomme ryhmittyivät U-asemaan taajaman pohjoispuoliseen kalliomaastoon.
Pitkärannan selluloosatehdas (Sotahistorialliset kohteet, Suomen Sotahistoriallinen Seura)
Laatokan Karjala oli pientilavaltaista aluetta jo autonomian aikana ja puolet ihmisistä sai elantonsa muusta kuin maanviljelystä.

Esim. Salmin Lunkulansaaren isojaossa 1892 muodostetut tilat olivat pieniä ja pirstaleisia. Kotipalsta ja tarvemetsäpalsta olivat erillisiä ja kaukana toisistaan, metsä eli salopalsta saattoi sijaita Kanabrojärvellä linnuntietä 20 km:n päässä. Pientila oli kolmessa ja useammassakin toisistaan kaukana sijaitsevassa paikassa.
Saattoiko kaikkia säätyjen 1874 - 1876 ostamilla entisillä lahjoitusmailla kruununmetsistä isojaoissa erotetuilla tiloilla asuvia edes kutsuakaan "pientilallisiksi", tuskin elanto saatiin yksinomaan omalta tilalta?

Välirauhan kesäkuussa 1940 säädettiin pika-asutuslaki ja muutamat harvat asuttautuivat Länsi-Suomeen jo tuolloin, mutta 1941 myöhäissyksyllä ja 1942 keväällä palattiin Karjalaan nälkätalven 1941/-42 jälkeen.
Vuosina 1940 - keväällä 1941 Neuvostoliitto oli siirtänyt Moskovan rauhassa menetettyyn Karjalaan 380 000 siviiliä eri puolilta NL:a. Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo - Karjalan kansan historia,. wsoy1994.

Evakkoon lähti kesällä 1944 uudelleen 192 000 karjalaista ja lisäksi välirauhanteon jälkeen vielä 67 000, yht. 259 000 1944-evakkoa. "Työkykyisiä karjalaisia oli syyskesällä 1944 palannutkin sadonkorjuutöihin niille seuduille, jotka olivat suomalaisten hallussa". ( sivu 458. )

Maanhankintalaki vahvistettiin 5.5.1945 ja siirtoväen hakemuksia oli 54 000 kaikkiaan 120 000 hakemuksesta ( rintamamiehet mm. "kylmillä tiloilla" ) ja siirtoväen uusia pientiloja syntyi 36 350.
Noin 250 000 siirtoväestä oli "maaltapakolaisia" jo syksyllä 1944 ja kaupungeissa ja asutuskeskuksissa oli suuri asuntopula sodan jälkeen jo ennen varsinaista maaltapakoa Ruotsiinkin saakka, jonne lähteneistä suuri osa lienee ollut nuoremman polven siirtoväkeä?

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Laatokan Karjalan rautaruukeista ensimmäinen suurempi on ollut Annantehdas Suojärven Karatsalmella 1809 - 1905. Salmi, Suojärvi, Korpiselkä, Soanlahti pitäjien ja osan Ruskealan pitäjän lahjoitusmaiden 12.1807 perijän kreivitär Anna Aleksejevna Orlova-Tshesmenskajan tilanhoitaja Salmin Tuleman hovista Feodor Makovkin rakensi rautaruukin ja kankirautavasaran Karatsalmelle. Raaka-aine oli uusiutuvaa luonnonvaraa, järvimalmia Suojärven, Salonjärven, Lapinjärven ja Ägläjärven pohjista.
Takkirauta kuljetettiin talvella Salmiin Laatokkaa pitkin Pietariin laivattavaksi. Orlova myi 1825 maansa ja ruukkinsa Gromov-veljeksille ja Fedul Gromovin poika Vasili myi kaikki lahjoitusmaat rautaruukkeineen ja sahoineen Aunuksen vuorihallitukselle. Suomen valtio lunasti 1880 Suojärveltä lahj.maita, mutta Annanruukki jäi Aunuksen vuorihallinnolle ja ruukin takkirauta vietiin Petroskoihin tykki- ja tykinkuulavalimolle.

Kreivitär Anna Orlova näyttää myyneen puolen Uudenmaan läänin kokoiset lahjoitusmaansa Vanhan Suomen tultua liitetyksi Suomeen?

Laatokan Karjalan rautaruukeista http://www.geologinenseura.fi/geologi-l ... ruukit.pdf .
Läskelänkosken osti Nils Ludvig Arppe 1860 ja Läskelän rautaruukki 1875. Arppe osti myös 1940-rajan länsipuolella sijaitsevan Ilomantsin Möhkön rautaruukin 1849 - 1907. Järvimalmin nosto, puuhiilten kuivatislaus sysiksi, rahdit yms. ovat Möhkössä työllistäneet 2000 henkilöä. Annantehdas lienee ollut suurempi?

Teollisuustilastoa vuodelta 1887 https://www.doria.fi/bitstream/handle/1 ... sequence=1 mainitaan Annantehdas ja Pitkärannan kaivos, vaikka ne ovat olleetkin venäläisten omistuksessa.
Itä-Suomessa näytetään käytetyn järvimalmia ja Lounais-Suomessa lähes yksinomaan ruotsalaisten vuorimalmia. Raudan ja rautatuotteiden Venäjälle viennissä on ollut määrä, jonka ylimenevältä osalta on jouduttu maksamaan tullia.

Pitkärannan kaivos Impilahdella on toiminut useilla eri omistajilla vuosina 1813 - 1904 ja Cu- ja Fe-malmia on louhittu 1 091 512 tonnia.
V. 1842 - 1905 kuparia 6617 tonnia, tinaa 489 t, hopeaa 11 236 t ja sinkkiä ja grafiittia. Pitkärannassa on ollut vähintään 35 kaivosta, tunnetuimmat Vanha, Uusi, Hopunvaara, Lupikko.
Pitkärannan malmia ja osin järvimalmiakin on käyttänyt Viteleen rautaruukki 1894 - 1904 ja rauta on ollut tarkoitus jatkokäsitellä Salmissa vesivoiman saatavuuden takia, mutta Tuleman ruukki 1896 on jäänyt aikeeksi, Suomen valtiolta on kyllä ostettu 5.6.1896 Tuleman hovi, Feodor Makovkinin entinen asuinpaikka.
Raudanvalmistus järvimalmista on ollut tuottoisampaa laadun ollessa ilmeisesti heikompi ja vuoden 1900 tienoilla Uralin rautatehtaat ja tykkivalimot ovat syrjäyttäneet Laatokan Karjalan järvirautaruukit.
Toiminta on siirtynyt lähes yksinomaan metsätuotteisiin Laatokan Karjalassa ja tuotteet on viety lähinnä Pietariin. Salmin Vasili Hosainoff ( kauppaneuvos 1910 ) O/Y Hosainoff´kin on vienyt Pietariin halkoja ja sahatavaraa. http://kauppalaiva.nba.fi/results.php?v ... i&frist=31 O/Y Hosainoffin puuproomut on rakennettu Salmin Tuleman telakalla ja teräshinaajat useinkin Sortavalassa tai ostettu Lännestä.
Suomen itsenäistyttyä Pietari ei ole enää tarvinnut Hosainoffinkaan halkoja ja 1931 on tehty konkurssi. Tarton rauhan mukainen vientiliikenne esim. Britanniaan Nevan kautta on takkuillut 1920-luvulla ja 1930 tienoilla katkennut täysin. Rautatiekuljetus Viipuriin on tuonut lisäkustannuksia.

Veikko Palvo

I Palvo
Viestit: 259
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Laatokan Karjalasta ja Salmista näytetään useinkin kuvia hirsirakennuksista ja varsin rähjäisistä rakennuksista, mutta 1897 Uuksunjokeen rakennettiin ensimmäinen vesivoimala Pitkärannan kaivoksen ja myöhemmin selluloosatehtaan tarpeisiin ja tukkien uittojokenakin käytetyssä Uuksunjoessa oli Uuksun, Kivenkulman ja Jukakosken vesivoimalaitokset, yhteisteholtaan 500 kW. Ehkä noista vesivoimaloista riitti energiaa joillekin Salmin sahoillekin?

