Kasvissyöjäviikinkejä Kanadassa?

[Jussi-Pekka Paija]

Turun kaupunginteatteri esitti pari vuotta sitten viikinkiaiheisen spektaakkelin Thorin vasara. Musikaalissa joukko Ameriikan rannikkoa ryöstelleitä hurjapäitä palaa muiden aarteiden lisäksi hemaiseva intiaanivanki mukanaan kotikonnuilleen vain jäädäkseen kristillisen, feodaalin maailman jalkoihin. Tutkimus vahvistaa uudessa maailmassa käynnin, mutta haastaa lukuisat muut käsityksemme viikingeistä pelkästään verenhimoisina ryöstelijöinä.

Viikinkejä 1300-luvulla Kanadassa?

Kanadan johtaviin arkeologeihin kuuluva Pat Sutherland sanoo löytäneensä Kanadasta merkkejä norjalaisten merenkävijöiden asumuksesta yli 700 vuoden takaa. Löytö olisi historiallinen, sillä viikinkien Atlantin takaisista merimatkoista tunnetaan ennestään vain yksi varma asuinjäänne.

Baffinin saarelta Grönlannin ja Koillis-Kanadan välisiltä vesiltä on löydetty jäänteitä kivistä ja savesta rakennetusta seinästä. Kanadan sivilisaatiomuseota johtava Pat Sutherland uskoo, että seinä kuului aikoinaan majaan, jonka viikingit rakensivat suojakseen tultuaan Etelä-Baffiniin Nanookiin.

Kanadan ainoa varmistettu viikinkilöytö on noin puolentoista tuhannen kilometrin päässä Nanookin kaivauksista. Viikinkien arvellaan viivähtäneen Newfoundlandissa L'Anse aux Meadowsissa noin tuhat vuotta sitten. Leif Eriksson ilmeisesti toi väkensä Grönlannista Newfoundlandiin mutta luopui asutuksesta vihamielisten alkuasukkaiden vuoksi.

Sutherland sanoo keräämiensä todisteiden osoittavan, ettei viikinkien Kanadan-asutus päättynyt Erikssonin yritykseen. Tutkijat ovat dokumentoineet kolmessa paikassa Baffinissa sekä Pohjois-Labradorissa kymmeniä esineitä, jotka heidän mukaansa ovat norjalaista alkuperää. Joukossa on muun muassa kaiverrettuja puuesineitä sekä veitsien ja kirveiden teroittamiseen tarkoitettuja hiomakiviä.

Viikingit jatkoivat kauppamatkoja?

Nanookin uusimpian löytöjä on valaanluinen lapio, jollaisia on löydetty myös Grönlannin viikinkiaikaisilta kaivauksilta. Lapiota ehkä käytettiin turpeen irrottamiseen asuinsuojien seiniksi. Nanookissa on jälkiä myös kivetystä viemäristä, jollaisia tunnetaan viikinkien asuttamista paikoista.

Sutherlandin mukaan on selvää, etteivät Nanookista löydetyt rakenteet ole samanlaisia kuin alueen alkuasukkaiden tekemät. Kun kuvioon lisätään norjalaistyyppiset esinelöydöt, paikka saattoi olla eräänlainen viikinkien sillanpääasema, hän sanoo.

Sutherlandin teoria on, että norjalaiset jatkoivat sukupolvien ajan merimatkoja Grönlannin ja Pohjois-Kanadan välillä, vaikka Newfoundlandin asuttaminen olikin epäonnistunut. Hän uskoo, että viikingit tapasivat alueen tuolloisia asukkaita ja kävivät ehkä kauppaa heidän kanssaan. Alkuperäiskansa hävisi sittemmin inuiittien esi-isien tieltä heidän vaeltaessaan itään.

lähde: YLEn uutiset

Vaihtoehtonen näkökulma

Pat Sutherlandin esittämä väite ei ole jäänyt vaille haastajaa. Waterloon Yliopiston antropologi/arkeologi sekä professori Robert Park haastaa Ottawa Citizen -lehdessä samaisessa artikkelissa esitetyt Sutherlandin päätelmät. Tarkemmin hän on perustellut kantansa artikkelissa Contact between the Norse Vikings and the Dorset culture in Arctic Canada jo viime vuoden puolella.

