yucca
Viestit: 113
Liittynyt: 01.12.12 19:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Entä jos sotaan syylliset olisi tuomittu ilman erikoislakia?

17.01.19 16:14

Sotasyyllisinä tuomitut kuvataan syyttöminä sijaiskärsijöinä, mutta todellisuudessahan kyllä Suomi vietiin sotaan Neuvostoliittoa vastaan v. 1941, vieläpä valtiojärjestyksemme vastaisesti. Tapauksia ei kuitenkaan käsitelty normaalin lainsäädännön pohjalta, vaan taannehtivalla erikoislailla. Miksi?

Kerrotaan, että Ståhlberg oli antanut lausunnon, jonka mukaan voimassaolleen lainsäädännön perusteella ei vastuullisia olisi syyttää kuin virkavirheistä, joista olisi voitu tuomita enintään sakkorangaistukseen. Silloin erikoislaki oli tietysti poliittisesti välttämätön. Mutta oliko todella näin? Onko niin, että jos korkeat poliittiset ja sotilasjohtajat veivät maan hyökkäyssotaan, se olisi ollut enintään sakolla rangaistava virkavirhe? Olisiko nyky-Suomessakin niin?

Hyökkäyssodan aloittaminen ei tietenkään ollut laitonta Suomen senaikaisen lainsäädännön mukaan, mutta päätös sodasta olisi pitänyt hallitusmuodon mukaan tehdä presidentin ja eduskunnan päätöksillä. Eduskunnaltahan ei mitään kysytty, eikä presidenttikään tehnyt asiaan liittyviä päätöksiä hallitusmuodon mukaisessa järjestyksessä.

Rytiä olisi voitu voimassa olleen lain mukaan syyttää presidenttinä tekemistään virkatoimista vain, jos kyseessä olisi maanpetos tai valtiopetos. Tässä olisi tarvittu valtiopetoksen tunnusmerkistön melko laajaa tulkintaa. Korkein oikeus (jossa asia olisi käsitelty) ei ehkä olisi taipunut sellaiseen, mutta toisaaltahan siihen olisi voitu nimittää tarpeellinen määrä uusia tuomareita. Ehkä oikeudellisesti hankalaa, mutta eikö tämä olisi kuitenkin ollut oikeudellisesti hyväksyttävämpi tie?

Säädettiinkö sotasyyllisyyslaki siksi, että syytettyjä ei haluttu tuomita voimassa olleiden lakien mukaan, vai – kuten yleisesti sanotaan ja uskotaan – ettei heitä olisi voitu niin tuomita? Haluttiinko heistä tehdä marttyyreita kansan silmissä sillä, että heidät tuomittiin oikeusjärjestyksestä poikkeavalla ja sen perusperiaatteita rikkovalla tavalla, sen sijaan, että heidät olisi tuomittu säännöllisissä tuomioistuimissa?

I Palvo
Viestit: 192
Liittynyt: 29.09.16 17:45

Re: Entä jos sotaan syylliset olisi tuomittu ilman erikoislakia?

21.01.19 00:12

yucca kirjoitti:
17.01.19 16:14

Tapauksia ei kuitenkaan käsitelty normaalin lainsäädännön pohjalta, vaan taannehtivalla erikoislailla. Miksi?

Säädettiinkö sotasyyllisyyslaki siksi, että syytettyjä ei haluttu tuomita voimassa olleiden lakien mukaan, vai – kuten yleisesti sanotaan ja uskotaan – ettei heitä olisi voitu niin tuomita? Haluttiinko heistä tehdä marttyyreita kansan silmissä sillä, että heidät tuomittiin oikeusjärjestyksestä poikkeavalla ja sen perusperiaatteita rikkovalla tavalla, sen sijaan, että heidät olisi tuomittu säännöllisissä tuomioistuimissa?

Oikeusministeriö teki 2009 Jukka Lindstedtin ja Stiina Löytömäen kanssa sopimuksen selvityksen laatimisesta sotaan syyllisinä tuomittujen oikeudellisen kohtelun mahdollistaneesta lainsäädännöstä, oikeudenkäynnistä ja tuomioista oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bit ... sequence=1

Taannehtivaa lakia on näytetty pidetyn edellytyksenä kaikkien ns. syyllisten saamiseksi erityistuomioistuimeen, oikeusministeri Urho Kekkosen ideana on ollut ( Tarkka ) "Suomen sotaan liittymisen ratkaiseva edistäminen 1941 ja rauhan estäminen syyteperusteena."

"Tarkastellaan oikeusvaltion periaatteiden näkökulmasta", mutta Suomi oli 1945 Zhdanovin komission ylivallassa ja Tornissa oikeusministerikin näyttää ideoitaan selvitelleen ja tutkiskelleen?
Todetaan mm.:
"Laki sotaan syyllisten rankaisemisesta rikkoi lainsäädännön taannehtivuuskieltoa."

"Oikeudenkäynnissä ei voitu noudattaa syyttömyysolettamaa."