Tammerkoskeen ensimmäinen Suomen vesivoimala oli rakennettu 6 vuotta aiemmin v. 1891 teholtaan 240 kW.
Pitkärannan länsipuolella Harlun vesivoimalat palvelivat paikallisia Leppäkosken ja Läskelän paperitehtaita. Niemiskosken ja Tuokslahden paperitehtaat Sortavalassa olivat paikallisen vesivoiman varassa.
Suojärven kartonkitehdas ja Pitkärannan sellutehdas yhdessä Harlun ja Sortavalan alueiden tehtaiden kanssa lienevät olleet itäisimmät metsäteollisuuden tehtaat?
Käkisalmen selluloosatehdas on ehkäpä toiminut Vuoksen Imatrankosken vesivoimalla?

Imatrankoskea on havitellut käyttöönsä jo sotaministeri 13.1.1917 http://itsenaisyys100.fi/vuoksesta-halu ... -pietariin Pietarin kivihiilipulassa, joka samoin kuin elintarvikepula lienee aiheutunut Venäjän rataverkon kuljetuskyvyn puutteista. Ensimmäisenä on aittu rakentaa Vallinkoski, jonka suomalaiset saivat rakennetuksi valmiiksi toukokuussa 1944 ja kuukauden päästä koneistoja oli jo alettava purkaa.

Ensimmäinen 110 kV:n siirtolinja, Rautarouva, https://www.youtube.com/watch?v=_73VIRJ-9aM itä-länsisuunnassa Imatralta Turkuun on valmistunut vuonna 1929 ja siitä on ollut haaralinja Helsinkiinkin. Rakentamassa on ollut 750 miestä ja Rautarouvaa tällä vuosikymmenellä korjattaessa miehiä on arvattavasti vähemmän.
"Vesivoimalla tuotettiin 1950-luvulla lähes 90 %:a Suomen sähköntarpeesta", ja 1939 tilanne lienee ollut samanlainen?
"Ennen sotaa Suomen vesivoimalaitokset tuottivat keskimääräisen vesitilanteen aikana noin 3,2 miljardia kWh vuodessa", kirj. Karl-Erik Michelsen ja Tuomo Särkikoski, Suomalainen ydinvoimalaitos, Edita 2005.
Enson Vallinkosken valmistuminen 5.1944 nosti tuotantokapasiteetin 3,5 miljardiin kWh:iin vuodessa, sähkön säännöstelyä ei sota-aikana tarvittu.
sivu 12.:
"Lähes koko Etelä- ja Itä-Suomen teollisuus oli riippuvainen Karjalan vesivoimalaitoksista ja sodan jälkeen sähköntuotanto romahti lähes 30 %:a, 2,3 miljardiin kWh:iin." Sotakorvausteollisuudella oli kova energiapula ja valuuttapula esti kivihiilen tuonnin. Aluksi Suomella ei tainnut olla juuri laivojakaan ja kivihiilen tuonti käynnistyi sittemmin Puolasta. Paasikiven hallituksessakin jaettiin vähiä kivihiilivaroja vähän sinne ja vähän tänne ja toivottiin kivihiiltä saatavan lisää, kirjoitti valtioneuvoston sihteeri. Kaupunkikaasukin saatiin kivihiilestä.


Hallitus asetti laajapohjaisen asiantuntijakomitean syksyllä 1944 miettimään poliittistakin energiakriisiä ja komitea sai mietintönsä valmiiksi 1947:
1. Komitean mielestä energiajärjestelmä voitiin sosialisoida, joskin siitä aiheutuisi merkittäviä sosiaalisia ja poliittisia ongelmia.
2. Toisaalta kansallistaminen voitaisiin kohdistaa vain energiansiirtoverkkoon ( Rautarouvaan ) ja suurimpiin voimalaitoksiin.
3. Voitaisiin perustaa puolivaltiollinen "Voimajohto Oy".
4. Säilytettäisiin voimassaoleva järjestelmä.
Voimansiirtolinja oli rakennettava pohjois- - eteläsuunnassa, Pohjois-Suomen koskista ja vanhoja vesivoimaloita modernisoimalla uskottiin saatavan kaksi miljardia kWh /v. Rakennustyöt valmistuivat 1950-luvulla ja osin 1960-luvullakin.
Lisäresursseja tarvittiin myös lauhdevoimalaitoksiin, joita käytettiin vesivoimalaitosten huippukuormitusten sekä kuivien kesien aiheuttaman vajauksen paikkaamiseen.
"Puuttuvaa energiaa ei kannattanut tuottaa kotimaisella polttopuulla. Pelkästään hakkuu ja kerääminen olisivat vaatineet yli kolme miljoonaa miestyövuotta, ja puiden kuljetukseen olisi sitoutunut n. miljoona hevosta ja lähes 400 000 rautatievaunua". ( s.15. )

"Viimeisin vakava kansallistamisyritys oli 1950-luvun alussa, kun kansanedustaja V.V. ja 29 muuta esittivät energiajärjestelmän kansallistamista. Esitys kaatui eduskunnassa äänin 96 - 89".

Atomienergiaan Suomen akatemian johtaja prof. A.I.Virtanen seurueineen tutustui jo kesällä 1949 atomikemisti prof. Staceyn laboratoriossa Birminghamissa. Atomipommin valmistusmahdollisuudesta suomalaiset tiedemiehet saivat kuulla tanskalaiselta Niels Bohrilta jo keväällä 1939, Niels Bohr oli palannut USAsta ja samat tiedot näyttävät olleen niin amerikkalaisilla kuin saksalaisillakin tiedemiehillä. Resursseja atomipommin valmistamiseksi riitti vain USAlla.
"Atomienergia on suuruusluokkaa 25 miljoonaa kWh:a materiaa kutakin grammaa kohden". Alussa Suomessakin aiottiin rakennella atomireaktoreita lähes jokaiseen kylään ja nykyisin Suomessa puhutaan jälleen hajautetusta sähköntuotannosta pienin ydinreaktorein. Vihreätkin sanovat suurimman uhkan olevan maapallon ilmastonmuutoksen, jolla vihreässä puhekielessä tarkoitettaneen yksinomaan ihmisen toiminnasta aiheutunutta ilmaston lämpenemistä maapallolla?

--------------------------------



lis.: Pitkärannan kaivoksesta K.A.O.Relanderin teoksesta Karjalan kuvia, W&G 1893 ja http://www.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sAllowed=y Laatokan Karjalan Läskelän, Ruskealan ja Värtsilän teollisuuslaitoksista.
Englantilaisen Lionel Lukin´n on 1820 vallannut Pitkärannan ynnä 19 muuta malmiaihetta Impilahden ja Suistamon pitäjissä. Lukinin sanotaan etsineen kivihiiltä ja kaivostoiminta ei ole käynnistynyt. Muitakin omistajia on ollut ja Relander kirj. Pitkärannan siirtyneen 1879 pietarilaiselle pankkiirihuone Meyer & Vinbergille....."entisestä rappiotilastaan heidän käsissään paisunut suureksi, uudenaikaiseksi teollisuuslaitokseksi, jossa paitsi vaskea, valmistetaan hopeaa, tinaa, sinkkiä ja sivutuotteina lasia, vesilasia ja punamultaa". "Tätä nykyä ( 1893 ) ainoa käynnissä oleva vaskitehdas ( cu ) maassamme. ( wikissä sanotaan kaivosmiehiä palkatun H:gin alueen Kaivokselan rautakaivokselta, mutta Sillbölen kaivos lienee lopettanut jo 1860-luvulla ) Kaivosammattilaisia on palkattu mm. Ruotsin Falunista ja Saksasta ja Relander sanoo Pitkärannan kaivoksen työllistäneen paikallisia 1000 henkeä ja Pitkärantaan rakentuneen teollisuusyhdyskunnan.

"Asiantuntijoiden olen kuullut arvelevan, että malmisuonet laajeten, kaveten, välistä kohoten maanpintaa lähemmäksi, välistä kulkien syvemmälle maan sisässä Pitkärannasta alkaen kulkevat Suistamon, Jalovaaran, Kiihtelysvaaran kautta aina Kolinvuorille saakka. Missä määrin tämä arvelu on oikea, on vastainen tutkimus osoittava". Pitkärannan kaivoksella on löytynyt pieniä määriä molybdeniäkin ja asbertaakin ( asbestia ).

