Voidaanko historiasta oppia mitään? Näin ainakin väittää Jan Kunnas Yliopistollisessa Eurooppa Instituutissa (European University Institute) Firenzessä Italiassa tarkastetussa väitöskirjassaan. Hänen mukaansa rikkidioksidipäästöjen ja muiden happamoittavien päästöjen aiheuttaman happaman sateen menestyksekkäästä ratkaisemisesta voidaan ottaa oppia ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Jan Kunnaksen 15.6.2009 hyväksytyssä väitöskirjassa tarkastellaan Suomen uusiutuvan kotimaisen energian varassa tapahtunutta teollistumista ja 1960-luvulla tapahtunutta siirtymistä muualta tuotuihin fossiilisiin polttoaineisiin. Näin myöhäisessä teollistumisen vaiheessa tapahtunut siirtyminen on kansainvälisesti hyvin poikkeuksellista.
Erityisenä huomion kohteena väitöskirjassa on ollut rikkidioksidipäästöjen ja hiilidioksidipäästöjen kehityksen erkaantuminen 1970-luvulla. Rikkidioksidipäästöt lähtivät 1970-luvun puolessavälissä laskuun metsäteollisuuden siirtyessä sulfiittiselluloosan valmistuksesta sulfaattiselluun. Jälkimmäinen prosessi tuotti halvempaa ja lujempaa paperia, ja sivutuotteena pienempiä rikkidioksidipäästöjä. Pelko happaman sateen mahdollisesti aiheuttamista vaikutuksista metsiin ja vesistöihin vauhditti rikkidioksidipäästöjen vähentämistä 1980-luvun puolestavälistä. Yhtenä tärkeimmistä vauhdittajista oli uutiset Saksan metsien kuolemisesta, mikä aiheutti huolta Suomen metsien ja metsätalouden tulevaisuudesta. Vaadittiin rikinpoistolaitteistojen asentamista ja rajoitettiin polttoaineiden rikkisisältöä.
Voidaanko historiasta siis oppia mitään? Kyllä, mutta opetukset eivät aina ole yksiselitteisiä. Ympäristön kannalta ei ole väliä onko päästövähennysten taustalla huoli ympäristön tilasta vai onko se sivutuote puhtaasti taloudellisista syistä tehdyistä muutoksista teknologiaan. Sillä on kuitenkin suuri merkitys mahdollisista päätelmistä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta. Rikkidioksidipäästöjen lasku 1970-luvulla prosessimuutosten sivutuotteena, luo toivoa, että päästöjen vähennykset voivat olla osa normaalia teknologista kehitystä. Huoli ympäristöstä ja siitä johtuvat poliittiset päätökset voivat jouduttaa teknologista muutosta luoden Porterin-hypoteesin mukaisen win-win – tilanteen. Hypoteesin mukaan ympäristönsuojelu voi parantaa kilpailukykyä. Jos taas ympäristössä näkyvien vaurioiden on tultava selvästi näkyviin luodakseen riittävän paineen päästöjen vähentämiseksi, ilmastonmuutoksen suhteen tulevaisuuden odotukset ovat synkät. Siinä vaiheessa kun ilmastonmuutoksen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ovat riittävän selvät kääntääkseen pahimpien skeptikoiden päät, on jo myöhäistä.
Jan Kunnas, Fire and Fuels: CO2 and SO2 Emissions in the Finnish Economy, 1800 –2005. European University Institute, Firenze, Italia, 15.6.2009
Väitöskirja on luettavissa osoitteesta
http://eui.academia.edu/JanKunnas/Papers