Jäveln från Backa
Viestit: 24
Liittynyt: 19.04.07 23:49
Paikkakunta: Tammisaari

Tyhmiä kysymyksiä

20.04.07 00:07

Hej, :-)

Tietääkseni historian opetuksessa meillä esitetään kaikenlaista, monesti virheellistäkin. Yhä edelleen väitetään, jos olen informoitu oikein, historianopetuksessa että maa liikkuu auringon ympäri (eikä päinvastoin - joka on myös väärin) ja että maailmanhistoriassa on ollut yksinvaltiaita kuninkaita (myös Suomi-Ruotsissa vai onko pakko sanoa Ruotsi-Suomessa, minusta Suomi on paljon parempi maa kun Ruotsi, joka on ällö maa, sen tietää kaikki jotka seuraa lätkää tai yleisurheilua tai euroviisuja, ja siksi on paljon parempi sanoo Suomi-Rotsissa, sekä että historiassa on ollut diktaattoreita - muitakin kuin muinaisessa Roomaassa tähän poikkeustila-virkaan valitut ja Hitler.

Onko näin? Siis onko vielä näin tai ollaanko näitä virheitä korjaamassa?

Onko muuten oikea ajatella, että suomalaisilla ei ole ollut historiaa ollenkaan ennen vuotta 1809 - paitsi esihistoriallisena aikana? Eikö esimerkiksi Gustav Vasa ole ollenkaan suomalainen suurmies. Onko tämmöinen vapaaehtoinen itsekastraatio että suomalaisilla ei ole historia ollenkaan ajanjaksolla n. 1000 - 1809, ihan hyvä? Minusta se on peräosin nationalismisita, joka on itsekkyyden yksi kehitysmuoto?

Heh, pitää välillä vähän rosvosoida. Muuten kaikki pöllyyntyy. :-)

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 21:42
Paikkakunta: Turku

20.04.07 16:39

Jäveln från Backa kirjoitti:Onko tämmöinen vapaaehtoinen itsekastraatio että suomalaisilla ei ole historia ollenkaan ajanjaksolla n. 1000 - 1809, ihan hyvä? Minusta se on peräosin nationalismisita, joka on itsekkyyden yksi kehitysmuoto?
Omasta mielestäni jo ajatus "suomalaisten historiasta" on peräisin nationalistisesta ajattelumallista. Ihmiset muuttavat, muodostavat suurempia ja pienempiä yhteisöjä ja opettelevat uusia kieliä yms. Ajatus yhtenäisestä Suomen kansasta, jonka historiaa kirjoitetaan, on täysin nationalistinen ajatus.

Muutoin ihan mielenkiintoisia kysymyksiä. Tuosta Ruotsi-Suomi-termistä ja siihen liittyvistä asioista onkin jo hieman käyty keskustelua muun muassa seuraavan otsikon alla: Käsitteet hukassa: Ruotsi-Suomi?

Niin, ja miten se sanonta menikään; ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä hattivatteja. (Eivätkä hattivatitkaan ole tyhmiä, ne vain pitävät ukkosesta.)

Jäveln från Backa
Viestit: 24
Liittynyt: 19.04.07 23:49
Paikkakunta: Tammisaari

20.04.07 23:25

Annastiina Mäkilä kirjoitti:
Omasta mielestäni jo ajatus "suomalaisten historiasta" on peräisin nationalistisesta ajattelumallista. Ihmiset muuttavat, muodostavat suurempia ja pienempiä yhteisöjä ja opettelevat uusia kieliä yms. Ajatus yhtenäisestä Suomen kansasta, jonka historiaa kirjoitetaan, on täysin nationalistinen ajatus.

Ja perkelius, som finnen säger, sait minut nalkkiin.

Ainaskin melkein. :evil:

Kysytään nyt sit niin, ett eiks niillä ihmisillä, jotka asuttaa sitä palasta maapalloa, jonka rajojen sisäpuolisesta osasta käytetään sanaa Suomi, ole mitään heille ominaista ja omaperäistä menneisyyttä viittamaltani ajanjaksolta? Siinä olet kyllä oikeassa, ettei nationlismista voi puhua ellei puhuta 'nation'ista. Utan nation ingen natinalism.

