TTT
Viestit: 54
Liittynyt: 22.02.07 08:26
Paikkakunta: Vantaa

Sortotoimia, suomalaiset sukunimet kieltänyt laki

1) Saamani epävarman tiedon (lähinnä huhupuheen) mukaan olisi jollain lailla tms. virallissäädöksellä joskus isonvihan jälkeen puututtu suomalaisiin sukunimiin ja niiden käyttöön, mahdollisesti kieltämällä tai rajoittamlla niiden käyttöä.

Sukunimiä ei kait juuri siihen aikaan edes esiintynyt ainakaan siinä muodossa, jossa sukunimiä nykyään käytetään?

Mikäköhän säädös voisi olla kysymyksessä. Tätmä kielto olisi saattanut ollut yhteydessä kaupunkien hallintoon, siis raastuvanoikeuksiin ja maistraattiin. Minulla on hyvin hämärä muistikuva siitä, että valtiopäivämiehen käyttämälle nimelle olisi jossain vaiheessa säädetty jotain edellytyksiä?

2) Samasta lähteestä ymmärsin, että isonvihan jälkeen olisi tapahtunut jotain muutakin "ruotsalaistamista" Suomessa joistain turvallisuussyistä?

Onko siitä jotain tietoa?

3) Onko yleensäkään Ruotsin vallan aikana esiintynyt "ruotsalaistamista" Suomessa, muutoin kuin että virkakieli oli ruotsi. Olettaisin, että ainakin osaltaan 1800-luvun venäläistämisessä, oli kysymys keskusvallan byrokratian (virkamiesten) hallinnon rationalisoimispyrkimyksistä ja siis monen kansallisuuden muodostamalle valtiolle melkein välttämättömästä kitkasta keskushallinnon ja paikallishallintojen välillä. Samanlaisiin ongelmiin voisi siten olettaa törmäävän varsinkin suurvalta-aikana Ruotsissa yleisemmin.



Kiitos
Toni TT.

Klaus Lindgren
Viestit: 1127
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Enpä ole tuollaisesta laista ikinä kuullut, joten vaikea mennä etsimäänkään. Suomen Sukututkimuseuran sivuilla on muuten laaja kokoelma sukunimiä koskevia artikkeleita, siis osoitteessa http://www.genealogia.fi/ ja siitä sitten vasemman laidan valikossa kohta "henkilönnimet".

Lähimpänä valtiollista nimipolitiikkaa ovat sotilasnimet: sotilaat saivat riviin joutuessaan säännöllisesti ruotsinkielisiä sukunimiä (Tapper, Glad, Lind, Lindblad, Lindholm, Lindgren, Gren, kirjurin mielenjohteiden mukaan). Kaupunkien porvarit ottivat etenkin Länsi-Suomessa itselleen ruotsinkielisiä sukunimiä ainakin 1700-luvulta lähtien, jos kohta vielä 1800-luvun alussa Oulussa ja Viipurissa oli muutama varakas kauppiassuku, joilla oli suomenkieliset sukunimet (Oulusa esim. Niska). Kyse ei siis ollut valtiolisesta politiikasta.

Itä-Suomessa talonpojilla oli vanhastaan omat sukunimensä, savolaisilla tyypillisesti ne kuuluisat -nen -päätteiset, kuten Korhonen, Kettunen, Pennanen, Tiihonen jne. Eräs syy näille sukunimille oli kruunun verotus: kun kaskeajat vaihtoivat asuinpaikkaa aina aika ajoin, ei talonnimestä ollut paljon apua verokirjanpidossa. Mielenkiintoinen piirre on, että naiset eivät naimisiinmennessään ollenkaan välttämättä ottaneet miehensä nimeä, vaan pitivät omansa. Se oma nimi oli taas usein -tar -päätteinen: Korhotar, Pennatar jne. Suomen Karjalassa oli paljon muitakin kuin -nen -päätteisiä nimiä.

Muualla Suomessa ei talonpojilla ollut vanhastaan sukunimiä, vaan isännimi ja talonnimi riittivät: Juhani Juhaninpoika Jukola, Toukolan kylästä. Myös maaseudun käsityöläisillä oli sukunimet, ja ne olivat tyypillisesti ruotsinkielisiä tai ainakin jotain sen tai latinan tapaista: Lindström, Helenius jne. Sitten vielä 1800-luvulla moni lounaissuomalainen talonpoikakin alkoi käyttää ruotsinkielistä sukunimeä, kuten vaikkapa Volter Kilven romaaneista käy ilmi: kustavilaisilla surtalonpojillaja retareilla on kaikilla ruotsinkieliset sukunimet, vaikka arkipuheessa he kulkevatkin talojensa nimillä: Pukkila, Alastalo jne.

