Jussi Hanskan lauantaiyön pikkutunneilla kirjoittama teksti oli siinä määrin sisäisesti ristiriitainen ja jopa itseään pussiin puhuva, että katson muutaman reunahuomautuksen riittävän sen kommentoitiin:
Aluksi Hanska luo jonkinlaisen pahuuden määrällisen taksonomian aina Juhani Adaminpojasta Staliniin, "suureen Saatanaan".
Alkuperäinen kysymyksenasettelu koski lähinnä Neuvostoliiton roolia toisessa maailmansodassa, erityisesti suhteessa miehittämiinsä Baltian tasavaltoihin. Tästä yhteyssä Hanska kirjoitti tunnetut sanansa:
Jos NL ei ollut "suuri saatana", kuka sitten oli?
Ihmettelin jo silloin ja ihmettelen edelleen, onko näin voimakkaan emotionaalisuuden värittänä ennakkoasenne hyvä lähtökohta tutkijan nimikkeen alla kulkevalle henkilölle. Vaikka Hanska omien sanojensa mukaan juuri oikeistolaisuutensa vuoksi ei tutki lähihistoriaa, jää ulkopuolisen mieleen epäily - tuntematta Hanskan tutkimuksia - että näin voimakas asenteellisuus saattaa
mutatis mutandis ilmetä muidenkin aihepiirien käsittelyssä.Viittasin jo varhaisemmassa viestissäni dosentti Arto Luukkasen uudehkoon kirjaan
Muutosten Venäjä. Venäjän historia 862 - 2009. Luukkanen on kiistaton Venäjän-tuntija, ja hänen emotionaalisista kuohuista vapaaseen tutkijaneetokseensa voin minäkin yhtyä.
Tässä näyte Luukkaselta:
Kaiken kaikkiaan keskustelu uhreista ja rikoksista on totalitarismin tutkimuksessa tarpeellista, mutta myös ongelmallista. Historia on ollut ja tulee olemaan määre, jossa erikokoiset "roistovaltiot" toimivat. Lopuksi on hyvä muistaa, että aikakauden - tässä tapauksessa Neuvostoliiton 1930-luvun esittäminen pelkkänä väkivallan ja raadannan periodina voi johtaa harhaan.
Ja vielä katkelma Luukkaselta Stalinin "maailmanvalloitussuunnitelmista, joita tällä foorumilla on propagoitu:
Stalinilla näyttäisi olleen ulkopolitiikassa tietty "terveen järjen raja", johon hän aina pysähtyi.
Jyvitettyään maailmanhistorian pahantekijät Hanska sitten sujuvasti hypähtääkin toiselle äärilaidalle: käsitykseen pahuuden pariteetista tai symmetriasta. Tiivistäen: "Kaikki olivat yhtä syyllisiä" (millä Hanska ilmeisesti tarkoittaa Hitlerin Saksaa versus länsiliittoutuneita; ei toki sentään "suurta saatanaa"). Minusta,toisin kuin ehkä Hanskasta, ei ole näiden äärimmäisten vaikeiden moraalia ja syyllisyyttä koskevien kysymysten ratkaisijaksi, mikäli kyseessä ovat rikokset ihmiselämää ja ihmisyyttä vastaan. Pidän vaikkapa Katynia aivan riittävän pahana ja tuomion ansaitsevana, vaikka sen uhrimäärä oli vain pisara verrattuna natsien hirmutöihinpelkästään siviiliväestöä kohtaan esim. Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Iso-Venäjällä. Irvokkaalta minusta sen sijaan vaikuttaa Agricola-verkossakin yhä yleisemmältä vaikuttava tapa ikään kuin rehabilitoida kansallissosialistien alkuperäisiä motiiveja. Näin Hanska:
Tuskin Hitlerkään tavoitteli mielessään maanpäällistä helvettiä. Eiköhän hänkin ajatellut (omalla kieroutuneella tavallaan) luovansa kaikille parempaa maailmaa.
Siis
kaikille? Viittasin jokin aika sitten jossain viestissäni mm. natsien syyskuussa 1939 käyntiin laukaisemaan kampanjaan
Aktion Tiergartenstrasse 4. Tuolloin joku foorumilla älähti heti, että sehän on kaikille historiaa lukeneille tuttu asia. Hanskalle ei tunnu olevan. Kerrattakoon nyt vielä, että tuolloin alettiin mm. psykiatrisia potilaita, kehitysvammaisia, kroonikkovanhuksia, seksuaalisia vähemmistöjä ym. ym. panna krematorioiden piipuista savuna taivaalle. Mutta ehkäpä Hanska tarkoittaakin "kaikilla" vain aitoja arjalaisia valioyksilöitä?
Sitten vielä tähän poliittiseen sitoutumiseen. Hanska on jo varhemmin ilmoittanut olevansa sen ja sen kansallisseuran jäsen ja nytkin liputtaa avoimesti oikeistolaisuutensa puolesta. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en ole koskaan kuulunut kuulunut mihinkään poliittiseen puolueeseen, yhdistykseen tai ryhmittymään. Ei se minusta puolueetonta tee; kaikkihan me elämme oman erityisen "fenomenologisen lasikupumme" alla, jolloin ottaessamme kantaa ilmiömaailman asioihin kannamme pääsemättömästi mukanamme koko elämänhistoriaamme aina genetiikasta yhteiskunnallisiin kokemuksiimme asti. Näiden verkkosivujen kirjoituksissa olen koettanut ottaa kantaa sen mukaan, mikä minusta on tuntunut kulloinkin järkeenkäyvältä, sitä kuuluisaa totuuden likiarvoa päin pyrkivältä ja, miksei myös, inhimilliseltä. En siis mitenkään voi hyväksyä dosentti Hanskan pitkälle meneviä vihjailuja siitä, että olisin yksisilmäisesti puolustanut esim. muinaisten taistolaisten kuten Matti Rossin aatemaailmaa. Rossia en muista kenenkään näillä sivuilla edes maininneen - Hanska näkee harhoja keskellä päivää.
Kaikkiaan Hanskan kirjoituksesta välittyy mielikuva, että tässä kaikille (ainakin toistaiseksi) avoimessa Agricola-verkossakin hän haluaisi tukkia suun muilta kuin itsensä ja hengenheimolaistensa hyväksymiltä, oikeistolaisen kaanonin mukaisilta näkemyksiltä historiasta.