Tuossa muutama vuosi sitten järjestettiin oikein runnomalla äänestys siitä, kuka on ”suurin suomalainen”. Sen voitti hautojen takaa kukas muu kuin C.G. Mannerheim - samainen joka oli ekana lahtaamassa puolta niistä jotka asutti tätä maankolkkaa vuonna 1918. Edes ehdolle ei ollut pantu sellaisii kuin Kaarle XII:a, Gustav Vasaa tai Gustav II Aadolfia - kaikki menneisyydessä tämän maankolkan tapahtumiin ratkaisevasti vaikuttaita poikia, joiden toimeenpanemien väestönottojen ym. meikämanneille ja -pirjoille aikaansaaman pahan rinnalla Mannerheim oli kevyen sarjan pikkupoika. Ehdolla ei ollut liioin Pyhä Birgitta, se, jonka paavi Bonifacius II korotti pyhimyksiksi vuonna 1391 Roomassa (on muuten Birgitta mun tätini suoraan ylenevässä polvessa, mistä jaksan aina kaikkia niiden suunnattomaksi harmiksi muistuttaa). ;-)

Mut verrattuna ruotsalaisiin on suomalaisilta historian osalta kyllä pippeli pikkuhukassa - tai ehkei sulla, lady kuin oot. Mutta noin niikuin periaatteessa, kummiskin.

Tiedä sitten norjalasista?

Heikki Jansson
Viestit: 662
Liittynyt: 14.04.06 12:55
Paikkakunta: Kirkkonummi

Re: Tyhmiä kysymyksiä

21.04.07 19:11

Jäveln från Backa kirjoitti:Hej, :-)

Tietääkseni historian opetuksessa meillä esitetään kaikenlaista, monesti virheellistäkin. Yhä edelleen väitetään, jos olen informoitu oikein, historianopetuksessa että maa liikkuu auringon ympäri (eikä päinvastoin - joka on myös väärin) ja että maailmanhistoriassa on ollut yksinvaltiaita kuninkaita (myös Suomi-Ruotsissa vai onko pakko sanoa Ruotsi-Suomessa, minusta Suomi on paljon parempi maa kun Ruotsi, joka on ällö maa, sen tietää kaikki jotka seuraa lätkää tai yleisurheilua tai euroviisuja, ja siksi on paljon parempi sanoo Suomi-Rotsissa, sekä että historiassa on ollut diktaattoreita - muitakin kuin muinaisessa Roomaassa tähän poikkeustila-virkaan valitut ja Hitler.


Heh, pitää välillä vähän rosvosoida. Muuten kaikki pöllyyntyy. :-)

Niinpä, rosvosointisi on varmaan paikallaan koska muutoin erityisesti historioinnissa, menee, kuten tiedetään päin pöllyjä. Heliosentrinen maailmankatsomus johon näyt viittaavan oli tietääkseni 'in' 1500-1600 lukujen taitteessa. Ymmärtääkseni olisi täällä lähinnä Tapion (Onnela) heiniä lausua siitä, miten sitä nykyisin käsitellään hissanopetuksessa Lienee jo vanhentunut.

"sekä että historiassa on ollut diktaattoreita - muitakin kuin muinaisessa Roomaassa tähän poikkeustila-virkaan valitut ja Hitler".

Diktatuurien ja diktaattoreiden olemssaoloon muulla kuin verbaalisella (= haukkuma)tasolla voidaan kyllä mielestäni suhtautua kriittisesti. Samoin kuninkaiden oletettuun yksinvaltiuuteen, joka kyllä lienee ollut legenda jo eläessään. Sen sijaan en ole aiemmin ainakaan kuullut Adolf Hitlerin kiistämisestä? En oikein saa selvää, että tarkoitatko, ettei sennimistä heppua olisi koskaan ollut?

