Kaisa Kylakoski
Viestit: 591
Liittynyt: 01.12.05 08:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti: Kotisivu

Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi


Valtioneuvoston kanslian julkaisusarjassa on osana 11/2011 julkaistu Raimo Savolaisen julkaisu Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi. Oman tiivistelmänsä mukaan
Valtioneuvoston kanslia sopi dosentti Raimo Savolaisen kanssa valtioneuvoston kanslian 200-vuotishistoriikin kirjoittamisesta vuonna 2009.
Tilaus liittyi kanslian Merkkivuosi 1809-hankkeeseen, jonka pääsihteerinä Savolainen toimi. Tekstiä on myös luettu laajalti kansliassa ennen sen julkaisua.
Julkaisu on ladattavissa Valtioneuvoston sivulta.

Pääosin Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja keskittyy lähimenneisyyteen, nykyaikaan ja tulevaisuuteen. Historiaa ovat käsitelleet aikaisemmat julkaisut
* Vuosien 1917-19 kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi. (16/2007)
* Amatöörien sota. Rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällisodassa (1/2006)
* Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 1. sotatapahtumat 1914-17 (1/2004)
* Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.1 sotatapahtumat 1918-22(2/2004)
* Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.2 Sotatapahtumat 1918-22(3/2004)
* Maailmanvallankumouksen liepeillä. Vuoden 1918 sotauhrit vertailevasta näkökulmasta (4/2004)
* Heikki Ylikankaan selvitys valtioneuvoston kanslialle (5/2004)
* Sotaoloissa vuosina 1914-22 surmansa saaneet. Tilastoraportti (10/2004)

Valtioneuvoston raporteista historiaa sivuaa ainoastaan
* Presidenttien elamakertatyoryhman mietinto (5/2008)

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Nyt vasta sain tiedon, että tällainen VNK:n historiikki on tehty.

Järkytyksekseni huomaan, että Raimo Savolainen on täysin siinä palannut näihin vanhoihin virheellisiin käsityksiin, eikä ottanut mitenkään huomioon sitä, minkä osoitin sisäasiainministeriön historiikkia tehdessäni:

a) kansliatoimituskunta ei ollut sama kuin senaatin kanslia
b) eikä kansliatoimituskuntaa koskaan lakkautettu, vaan vain sen nimi muutettiin siviilitoimituskunnaksi v. 1869 (myöhemmin => sisäasiainministeriö)
b) senaatin yleinen kanslia ei ollut sen enempää ensimmäisen kuin toisenkaan kansliatoimituskunnan osa tai jatke (vaan oli koko ajan olemassa niiden rinnalla)

Ks. Kansliatoimituskunnasta ministeriöksi. Sisäasianministeriön vaiheita 1809 - 2009
ja muistioni
Voimmeko juhlia sisäasiainministeriön 200-vuotisjuhlaa v. 2009?
ja siinä erityisesti alaviite 1.

Käsittämättömintä on, että Savolaisella varmasti oli tieto sekä tästä julkaisusta, että tästä epävirallisemmasta (SM:n sisäisestä) muistiosta, koska olin henkilökohtaisesti ne hänelle v. 2009 toimittanut.

Jos Savolainen ei olisi hyväksynyt johtopäätöksiäni (ja lähteitäni jne.), olisi tietysti odottanut, että hän ne edes alaviitteessä olisi kiistänyt ja esittänyt sille perustelunsa. (Varsinkin kun hän jo julkaisunsa nimessä esittää toisinnon SM:n historiikin nimestä - ikäänkuin haastaen.) Mutta ei mainintaakaan!
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 18.06.13 19:04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Miten senaatin talousosaston kanslia sitten syntyi? Pääpiirteissään se meni näin:

1. Yleinen esittelijäsihteeri oli toimikuntien ulkopuolinen virkamies jo heti v. 1809

2. Yleisen esittelijäsihteerin alaisiksi muodostui yksikkö, jolla ei ollut vielä vakiintunutta nimeä, viimeistään vuoteen 1819 mennessä, jolloin esittelijäsihteeri yksikköineen esiintyy erillisenä Valtiokalenterissa

3. Kyseiselle yksikölle muodostui nimi "yleinen kanslia" viimeistään 1830-luvun alusta, jolloin senaatin matrikkelissa aletaan kertoa juuri sen virkoihin nimitetyistä. Muistiossani esitetyn Karl Emil Robert Munckin esimerkin lisäksi ylioppilasmatrikkelista löytyvät vaikka nämä tapaukset:

Otto Robert Claes Gustaf von Gertten
Senaatin yleisen kanslian kopisti 1832 [...]
Fritiof Winter
Senaatin kansliatoimituskunnan kopisti 1858, yleisen kanslian kanslisti 1860.
(lihav. HJ)

Alexander Johan Neiglick
Senaatin talousosaston ylim. kamarikirjuri 1853, yleisen kanslian venäjänkielinen kopisti 1855
Yleisen kanslian nimi mainitaan ensi kerran Valtiokalenterissa v. 1846.

