SÄHKÖINEN KULTTUURIPERINTÖ TUHOUTUU KOVAA VAUHTIA
Kun tulevaisuuden tutkijat yrittävät tutkia tämänhetkisen Suomen sähköistä maailmaa, he törmäävät järkyttävään todellisuuteen. Sähköisten arkistojen säilyminen pitkällä aikavälillä on epävarmaa. Kulttuuriperinnön säilyminen edellyttää nykyistä enemmän voimavaroja sekä oikeita menetelmiä ja ratkaisuja. Talous-Sanomien IT-viikko-liitteessä 19.10.2006 julkaistussa uutisessa on haastateltu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkiston tutkija Tarja Soiniolaa, joka esittelee sähköisen Suomen haasteita ja pelastamisvaihtoehtoja.
Ensimmäiset internet-sivustot ja sähköpostit ovat kadonneet ja online-keskustelut ovat singahtaneet tyhjyyteen, ellei niitä ole hoksattu tulostaa paperille. Internet-sivujen käyttö opinnäytetöissä on ongelmallista, kun viitatut artikkelit katoavat netistä jo ennen opinnäytteen valmistumista. Varsinkin yksityishenkilöiden digitaalisten aineistojen, esimerkiksi lasten valokuvien, kohtalo voi olla synkkä, mikäli tiedostoja ei siirretä uusiin ohjelmistoympäristöihin ja turvallisille tallennusvälineille. Suvun historian lähteet yksinkertaisesti katoavat.
Toisaalta suomalaiset muistiorganisaatiot pyrkivät digitoimaan vanhaa kulttuuriperintöä, jotta se olisi laajemmin ja helpommin käytettävissä kuin vain omistajaorganisaation tutkijasalissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkistossa on paperiaineistoa yli 1 300 hyllymetriä, äänitteitä noin 5 300 tuntia ja kuvia yli 120 000 kappaletta. Varhaisimmat käsikirjoitukset ovat 1500-luvulta.
Soiniolan mukaan SKS:n aineistoa on digitoitu vasta vähän. Digitaalisia jäljenteitä on tuotettu merkkihenkilöiden, kuten Elias Lönnrotin ja Aleksis Kiven aineistoista. Kansanrunousarkiston puolella digitointihankkeista laajin on ollut Suomen Kansan Vanhat Runot -teossarjan digitointi. Paineet digitointiin ovat kasvaneet, mutta nykyisillä kustannuksilla se on kuitenkin hyvin hidasta.
Tarja Soiniola on esitellyt toimittajalle myös arkistotoimen perinteistä jäljennemenetelmää, mikrokuvausta. Soiniolan mukaan hyvälaatuiselle mikrofilmille talletettujen tietojen on luvattu säilyvän 400-500 vuotta. Tämä on luonnollisesti vain arvio, jonka eräs alan kansainvälinen yritys aikanaan lanseerasi markkinointiaan varten. Tiedot mikrofilmillä ovat säilyneet lukukelpoisena jopa järven pohjassa maattuaan. Olennaista on tietojen kopioiminen ennen jäljenteen elinkaaren päättymistä.
Tutkija Soiniola on kiinnittänyt haastattelussa huomiota myös valokopioinnin haitallisiin vaikutuksiin paperin kestävyyteen. Jokainen valosokki lyhentää paperin elinikää ja säilyvyyttä jopa 20 vuotta, arvioi Soiniola. Samantyyppinen vaikutus on suoralla auringonvalolla paperiin.
Tietolähteenä:
Uutinen "Sähköinen Suomi tuhoutuu kovaa vauhtia", Talous-Sanomat, IT-viikko-liite (Kalevi Nikulainen) 19.10.2006
Markku Leppänen
Ylitarkastaja
Kansallisarkisto
PL 258, 00171 HELSINKI
Puh. (09) 2285 2233
@RCHIVUM 43-2006