Jäveln från Backa
Viestit: 24
Liittynyt: 19.04.07 23:49
Paikkakunta: Tammisaari

24.04.07 22:12

Heikki Jansson kirjoitti:Sen sijaan en ole aiemmin ainakaan kuullut Adolf Hitlerin kiistämisestä? En oikein saa selvää, että tarkoitatko, ettei sennimistä heppua olisi koskaan ollut?
En mä kiistäkään että heppu existeraas. Jos niin sanois niin palasiksihan revittäisiin. Sanoin että väitetään ”että historiassa on ollut diktaattoreita - muitakin kuin muinaisessa Roomaassa tähän poikkeustila-virkaan valitut ja Hitler".

Hitler oli diktaattori ihan laillisesti. Vuoden 1933 maaliskuun valtalaki ”Ermächtigungsgesetz,” + aiemmin annettu suojeluasetus + kansallissosialistisen puolueen organisaatiomalli kun antoi hänelle niin suuren vallan että hän oli käytännössä diktaattori. Hän oli sitä myös laillisesti kun hän sai tittelin ”Führer und Reichskanzler” 2.8.1934 hyväksytyllä lailla joten kyllä A.H. sen puolesta kuuluu mainita roomalaisten diktaattorien rinnalla. Muista sen käyttö on haukkumista koska se ei viittaa virka-asemaan, vaan on pejoratiivin asemassa koska niitä ketkä on onnistunut hankkimaan itselleen paljon valtaa pidetään syypäinä ja syyllisinä siihen että niille on annettu paljon valtaa niinkuin ajateltiin esmes UKK:sta - jota jotkut ehtivät parjata peräti diktaattoriksi.

Annastiina Mäkilä kirjoitti:Tuosta Ruotsi-Suomi-termistä ja siihen liittyvistä asioista onkin jo hieman käyty keskustelua muun muassa seuraavan otsikon alla: Käsitteet hukassa: Ruotsi-Suomi?
Kiitos linkistä, katsahdin. Ihan järkevää ja mielenkiintoista jutustelua siellä. Olis voinut kirjoittaa ton ekan viestin sinne jos olisin tiennyt keskustelusta.

Siihen jutskaukseen mikä siellä oli vielä liittyen, niin vaikka siellä viitattin pedagokiikkaan ja sanottiin, Vafrid siellä sano, että ”olen taustaltani hissanmaikka. ... Jos puhutaan Ruotsista, ei peruskoululainen muista Suomen kuuluneen ko. valtioon. Tietysti hakuteoksissa pitäisi käyttää termiä Ruotsi” niin pitäis musta kyllä puhua Ruotsista. Nationalistiset, kieleen perustuvat käsitteet Suomi ja suomalaisuus synty mun tietojen mukaan joskus 1800-luvun alussa ja siitä eteenpäin romanttisen nationalismin myötä ja sen jälkeen. Sen jälkeen on hissankäsitys muuttunut niin, että eletään siinä harhakäsityksessä että on ollut joku Suomi-Ruotsi ja suomalaisuutta ajanjaksona, kun täällä - senaikaisessa Ruotsissa - oli ruotsalaista rahvasta ja ruotsalista ylimystöä ja ruotsalaista papistoa ja - paljon saksankielisiäkin - ruotsalaista porvaristoa. Ja sitten sanotaan yleisesti että Suomi kuului Ruotsille tai että Suomi oli Ruotsin alainen - sanotaankohan jos osia Sipoota liitetään Hesaan, että ne osat Sipoota kuuluu Hesalle tai että ne on Hesan alaisia - ja kuuluuko Hesa muuten suomalaisille (tai Suomelle) ja onks Hesa Suomen alainen kapunki, ja kuuluuko Espoo uusmaalaisille vai Suomelle - no riidelkööt uusmaalaiset ja suomalaiset siitä kumpii saa Hesan. Tyhmiä kysyksiä - mut voisit esittää niille hattifnateille, jos ne sattuis tietään.:-P