Asiassa on varmaankin tehty jonkinlainen päätös (tai useampia), mutta keisarille asti kysymystä ei viety. Niinpä asetuskokoelmasta ei päätöstä löydy.

Haasteena asiaa tutkivalle olisi siis löytää tuo oletettu (puolivirallinen) päätös tai ainakin ensimmäinen muu maininta asiasta senaatin virallisista asiakirjoista, alkuperäislähteistä. Tätä ei tähän mennessä ole kukaan yrittänyt (tai ainakaan siinä onnistunut).

4. Vaikka aina välillä jotkut senaattorit halusivatkin ko. yksikön lakkauttaa, se toimi tuosta alkaen erillisenä yksikkönä ja vailla keskeytyksiä vuoteen 1892 asti. Valtion menosääntöön eli budjettiin sille varattiin erilliset rahat v. 1858 (sic! Tämä tulee esille myöhemmin).

5. Vuonna 1892 yleinen kanslia siirrettiin sellaisenaan, kaikkine virkoineen ja tehtävineen, talousosaston alaisuuteen, jolloin sille annettiin vastaava uusi nimi.

Tällöin siirrettiin kansliaan lopulta myös registraattorit eli kirjaajat, jotka jostain ihmeellisestä byrokraattisesta inertiasta johtuen oli merkitty sitä ennen 1) kansliatoimituskunnan 2) sittemmin edelleen siviilitoimituskunnan ja sitten 3) uuden kansliatoimituskunnan virkamiehiksi, vaikka heidän työnsä palveli koko ajan koko senaattia.

***

Siinä se, tällaisena yleishahmotelmana, näin se tapahtui. Yksityiskohtia löytyy varmasti lisää.

Seuraavaksi ("huomenna") käsittelen sitä, minkälaisena Savolainen - ja häntä ennen Seppo Tiihonen - haluavat tämän tapahtumasarjan esittää.
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 18.06.13 19:05. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Savolainen yrittää siis kertoa (Seppo Tiihosen v. 1984 hallintohistoriaa seuraten), että kansliatoimituskunta = senaatin yleinen kanslia (vuoteen 1869 asti).

Savolaisen 1800-luvun kuvauksen n. 20 sivusta suuren osan täyttää kertomus siitä, miten senaatti yleensä syntyi. Tämä on kyllä perusteltua tavallista lukijaa ajatellen. Tämän hän tekee myös hyvin, elävästi kertoen. Tämän ratkaisun voi ehdottomasti hyväksyä.

Sen lisäksi tuosta n. 20 sivusta kuluu suuri osa kuvauksiin siitä, mitä kansliatoimituskunta teki vuoteen 1869 mennessä. Kuvauksiin sinänsä ei ole huomauttamista - mutta ne kuuluvat sisäasiainministeriön historiaan. Niitä ei voi noin vain "omia" valtioneuvoston kanslialle.

Relevantit kohdat tämän erimielisyyden kannalta mahtuvatkin näin yhteensä noin kahteen kolmeen sivuun, joten ne voidaan vaivattomasti käsitellä tässä keskustelussa.
"Hallituskonseljin ohjesäännön antamisen yhteydessä 1809 perustettiin konseljin alaisuuteen asioiden valmistelua varten viisi toimituskuntaa. Kansliatoimituskunnalle kuuluivat yleinen järjestys ja yleisen hallinnon virkoihin ja toimiin liittyvät kysymykset."
(s. 10)