Oppineilla oli vielä omat, ruotsin- tai latinakieliset (joskus kreikkaa, saksaa tai jopa hepreaa) nimensä ja aatelistolla omat, komeat nimensä. Ja toki kaupungeissa oli riikinruotsalaisia, saksalaisia ja venäläisiä porvareita omine nimineen. Ruotsinkielisillä alueilla nimikäytäntö lienee ollut samanlainen kuin muuallakin Länsi-Suomessa.

Ylipäätään mitään kummempaa ruotsalaistamista ei Suomen alueella koskaan ollut. Virkakieli oli toki ruotsi ja koulujen kieli 1700-luvulla samoin (sitä ennen latina), mutta koulujahan kävi vain pieni osa väestöstä, joten sen vaikutus jäi lähinnä ylempien säätyjen ruotsinkielistymiseen. Ja herrasväki osasi kyllä suomenkielisillä alueilla suomeakin, eiväthän he muuten olisi pystyneet edes komentamaan piikojaan, saatika sitten hoitamaan virkojaan. Tavallisen rahvaan ruotsalaistamiseen ei koskaan pyritty.

Bobrikovin ja muiden pyrkimyksenä oli tosiaan venäläistäminen, mutta tulokset jäivät varsin laihoiksi: venäjästä tuli oppikouluissa pakollinen kieli (suomen, ruotsin ja muiden ohella) ja venäjän osuus virkakoneiston toiminnassa lisääntyi, mutta siihen se sitten jäikin.

TTT
Viestit: 54
Liittynyt: 22.02.07 08:26
Paikkakunta: Vantaa

'

Ookoo.

Kiitos tiedoista. Sain juuri ne vastaukset joita kaipasin - olinkin arvellut asian olevan noin, mutten yksityiskohtia tietenkään.

Kiitti oik pal.

Toni TT.

Vetehinen
Viestit: 2704
Liittynyt: 18.06.07 23:35

Re: Sortotoimia, suomalaiset sukunimet kieltänyt laki

TTT kirjoitti:1) Saamani epävarman tiedon (lähinnä huhupuheen) mukaan olisi jollain lailla tms. virallissäädöksellä joskus isonvihan jälkeen puututtu suomalaisiin sukunimiin ja niiden käyttöön, mahdollisesti kieltämällä tai rajoittamlla niiden käyttöä.
Kyseessä saattaa olla suomenkielisten sukunimien "pakkovaihtaminen" ruotsinkielisiksi. En tiedä oliko pakko lakiin perustuvaa vai ruotsinkielisen yhteisön painostusta.

Esimerkiksi eräs ilomantsilainen mies nimeltään Kukkonen kävi pappisseminaarin, mutta ei voinut/saanut papin virkaa Kukkosena. Hänen oli vaihdettava nimensä ruotsinkieliseksi ja hänestä tuli Renhqvist, jonka jälkeen hän sai viran.

Javeln fran Backa
Viestit: 24
Liittynyt: 19.04.07 23:49
Paikkakunta: Tammisaari

Re: Sortotoimia, suomalaiset sukunimet kieltänyt laki

Vetehinen kirjoitti:
TTT kirjoitti:1) Saamani epävarman tiedon (lähinnä huhupuheen) mukaan olisi jollain lailla tms. virallissäädöksellä joskus isonvihan jälkeen puututtu suomalaisiin sukunimiin ja niiden käyttöön, mahdollisesti kieltämällä tai rajoittamlla niiden käyttöä.
Kyseessä saattaa olla suomenkielisten sukunimien "pakkovaihtaminen" ruotsinkielisiksi. En tiedä oliko pakko lakiin perustuvaa vai ruotsinkielisen yhteisön painostusta.