Otto Gottlieb Trystedt on ollut Pitkärannan kaivoksen johtajana ja hänen poikansa Otto Trystedt on 1888 - 1904 ollut Pitkärannassa kaivosinsinöörinä ja 1908 löytänyt Outokummun 1910 perustetun kaivoksen.
Julius Ailio on kenties Pitkärannan kaivoksen läheisyyden vuoksi 1898 tutkinut Litorianmeren aikaisia rantamuodostumia Salmin Mantsinsaarella ja Ailion 43 sivun saksankielisen tutkielman ja Mantsin kartan pohjalta ( http://tupa.gtk.fi/julkaisu/bulletin/bt_007.pdf kartta lopussa ) on Pariisin maailmannäyttelyn v. 1900 Suomen paviljonkiin laadittu Mantsin geologinen kohokartta osoituksena suomalaisesta tieteestä, Ile de Mantsinsaari, Dans Le Ladoga.

"Möhkö, jossa on masuuni, kuuluu Värtsilän alle". ( Rautaa järvimalmista. ) "Värtsilästä viedään rautaa Venäjälle suuret määrät, ja jollei tullimääräykset vaikeuksia tuottaisi, voitaisiin viedä paljoa enemmän," kirjoittaa Relander 1893.
Tsaari-Venäjän olen lukenut suojatulleilla suojanneen omaa teollisuuttaan suuriruhtinaskunnan vienniltä ja vuosina 1885 - 1914 "sortovuosina" sanotaan Suomen tulliautonomiaan kohdistuneiden uhkien laskeneen Venäjänkaupan 30 %:iin. Suomen teollisuuden oli etsittävä lisämarkkinoita lännestä ja Venäjän asettamat suojatullit olisivat siten saaneet metsäteollisuudenkin viennin suuntautumaan länteen ennen vuotta 1914?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Tapio Onnela kirjoitti:
18.10.17 11:17
I Palvo kirjoitti:
17.10.17 22:20
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?
Ei sitä kyllä kai koskaan saatu toimimaan sodan aikana. Ukkini oli siellä hommissa sekä ennen talvisotaa että sen jälkeen jatkosodan aikan ja muistaakseni hänen kertomansa mukaan tehdasta ei koskaan saatu käynnistettyä uudelleen.
Talvisodan rauhanteossa Pitkäranta tehtaineen jäi rajan taakse. Jatkosodassa taajama vallattiin takaisin heinäkuun 1941 loppupuoliskolla, ja sellutehtaan laitteistot todettiin tuhotuiksi. Pitkärannasta luovuttiin Jatkosodan vetäytymisvaiheessa heinäkuun 1944 alkupuoliskolla, kun joukkomme ryhmittyivät U-asemaan taajaman pohjoispuoliseen kalliomaastoon.
Pitkärannan selluloosatehdas (Sotahistorialliset kohteet, Suomen Sotahistoriallinen Seura)
Pitkärannan sellutehdas ei tosiaan toiminut ennen vuotta 1947 - 1948 ja sama koskee Suojärven sellutehtaan toimintaa.

Lueskelin Timo Vihavainen, Ohto Manninen, Kimmo Rentola ja Sergei Zuravljovin teosta Varjo Suomen yllä, Stalinin salaiset kansiot, Docendo 2017 :
Maaliskuussa 1940 perustetun Otto Ville Kuusisen Suomalais-karjalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan " elimillä " ei näytä olleen tekemistä
neuvostotasavallan sotavaurioiden korjaamisessa Suomelta Talvisodassa otetussa Karjalassa. Puna-armeija ei kylläkään sodassa päässyt Sortavalaankaan asti ja Salmin Mantsinsaari ja Lunkulansaaren pohjoisosa 20 km:a 1939 rajalta pysyivät suomalaisten hallussa Talvisodan loppuun saakka.
Valiokunnan keskuspaikka on ollut Moskovan rauhassa 13.3.1940 Neuvostoliiton ottamassa Viipurissa ja tuo valiokunta on ollut suoraan Moskovan komennossa.

mm. 4.9.1940 sanoman jakelu: 1. toveri Stalin , 2. Molotov , 3. Voroshilov 4. Mikojan , Kaganovitsh , Bulganin , Dekanozov , Lozovsk , Sobolev ,
10. mappiin. Delo 581., sivut 96 - 97. 18.11.1940 suomalaisilta vaadituista korvauksista:
"Valtuuskunnan suomalaisille esittämä 93 722 tuhannen ruplan vaatimus on kaikkien finanssisuunnitelmalaskelmien mukaan perusteltu.
---sangen perusteelliset laskelmat suomalaisten hävittämien rakennusten, laitteiden ja varusteiden kokonaisarvosta".

Vastaus:
Keskuskomitean sihteeriltä tov. Molotoville, Vysinskille , Äärimmäisen salainen No. P23/19 24.11.1940
" 1. Neuvotteluissa Suomen valtuuskunnan kanssa rahavaatimusten koon määrittämisessä suomalaisten aiheuttamien tuhojen ja korjaustöiden kustannusten korvaukseksi kaluston palautukseen liittyen lähtekää määrittelemästänne 93 722 000 ruplan summasta. Pitäkää summaa 70 023 000 ruplaa ääripäänä, mikäli joudutte tekemään myönnytyksiä.
2. Ehdotuksenne a/ kuusikuukautisen määräajan asettamisesta suomalaisille SNT Liitolle neuvottelujen tuloksena lopullisesti määritellyn korvaussumman maksamiseksi 13.3.1940 vallinneen kurssin mukaan, ja
b/ rajoittumista vaatimaan suomalaisilta rautatiekalustoa kolmen veturin ja 60 vaunun verran, - hyväksytään".

Stalinin salaiset kansiot-kirjan mukaan Neuvostoliiton johto näyttäisi olleen "viisikolla" tai "seitsikolla", joissa Stalin tietysti isäntänä ja ylimpänä määrääjänä.


Puhelinsanoma Viipurista 1.12.1940 Toveri Molotoville, Bulganinille, Lozovskille:
" Yhteensä on vastaanotettu 802 vaunua tavaraa. Lisäksi on saatu 79 höyryveturia, 2011 vaunua ja 100 autoa. Palauttamatta on ainoastaan joitakin Enson ja Käkisalmen selluloosa- ja paperikombinaatin sekä Rouhialan aseman varaosia sekä Lahdenpohjan vaneritehtaan laitteita, jotka suomalaiset ovat tilanneet Saksasta ja Ruotsista ja saapuvat vasta valmistuttuaan".
---
"Kaiken tämän ansiosta ( suomalaisten " Talvisodan sotakorvaustoimituksia " ) on kyetty käynnistämään yli 25 kannaksen tuotantolaitosta, joiden yhteinen arvo on vähintään 1½ miljardia ruplaa".


"Saatu kalusto on mahdollistanut:
Karjalan kannaksen noin miljardin ruplan arvoisen selluloosa- ja paperiteollisuuden käynnistämisen. Kyseinen teollisuus tuottaa pelkästään selluloosaa vuodessa 400 tuh. tonnia, mikä on lähes saman verran kuin koko Neuvostoliiton selluloosatuotanto vuonna 1939".


"Korkeasti jalostettua, laadukasta valkaistua selluloosaa, jota voi käyttää ruudin valmistukseen, voidaan tuottaa vuodessa 150 tuh.tonnia, kun koko Neuvostoliitto tuotti sellaista vain 70 tuh.tonnia vuonna 1939".


Suuria toimivia selluloosa- ja paperitehtaita luetellaan Viipurin valiokunnan viestissä Moskovaan ja Sortavalan lähellä Läskelän sanomalehtipaperitehdas näyttää toimineen ja " Harlun selluloosa- ja paperikombinaatti odotetaan saatavan käyttöön joulukuussa 1940 tai tammikuussa 1941". III b.: Sortavalan vaneri- ja sahakombinaatti on palannut toimiin, --- ja saha Läskelässä".

"IV Enson ja Sortavalan maidonjalostamot on palautettu tuotantoon ".

Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo : Karjalan kansan historia, wsoy 1994: "Vuoden 1940 keväästä 1941 kevääseen Neuvostoliitto oli siirtänyt Moskovan rauhassa menetettyyn Karjalaan 380 000 siviiliä eri puolilta NL:a". sivu 450
"Tuodut etupäässä kolhoosityöläisiä,
oli perustettu kaikkiaan 386 kolhoosia ja 14 kone- ja traktoriasemaa. Suuri osa viljelymaasta jäi kuitenkin kesannolle ja syksyn 1940 satoa jäi korjaamatta".
Vuoden 1941 satoakin lienee jäänyt korjaamatta, sillä " karjalaisten varsinainen muuttovirta keskittyi kevääseen 1942,
jolloin tähdättiin nimenomaan maatalousväestön paluuseen Suomen elintarviketilanteen kohentamiseksi" ja loppukeväällä 1944 asui palautetussa Karjalassa lähes 282 000 siviiliä, joista runsaat 115 000 Kannaksella. Maaseudulla keskimäärin 80 %:a ja asutuskeskuksissa 45 % ennen Talvisotaa asuneesta väestöstä oli palannut takaisin". "Keväällä 1944 kaupungeissa oli vain noin 35 000 asukasta, joista
yli 25 000 Viipurissa".


"Puunjalostusteollisuuden käynnistämistä ( Neuvostoliitto/ NKVD? ) yritettiin, mutta vaikeudet olivat suuria." sivu 450
Luovutettuun Karjalaan " tuodut olivat ammattitaidottomia ja raaka-aineista oli puutetta". Pakkotyövankejakin oli ehkä tuotu?
Selluloosatehtaista suuri / suurin? ja ainakin suurimmista alkaen osa on kuitenkin saatu "Stalinin salaiset kansiot" -teoksen neuvostoliittolaisten alkuperäisasiakirjojen mukaan saatu käynnistetyksi uudelleen, sekä meijereitä ja myllyjä, sahoja, vaneritehtaita ja tehtaita jne.

Välirauhan aikaista painostusta Suomelle näytetään käytetyn koneiden ja niiden varaosien saantiin ja Suomi on on ollut pakotettu tilaamaan tehtaiden koneita Neuvostoliiton Talvisodassa ja Moskovan rauhassa valloittaman ` Suomen Karjalan ´ tehtaille myöskin Ruotsista ja Saksasta.
Moskovan rauhan jälkeen otetusta Ensosta venäläiset rakensivat sähkönsiirtolinjan Leningradin tehtailleen jo kesällä 1940. Ja taas 1941.:
Karjalan kansan historia siv. 451.:
"Enso oli ( Suomen ) suurteollisuuden jälleenrakennuskohteista tärkein, ja sinne järjestettiin työvoimaksi jopa joukko Suomeen siirrettyjä inkeriläisiä".


Suomen Karjalassa on 1941 ollut näitä venäjänmaalaisia siviilejä ja mm. Salmista heidät on evakko- paluumuuttajien tieltä siirretty jonnekin pois.
Onkohan näistä tietoja, "epäkansallisiako"? Joku on aikanaan kesällä 1941 sanonut: " jo ovat kurjaa joukkoa ", = nälkäisiä ja resuisia.
Sotasaalisasiakirjoissa on
http://arkisto.fi/uploads/Aineistot/Sot ... kirjat.pdf siviililuontoistenkin laitosten asiakirjoja, onkohan noita kansioita tutkittu?
mm. Sortavala ja mm. S-valan sähköntuotannon Elektrotok, Kurkijoki, Pitkäranta, Pitkärannan selluloosatehdas,
Rajakontu NL:n puolella 1939 rajaa, Neuvostoliiton rakentama bunkkerilinja, jonka ohi koukaten 1941 hyökättiin ja pysähdyttiin kuukaudeksi asemasotaan ennen Tuulosta.
Suomen SotaHistoriallinen Seura, Rajakonnun venäläiset bunkkerit
http://sotahistoriallisetkohteet.fi/app ... w/-/id/617 näyttävät nykyisin olevan venäläistalojen tukevana perustana.
( kenr. Paavo Talvela, muistelmat ) Kronstadtissa kootut merijalkaväen pataljoonat nousivat maihin Mantsin- ja Lunkulansaarilla ja tuhottiin.

" VI Vastaanotettu jokiliikenteen tarpeisto mahdollistaa Saimaan kanavan sulkujen korjaamisen ja käytön 1941 purjehduskaudella".
Mitähän on merkinnytkään?
Saimaan kanavaa on ollut Moskovan rauhan 13.3.1940 jälkeen pätkä Viipurin puolella ja loput Suomen puolella.

1.12.1940 sanoma Moskovaan Delo 581, sivu 166 - 168 V.Orlov , G.Orlov

Veikko Palvo




lisäys 12.4.-20
Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot-teoksesta: Puhelinsanoma Viipurista 1.12.1940 toveri Molotoville, Vyshinskille, Bulganinille, Lozovskille , Delo 581 s. 166- 168, V.Orlov , G.Orlov :
"Seitsemästä suuresta selluloosa- ja paperitehtaasta 6 toimii jo, nimittäin:
mm. Läskelän sanomalehtipaperitehdas.
Harlun selluloosa ja paperikombinaatti odotetaan saatavan käyttöön joulukuussa 1940 tai tammikuussa 1941.
Näiden tuotantolaitosten käyttöönoton lisäksi on alkanut toimia Enson klooritehdas, joka tuottaa riittävästi klooria ja lipeäkiveä kombinaatin tarpeisiin".

( Teoksessa on sivuilla 228 - 235 : 1.2.1940 eristettyjen suomalaisten palauttamiset kotipaikoilleen, Berija toveri I.V.Stalinille, Täysin salainen
Delo 579, sivut 93 - 100 ja mm. 13.5.1940 ( käsin: Poskrebysheville ) [ Stalinin kenraalimajurisihteerille ] :
" Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden asukkaiden poistumisesta SNTL:stä". salainen

Kyseessä ilmeisesti mm. Interposelokissa ent. Vasojärven luostarialueella ja Kaimaojalla Kontupohjan lähistöllä vangittuina olleet suomalaiset siviilisotavangit Suojärven ja Suomussalmen suunnilta .
1.2.1940 siviilisotavangit siirrettiin mm. noille vankileireille ja heidät näytettäisiin luokitellun Talvisodan aikana O.V.Kuusisen neuvostovaltioon kuuluviksi, Terijoen hallituksella kun ei muita "alamaisia" ollutkaan kuin nämä siviisotavangit. )


OY Läskelä Bruks Aktiebolag, puuhiomo, paperitehdas ja saha on perustettu vuosina 1893 ja 1899 Jänisjoen koskiin, joista Nyky-Venäjällä saadaan sähköenergia mm. Valamon saarille.
http://sotahistoriallisetkohteet.fi/app ... 9/area/70/ Läskelä Sortavalan itäpuolella rajoittuen Impilahteen.
Kartta:
http://porssitieto.fi/kuvat/lask_lepp.jpg Läskelänkoski ja Leppäkoski
LeppäkoskiFabrikers Ab:stä `poistuneissa pörssiyhtiöissäkin`: http://porssitieto.fi/poistuneet/leppakoski.shtml

VP
Viimeksi muokannut Veikko I Palvo, 12.04.20 11:30. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo : Karjalan kansan historia, wsoy 1994: "Vuoden 1940 keväästä 1941 kevääseen Neuvostoliitto oli siirtänyt Moskovan rauhassa menetettyyn Karjalaan 380 000 siviiliä eri puolilta NL:a". sivu 450

[/quote]

Karjalaisten evakoiden tyhjäksi jättämään Suomelta otettuun Karjalaan näytetään nopeasti siirretyn 380 000 venäjänmaalaista eri puolilta Neuvostoliittoa.
Montakohan on jäänyt evakuoimatta 1941 ? "Epäkansallisia" on Laatokan Karjalassa 1941 ollut joitakin ja onkohan heidät asutettu uudelleen vaikkapa Äänislinnan tienoille ennen evakoiden paluumuuttoa Suomen Karjalaan?





Karjalan ja erityisesti Laatokan Karjalan talouselämä oli keskittynyt Laatokan meren ympärille,
http://tampereensuomalainenklubi.fi/Por ... atokka.pdf rautatie Suoärven Suvilahteen valmistui itsenäisyyden alussa ja 1920-luvun lopulla myös Pitkärantaan.