Tässä selvästi on haluttu vähätellä kansliatoimituskunnan substanssia, ja luoda näin kuvaa sen koordinoivasta ja avustavasta roolista. Tosiasiassa jo 1809 sille annettiin tällainen liuta tehtäviä (Schybergsonin asetusten kokoelman 1907 mukaan):
”1:ksi Huolenpito yleisestä järjestyksestä, rauhasta ja turvallisuudesta yleisesti.
2:ksi Julkiset opetuslaitokset, paitsi Turun Yliopistoa, jolla Akademian perustuslakeja myöten on oma oikeushoitonsa, sensuuri, kirjakaupat ja kirjapainot.
3:ksi Postilaitos ja kyydityslaitos, yleisten teiden ja siltain woimassa-pitäminen ynnä ne riidat, jotka niistä woiwat syntyä.
4:ksi Yleisten rakennusten, sotaväen majoittamisen, waivaishoidon ja yleisten hywänteko-laitosten, irtolaisuuden estämiskeinojen, ojennus- ja kehruuhuoneiden sekä yleisten wankeuksien ylimmäinen katsominen
5:ksi Julkiset laitokset kansan terweyden säilyttämiseksi, lääkintö-laitos, apteekit, kulkutautien ja tarttuvaisten karjantautien estäminen, kaupunkien ja maakuntain lääkärien määrääminen, tutkintoihin ja Turun Yliopiston todistuksiin katsoen.”
Näin siis kansliatoimituskunnan substanssitehtävät olivat aivan yhtä laaja-alaisia kuin finanssitoimituskunnankin! Yhteiskunnallisten palvelujen "superministeriö", sanottaisiin nykyisin!
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 18.06.13 19:10. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Savolainen:
Finanssitoimituskunta hoiti kruunun omaisuutta ja hallintoa sekä maan elinkeinoja. Sotilastoimituskunta huolehti maan sotilashallinnosta, kamaritoimituskunta piti huolen kruunun yleisten tulojen verotuksesta ja kirjanpidosta, julkisten tilien tarkastuksesta ja henkikirja- ja väkilukuluettelon ylläpidosta. Kirkollistoimituskunta käsitteli kirkkoa ja koululaitosta sekä niiden eläkerahastoja koskevia asioita. Myöhemmin perustettiin 1860 maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunta, 1869 siviilitoimituskunta, 1888 kauppa- ja teollisuustoimituskunta sekä 1892 oikeustoimituskunta ja kulkulaitostoimituskunta.
(s. 10)

Tuokaan kuvaus ei ole vailla virheitä:

- vuoden 1809 ohjesäännön mukaan kirkollistoimituskunnalle kuuluivat vain kirkollisasiat, kouluasiat (ks. edellä) kuuluivat vielä kansliatoimituskunnalle
- sotilastoimituskunta ei huolehtinut maan "sotilashallinnosta", koska sellaista ei ollut, vaan ainoastaan entisten sotilaiden eläkeasioista, ml. puustellit ym. (joka "potti" oli kyllä rahallisesti suuri)
- siviilitoimituskuntaa ei "perustettu" v. 1869, vaan kansliatoimituskunnalle annettiin uusi nimi

(Pikku yksityiskohtana voi kertoa, millaisena muutoksena kansliatoimituskunnan päällikkö senaattori Samuel Henrik Antell, joka jatkoi siviilitoimituskunnan päällikkönä, tätä v. 1869 asetusta piti. Asetus tuli voimaan 1.10.1869. Juuri sinä syksynä Antell piti parisen kuukautta pitkän syysloman, ja palasi töihin lokakuun alussa. Toimiiko näin uuden perustettavan viraston/yksikön päällikkö? Ei, eikä hänen kohdallaan ansioluettelossakaan lue, että hän olisi tullut uuden viraston päälliköksi, vaan hänen on kerrottu jatkaneen samassa virassa.)
Kanslia palvelemaan korkeinta päätöksentekoa 1809–1819

(otsikko s. 11)

Tuossa yritetään perustella otsikoinnilla.
Kanslian ensimmäisestä virkamiehestä Turun hovioikeuden asessori ja aatelissäädyn sihteeri Porvoossa Axel Gustav Mellinistä tuli kaikkien toimituskuntien esittelijäsihteeri eli yleinen esittelijäsihteeri.
(s. 11)

Mellinistä tuli kyllä tavallaan kanslian ensimmäinen virkamies, myöhemmän kehityksen valossa. Mutta tuolloin kansliaa ei vielä ollut, eikä Mellin myöskään kansliatoimituskunnasta.
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 18.06.13 19:14. Yhteensä muokattu 7 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Alemmat virkamiehet nimitettiin talousosastoon 15.11. Kansliatoimituskunnan kanslisteiksi nimitettiin Adolf Wilhelm Ahlstubbe ja Venäjän oikeuskollegion kuvernementinregistraattori Adolf Johan Wasenius. Kopisteiksi nimitettiin Turun hovioikeuden auskultantit Jacob Lund ja Carl August Ramsay. Kalajoen kirkkoherran poika, ylioppilas Jacob Simelius nimitettiin 7.4.1810 senaatin kielenkääntäjäksi suomen kieltä varten.
(s.13)

Tässä samaan tapaan tuetaan vähän "salakavalasti" teesiä "kansliatoimituskunta = senaatin kanslia" mainitsemalla juuri kansliatoimituskuntaan nimitetyt kanslistit ja kopistit.
Konseljin ohjesäännön mukaisesti ja vähitellen käytännön syistäkin konseljin jäsenten työtä ja korkeinta päätöksentekoa palvelemaan organisoitiin alusta asti monia välttämättömiä tehtäviä. Suurin osa niistä kuului suoraan kansliatoimituskunnalle tai sen alaisuuteen perustettaville yksiköille. Kansliatoimituskunta huolehti alusta asti konseljin istuntojen järjestämisestä ja päätösvarmuuden toteutumisesta.
(s. 13)

Tämä istunnoista vastaamisen tehtävä oli eksplisiittisesti annettu v. 1809 ohjesäännössä yleiselle esittelijäsihteerille, joka ei kuulunut kansliatoimituskuntaan.