Kyseessä oli poliittinen oikeudenkäynti, jossa syytetyt olivat syyllisiä jo syytteeseen asetettaessa taannehtivan säädetyn uuden lain perusteella.

s.11.: "Suomessa oli kylmän sodan päättymisen jälkeen vaadittu myös mm. Lotta Svärd-järjestön, Isänmaallisen Kansanliikkeen ja Akateemisen Karjala-Seuran kunnian palauttamista.
Suomessa käyty keskustelu voidaan nähdä osana laajempaa toisen maailmansodan ja sitä edeltävien vuosikymmenten historiallista "rehabilitointia, jota on käyty monissa kylmän sodan aikana Neuvostoliiton vaikutuspiiriin kuuluneessa valtiossa." Markku Jokisipilä, Sodan totuudet, 2007 wsoy.

Sodan jälkeen lakkautettiin 3327 yhdistystä tai yhteisöä ( wikipedia ), mm. Suojeluskunnat ja suojeluskuntalaisetkin tulisi "rehabilitoida", mutta tuollainen "rehabilitointihan" on itämaan oikeustapa, "syyllisenä" tuomitun perheenjäsenet eivät rehabilitoinnin jälkeen ole enää vaarassa tai syrjittyjä ja Suomessahan taannehtivien lakien mukaan tuomitut eivät menettäneet kunniaansa.

s.61.: Oikeuskansleri katsoi 27.11.1992, ettei sotasyyllisasiassa ole tullut esille sellaisia oikeudellisia virheitä tai harkintavallan ylityksiä, jotka loisivat riittävän oikeudellisen pohjan hakemukseen lähes 50 vuotta sitten annetun tuomion purkamiseen."

"Asia oli noussut esiin jo 1956 -- hallituksen mukaan tuomioiden purkaminen olisi kuitenkin ollut rauhansopimuksen vastainen."

s. 66 Sotien välinen aika Oikeusministeriön 2009 tilaaman selvityksessä ja
s. 68 Talvi- ja jatkosota Elinan Sanan "Luovutetut" ja Simon Wiesenthal-keskuksen tutkintapyyntö
s. 70 "Salamyhkäisesti rintamalle syyskuussa 1941:
siirrettiin miltei 300 turvasäilövankia, ---- voidaan nähdä poliittisen puhdistuksen piirteitä", sillä "Osa loikkasi vihollisen puolelle ja loput sijoitettiin erilliseen työkomppaniaan. Sodan jälkeen vastuullista tahoa yritettiin selvittää, asia jäi sikseen" ( `selvittämätön tapahtuma´ )

s.76 Tapahtumat välittömästi sodan jälkeen: "Suomessa esim. tietyt poliitikot painostettiin syrjään ensimmäisistä sodanjälkeisistä eduskuntavaaleista."
s.82 Johtopäätökset
s.25:
Esim. Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio ovat korostaneet Kekkosen aktiivista oma-aloitteista roolia sotasyyllisyysasiassa ja argumentoineet, että sotasyyllisyystuomiot olisi mahdollisesti voitu välttää." Lasse Lehtinen, Hannu Rautkallio, Kansakunnan sijaiskärsijät, wsoy 2005

Urho Kekkonen 28.11.1977 Finlandia-talolla: "Aikaa sodan päättymisestä on kulunut niin paljon, että meidän on yksin oman sieluntilamme vuoksi otettava rehellisen tarkastelun kohteeksi myös tämä asia, joka aikoinaan vaikutti varsin järkyttävällä tavalla Suomen yleiseen mielipiteeseen. Meidän on päästävä niin lähelle tätä arkaa asiaa, että se ei vaivaa liikkumistamme kuin kiven siru sukassa."
Kiven siru taisi jäädä vaivaamaan?

Veikko Palvo

yucca
Viestit: 113
Liittynyt: 01.12.12 19:56
Paikkakunta: Espoo
Viesti: Kotisivu

Re: Entä jos sotaan syylliset olisi tuomittu ilman erikoislakia?

21.01.19 10:08

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti-selvitys käsittelee nimensä mukaisesti oikeudenkäyntiä ja sen perustana ollutta erikoislakia. Selvityksessä on kuitenkin jonkin verran sivuttu myös esillä ollutta vaihtoehtoa, johon viittasin: asian käsittelemiseen voimassa olleiden lakien mukaisesti. Selvitys kuvaa lyhyesti Hornborgin komitean mietintöä, jossa on kuvattu useita laittomuuksia, mutta ei yksilöity sitä, keitä voitaisiin syyttää ja millä perusteilla. Herää kysymys, miksi työtä ei jatkettu sellaisten asioiden selvittämisellä.

Spekulointi sillä, että tuomiot olisivat olleet liian lieviä tai syytettyjä ei lainkaan olisi tuomittu, ovat kyllä ymmärrettäviä. Toisaalta myös sotasyyllisyysoikeus oli päätymässä liian lieviin tuomioihin, ja se ohjattiin noudattamaan valvontakomission ohjeita. Vastaava painostus olisi ollut mahdollista toisellakin tiellä, joskin ehkä astetta hankalampaa. Viime kädessä olisi voitu, kuten aiemmin mainitsin, saada korkein oikeuskin antamaan halutut tuomiot nimittämällä riittävästi uusia sopivia jäseniä.

Aivan harhainen kuvitelma on, että sotaan syyllisten (so. Neuvostoliiton sellaisiksi katsomien) tuomitseminen olisi voitu välttää. Mutta se olisi voitu tehdä toisella tavalla. Silloin tietysti laittomuuksia ei olisi pidetty ”muotovirheinä”, vaan (ehkä tunnusmerkistöä venyttäen) viime kädessä valtiopetoksena

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”