Esimerkiksi eräs ilomantsilainen mies nimeltään Kukkonen kävi pappisseminaarin, mutta ei voinut/saanut papin virkaa Kukkosena. Hänen oli vaihdettava nimensä ruotsinkieliseksi ja hänestä tuli Renhqvist, jonka jälkeen hän sai viran.
Meitsi luulee, että toi tarina on fennomaanien propagandaa, jolla ne yrittää vakuuttaa kaikki ketkä niitä vain viitsii kuunnella siitä että ruotsinkieliset on kautta aikojen vainonnut suomenkielisiä vaikkei kieliriiidoista ollut silloin tietoakaan. Kysymyksessä on fennomaanien keksimä juttu, jossa ne yrittää käyttää hyväksi sitä kun Henrik Renqvist (1779-1866) muutti nimensä Heikki Kukkosesta Henrik Renqvistiksi. Se tapahtui vuonna 1810 eikä siis sata vuotta aikaisemmin ison vihan aikana 1700-luvun alussa niin kuin kirjoituksessa luullaan – isoa vihaa seurannut pikku vihakin loppui jo vuonna 1743. Kirkkoihin kuulumattomien uskonnollisten historiankirjoituksessa todetaan, että se, siis Henkka, muutti nimensä sen takia kun sen kavereitten mielestä nimi Kukkonen oli liian lantsarimainen eikä Henkka halunnut olla joku lantsari vaan. Muutetulla nimellään - nimellä Henrik Renqvist - tämä Henkka sitten julkaisi kirjojakin, ensimmäinen niistä oli "Yxi Sangen Merkillinen Historia Jumalan Hengen Suuresta Armotyöstä kolmen Judan tytärlapsukaisen tykönä" (vuodelta 1815). Ylioppilaaksi Henkka kirjoitti 1815. Sitten Henkka pääsi papiksi Liperin kirkkoherran apulaiseksi kun se oli valmistunut teologiksi 1817.

Henrik Renqvist on Suomen kirkkoon kuulumattomien uskonnollisten suurmiehiä. Ei sillä että hän vaihtoi nimensä ollut mitään tekemistä ruotsinkielisten painostuksen kanssan niinkuin fennomaanit näyttäisi propagoivan Vetehisen kirjoituksesta päätellen, vaan hän teki sen, koska siihen aikaan sen nimi teki alhaisen vaikutelman. Siihen aikaan opiskeltiin latinaksi. Vain rahvas puhui suomea keskenään. Herrat eli muut säädyt kun talonpojat puhui ruotsia - tai saksaa varsinkin porvaristossa - ja sitten ne hienosteli höystämällä puhettaan ranskan kielestä peräisin olevilla ilmaisuilla – ja ylenkatsoivat, jos niikseen oli, rahvasta – monokkelin läpi jos sellainen sattui olemaan ja ihan riippumatta sitä mitä kieltä rahvas puhui, eli siis suomea suomenkielisillä seuduilla ja bondea ruotsinkielisillä.


Ja jävlar!

:cool: :cool:

Klaus Lindgren
Viestit: 1127
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Kyseessä on siis tosiaankin rukoilevaisuuden perustaja Henrik Renqvist, joka syntyi vuonna 1789 Heikki Kukkosena, samannimisen ilomantsilaisen talonpojan vanhimpana poikana. Poika oli kovasti lukuintoinen ja sai olla mukana, kun kotiopettaja koulutti pappilan poikia. Heikki-poika oppi siinä ruotsiakin ja jatkoi lukujaan vuodesta 1805 Kuopion triviaalikoulussa, mutta luvut meinasivat jäädä kesken. Mies meni kuitenkin Turkuun ryhtyäkseen kirjakauppiaaksi, mutta siellä taas kirjansitoja Johan Agrelius kehotti Heikkiä jatkamaan opintojaan ja muuttamaan nimensä fiinimmäksi. Niinpä uskovainen nuori otti nimekseen Renqvist, siis puhdas oksa, ja luki itsensä papiksi. Yliopistoon hän meni vuonna 1815 ja papiksi hänet vihittiin 1817. Yliopiston opetuskielenä oli tuolloin jo ruotsi, mutta latinaa käytettiin vielä paljon. Pappina hänestä tuli sitten herätysjohtaja ja rukoilevaisuuden perustaja. (Lähteenä tässä Kansallisbiografia)

Mitä nimen muuttamiseen tulee, niin se oli tosiaankin vakiintunut tapa 1800-luvun alun Suomessa. Hierarkkisessa yhteiskunnassa kullakin ammatilla ja ihmisellä oli oma paikkansa yhteiskunnan nokkimisjärjestyksessä, ja se näkyi myös nimissä: kun talonpoika meni kouluun, hän otti ruotsinkielisen (tai jonkin sen tapaisen) nimen ja kun aateliton säätyläinen aateloitiin, hän vaihtoi oitis ruotsinkielisen (tms.) nimensä komeammaksi, aatelisnimeksi. Kuten Jäveln från Backa totesikin, myös kielillä oli sääty-yhteiskunnassa hierarkiansa, ja suomi oli rahvaan kieli. Ja kuten Jäveln sanoi aivan oikein, ruotsinkielinen rahvas oli rahvasta sekin.