Mull on tuttu suomenruotsalainen - kansantaloustieteen professori - joka kirkkain silmin väitti kerra juteltaessa että valtaosa niistä ketkä oli johtavassa asemassa täällä ajanjaksona n. 1100-1809 oli suomenruotsalaisia - vaikkei suomenruotsalaisiakaan silloin ollut olemassa. Sekin oli käsittääkseni omanlainen omahyväinen nationalismin ilmaus joka perustu samaan virheeseen. Tällä alueella oli vain joko ruotsinkieltä puhuvia ruotsalaisia - joita erheellisesti pidetäään suomenruotsalaisina - tai suomen kieltä puhuvia ruotsalaisia, ja oikein on tietenkin sanoo, että ne jotka oli johtajia puhui (osasi siis) säännömukaisesti ruotsia. Suomenruotsalaisuus käsitteenä syntyi samalla tavalla ja samoihin aikoihin kuin suomalaisuus. Mutta kaikki olivat täysivaltaisia ja vapaita ruotsalaisia naisia ja miehiä, ketkä asu täällä.

Kun Karl Knutsson (Bonde) - (1409-1470) lähti vuonna 1448 Viipurin linnasta, joka oli hänellä läänityksenä silloin, mukanaan 800 miehen saattue Moran kiville kunkkuvaaleihin, jossa hänet valittiin Ruotsin kunkuksi niin hän oli ihan tasavertainen muiden ruotsalaisten muista maanosista kuin täältä vaaleihin tulleiden suurmiesten kanssa - on muuten Karl Knutsson mun esi-isoisä suoraan ylenevässä polvessa, mistä jaksan aina kaikkia niiden suunnattomaksi harmiksi muistuttaa.

Mutta oli Karl Knutsson meidän kunkku yhtälailla kun muiden senaikaisten ruotsalaisten vaikka hän oleskeli enimmäkseen meidän senaikaisessa pääkaupungissa Tukholmassa.

Nääkin mietteet tais kyllä siinä keskustelussa johon linkki vei, kyllä jo ilmetä.

Se miten pedagokiikka sitten pärjää on oma asiansa mut kyllä käsitteet Suomi-Ruotsi ja Ruotsi-Suomi enemmän sekoittaa kuin selventää - ja niinku sanoin, riistää ihmisiltä tässä maassa niiden hissaitenditeettiä.

Jävlar :-)

Klaus Lindgren
Viestit: 1118
Liittynyt: 30.11.05 13:31

25.04.07 11:18

Itse asiassa termejä 'suomalainen' ja 'ruotsalainen' käytettiin Ruotsin valtakunnassa ihan yleisesti ja valtakunnan itäistä puoliskoa (den östra rikshalvan) kutsuttiin 'Suomeksi' myös aivan tavanomaisesti jo Ruotsin-aikana. Totta kai suomea puhuttiin Pohjanlahden länsipuolellakin ja ruotsia lahden itäpuolella, mutta väestön enemmistön puhuma kieli ja Pohjanlahti jakoivat valtakunnan aika selvästi kahtia.

Toinen juttu on sitten se, ettei Suomi ollut mikään hallinnollinen eikä poliittinen kokonaisuus, ainoastaan Ruotsin itäinen osa. Suomen asukkailla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin ruotsalaisilla, eikä mitään Suomen omia hallintoelimiä olut, toisin kuin vaikkapa Etu-Pommerilla, Vironmaalla ja Liivinmaalla silloin, kun ne kuuluivat Ruotsin valtakuntaan. Näin ollen termi 'Ruotsi-Suomi' on tosiaankin virheellinen, termi 'Suomi-Ruotsi' taas suorastaan omituinen.

Mitä suomalaisuuteen ja ruotsalaisuuteen tulee, niin sanalla 'suomalainen' (finne) saatettiin asiayhteydestä riippuen tarkoittaa milloin Suomen asukasta, puhui hän sitten suomea, ruotsia tai jotain muuta kieltä, tai suomenkielistä ihmistä. Sama koski termiä 'ruotsalainen', joskus se kattoi suomenkielisen tai Suomessa asuvan väestön, joskus ei, aina kulloisenkin asiayhteyden tai tarpeen mukaan. Termi suomenruotsalainen (finlandssvensk) on syntynyt sen sijaan 1900-luvun alussa, kun Suomen ruotsinkielinen väestö tarvitsi itselleen nimen, joka erottaa ryhmän sekä suomenkielisistä että riikinruotsalaisista.