Robert Park esittää että viikingit eivät välttämättä koskaan kohdanneet alueen alkuperäiskansoja. Arkeologisten todisteiden nojalla kontaktia kahden kulttuurin välillä ei voi täysin todistaa, joskaan ei myöskään kieltää. Parkin päätelmissä paikallinen alkuperäiskansa olisi kuollut sukupuuttoon jo vuosisatoja ennen kuin viikingit ensi kerran saapuivat alueelle. Tiivistä kauppayhteyttä ei ainakaan osapuolten välillä ei ainakaan olisi ollut. Parkin mukaan todisteita pitäisi olla molemmin puolin huomattavasti runsaammin. Sutherlandin käyttämä arkeologinen todistusaineisto taasen saattaa Parkin mukaan olla väärin tulkittu nuoremmaksi kuin se todellisuudessa on. Sitä, tai ainakin osaa siitä, on myös saatettu tulkita erheellisesti viikinkien kulttuurivaikutusta nauttineeksi.

lähteet: Ottawa Citizen & Bnet

Viikinkien voimanlähteet: lehmää vai härkäpapuja?

Mytologian mukaan Valhallaan päästyään soturia odotti päivittäinen juhla-ateria. Sen kruunu oli teurastettu ja keitetty urossika. Janoisten sankarien juoma oli hunajainen sima. Sen arvo maanpäällisessä elämässä oli toimia kultti- ja juhlajuomana.

Arki ei ollut yhtä juhlaa. Ruokakulttuuriin erikoistunut kansatieteilijä Marja Hartola kertoo Turun Yliopiston Aurora-lehden Tiesitkö tämän? -palstalla tietoiskun viikinkien ravintotottumuksista. Viikinkien jokapäiväinen leipä koostui lähinnä viljasta, herneestä, nauriista, sipuleista sekä erilaisista marjoista ja villiomenista. Lihan sijaan nautittiin kalaa. Tiedot perustuvat Sven Isakssonin väitöskirjaan, jossa todetaan viikinkien olleen kasvissyöjiä.

Hautapaikkoja sekä asuinpaikkoja vertailemalla Isaksson huomasi, että lihajäänteitä löytyi erityisesti hautojen läheisyydestä. Siellä missä elettiin oli runsaasti kasvijäänteitä. Lihaa nautittiin, mutta harvoin. Sika oli arvostettu ja harvinainen kotieläin, jota lihotettiin vain juhlahetkiä silmilläpitäen.

lähde: Aurora 2/2009

lähteet tarkemmin:

YLEn kulttuuriuutiset (30.5.2008)
http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2009/05 ... 67814.html

Pat Sutherlandin keskeiset teesit esittänyt artikkeli Canadian Geographicissa (koko artikkeli maksullinen)
http://www.canadiangeographic.ca/magazi ... ikings.asp

Ottawa Citizenin kirjoitus, joka kokoaa Pat Sutherlandin Canadian Geographicin artikkelin teemoja (27.5.2009)
http://www.ottawacitizen.com/Technology ... story.html

Robert Parkin kirjoitus viikinkien ja Kanadan alkuperäiskansojen kohtaamisesta
http://findarticles.com/p/articles/mi_h ... ntent;col1

Aurora 2/2009

[Kottaraisentopi]

Pohjoisten kansojen olemassaolon perusta olivat kalat (lohi, seiti,turska), hylkeet ja valaat, hirvi ja peura (karibu) sekä karhut. Väinonputken juurilla, marjoilla ja villihedelmillä täydennettiin ravintoa. Muulla ravinnolla ei pohjoisessa pärjännyt sen enempää viikinki kuin inuitikään.

Topi