Tämä pitkä kuvaus …
Sen lisäksi se huolehti viran hakijoista ilmoittamisesta, keisarin ja
senaatin päätösten kirjaamisesta, osastoille tulevien kirjeiden ja asiakirjojen avaamisesta ja rekisteröimisestä, jakamisesta toimituskunnille ja päätöksien ulosantamisesta. Kansliatoimituskunnassa oli alusta asti registraattori eli kirjaaja sekä kirje- että anomusasioita varten. Registraattorit pitivät talousosaston yleisiä diaareja ja vastaanottivat talousosastolle saapuneet kirjeet ja anomukset ja jakoivat edelleen toimituskunnille. Registraattorinkonttorin tehtävänä oli vastaanottaa kaikki senaatin talousosastolle saapuvat kirjeet, jotka suurimmaksi osaksi diarioitiin. Tämän lisäksi registraattorinkonttorin oli avattava saapuva posti, jaettava se toimituskunnille, toimitettava päätökset asianosaisille sekä lähetettävä kirjeet. Kaksi viimeksi mainittua tehtävää siirrettiin vuonna 1860 toimituskunnille. Vuoden 1869 registraattorinkonttori velvoitettiin lisäksi luovuttamaan senaatin aktit arkistoon sekä laatimaan hakemistot talousosaston ja plenumin pöytäkirjoihin. Vuodesta 1892 lähtien registraattorinkonttorista tehtiin Senaatin talousosaston kanslian alainen virasto. Senaatin muuttuessa Valtioneuvostoksi 27.11.1918 muutettiin registraattorinkonttori Valtioneuvoston kanslian alaiseksi.
(s. 13-14)

… kertoo olennaisesti kirjaajien työstä. Pitää paikkansa, että kirjaajat oli merkitty kansliatoimituskunnan virkamiehiksi, vaikka he palvelivat koko senaattia. Mutta yhtä lailla pitää paikkansa, että kirjaajat oli merkitty saman toimituskunnan virkamiehiksi myös silloin, kun sen nimenä oli siviilitoimituskunta.
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 18.06.13 19:16. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Suomen oma keskusarkisto syntyi kanslian toiminnan myötä, kun dokumenttihallinto keskitettiin konseljin yhteyteen viranomaisten palvelemiseksi ja kansalaisten oikeusturvan takaamiseksi. Konseljin omien asiakirjojen käsittely ja hoitaminen kuului kansliatoimituskunnalle, jonka päällikön Mannerheimin tehtävänä oli arkistohuoneiden hankkiminen Ruotsista tuoduille asiakirjoille.
(s. 15)

Konseljin omien asiakirjojen arkistointi oli määrätty yleisen esittelijäsihteerin vastuulle - joka ei siis kuulunut kansliatoimituskuntaan. Historiallisista Ruotsista tuoduista asiakirjoista huolehtiminen on aivan eri asia.

Tässä taas luodaan otsikoikoinnilla haluttua kuvaa, että kansliatoimituskunta olisi muka ollut päätehtävältään sisäistä hallintoa ja juoksevia asioita hoitava "konttori":
Kollegion konttorista talousosaston kansliaksi 1822–1892
Hupaisasti tekstissä, vaikka yritetäänkin todistaa kansliatoimituskunnasta, niin esimerkit löytyvätkin toisten toimituskuntien puolelta:
Kansliatoimituskunnan virkamiesten työtä sävytti alusta asti se, että senaatin tehtävät juoksevien asioiden hoitamisessa olivat paljon runsaammat ja ne veivät enemmän aikaa kuin yhdessä hallitsijan kanssa ratkaistavien ja hänelle kuuluneiden isompien asioiden ratkaisu ja valmistelu. Ei riittänyt pelkästään, että kaikki rutiiniasiat käsiteltiin kollegiossa, vaan aluksi esimerkiksi sotilastoimituskunnan päällikkö joutui istumaan huutokauppatilaisuuksissa vuokratessaan sotilaspuustelleja tai finanssitoimituskunnan päällikkö kirjoitustarpeita hankkiessaan.
(s. 21)
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 18.06.13 19:35. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Senaatin viettäessä 2.10.1859 perustamisensa 50-vuotispäivää sen kunniaksi julkaistiin tilastot käsitellyistä asioista. Talousosastossa niitä oli ratkaistu 226 771. Kansliatoimituskuntaan oli ensimmäisenä vuonna tullut 236 asiaa ja nyt 50 vuotta myöhemmin luku oli 1 407.
(s. 23)

Kokonaan kertomatta jätetään, että senaatin yleisellä kanslialla oli myös oma diaarinsa, ollut tuossa vaiheessa jo kauan.