Kukkosta ei siis kielletty pitämästä suomenkielistä nimeään, vaan neuvon antoi turkulainen porvari, yliopiston ja valtiovallan ulkopuolinen henkilö. Itse asiassa ennen isoavihaa aika moni ylioppilas piti oman nimensä, jos kohta suuri enemmistö väänsikin nimensä latinaksi tai ruotsiksi. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli vuosilta 1640-1852 on osoitteessa http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli ja siitä voi tarkastella asiaa enemmän. Isonvihan jälkeen suomalaisen nimen pitäminen harvinaistui, mutta vielä 1800-luvun alkupuoleltakin löytyy muutama sitkeä ylioppilas, jotka pitivät oman nimensä: Niskan oululainen kauppiassuku lähetti poikiaan yliopistoon, Anton Rautiain (s. 1808, ylioppilas 1826) oli virkamiehen poika (!) ja valmistui maanmittariksi, mutta kuoli nuorena.

Suomenkielisen nimen säilyttäminen yleistyi taas 1830-luvulla, mihin arvelisin uusien suomalaisuusaatteiden vaikuttaneen. Tämä oli siis reilusti ennen Snellmanin herätystä, nyt olivat asialla ne ylioppilaat, joilta Snellmankin sai ideoita. Nämä suomalaisuusaatteet koskivat vain varsin pientä ylioppilasjoukkoa, joten näitä suomenkielisiä nimiäkin on vain vähän koko ylioppilasjoukossa. Tunnetuin tapaus lienee Pietari Hannikainen, joka kyllä käytti alkuperäisen nimensä rinnalla koulussa saamaansa nimeä Petter Hanén. Seuraavina vuosikymmeninä suomenkielisen nimen pitäminen yleistyi ja tuli lopulta tavaksi, ja ennen pitkää ruotsinkielisiä nimiä alettiin taas vaihtaa suomenkielisiksi.

Javeln fran Backa
Viestit: 24
Liittynyt: 19.04.07 23:49
Paikkakunta: Tammisaari

Klaus Lindgren kirjoitti:Kyseessä on siis tosiaankin rukoilevaisuuden perustaja Henrik Renqvist, joka syntyi vuonna 1789 Heikki Kukkosena, samannimisen ilomantsilaisen talonpojan vanhimpana poikana. Poika oli kovasti lukuintoinen ja sai olla mukana, kun kotiopettaja koulutti pappilan poikia. Heikki-poika oppi siinä ruotsiakin ja jatkoi lukujaan vuodesta 1805 Kuopion triviaalikoulussa, mutta luvut meinasivat jäädä kesken. ...

[ + Klaus Lindgrenin kirjoittama viesti in toto].

Hienoa saada kerrankin dataa eikä vaan epämääräisiä mielipiteitä niin kuin täällä usein on.

Tuossa toisessa keskusteluthreadissa Vetehinen pahoitti mielensä siitä, kun meitsi puhui Skitsobackasta (siis Hesan Jakomäki-kaupunginosasta) luullen että Skitsobacka on ruotsia (ruotsinkielisten haukkumasana suomenkielisten bungaamasta (asumasta) seudusta) vaikka se on meitsistä selvästi stadilaista - eli perussuomenkieltä, hesalaista slangia, eikä sanalla Skitsobacka siis ole mitään tekemistä minkään kielisyyden kanssa eikä se ole ollenkaan ruotsin kieltä, vaikka kyllä ruotsinkielisetkin käyttää sitä sanaa. Stadin slangihan on ottanut paljon vaikutteita ruotsin kielestä. Nimitys Skitsobacka on kai peräisin joskus 70-luvulta kun stadi laajentui voimakkaasti kun rakennettiin pikavauhtia lähiöitä niille ketkä muutti landelta stadiin. Näistä lähiöistä erityisesti Skitsobacka tuli huonomaineiseksi korkean, pääasiassa nuorison, katuväkivaltarikollisuuden vuoksi. Nimi viittaakin jakomielitautiin: Jakomäki oli sairasta seutua. Meitsi yrittää nimittäin vääntää stadilaista näissä jutuissa mitä meitsi kirjoittaan mitä nyt tsennaan sitä.