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 21:42
Paikkakunta: Turku

25.04.07 14:27

Edellisiin kommentteihin liittyen, kysyn nyt minäkin vuorostani itseäni askarruttanutta asiaa. Osaisiko joku sivistää minua siitä, mihin eurooppalaiset ihmiset identifioivat itsensä ennen nationalismia. Aateliset ynnä muut ylempään kansanluokkaan kuuluvat katsoivat varmaan olevansa osa omaa kuningaskuntaansa? Mutta alemmat luokat, mihin he noin karkeasti ottaen samaistuivat? Maanviljelijät sun muut eivät varmaankaan olleet valmiita kuolemaan kaukaisen kuninkaansa puolesta, mutta oliko oma kylä jo liian pieni yksikkö? Minulla on hämärä kuva siitä, että Jean d'Arc ei ollut pelastamassa Ranskaa, vaan omaa maakuntaansa.

Entä oliko paikkaan identifioituminen muutoinkin erilaista ennen nationalismia? Toisaalta jos yksiköt olivat pieniä, oli tunnesiteen luominen siihen myös helppoa.

Ehkä nyt kun nationalismi alkaa pikkuhiljaa rapistua, voisimme palata pienempiin yksiköihin. Ehkä Platon oli aikoinaan oikeassa puolustaessaan kaupunkinvaltiota juuri sen sopivan koon takia.

ekyto
Viestit: 596
Liittynyt: 27.03.07 15:33

26.04.07 00:26

Annastiina Mäkilä kirjoitti: Mutta alemmat luokat, mihin he noin karkeasti ottaen samaistuivat? Maanviljelijät sun muut eivät varmaankaan olleet valmiita kuolemaan kaukaisen kuninkaansa puolesta, mutta oliko oma kylä jo liian pieni yksikkö?
Eiköhän omaehtoisessa aseisiin tarttumisessa ollut kyse kapinasta valtaapitäviä vastaan. Muutoin aseisiin tarttuminen lienee ollut lähtöisin valtaapitävien vaatimuksista (pakko-otot sotaväkeen ja verohelpotukset ratsutilallisille). Mistään nationalismista tai patrioismista tuskin oli kyse. Poislukien tietysti itsensä ja lähiympäristön puolustaminen.

Jäveln från Backa
Viestit: 24
Liittynyt: 19.04.07 23:49
Paikkakunta: Tammisaari

26.04.07 01:54

Klaus Lindgren kirjoitti:Itse asiassa termejä 'suomalainen' ja 'ruotsalainen' käytettiin Ruotsin valtakunnassa ihan yleisesti ja valtakunnan itäistä puoliskoa (den östra rikshalvan) kutsuttiin 'Suomeksi' myös aivan tavanomaisesti jo Ruotsin-aikana. Totta kai suomea puhuttiin Pohjanlahden länsipuolellakin ja ruotsia lahden itäpuolella, mutta väestön enemmistön puhuma kieli ja Pohjanlahti jakoivat valtakunnan aika selvästi kahtia.
Aivan ja mun pointti onkin että sanan ”suomalainen” sikäli kun sillä viitattiin niihin ”svenskar som ha sitt bo och hemvist i den östra halvan av Svea rike” merkityssisältö muuttui nationalismin myötä niin että sanalle ”suomalainen” vakiintui toinen merkitys kuin mikä sillä oli ollut. Siitä seurasi, näin mä luulen, vaikkenhän mä mikään ekspertti oo - siitä huolimatta, että mulla on pyhimys suvussa, Pyhä Birgitta, kuka on mun tätini suoraan ylenevässä polvessa, mistä jaksan aina kaikkia niiden suunnattomaksi harmiksi muistuttaa - niin, siis siitä seurasi, siis nationalismista, että samalla vieraannuttiin omasta historiasta. Tultiin tilanteeseen, jossa Ruotsin hissa on eri asia kuin suomalaisten hissa, ainakin niinkuin oikeesti ja tää ilmiö on valitettava väärinkäsitys ja tää oli mun pointti, koska nykyisin koulujen hissanopetuksessa tän maailmankolkkaa asuttaneiden menneisyys käsittää ajanjaksot hama menneisyys - noin 1100, eli se kausi jolloin vaimot saatiin lyömällä naisia nuijalla päähän ja raahaamalla tukasta ja kammoista tehtiin keramiikka, sitten tulee välikausi, jolloin jouduttiin Ruotsin ikeen alle, vaikka sinänsä kohdeltiin hyvin, lopuksi sitten 1809-1917, jolloin ainakin loppuvaiheessa oltiin ryssien ikeen alla tosi pahasti, ja sitten tuli vapautus, kausi 1917 - . No mä jo varmaan jankutan asiaa joka on jo tullut selväksi.