Sitten tullaan ratkaisevaan kohtaan:
Vuonna 1869 lakkautetun kansliatoimituskunnan asioita alkoi hoitaa samaan aikaan perustettu siviilitoimituskunta, joka peri vain osan tehtävistä.
Väärin:
- kansliatoimituskuntaa ei lakkautettu, sen nimi vain muutettiin siviilitoimituskunnaksi
- kaikki kansliatoimituskunnan tehtävät pysyivät v. 1869 sillä, mitään siltä ei otettu pois (eikä mitään lisättykään)

Mutta Savolainen tarvitsee tuota "vain osan tehtävistä" -väitettä, kun hän seuraavassa yrittää luoda sellaisen kuvan, että hallinnolliset tehtävät, "konttori", siirrettiin kansliatoimituskunnasta, ja muodostettiin siis tuolloin senaatin yleinen kanslia:
Taloudenhoitaja tarkasti senaatin tilat ja piti yllä kalustoluetteloa. Kielenkääntäjät toimittivat käännökset suomesta ja venäjästä. Registraattorit ottivat vastaan ja merkitsivät pöytäkirjaan kirjeet ja asiakirjat sekä ulosantoivat päätökset. Arkistonhoitaja ja amanuenssi järjestivät ja luetteloivat asiakirjat. Menosäännössä virat olivat saaneet yhteisen juhlallisen tittelin, keisarillisen senaatin yleinen kanslia. Virat olivat: yleinen esittelijäsihteeri, protokollasihteeri, 1 venäjän ylikielenkääntäjä, 2 venäjän alikielenkääntäjää, 1 suomen kielenkääntäjä, 1 kanslisti, 1 arkistonhoitaja, 2 kopistia, 1 plenumvahtimestari, 1 vahtimestari arkistossa ja 1 portinvartija.
Eikö totta, että tuosta tekstistä muodostuu juuri sellainen kuva, että "virat olivat saaneet yhteisen juhlallisen tittelin, keisarillisen senaatin yleinen kanslia" juuri tuolloin, 1869? Mutta menosäännössä tämä titteli oli annettu 11 vuotta aiemmin, vuonna 1858! (Ja Valtiokalenterissa ja muualla jo paljon aiemmin, ks. edellä)

Ja registraattorit jatkoivat tuolloin 1869 työtään yhä merkittyinä siviilitoimituskunnan virkamiehiksi!

Mutta tuolla tavalla siis "käärme ajettiin pyssyyn". Tai siis, yritettiin ainakin.

Kerrotaan myös, että kansliatoimituskunta perustettiin uudelleen vuonna 1888 (s. 24). Kyllä, näin tapahtui. mutta tämä on täysin epärelevanttia, koska tuonkaan kansliatoimituskunnan tehtäviin ei kuulunut senaatin yleinen hallinto, vaan sen tehtävät olivat eräänlainen "kaatoluokka" asioita, joita ei oikein saatu sovitettua muiden toimituskuntien tehtäviin.

(jatkuu …)

PS. Raimo Savolaiselle on sähköpostitse ilmoitettu tästä kritiikistä.
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 16.08.13 14:18. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Lopun edestä riittää tämä:

Savolainen:
Riidasta huolimatta vuonna 1892 senaatin ohjesäännön uudistamisen yhteydessä talousosaston varapuheenjohtaja sai johtoonsa oman toimituskunnan, talousosaston kanslian, joka perustettiin 1.10.1892 lakkautetun kansliatoimituskunnan tilalle.
Kuten jo sanottu, näin se ei tapahtunut, vaan jo vuosikymmeniä de facto olemassa ollut senaatin yleinen kanslia lopulta virallistettin näin myös asetuksessa, ja siirrettiin samalla hallinnollisesti talousosastoon. Koska tehtävät pysyivät samoina, tällä siirrolla ei ollut mitään erityistä merkitystä.

Vrt. vaikka siihen, että siitä huolimatta, että senaatin talousosaston varapuheenjohtajalle ei saatu pääministerin titteliä, hän johti silti koko senaatin toimintaa.

Lakkautetusta kansliatoimituskunnasta tulivat ainoastaan kirjaajat, muutoin henkilökunta pysyi samana mitä oli ollut senaatin yleisessä kansliassa. Yksikön johtajan virka sattui olemaan auki, siksi siihen nimitettiin uusi mies, E. Johnsson, sittemmin Soisalon-Soininen. Ellei näin olisi ollut, olisi varmaan johtajakin pysynyt samana. Eli Soisalon-Soininen ei ollut ensimmäinen "kansliajohtaja".