Mutta tietääkö joku mistä löytyis enemmän dataa stadin slangista ja sen hissasta? Siinähän o ihan ”omiakin” sanoja, esimerkiksi ”skruudata (syödä), kartsa (tai skartsa, katu), sungata (fogelit sungaa eli linnut laulaa), pirssi (taxi, tulee kai venäjän kielestä), kimuli (muualla maassa likka) jne. ”Kundikin” on kai stadilaista vaikka se on levinnyt muualle,. Samoin ”rafla”, luulis? Ei stadin slangi ole kumminkaan mitenkään hyvin meitsillä handussa, mitä nyt yritän vääntää sillä minkä osaan. Luulis, että joku olis sitä tutkinutkin? Tietääks joku tarkemmin?


Ja jävlar!


:cool: :cool:
.

Klaus Lindgren
Viestit: 1127
Liittynyt: 30.11.05 13:31

Stadin slangia on tutkinut etenkin emeritusprofessori Heikki Paunonen, joka sai takavuosina valmiiksi tieteellisen sanakirjan stadin slangista, sanajohtoineen, esimerkkilauseineen ja kaikkineen. Eli seuraavat tiedot opuksesta: Paunonen, Heikki: Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii. ISBN 951-0-23239-4, WSOY 2000.

Jakomäki on muuten suomennos ruotsinkielisestä Jakobackasta ja se taas tulee kuulemma nimestä Jakob ja sanasta backa, eli siis kirjaimellinen käännös olisi osapuilleen Jaakonmäki. Skitsobacka on siten puhtaasti suomea, suomenkielisten keksimä väännös. Stadin slangi on iloinen sekoitus ruotsin, englannin, venäjän ja kai saksankin sanastoa, etelähämäläisellä kieliopilla. Sanasto on siten melkoisen kirjavaa: asunnotonta alkoholistia tarkoittava sana "spurgu" on sipoolaista ruotsia, tarkoittaa kuulemma nuorta miestä tms., sjungata (suhuässällä) tule tietenkin ruotsista, "snaijata" eli ymmärtää tulee venäjästä ja niin edelleen ja niin edelleen. Osa sanoista on väännetty suomen sanoista, vaikkapa kravatista on väännetty "skraga". Alkuaanhan slangi on syntynyt monikielisessä ympäristössä, hieman samaan tapaan kuin Helsingin ruotsinkielinen nuoriso sekoittelee rennossa puhekielessä suomea sanastoonsa. Ja kun kyse on nimen omaan rennosta puhekielestä, sanoja tulee ja menee joskus hyvinkin villisti, turhista säännöistä piittaamatta.

Avatar
Annastiina Mäkilä
Viestit: 390
Liittynyt: 25.01.07 21:42
Paikkakunta: Turku

Jäveln från Backa kirjoitti:Mutta tietääkö joku mistä löytyis enemmän dataa stadin slangista ja sen hissasta?
Minulla oli sellainen kuva, että tuota tosiaan on tutkittu ja ainakin pienen kirjastohaun plus googlauksen jälkeen löysin montakin stadin slangilla kirjoitettua kirjaa, slangisanakirjaa ja muutaman tutkimuksenkin.

Muutama eri aikoina slangilla kirjoitettu kirja ja pieni esimerkki niissä käytetystä slangista löytyy esimerkiksi seuraavalta sivulta: http://koti.mbnet.fi/joyhan/K21.html .

Sanakirjoja näyttäisi olevan runsaasti, tässä muutama:
- Kivi Kallio: Stadin slangi- ja puhekielen sanasto. Helsinki. Fenton 1996.
- Juhani Mäkelä: Stadin snadi slangi. Porvoo Helsinki Juva. WSOY 1997.
- Heikki ja Marjatta Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii - Stadin slangin suursanakirja. Helsinki. WSOY 2000.

Tutkimuksista löysin "Helsinki kieliyhteisönä" -nimisen teoksen, josta löytyy hieman seuraavasta linkistä: http://www.helsinki.fi/kalenteri/hy/tap ... 12064.html

Myös seuraava linkki saattaa olla hyödyllinen: http://koti.mbnet.fi/joyhan/H2.html
Siinä listataan, ja tämä siis suora lainaus: "Tämän hetken merkittävimmän akateemisen Stadin slangi -tutkijan, emeritusprofessori Heikki "Heka" Paunosen artikkeleita."

Palaa sivulle “Kysymyksiä historiasta”