Joukkojen tehtävät ja ryhmitysDerkku kirjoitti:Millä keinoin Suomi olisi voinut sotilaallisesti jatkaa realistisesti pidemmälle vuoden 1941 lopputilanteesta?Seppo Jyrkinen kirjoitti:Mikäli suomalaiset olisivat alun alkaen lähteneet tosissaan Saksan idänretkeen mukaan, niin Jatkosodan kulku olisi ollut tyystin toisenlainen aina joukkojen ryhmityksiä ja tehtäviä myöten. Eikä "sota" olisi ollut 90%:sti kortinpeluuta.
... Suomi osallistui idän sotaretkeen käytännössä niin täysipainoisesti kuin pystyi vuoden 1941 aikana.
Suomalaiset joukot pidättäytyivät omien tavoitteittensa mukaisessa toiminnassa. Saksaa toki myötäiltiin, mutta sen tavoitteisiin ei yhdytty. Saksan merkittävin sotilaallinen intressi Suomessa kohdistui Leningradiin. Ja kuten Ilmo on omassa ketjussaan jo tuonut esiin, suomalaiset useaan otteeseen kieltäytyivät toimimasta saksalaisten toiveitten mukaan. Sellaisesta ei edes antauduttu neuvotteluihin, vaan väisteltiin tai suoraan kieltäydyttiin.
Kannaksella suomalaiset joukot olivat saaneet käskyn edetä vanhalle rajalle, jonka saavutettuaan ne lopettivat sodankäynnin omasta aloitteestaan, so ylipäällikön antaman tehtävän tultua täytetyksi. Joukkojen väsymys ei ole voinut olla hyökkäyksen päättymisen syy, sillä IV AK:n joukot, noin puolet Kannaksen joukoista, osallistuivat aktiiviin sodankäyntiin vain 2 viikon ajan. - Laatokan pohjoispuolella taistelut kestivät 6-10 viikkoa.
Suomalaisjoukkojen edettyä Syvärille, ne käänsivät selkänsä Leningradille ja lähtivät pohjoiseen, valtaamaan Petroskoita ja Karhumäkeä. Kannakselta jopa siirrettiin joukkoja Laatokan pohjoispuolelle. Saksalaisia nämä Itä-Karjalan kaupungit eivät kiinnostaneet pätkääkään. Laatokan pohjoispuolella operoi likipitäen yhtä suuri määrä joukkoja kuin Kannaksella, ja saksalaisten silmissä täysin toisarvoisilla tavoitteilla. Suomen puolustuksen (!) kannalta nuo tavoitteet kuitenkin olivat mielekkäitä.
Voidaan perustellusti väittää, että jos Suomen sodanjohto olisi halunnut noudattaa Saksan toiveita, se olisi jatkanut hyökkäystä lähemmäs Leningradin kaupunkia. Joukkojen määrää olisi voitu kasvattaa runsaasti jättämällä Itä-Karjala valtaamatta.
Kortinpeluu
Käydä sotaa on yksi asia, ja olla sodassa on toinen asia.
Jatkosota kesti 1168 päivää, josta ajasta suomalaiset rintamajoukot pelasivat korttia 93%. Karrikoiden sanottuna asemasodan aika oli vaarallista varuskuntapalvelua kenttäolosuhteissa. Vielä rauhallisemmissa oloissa elivät Pohjois-Suomen saksalaiset, joista iso osa ei tainnut edes laukaista asettaan vihollista kohti. Sen sijaan Leningradin rintamalla taistelleet saksalaiset saivat käydä aktiivia sotaa vuositolkulla.
Hyökkäysvaiheen aikana Kannaksella olevat joukot kävivät sotaa keskimäärin 26 vuorokautta ja Laatokan pohjoispuolella 61 vuorokautta (elokuu otettu huomioon). Keskiarvo 43 vuorokautta eli 3,7% sota-ajasta. Tämä kertoo, että suomalaisten halukkuus sodankäyntiin oli todella mitätön.
Perääntymisvaiheessa Kannaksella sodittiin keskimäärin 39 vuorokautta ja Laatokan pohjoispuolella 45 vuorokautta. Keskiarvo 42 vuorokautta eli 3,6% sota-ajasta.
Liittolaisiako?
Edellä kerrottu antaa kaksi näkökulmaa erillissota / liittolaisuus asiaan. Liittolaisuus -käsitteeseen sisältyy oleellisena osana toiminta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Valitaan vaihteeksi saksalainen näkökulma asiaan:
"Onko tuo mitättömän pieni ja rodullisesti alempiarvoinen kansa tosiaankin Suur-Saksan liittolainen?
Saksalla on yksi merkittävä tavoite Suomen lähipiirissä ja sen valtaamisessa Suomi ei suostu auttamaan. Lisäksi se lopetti sodankäynnin heti alkuunsa, pahimmillaan jo kahden viikon jälkeen, vaikka oli aivan Leningradin tuntumassa. Ja suomalaiset joukot alkoivat pelata korttia kun saksalaiset vuodattavat vertaan Suomen perivihollisen kukistamiseksi. Aivan kuin Talvisota olisi jo unohtunut!
Ali-ihmisiä ovat, eivät liittolaisia!"
-------------------------
MUOK: poistettu lainausmerkinnät viimeisestä jaksosta