Laatokka - Suomenlahti merikuljetusväylä oli 1923 - 1929 Nevan kautta oli kuljetusreittinä mm. Salmin sahojen sahatavaralle ja Pitkärannan selluloosalle. Vuonna 1928 Nevan kautta Suomenlahdelle ja kauemmaksi on kuljetettu sahatavaraa, selluloosaa ym. 103 988 tonnia ja
tuotu Laatokalle kivihiiltä, suolaa, kappaletavaraa, kalkkia, glauber-suolaa 21 617 tonnia.
Purjehduskaudella 1928 701 suomalaisalusta, joista 484 oli höyrylaivoja, 2 moottorialusta ja 215 proomuja, yht. 150 646 nettorekisteritonnia.

Tuossa Tampereen Ruutiukkojen sivuilla on kartta toteutumattomasta vuoden 1933 kanavasuunnitelmasta Laatokka - Viipuri, mutta
Hella Wuolijoen v. 1931 menettämän Aunuksen Puuliikkeen sahatavaratkin Suojärven Suvilahdelta on täytynyt kuljettaa rautateitse ja samoina aikoina kaikki Salmin sahatkin lopettivat toimintansa.

Selluloosatehtaat Laatokan Karjalassa ja mm. Diesen Wood Pitkärannassa ovat käyttäneet rautatiekuljetuksia ennen Talvisotaa ja sen jälkeen neuvostolaiset ovat saaneet selluloosatehtaat käyntiin 1940 kaksinkertaistamaan NL:n sellun tuotantomäärän ja ruudin valmistusmääränkin.

Suomalaisten sanotaan otaksuneen sotakorvausten NL:lle olevan metsäteollisuuden tuotteita, mutta onkohan tuo venäläisten Suomelta vallatussa Karjalassa 1940 - 1941 käynnistämä metsäteollisuuden tuotanto unohdettu? NL välirauhan oli aikana painostanut Suomen toimittamaan tarvittavat varaosat ja koneetkin "Talvisodan sotakorvauksina".
Ja Talvisodan jälkeisen NL-Suomi kauppasopimuksenkin mukaan Suomen oli ollut rakennettava hinaajia ja aluksia Neuvostoliiton viljatoimituksiin vaihdettaviksi, tosin molempien maiden clearing-vaihtotavara taisi jäädä 1940 - 1941 toimittamatta?

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Pitkärannan selluloosatehdas ei ole toiminut syksyn 1939 jälkeen ennen neuvostoaikaa Talvisodan ja jatkosodan jälkeen. Pitkäranta Oy:n sanotaan olleen Impilahden sotilashallintopiirin suurin rakennuttaja ja sen 8-raamisella sahalla on sahattu puutavaraa jälleenrakennustarpeisiin.
Kesällä 1941 ensimmäinen jälleenrakennussaha on ollut Puolustusvoimien kuntoon laittama Salmin Miinalan 1-raaminen saha ja Impilahden sotilashallintopiirin "teollisuus" kesästä 1941 elokuuhun 1944 ei ole jälleenrakennusahoja suuremmaksi kasvanut.
Sähköä Pitkärantaan ja Salmiin on saatu jo 1941 aikana.
Elokuussa 1944 Sotilashallintopiirin alueita on evakuoitu ja ennen 19.9.1944 välirauhaa sadonkorjuutöissä on vielä oltu monisataisin siviilivoimin joidenkin armeijan yksiköidenkin avustamina.
"Impilahden kunnan alue luovutettiin venäläisille 22.9.1944":

Impilahden sotilashallintopiiri 8.8.1941 - 30.6.1943 - 7.10.1944
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4895123
Päämaja perusti Sotilashallinnon käskyllä pvm 8.7.1941 " Palautettavan Karjalan alueen siviilit on sijoitettava leireille ".
sivu 41.: "Keväällä 1942 siirtyi sotilashallintokomentaja eversti Arajuuri Itä-Karjalan sotilashallinnon komentajaksi ja hänen tilalleen
tuli eversti Eino R. Koskimies".

Impilahden sotilashallintopiiriin 8.8.1941- 7.10.1944 ovat kuuluneet Impilahti, Salmi, Suistamo , Soanlahti ja 1942/-43 vaihteen tienoilla myös Suojärven kunta on liitetty tähän Sotilashallintopiiriin.

Salmiin oli 30.8.1941 palannut 174 henkeä, Impilahden kuntaan 289, Suistamolle 190 ja Soanlahdelle 146 hlö.
Karjalan armeijan hyökkäys oli noin kuukaudeksi pysähtynyt vanhalle rajalle neuvostolaisen vallatun bunkkerilinjan itäpuolelle ja 24.8.1941 VI AK:n komentajalla kenraali Paavo Talvela on osallistunut jälleenrakennuskokoukseen Salmin Manssilassa armeijakunnan huoltopäällikkö
eversti Hentusen kanssa, Sotilashallintopäällikkö vänrikki Härkönen ( ent. Suistamon nimismies ) ja Salmin kunnanpäällikkö Mensonen ovat edustaneet s-piiriä.
Hyökkäys on jatkunut Tuuloksessa muutama päivä myöhemmin.

Salmin väkiluku on ollut marraskuuhun 1941 mennessä yli 1000 palannutta evakkoa ja kesään 1942 mennessä yli 8000 kotisijoilleen palannutta ja ennen uudelleen evakkoon lähtöä 9688 henkeä.
Impilahden kunnassa on lokakuun alussa 1941 ollut yli 1000 evakosta palannutta ja enimmillään ollut 8820 evakosta palannutta.
Salmin kunnassa rakennuksista oli tuhoutunut kokonaan 917 asumusta ja korjauskelpoisia oli 1109 ja venäläiset olivat välirauhan aikana rakentaneet Salmiin 13 rakennusta. "Uusia asuinrakennuksia valmistui 200, keskeneräisiksi jäi 53 kpl asuinrakennuksia Salmissa".
Sortavalassa 13.7.1944 laadittu Sortavalan Suojeluskuntapiirin evakuointikertomus 27.6. - 13.7.1944: Pitkäranta, Koirinoja, Kitelä, Impilahti 574 vaunukuormaa.
Pitkäranta Oy:n tehdaslaitoksen varastot ja koneistot on evakuoitu suunnitelmien mukaisesti". 8-raaminen sahako?
Salmistakaan ei ole ollut juuri muuta "teollisuutta" evakuoitavana kuin Salmin Metsä Oy:n sahalaitos, Tuleman saha Oy, Jokelan mylly ja
sirkkelisahoja. ( kenttäsahoja? ) kirjattu Impilahdella 2.8.1944.

Sadonkorjuukamppailussa 1.8.1944 - 15.10.1944 toimintakertomuksen mukaan ollut Impilahdella n. 400 henkilöä ( siirtynyt kuntaan ) ,
"Suistamolla oli niitä 300 ja Soanlahdella noin 300 henkeä". " Kerrassaan riittämätön määrä ", vaikka sotilaitakin oli apuna.
Mutta " Syyskuun 1944 alussa alkaneet aseleponeuvottelut antoivat lisävauhtia sadonkorjuutöille."
" Läksiäissauna 20,9.1944, Impilahdelta oli poistuttava".

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Veikko I Palvo kirjoitti:
19.04.20 17:51

Päämaja perusti Sotilashallinnon käskyllä pvm 8.7.1941 " Palautettavan Karjalan alueen siviilit on sijoitettava leireille ".
sivu 41.: "Keväällä 1942 siirtyi sotilashallintokomentaja eversti Arajuuri Itä-Karjalan sotilashallinnon komentajaksi ja hänen tilalleen
tuli eversti Eino R. Koskimies".

Impilahden sotilashallintopiiriin 8.8.1941- 7.10.1944 ovat kuuluneet Impilahti, Salmi, Suistamo , Soanlahti ja 1942/-43 vaihteen tienoilla myös Suojärven kunta on liitetty tähän Sotilashallintopiiriin.

Veikko Palvo
Sotilashallinto näytetään perustetun ennen Karjalan Armeijan hyökkäyksen alkua Suomen valtakunnan yhteyteen palautettavan Moskovan rauhassa menetetyn Karjalan tarpeisiin ja " pautettavan alueen venäjänmaalaiset siviilit on sijoitettava leireille ."

