Tri Kustaa Vilkunan johtama Valtion tiedoituslaitos laati syksyllä 1942 ohjelman Kauko- Karjalan liittämisestä Suomeen. Laitos esitti, että venäläisväestö vaihdetaan Venäjällä asuviin suomensukuisiin kansansirpaleisiin.
(kyse oli siten pienen piirin suunnitelmasta, Presidentti tai Päämaja - eikä
mikään muukaan suurempi valtiollinen taho ollut Vilkunan suunnitelman takana) (Päämaja yritti jo 1941/-42 vaihteessa joidenkin lähdetietojen mukaan jarrutella Suomenkin karjalaisten paluumuuttoa kotiseuduilleen)
Itä- Karjalan liittämisen vastustajat olivat sitä mieltä, että Kauko- Karjalan asukkaat olivat epäluotettavia bolshevikkejä - Suomelle vierasta ainesta.
Heidän mukaansa olisi ollut järjetöntä vaatia, että Suomi pitäisi kaikkialta Venäjän alueelta (Gulag- järjestelmä)
haalittua kirjavaa siirtotyöläis- ja pakkotyöläisjoukkoa.
Siviiliväestöstä miehet CCCP oli ehtinyt rekrytoida puna- armeijaan, siviilejäkin oli evakuoitu, jäljelle jääneen väestön oli pakko tukea partisaani- ja vakoilutoimintaa.
Lisäksi myös alkuperäisväestöä Stalin oli ehtinyt kouluttaa eri tavoin; teloituksia ja karkoituksia jonnekin Gulag- saaristoon ja Venäjän muita kansallisuuksia oli siirretty tilalle.
Solovetsk ja Belomorsk-/ Stalinin kanava olivat olleet edelläkävijöitä Gulag- järjestelmää luotaessa, kehitettäessä tsaarien ajan rikollisten Katorga- karkoitusjärjestelmää.
Nämä seikat on yleensä "unohdettu" yya- ajan historiankirjoituksessa.
Veikko Palvo