Hälsn.

Jäveln

Jäveln från Backa
Viestit: 24
Liittynyt: 19.04.07 23:49
Paikkakunta: Tammisaari

26.04.07 05:21

Annastiina Mäkilä kirjoitti:Edellisiin kommentteihin liittyen, kysyn nyt minäkin vuorostani itseäni askarruttanutta asiaa. Osaisiko joku sivistää minua siitä, mihin eurooppalaiset ihmiset identifioivat itsensä ennen nationalismia. Aateliset ynnä muut ylempään kansanluokkaan kuuluvat katsoivat varmaan olevansa osa omaa kuningaskuntaansa? Mutta alemmat luokat, mihin he noin karkeasti ottaen samaistuivat? Maanviljelijät sun muut eivät varmaankaan olleet valmiita kuolemaan kaukaisen kuninkaansa puolesta, mutta oliko oma kylä jo liian pieni yksikkö? Minulla on hämärä kuva siitä, että Jean d'Arc ei ollut pelastamassa Ranskaa, vaan omaa maakuntaansa.
Musta toi on tosi hyvä kysymys, johon minäkin haluaisin vastauksen. Mulla on sellainen käsitys tosin, että aateliset, erityisesti högadeln, siis korkea aatelisto, päinvastoin identifioitu omaksi yli valtakuntien rajojen meneväksi luokaksi / ryhmäksi, jolle se, missä päin maailmaa kukin oli ja vaikutti kulloinkin oli vain toissijaista - joku serkuista - nehän oli kaikki jotenkin sukua toisilleen. Joku niistä oli onnistunut saamaan Ranskan, joku Englannin, joku Skotlannin, mut ne oli kait kuitenkin solidaarisia toisilleen (kun ne oli sukua ja aatelisia), tosin politiikan sallimissa rajoissa. Sitten oli tietysti kuninkaita alempitasoisia serkkuja, jotka nekin sijoittui eri asemiin eri maissa. Mut mä vaan luulen, en mä tiedä, vaikka Ruotsin kunkku Karl Knutsson (Bonde), joka kuului vastaavaan kuninkaallis/aateliseen ruotsalaiseen täkäläiseen ryhmään, on mun esi-isoisä suoraan ylenevässä polvessa, mistä jaksan aina kaikkia niiden suunnattomaksi harmiksi muistuttaa.

Esmes Maria Stuartin kohtalot on siitä hyvä esimerkki. Eka se styylas Ranskan kruununperillisen kanssa, nai sen sen sileän tien, ja oli siis Ranskan kuningatar nuoruusvuosinaan kun sen miehestä tuli aikoinaan kunkku (eli Francois II), kun tää kuoli, niin se lähti Skotlannin kuningattaren hommiin ja lopuksi sen mestautti sen serkku Elisabeth I.

Kaikkihan ne oli naimisissa ja sukua keskenään ja sitten kirkko sotki vielä pakkaa rajusti tuohon aikaan. Kirkon merkityshän oli valtava täytyy muistaa, ehkä se oli itse asiassa nationalismin varsinainen edeltäjä, mene ja tiedä.