Itä-Karjalan sotilashallinto näyttäisi tulleen perustetuksi 15.3.1943 ItKarSot.hallinnon aloittaessa toimintansa Äänislinnassa.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=29001511
Päämajan käskyllä pvm 1.8.1943 sot.hallintokomentaja kenr.maj. J.V.Arajuuri on määrätty palaamaan siviilitoimeensa ja ev.ltn O.Paloheimo väiaikaisesti hoitamaan Itä-Karjalan sotilashallintokomentajan tehtäviä.
O.Paloheimon 15.4.1944 Äänislinnassa allekirjoittama Itä-Karjalan sotilashallinnon toimintakertomus 1.1.1943 - 31.12.1943 käsittää osin myöskin vuotta 1942.
Vienan ja Aunuksen sotilashallintopiirit näytetään lakkautetun / siirretyn It.Kar.Sot.hallinnoksi.


Aunuksen piirin s o s i a a l i t o i m i s t o , Toimintakertomus 1.12.1941 - 31.12.1941
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4500009
mm. Äänislinna, Aunuksen kaupunki, Kontupohja ( Äänislinnan sosiaalitoimisto Aunuksen piirin alainen ja Itä-Karjalan sotilashallinto näyttäisi varsinkin ennen Äänislinnaan muuttoa olleen pelkästään siviiliväestön sosiaalitoimisto kansallisille ja epäkansallisille ja
olisikohan tuo jako kansallinen / epäkansallinen alkujaan merkinnyt jakoa Suomen yhteyteen palautetussa Karjalassa, kansalliset suomalaiset paluumuuttajat ja epäkansalliset?

Impilahden piiriin oli jäänyt noin 300 ..."nämä koottiin kapistuksineen ja karjoineen Kokkoselkään yhdeksi ainoaksi suureksi kolhoosiksi täkäläisen sotavankileiri 16 valvonnan alaiseksi.
Syys-Lokakuun vaihteessa 1941 siirrettiin koko kolhoosi suurempaan k e s k i t y s l e i r i i n Taavettiin. Kukin perhekunta sai viedä muassaan tavaransa sekä yhden lehmän."

"Sosiaalihuollon tarpeessa on edelleenkin suurin osa väestöstä, ehkä noin 60 % ."
sivu 45.:
"Äänisniemen alueella on elintarvikkeita myyty 517 kansalliselle ja 15 203 epäkansalliselle henkilölle."
( myyty ilmeisestikin velaksi ja takaisinperittäväksi, eihän vastikkeetonta sosiaaliapua tuolloin ollut Kanta-Suomessakaan )
" Vastikkeeton jako : "


Partisaaniliikkeen esikunnan arkisto Fondi P-213 mm.
Partisaaniosasto " Krasnyi Onezhets " ( Punainen äänisläinen ) , 31.7.1941 -- 22.5.1942
Partisaaniosasto " Vpered " ( Eteenpäin ) asiakirjat 4.1.1943 -- 22.5.1944
Näyttörajoitettuja, katsottavissa KA:n tutkijasalin asiakaspäätteillä ilman kirjautumista.



Alussa on " selvitetty neuvostovallan aikaisia kulutusoloja ja elinkustannussuhteita ja kerätty arkistoja yms maaseudultakin Äänislinnaan.

sivu 13.: "Kertomuskauden alussa oli sotilashallintoalueella paikallista väestöä kaikkiaan 83 507 henkeä,
joista vapaina asuvia 68 258 hlö ja keskitysleireille sijoitettuja 15 249.

Asukkaista kuului 41 875 kansalliseen ja 41 510 epäkansalliseen väestöön. ( Leireillä oli siis 15 249 hlö ja "epäkansallisia oli 41 510 hlö )

sivu 14.: "Tarkempi väestön jakautuminen eri ryhmiin ja alueisiin ilmenee seuraavasta taulukosta:
Vapaa väestö yhteensä 68 468 ja kansallista väestöä 41 701, epäkansallista 26 767 ja siitä 5163 epäkansallista siirtoväkeä.

Keskitysleirit Kinnasvaara ( Teru ) , Kolvasjärvi ( Repola ) yhteensä 201 hlö, joista kansallisia 112 ja epäkansallisia 89 ( = epäluotettavat 201 hlö 1.1.1944 )
Siirtoleirit ( 12.11.1943 alkanut nimitys ) : Äänislinna, Alavoinen ( Aunus ) , Pyhäniemi ( Munjärvi ) , yhteensä 14 716, joista 62 kansallista ja
14 654 epäkansallista".

"Kertomusvuonna 122 hengen väheneminen on aiheutunut osin muutoista Kanta-Suomeen ja Saksaan, osittain siitä, että alhainen syntyvyys ei ole riittänyt korvaamaan kuolleisuutta."
"Vuonna 1943 solmittiin 232 avioliittoa."
sivu 53.: " Suurin kuolemansyy ( n. 1/3 kaikista ) on vanhuudenheikkous. Toinen huomattava kuolinsyy on tuberkuloosi, 1943 kuoli tuberkuloosiin 150 henkeä ....alkaa osoittaa melkein samaa korkeutta kuin Suomessa."
sivu 54. Tartuntataudit....sukupuolitauteja; suomalaiset ja paikalliset, mm. 1.1943 alkanut pilkkukuume-epidemia jne. ........"



Kirjaukset Itä-Karjalan sotilashallinnon vuoden 1943 toimintakertomuksessa näyttäisivät muistuttavan suuresti alueen "sosiaalitoimiston" kirjauksia?


SKP:n taistolaisen Marja-Leena Mikkolan teos Menetetty Lapsuus 2004 näyttäisi olevan neuvostolaisen sotapropagandan tekemältä välirauhan solmimisen 19.9.1944 ` j ä l k e e n ´ otettuine kuvineen lapsista piikkilanka-aidan takana.



Vuoden 1993 huhtikuun 2 pv:nä on tehty eduskuntakyselykin ja esitetty
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysym ... 7+1993.pdf korvausvaade Neuvosto-Karjalan siviilisotavangeille. Ulkoministeri P.Väyrynen on vastannut mahdollisten korvausten sisältyneen jo sotakorvauksiin vuosina 1944 - 1952.
Ja
Suomen sotakorvaukset ( toim. Hannu Rautkallio ) 2014, ( 7.11.2012 valtioneuvoston ja Helsingin yliopiston järjestämä sotakorvausseminaari Säätytalossa ) :
" Yllättäen Neuvostoliitto esitti marraskuussa 1940 Suomelle 145 miljoonan ruplan ( noin 1800 miljoonan markan ) [ sota- ]korvausvaatimuksen ja
syksyllä 1944 67 miljoonan $:n vaatimuksen Itä-Karjalasta poisviedyistä karjasta ( J.K.Paasikivi V: 3., KA, 7.12.1944 ). Palautusluettelossa oli yksilöity paitsi, ruunat, tammat ja lehmät myös porsaat, emakot, pässit, lampaat, karitsat, uuhet, kanat ja jopa ketut."
Neuvostoliiton vaatima summa Itä-Karjalan "poisviedystä karjasta" putosi 22 miljoonaan sotakorvausdollariin, josta suomalaiset lopulta korvasivat noin puolet ( muistio Hki 11.12.1944 C.Enckell , JKPaasikivi V3 KA , Jukka Vesterinen: Suomen sotakorvaukset 1944-1952 HKI Alfamer 2012."