***

Valtioneuvoston kansliaa voi hyvin silti pitää 200-vuotiaana, vaikka se ei olekaan kansliatoimituskunnasta syntynyt. Siihen riittää mainiosti yleisen esittelijäsihteerin virka Turussa, ja Suomen asiain komitea Pietarissa ("istuntoyksikkö" sekin).

Kansliatoimituskunnan voi huoletta jättää meille sisäasiainministeriössä, meidän historiaamme.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Kerran syntynyt väärinkäsitys voi olla yllättävän sitkeä, sitä ei niin vain saada "hengiltä", kuten edeltä näemme.

Kaikkein hulluinta on, että väärinkäsityksen (joka oli pohjana muille väärinkäsityksille) alkulähde, Rauhalan Senaatin historia (1921), ei edes tarkkaan ottaen kerro, että kansliatoimituskunta olisi lakkautettu. Se kertoo näin:

”Talousosaston toimituskuntiin nähden tapahtui se muutos, että kansliatoimituskunnan sijalle tuli siviilitoimituskunta; muuten olivat toimituskunnat samat kuin ennenkin.”

Tuon voi vielä jopa tulkita nimenmuutokseksi.

Mistä siis käsitys lakkauttamisesta? Ko. kirjan hakemistosta! Siellä on viite "Kansliatoimituskunnan lakkauttaminen" ja tuon kohdan sivunumero. Nyt on täysin mahdollista, ettei Rauhala edes itse tehnyt tuota hakemistoa!

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Korjaan yhden virheen. Henkilö, johon viittasin v. 2007 muistiossani oli nimeltään

Knut Emil Robert Munck

(ei siis Karl)

Tässä on linkki hänen ansioluetteloonsa

Sen mukaan hän
a) tuli ylimääräiseksi kopistiksi kansliatoimituskuntaan 1827
b) sitten kopistiksi yleiseen kansliaan 1831
c) sitten hänet siirrettiin kopistiksi kansliatoimituskuntaan 1832

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Tarkennus tuohon ehdotukseen senaatin yleisen kanslian lakkauttamisesta v. 1865. Ehdotus oli hallintolaitoskomitean (asetettu v. 1864), josta Markku Tyynilä Senaatti-kirjasssaan (1984, ss. 193-194) kertoo näin:
Senaatti olisi jakautunut viiteen departementtiin eli osastoon. Uutena departementtina ehdotettiin perustettavaksi oikeusdepartementti. Kansliatoimituskunnan tilalle olisi tullut siviilidepartementti, ja kamari- ja tilinteon toimituskunnan tilalle talousdepartementti sekä valtionvarain- ja kirkollistoimituskuntien tilalle vastaavasti valtionvaraindepartementti ja kirkollisdepartementti; sotilastoimituskunnan ja maanviljelys- ja yleisten töiden toimituskunnan sekä senaatin yleisen kanslian komitea ehdotti lakkautettaviksi.
Mutta itse asiassa komitea ei tarkkaan ottaen tehnyt ehdotusta koko yleisen kanslian lakkauttamisesta!

Näin menee kyseinen kohta komiteamietinnössä (KA, Senaatin salaiset asiakirjat, Yleinen kanslia, 22a):
"Då Senatens sammanträdande i allmän Plenum kommer att upphöra, förfaller äfven behofvet af de till allmänna Kansliet hörande ämbets- och tjenstemän, nämligen en allmän Referendariesekreterare-, en Protokollsekreterare-, en Kanslist- och två Kopist-tjenster, hvilka i följd deraf bliva indragna. Deremot har Komitén ansett behofvet påkalla en Andre-Translator för finska språket, samt att Arkivarien vid Statsarkivet finge sig till biträde en Amanuens."
Siten siinä ehdotettiin lakkautettavaksi vain ne virat, jotka tulevat tarpeettomiksi senaatin yleisestä kokouksesta eli plenumista luopumisen jälkeen (joka ehdotus oli myös komitean mietinnössä).

Ehdotuksen lakiosassa pykälässä 14 luetellaan sitten senaatin kaikki (tulevat) virat. Uutena virkana ehdotettiin ekonomia, joka pykälässä 17 määritellään senaatin puheenjohtajan lähimmäksi apulaiseksi mm. kysymyksissä, jotka koskevat senaatin taloa ja sen hoitoa.

Mutta näin vankasti ja erillisenä oli olemassa senaatin yleinen kanslia v. 1865. Ja niinhän siinä sitten kävi, että keisari ei v. 1869 mitään noista ehdotuksista hyväksynyt. Ja senaatin yleinen kansliakin jatkoi olemassaoloaan aivan entisellään.