Tosiaan - sivistäkää nyt joku Annastiinaa, se kaipaa sitä ja sivistyis meitsikin siinä siivellä mikä ei ois pahitteeksi meitsille lainkaan.
Annastiina Mäkilä kirjoitti: Ehkä nyt kun nationalismi alkaa pikkuhiljaa rapistua, voisimme palata pienempiin yksiköihin. Ehkä Platon oli aikoinaan oikeassa puolustaessaan kaupunkinvaltiota juuri sen sopivan koon takia.
AS (=AnnaStiina) näemmä suosittaa kapunkivaltiotyyppisen yhteiskunnan valintaa nationalismin sijaan. Näinkö? Luulen että yleensä viitattaisiin sen sijaan globalisaatioon? En usko siis että ASn mainitsema ajatus, että siirryttäisiin kaupunkivaltioihin on mahdollinen - ja näin on peräti historiallisesti determinoituneista syistä! En tosin usko - tai ainakaan tykkää - erityisemmin kyllä globalisaatiostakaan.

Lueskelin nimittäin noita vanhoja viestejä ja siellä oli oikein mielenkiintoinen, en vaan löydä enää, jossa kirjoittaja kysy, että mikä liikuttaa historiaa, onko se aatteet, sosiaaliset olot, sivistyksen ja tiedon leviäminen vai mikä (oli hänellä muitakin vaihtoehtoja). Minusta tuosta ASn kirjoittamasta kuultaa läpi ajatus, että yhteisöjen kehitys on jäsentensä, siis meitsien kaikien, valittavissa suuremmassa määrin kuin mitä se on

Siis se mitä meitsi peräänkuuluttaa tältä osin, on tietoa hmiskunnan historiaa determinoineista voimista ja, kun meitsi olettaa, että historian kehitys on ollut kohtuullisen determinoitunut ja että jokainen historian kuluessa tehty valinta on sulkenut pois tietyn haaran niitä - määrältään rajallisia - valintamahdollisuuksia joita kullakin hetkellä ihmiskunnalla on ollut käytettävissään ja samalla avannut muita haaroja uusia määrältään rajallisia valintamahdollisuuksia ihmiskunnan käyttöön. Ihminen ei siis itse ole voinut määrätä tai valita kehitystään muutoin kuin rajallisesti. Joku saattaa olla toisessa ääripäässä ja ajatella että historia on kaaosmainen (anarkistinen) järstelmä ja että kehityksen suunta ja valinnat ovat ihmisten vapaasti valittavissa fysikaalisessa todellisuudessa käytettävissä olevien joukosta sen mukaan miten halutaan ja päätetään (mikä on luonnollisesti - teoriassa - totta).

Kysymykseni kuitenkin kuuluu - mikä/mitkä voimat ovat liikuttaneet historiassa ja miten ne ovat sitä tehneet. Esmes: miksi kristinusko levis Roomassa alkuaan kuin kulovalkea? Miksi se levis sieltä ympäri Eurooppaa hajalleen kuin Jokisen evät. Miksi paavi kuitenkin menetti otteen. Oliko Jeesus kristittyjen aktiivisena näkymättömänä taustavoimana eka Roomassa ja auttoko hän sitten kirkkoo käännystystyössä Euroopassa. Suuttuks Jeesus sitten paaville jostain syystä ja luopu jeesaamasta paavia yhtään vaikka Jeesus tunnetusti aina jelppi paavia? Tai toinen kysymys: Oliks niinkuin yks mun tuttu sano, asia niin, että Gustav Vasa kekkas vaan yht'äkkiä että hänpä ottaa ja konfiskoi katolisen kirkon varat, mitä kukaan muu ei ollut kekannut, eikä Jeesus kerennyt hätään jonka seurauksena meiltä hävis katolilaisuus ja saatiin vanha kunnon Martin Luther tilalle johtuen Gustav Vasan rohkeasta uusajattelusta? - Sama esmes demokratiasta. Miksi demokratia levis Eurooppaan kuin kulovalkea 1900-luvulla. Siis pyydän analyyttista vastausta.

Luulen että meitsi on itse keksinyt kohtuullisen järkevät vastaukset toiseen ja kolmanteen kysymykseen, niihin miksi kristinusko levisi Euroopassa ja miksi katolinen kirkko menetti otteensa eräissä osissa Euroopaa, mutta siihen, miksi demokratia teki voittokulkunsa, siitä mulla on pelkkä aavistus, oikeammin aavistuksenpoikanen (kristinuskon leviämistä Roomaan en kyllä oikein ymmärrä).


Ja jävlar :cool:

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”