Suomen Pankki, prof. Br. Suviranta; taloudellisia selvityksiä 1945:II :
-Ulkomailta tuotavien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden osuus metalliteollisuuden tuotannon bruttoarvosta on noin 35 %."

sivu 11.: " P a l a u t u s k o r v a u s kahdelta ensimmäiseltä korvausvuodelta on noin 60,5 miljoonaa $ = n. 8230 miljoonaa mk
" sopimus 9.1945 mukaan vielä palautuskorvattavaa jäljellä 22 miljoonaa $:a
1 $ = 136 mk laskelmassa
" Varsinainen sotakorvaus noin 124 miljoonaa $:a = noin 16860 miljoonaa mk " , Samana ajanjaksona palautuskorvaukset noin 50 % varsinaisten sotakorvausten lisäksi.
http://helda.helsinki.fi/bof/bitstream/ ... sequence=1

( Suomen sotakorvaukset Valvontakomission Zhdanov määritteli joulukuussa 1944 ( kirjattiin "sopimukseksi" 17.12.1944 ) ja sitä ennen oli selvitetty Suomen toimituskyky. Zhdanov määritteli korvaustavaroiden hinnat, rahasummahan oli määrätty jo 19.9.1944 välirauhansopimuksessa. )

Sotakorvausseminaari 7.11.2012 ja kirja 2014: Välirauhansopimuksessa vaaditusta Lapin sodastakin ( sivu 26. ) näytetään joudutun maksamaan sotakorvaukset: " Neuvostoliittoon kuljetettiin sotakorvausromua ( Lapista "sotasaalismateriaalia" ) 5000 junavaunullista."
mm. "kiväärinpatruunoita 640 000 kpl, muita aseita ja ammuksia, punaisia tiiliä 75000 kpl, sementtitiiliä 17000 kpl jne."
( Ev.ltn. S.Reivinen "Selostus sotasaalismateriaalitilanteesta Pohjois-Suomessa", 29.5.1945, jäljennös JKPaasikivi V:5. KA )


YYA-aikana SKP Suomessakaan ei saattanut moisia julkaista ja tuokin on tehty vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja Putinin Venäjällä suoraan presidentin alaisen historiatoimiston on uutisoitu suomalaislehtienkin mukaan käynnistävän tuon taistolaiskommunistin tekemän kaltaisen " tutkimuksen ", jossa ainoastaan hyökätään suomalaisia vastaan historian väärennösten turvin.

Suomalaisia on teloitettu 1937 - 1938 mm. Pietarin lähellä Levashovossa, Petroskoin Krasnaja Borissa ja Karhumäen Sandarmohissa, josta on
tiedossa suomalaisten nimiä 885 vuosilta 1937 - 1938. Loikkareita Neuvostoliittoon eri puolilta Suomea, mutta nämä eivät näytä tuon välikysymyksen esittänyttä puoluetta kiinnostavan, ja aiemminkin asia on puolueen piirissä `vaiettu kuoliaaksi´.
http://karjalansivistysseura.fi/sampo/s ... laisia.pdf

Mutta
mitä tuon Itä-Karjalan sotilashallinnon toimintakertomuksen pohjalta voisi päätellä todella tapahtuneen 1941 - 1944?

Ja
kuinka suuressa määrin "Suur-Suomi-jutut" ovat vain tuonkaltaisten historioitsijoiden luomia, aikanaan on ollut ainoastaan muutamia yksittäisiä heimoaateesta haaveilevia, jotka eivät ole ammuskelleet Itä-Karjalassa pikkulapsia, kuten `Menetetyn lapsuuden´ sota-aikaisessa propagandassa.
Nyky-Venäjän propagandassa Stalinin terrorin teloituspaikalla Sandarmohissakin Venäjän tutkintakomitea on kaivanut ja tutkinut Stalinin terrorin 1937-1938 joukkohautoja löytääkseen Karhumäessä teloitettuja venäläisiä, joita lieneekin noin 8000 - 9000. Suomalaisnimiä Sandarmohissa ammuttuina on siis tähän mennessä selvillä 885.
"Kohudosentti" Johan B.:kin on käynyt Sandarmohissa ja on julkaissut Venäjällä siitä kirjojakin, Levashovo-teoksia ei ole vielä julkaistu.

Veikko Palvo

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Veikko I Palvo kirjoitti:
28.03.20 11:38
Heikki Kirkinen, Pekka Nevalainen, Hannes Sihvo : Karjalan kansan historia, wsoy 1994: "Vuoden 1940 keväästä 1941 kevääseen Neuvostoliitto oli siirtänyt Moskovan rauhassa menetettyyn Karjalaan 380 000 siviiliä eri puolilta NL:a". sivu 450
[/quote]

Neuvostoliitto siirsi autioon Karjalaan uusia asukkaita, syyskuussa 1940 kaupungeissa ( "Moskovan rauhanteossa menetetyissä"; Viipuri, Käkisalmi, Sortavala ) oli jo 120 000 ja maaseudulla 42 000 asukasta, yhteensä 162 000 hlö / 9.1940.
Sortavalaan siirrettiin mm. 200 - 300 amerikansuomalaista ja syyskuussa 1940 Sortavalaan oli siirretty 13 000 asukasta ja sotilaitakin oli vielä paikalla.

lisäys 17.9.:
Kaupunkeihin oli eri puolilta NL:a siirretty syyskuuhun 1940 mennessä 120 000 ja maaseudulle 42 000 lähdetietona H.Takalalla on
Konstantin Akinsha, Grigori Koslov 1995
Mihin tarkoitukseen siviilejä olisi siirretty kaupunkeihin ja Akinsha- Koslov- tieto on ristiriidassa A.Zhdanovin komission päätösten kanssa;
20 000 kolhoosiperhettä 1940 ja lisää 20 000 kolhoosilaista perhettä 1941
Salmin ja Impilahden suunnallakin 1941 vangeiksi jäi kolhoosilaisia, jotka siirrettiin sitten Taavetin keskitysleiriin Luumäelle.
A.Zhdanovin komissio päätti maaliskuussa 1940 myöskin jälleenrakentaa noin 100 suomalaista teollisuuslaitosta Karjalassa ja noihin
"jälleenrakennustöihin" on tuskin käytetty kolhoosilaisia,neuvostolaisten valituksia ammattitaidottomasta työvoimasta "jälleenrakennuksessa" on kylläkin NL:n romahduksen jälkeisiä lähdetietoja.
A.Zhdanovin komissiosta lähdetiedot:
Osmo Hyytiä 1999, Antti Laine 2000 - Aleksanteri-instituutti, Juri Kilin 2001 ja 2005: Karjalais-Suomalainen Neuvostotasavalta 1940 - 1956 SHS


Jo 12.6.1940 Sortavalasta lähetettiin Leningradiin 6 proomulastillista suomalaissiviilien tavaroita ja myöhemmin lisää. Karjalaiset olivat ohjeiden mukaisesti keränneet tavaraa, maanviljelyskoneita ja -tavaroita, huonekaluja, ompelukoneita, radioita yms. kuljetettaviksi, mutta rauhanteossa menetettiinkin Sortavala, Käkisalmi ja Viipuri.
Sortavalan evakuoimiselle jäi aikaa pari päivää ja sitten oli 7 km:n päivämarssein kuljettava jalan ja hevoskuormin länteen. Puna-armeija oli Sortavalassa jo 16.3.1940 ( sopimuksessa oli ollut19.3.-40 ).
Hannu Takala, Puna-armeijan, sotasaalis, Karjalan kulttuuriomaisuuden ryöstö 1939 - 1941 , SKS 2017

NKPn politbyroon käskystä ( Stalinkin antoi käskyjään politbyroon nimellä ) heti Talvisodan jälkeen perustettiin A. Zhdanovin johtama komissio vallatun alueen hallinnon järjestämiseksi, sekä ( O.V.Kuusisen johtaman ) Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan perustamiseksi ja tuohon
neuvostotasavaltaan liitettiin sodassa ja Moskovan rauhanteossa vallatut alueet:
Vuoden 1940 kuluessa Zhdanovin komissio suunnitteli 20 000 kolhoosiperhettä siirrettäväksi Karjalaan ja 1941 lisää 20000 kolhoosiperhettä.
Komissio päätti myöskin rakentaa sähkövoimalinjan Enson Rouhialasta Leningradiin ja se valmistui jo 1940 kesällä.
"Epäkansallisia" O.V.Kuusisen neuvostotasavaltaan on tuotu mm. Vologdasta, Orelista, Rjazanista, Tatarstanista ja Valko-Venäjältä (itä- Puolasta).

Vallatulla ( vallatuilla, Sallakin? )
alueella päätettiin järjestää paikallisvaalit 15.12.1940. Noissa v a a l e i s s a saivat Karjalaan pikasiirretyt kolhoosilaiset ilmaista mielipiteensä jostakin. Zhdanovin komissio päätti Moskovan rauhanteon 13.3.1940 j ä l k e e n järjestää vaalit Suomelta otetussa Karjalassa .

