Sanoisin, että tämä Rämön artikkeli on taas niitä kirjoituksia, joka kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin todellisuudesta.Derkku kirjoitti:Välikevennys: Helsingin Sanomien sotainen historia jatkuu, tällä kertaa selittävänä tekijänä suomalaisunuorten 2000-luvun konservatiivisuudelle: (HS Sunnuntai 13.9.2009)
Hah! Maamme nuorison ylivoimainen hiljainen enemmistö ei ole koskaan jaksanut kiinnostua muutosvoimana toimimisesta, olipa sitten ollut tarjolla millainen liike tahansa. Jääkäriaktivismi, kommunismi, lapuanliike, partaradikalismi, taistolaisuus, punk-liike, juppi-ideologia, eläinaktivismi, anarkismi tai rasistinen uusfasismi... anteeksi, kansallismielinen maahanmuuttokriittisyys ovat kaikki viime kädessä jääneet marginaali-ilmiöiksi. Suurin osa nuorisosta on keskittynyt normaaliin elämään ja antanut muiden vouhottaa aikansa. Edellämainitusta listasta vain ensimmäisellä on ollut pysyvää historiallista merkitystä, ja sekin kyllä ihan Jumalan (vai sielunvihollisen?) armosta.Arvotutkimuksen mukaan suomalaisista on tullut 2000-luvulla uuskonservatiiveja: pysyvyyttä ja mukavuutta arvostavia kotihiiriä. Nuoret ovat kiinnostuneita maailmasta, mutta eivät innokkaita muuttamaan sitä.
Hm. Entäpä jos se valtaväestön "uuskonservatiivisuus" onkin tällä kertaa se uusi ilmiö, joka on syntynyt täällä? Ehkäpä tyytyväisyytemme status quoon viittaakin siihen, että olemme jo ratkaisseet kaikki palavat ongelmat, mutta muu Eurooppa on vain meitä vielä jäljessä kehityksessä?Selitystä erolle voi etsiä maantieteestä ja historiasta. Uudet ilmiöt ovat kulkeutuneet peräpohjolaan monen mutkan kautta, ja suomalainen yhteiskunta on monimuotoistunut hitaasti.
Vaikka eihän tällaista tietenkään voisi sanoa maan johtavassa päivälehdessä. Poliittisen eliittimme ja tiedotusvälineidemme raison d'être riippuu siitä, että mehän olemme kehityksestä jälkijunassa, piru vie, ja jos meillä ei ole ongelmia, niin niitähän pitää keksiä! Kielletään joku pahe! Säädetään uusia kiintiöitä! Käydään taas arvokeskustelua! Järjestetään oikeusjuttu! Rakennetaan huippuyliopisto!
Cheers,
J. J.