***
Entäpä se vanhan teorian pelastusyritys, että kansliatoimituskunta olisi kuitenkin jotenkin toiminut senaatin talousosaston kansliana (vaikka olikin olemassa yleinen kanslia). Siinä yrityksessä kyllä on pari perustavanlaatuista heikkoutta:

a) lähdepohjan puute (so. missä alkuperäislähteessä näin kerrotaan - Rauhalan teos ei riitä)
b) senaatin koko: senaatin, molemmat osastotkin mukaan lukien, henkilömäärä oli huimasti pienempi kuin nykyisin yhden ministeriön, yhteensä alle 100 henkilöä, avustavan henkilöstön kanssakin. Talousosasto oli n. 30 henkeä. Se tuskin enää tarvitsi erillistä kansliaa.

***

Tässä lienee asiasta tällä erää riittävästi, minun puoleltani.

Minusta olisi hyvä, jos Suomen valtio pystyisi kertomaan valtioneuvostonsa synnystä yhtenäisellä ja mahdollisimman oikealla tavalla.

Miten siitä pitäisi kertoa, voisi selvitä keskustelulla sekä lähteiden ja näkökohtien vertailulla. Odottelen tässä asiassa nyt muiden puheenvuoroja.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Anteeksi, että en pysty kuitenkaan lopettamaan, vaikka jo olin antavinani asiassa muille puheenvuoron.

Mutta - myöntää täytyy - minua henkilökohtaisesti aivan suunnattomasti raivostuttaa tämä asia.

Tässä nimittäin on nähtävissä, "haistettavissa", joku kummallinen tohtoreiden välinen "ei korppi korpin silmää noki" -ilmiö. Vai tuntuuko minusta vain siltä?

Alkuperäinen "lähde" Savolaisella tähän teoriaansa on nimittäin lopulta Seppo Tiihosen v. 1984 hallintohistorian oppikirjassaan s. 132 esittämä kaavio! Jolla ei ole tukenaan yhtään lähdeviitettä, eikä edes tukea itse tekstissä.

Siinä kaaviossa esitetään

- omassa "putkessaan" senaatin ylleinen kanslia perustettuna v. 1809 (jota ei - tarkkaan otttaen - silloin tapahtunut, ei johtosäännössä) ja sitten lakkautettuna v. 1892 (jota ei tapahtunut)
- omassa "putkessaan" kansliatoimituskunta lakkautetaan v. 1869 (jota ei tapahtunut) ja perustetaan sitten uudelleen 1888 (joka tapahtui, mutta ...)
- ja samassa "putkessa" esitetään senaatin talousosaston kanslia jatkumona tälle v. 1888 kansliatoimituskunnalle (jota ei tapahtunut)
- siviilitoimituskunta omassa "putkessaan" perustettuna v. 1869 (jota ei tapahtunut)
- eikä siis jatkuvuutta sen enempää kanslia/siviilitoimituskunnalle kuin yleiselle/talousosaston kanslialle (joka kuitenkin oli kumpaisessakin tapauksessa oli asian laita)

Korostan vielä: koko teoria, näkemys oli esitetty vain tällä kuvalla.

Esitän tässä nyt selkeän syytöksen sekä Raimo Savolaista että Seppo Tiihosta vastaan, että tässä yritetään peitellä Tiihosen v. 1984 surkeata erehdystä. Kavereina, tai ties mistä syystä, mikä "omerta" tässä sitten onkaan?

Myöskin Seppo Tiihonen oli tietoinen käsityksensä kritiikistä, molemmat itse asiassa jo vähän aiemmin kuin edellä sanoin, eli jo noin v. 2007. Istuimme samassa pöydässä, sisäasiainministeriön 6. kerroksen kokoushuoneessa, Tiihonen, Savolainen, minä, ja SM:n kehittämisneuvos Harri Martikainen. Kaikiilla oli käsissään tekemäni muistio. Kaikki olivat sen lukeneet. Muistioni argumentit kaikki siinä neuvottelussa katsoivat - oikeiksi!

Siitä huolimatta valtionvarainministeriön historiassa (2009) esitetttin eräässä kohdassa kansliatoimituskunnasta juuri tuo Tiihosen vanhan kaavion mukainen kertomus.

Siitä huolimatta tämä Savolaisen historiiikki ja sen väitteet.

***

Hiukan harmittaa kyllä tämäkin "omerta", ettei asiaan ole kukaan muukaan ottanut kantaa. Tämä saattaa kyllä olla vähän väärässä paikassa, mutta olen viestinyt siitä laajemmalle.

Kun en ole väitellyt tohtori? Ei kai ...

Mutta reilulla keskustelulla voisi tästä selvä tulla. Amicus Plato, sed magis amica veritas. Jos olen edellä esittämässäni väärässä, esitän asianmukaiset anteeksipyynnöt. En halua(isi) loukata ihmisiä, mutta haluan nyt haastaa asian selvittämiseen.