"Leningradin Tykistömuseo avasi jo Talvisodan aikana 22.2.-40 sotasaalisnäyttelyn "kaikesta mitä valkosuomalaisten sotilaallisesta voimasta jäi jäljelle" ja syyskuussa näyttelyssä oli käynyt jo 200 000 venäläistä. Syyskuussa 1940 näyttelyyn lisättiin "rauhanteossa saatuna sotasaaliina" ensimmäisen maailmansodan aikainen Renault panssarivaunu ja Vickers-ps. ( ehkäpä Viipurista löytyneinä? )
Puna-arm. näyttelyssä huhtikuusta 1940 alkaen Leningradissa Spartakin elokuvateatterissa esiteltiin taisteluita japanilaisia vastaan, Länsi-Ukrainassa ( Puolassa ) ja läntisellä Valko-Venäjällä ( Itä-Puolassa ) ja näyttelyssä esiteltiin sopimukset ym. Baltian maidenkin kanssa.

Puna-armeijan sotasaalis Karjalasta 1939-1941 -kirjassa on tarkat luettelot Eremitaasiin siirretyistä taideteoksista, mm. Gallen-Kallelan, Edefeltin ja
Pekka Halosen maalauksia. Sortavalan museon koelmatkin siirrettiin osittain Leningradiin; Etnograafiseen museen ja Moskovan Pushkin-museoon.
Maaliskuussa 1940 perustettuun sosialistiseen neuvostotasavaltaankin oli tarkoitus perustaa museoita ja museoesineitä siirrettiin Petroskoihin.
Viipurissa on jatkettu kirjaston toimintaa, osa kirjoista on sensuroitu varastoon ja venäläisiäkin kirjoja lisätty n. 10 000.. Karjalaiskodeista jäänyttä kirjallisuutta on kerätty Viipurissa mm. Pyöreään torniin kirjavarastoon, johon on siirretty kaikki löytyneet kirjat Sortavalastakin, vaikka suomenkielisillä kirjoilla ei tietysti ole ollut enää lukijoitakaan. Viipurin kirjastokin näyttäisi olleen lähinnä kirjavarasto välirauhan aikana.

Hannu Takala; jälkisanat s.214.:
"Viipurin Karjaportinkadulle ( Ul. Progonnaja ) avattattiin 2013 pieni matkamuistomyymälä. Liikkeen yhteen nurkkaan on koottu vanhoja työkaluja ja
naisten mekkoja, jotka tyyliltään ja iältään poikkeavat selvästi myymälän muusta tarjonnasta. ...eivät ole tehneet kauppaansa. Ostin yhden vaateparren ja annoin sen vaatturille tutkittavaksi. Tarkempi selvitys osoitti, että tekotavan, tyylin ja leikkauksen perusteella mekot ovat tyypillisiä suomalaisia naisenasuja 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta - siis arkikäytössä olleita kansanpukuja, jotka jäivät suomalaisilta Viipuriin sotien jälkeen."

Veikko Palvo
Viimeksi muokannut Veikko I Palvo, 17.09.20 23:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Veikko I Palvo
Viestit: 1404
Liittynyt: 04.03.13 22:09

Re: Laatokan Karjalan talouselämästä

Tapio Onnela kirjoitti:
18.10.17 11:17
I Palvo kirjoitti:
17.10.17 22:20
Pitkärannan tehtaan sanotaan toimineen osittain jatkosodan aikana ja uudelleen se käynnistyi 1947, mutta nyt 2017 se lienee pysähdyksissä?
Ei sitä kyllä kai koskaan saatu toimimaan sodan aikana. Ukkini oli siellä hommissa sekä ennen talvisotaa että sen jälkeen jatkosodan aikan ja muistaakseni hänen kertomansa mukaan tehdasta ei koskaan saatu käynnistettyä uudelleen.
Talvisodan rauhanteossa Pitkäranta tehtaineen jäi rajan taakse. Jatkosodassa taajama vallattiin takaisin heinäkuun 1941 loppupuoliskolla, ja sellutehtaan laitteistot todettiin tuhotuiksi. Pitkärannasta luovuttiin Jatkosodan vetäytymisvaiheessa heinäkuun 1944 alkupuoliskolla, kun joukkomme ryhmittyivät U-asemaan taajaman pohjoispuoliseen kalliomaastoon.
Pitkärannan selluloosatehdas (Sotahistorialliset kohteet, Suomen Sotahistoriallinen Seura)
SA-kuvakokoelmasta löytyi muutama kuva tehtaasta vuodelta 1941, eli sen jälkeen kun suomalaiset olivat ottaneet takaisin Pitkärannan.

Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Kuva
Kuva: Pitkärannan tehdas 1941, Alkuperäinen kuvateksti ” Kuvia Pitkärannan selluloosatehtaasta sellaisena, kuin se jäi ryssiltä meille. Tehdas melko hyvässä kunnossa.” Kuvaaja Värnrikki K. Borg, SA-kuva
Moskovan rauhan 13.3.1940 rajanveto on tullut yllätyksenä ja suomalaisille sotilaille ja siviileille jäi Sortavalasta lähdölle aikaa pari päivää ja
1944:kin suomalaisten oli jätettävä Sortavala välirauhanteon jälkeen.
Talvisotaa ennen tehtyjä rakennuksia on Sortavalassa yhä jäljellä, pari funkistaloakin, ulkoapäin nähden hyväkuntoisinakin ja Runonlaulajan patsaskin on yhä jäljellä.
Mantsin- ja Lunkulansaaren pohjoisosa säilyivät meikäläisten hallussa samoin Moskovan rauhantekoon saakka ja puna-armeijaa oli saarrettuna Pitkärannan ja Sortavalan väliselle alueelle lukuisiin motteihin.

Pitkärannassa toimi 1941-1944 saha ja joku suomalaisyhtiö taitaa sahailla alueella yhä vieläkin, mutta Pitkärannan paperitehdas on ainakin välillä ollut pysähdyksissäkin.
Pitkärannan sellutehdas vuoden 2012 http://salmi-saatio.fi/leo.mirala/MATKA ... tehdas.htm valokuvissa, ehkäpä tehtaan tuotteilla on ollut markkinavaikeuksia näin digitalisaation aikakaudella.

Veikko Palvo


.

lis.: Viipurin Suomalaisen KirjallisuusSeuran toimitteita nro 13. , Harri Pelkonen : Laatokan Karjalan Sahateollisuuden historiaa
http://wiipuri.fi/app/uploads/2019/07/T ... lkonen.pdf
( Viipurin Suomalainen KirjallisuusSeura ( VSKS ) on perustettu jo vuonna 1845: http://vsks.net

"Laatokan Karjalan vanhin saha oli Käkisalmen linnoituksen saha vuodelta 1586, sen lienee rakentanut Viipurin linnan Tervajoen sahanhoitaja tai Hannu Simonpoika, Säiniön sahanhoitaja."
Laatokan Karjalassa on ollut 1700-luvulla perustettuja sahoja ja sahatuotteet ovat menneet rakennustöihin Pietari I:n alettua rakentaa pääkaupunkiaan Ruotsilta vallatulle "suomalaiselle suolle". Carl Arnander mm. on 1752 rakennuttanut kaksi sahaa Impilahden Koirinojalle ja hänen perikuntansa Tulemanjokeen kaksi sahaa 1820 ja Salmin Uuksujoen varressa on ollut kaksi 1754 rakennettua ja yksi 1761 rakennettu saha.
Arnanderin
sahat ovat siirtyneet kreivitär, lahjoitusmaaisäntä Anna Orlov-Tsesmenskylle; lahjoitusmaa-alue on ollut 2/3 Uudenmaan läänin kokoinen ja sahojakin on ollut 13 kpl ja lahjoitusmaat sahoinen ja Annantehdas on 1825 myyty pietarilaisille Gromoff-kauppiasveljeksille.
Lahjoitusmaat ovat siirtyneet Aunuksen Vuorihallitukselle, jolta Suomen senaatti on ne ostanut.

Karjalan rata Suojärvelle rakennettiin 1918- 1922 ja Pitkärannan selluloosa- ja paperitehtaallekin noin v. 1930 ja rahdit Nevan kautta on ollut pakko lopettaa muutenkin.
Vuosi 1927 on ollut Suomen sahateollisuuden tuotantomäärän huippuvuosi ja Suomen teollisuustilaston mukaan v. 1927- 1928 on ollut 600 sahaa ja
vuonna 1932 enää 383 sahaa.
.
VP

Palaa sivulle “Puheenvuoroja historiasta”