Nyt maltan mennä kesälomalle, mutta en lakkaa odottamasta vastauksia.
Viimeksi muokannut Heikki Jokipii, 23.08.13 07:12. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Heikki Jokipii kirjoitti: Entäpä se vanhan teorian pelastusyritys, että kansliatoimituskunta olisi kuitenkin jotenkin toiminut senaatin talousosaston kansliana (vaikka olikin olemassa yleinen kanslia). Siinä yrityksessä kyllä on pari perustavanlaatuista heikkoutta:

a) lähdepohjan puute (so. missä alkuperäislähteessä näin kerrotaan - Rauhalan teos ei riitä)
b) senaatin koko: senaatin, molemmat osastotkin mukaan lukien, henkilömäärä oli huimasti pienempi kuin nykyisin yhden ministeriön, yhteensä alle 100 henkilöä, avustavan henkilöstön kanssakin. Talousosasto oli n. 30 henkeä. Se tuskin enää tarvitsi erillistä kansliää.
Tähän on lisättävä kohta

c) mikä voisi ("vanhan teorian" näkökulmasta) olla selitys sille, että talousosasto sitten kuitenkin mitä ilmeisemmin hyvin selvisi ilman omaa kansliaansa n. kahden vuosikymmenen ajan (1869-1888)?

Heikki Jokipii
Viestit: 25
Liittynyt: 17.06.13 09:38

Re: Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi

Satuinpa kuitenkin "surffailemaan" netissä, ja sitten myöhemmin tuli mentyä Kansallisarkiston ohitse, ja siellä pitäydyttyä, ja niinpä luulen, että nyt olen joko ratkaissut tämän ongelman, tai sitten saanut asiassa ainakin hyvän "bongauksen":

KA:sta nimitäin löytyy tällainen pikku kansio:

Senaatin työjärjestys (1820 - 1822)

Se - ohut kansio - ei kylläkään sisällä senaatin työjärjestyksiä sanan nykyaikaisessa mielessä, mutta sisältää keisarin ohjeita senaatille (usein jopa aivan henkilönimiä mainitenkin).

Muiden joukossa oli keisarin kirje vuodelta 1820, josta voi napata tällaisen lainauksen:
"§ 4 Då wij i avseende å ärendernes beredning uit Öekonomie Departementet af Senaten, wid detta depatementets sålunda erhållna sammansättning, avsett nödigt, at en biträdande Referendarie sekreterare [...]
... ja teksti jatkuu, miten kamaritoimituskunnalle myönnetään määräraha ko. ylimääräisen viran perustamista varten. Kaikkiaan yli puolitoista sivua pitkä virke jatkuu sitten näin:
"[...] att enär den nu i Senaten befinlige ordinarie Betjäning icke kan medhinna Protocolls föringen i Departementets Plenum och bägge avdelningar äfvensom de härigenom ökade görömålen vid expeditionen i Senatens Cancellie, wid Protecollet efter behov [...]
... ja tämän pohjalta keisari antoi (hyvin monimutkaisessa virkkeessä) luvan ylimääräisten kanslistien ja kopistien palkkaamiseen, ja määrärahoihin tätä varten.

Kyse oli siis siitä, että

- [talous]osaston plenum eli yleiskokous teetti lisätyötä (ja oliko sen jaostoillakin oma plenuminsa?) erityisesti pöytäkirjan pidossa, jota vakituiset virkamiehet eivät ehtineet tehdä
- sitä kautta tuli lisätehtäviä senaatin kanslian hoitamisessa. Ja tässä kohtaa olisi siis ensimmäistä kertaa mainittu näin virallisesti (keisarin kirje!) senaatin kanslia. Voi jopa olla, että juuri tällä kirjeellä se virallistettiin – keisarin sana oli tietysti laki.

Mihin nämä ylimääräiset virat sitten perustettiin? Nyt minulla ei ole käsillä valtiokalenteria, mutta teen tällaisen rohkean arvauksen, että ko. ylimääräiset virat esiintyvät ensi kertaa valtiokalenterissa (1821 tai 1822) siinä erillisessä ryhmässä, joka on yleisen esittelijäsihteerin alla! Eivätkä siis kansliatoimituskunnan alla – vaikka kyse on selvästi talousosaston kansliatehtävistä.

Mutta joka tapauksessa minulla on tuossa nyt ”bongaus” aikaisimmasta senaatin [yleisen] kanslian mainitsemisesta. (Tietysti: tähän mennessä)

PS. Samassa mainitussa kansiossa toisessa kirjeessä mainittiin erillisenä yksikkönä registraattorin konttori, so. kirjaamo. Siis ei mitenkään kansliatoimituskuntaan yhteydessä olevana, tosin ei kyllä myöskään senaatin [yleiseen] kansliaan kuuluvana.

Palaa sivulle “Uudet historia-aiheiset mediat”