Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

[Emma-Liisa]

Faktat ovat faktoja, mutta joidenkin faktojen yksipuolisen korostamisen voisi katsoa olevan pyrkimys muuttaa asenneilmapiiriä 1970-luvun tyyliin.

Ja mitä on sanottava siitä, että tietyistä asioista ei edes kerrota? Jatkososadan pikkujättiläisessä kertomisen arvoiseksi on katsottu Itä-Karjalan riistamaat, VAKO (monopolikaupasta), postimerkit "Vienan sotalaulut" - mutta ei venäläisten siviilien leirit eivätkä edes suomensukuisten olosuhteet 1941-4, vaikka sivuja on yli 1200!

Tähän verrattuna on suorastaan huvittavaa, naisten viihderomaaneja kirjoittava nimimerkki Enni Mustonen (alias fil.tohtori Kirsti Manninen) käsittelee lottaromaanissaan Kielon jäähyväiset mm. venäläisten siviilien nälänhätää leireillä, Äänislinnan hotellien ruokatarjontaa ja musiikkiesityksiä, suomalaista kansanrunoudesta kiinnostunutta opettajaa ja lottien kantteenia Seesjärvellä ja kyläläisten suhtautumista heihin, suomalaisen punaisen lesken ja lapsen olosuhteita, partisaaneja ja heidän auttajiaan. Ja näin tieto ehkä meneekin perille.

[Ciccio]

Ja mitä on sanottava siitä, että tietyistä asioista ei edes kerrota? Jatkososadan pikkujättiläisessä kertomisen arvoiseksi on katsottu Itä-Karjalan riistamaat, VAKO (monopolikaupasta), postimerkit "Vienan sotalaulut" - mutta ei venäläisten siviilien leirit eivätkä edes suomensukuisten olosuhteet 1941-4, vaikka sivuja on yli 1200!

=========================================================================
SN-kustantamon Suomi miehittäjänä nosti leirit julkisuuden valokeilaan ja tähän mennessä sitä jatkunut jo 20 vuotta.
Itä-Karjalan heimosotureita on välirauhansopimuksen mukaisesti palautettu Lappeenrannasta NLiittoon 4/12.1944.....15/7.1946 , n. 550 katosi salamyhkäisesti.
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/200 ... uomen.html
Olisikohan Huhtiniemi-huhu saanut alkunsa tuolla leirillä istuneesta salaisesta kenttäoikeudesta ?
YYA-aikana Salpa-linja jonkinlainen ´salaisuus´ sekin ja Elisenvaaran pommituksestakin vaiettiin ja myöhemmin joku muisteli: no, se oli sota-aikana.....
Syyllinen oli sota.

Veikko Palvo

[nylander]

Ja mitä on sanottava siitä, että tietyistä asioista ei edes kerrota? Jatkososadan pikkujättiläisessä kertomisen arvoiseksi on katsottu Itä-Karjalan riistamaat, VAKO (monopolikaupasta), postimerkit "Vienan sotalaulut" - mutta ei venäläisten siviilien leirit eivätkä edes suomensukuisten olosuhteet 1941-4, vaikka sivuja on yli 1200!

Sivuhuomautus: Entä mitä on ajateltava siitä, että humanitaarisesta toiminnastaan tunnettu ja Haagin tuomioistuimessakin Milosevicín vastaiseen prosessiin todistajana osallistunut oikeushammaslääkäri, professori h.c. Helena Ranta katsoi aiheelliseksi myöntää puheena olevalle teokselle peräti tieto-Finlandia - palkinnon. Tuntuu kuin vikaa olisi muuallakin kuin 1970-luvun "repressiivisessä" asenneilmastossa

[Emma-Liisa]

Entä mitä on ajateltava siitä, että humanitaarisesta toiminnastaan tunnettu ja Haagin tuomioistuimessakin Milosevicín vastaiseen prosessiin todistajana osallistunut oikeushammaslääkäri, professori h.c. Helena Ranta katsoi aiheelliseksi myöntää puheena olevalle teokselle peräti tieto-Finlandia - palkinnon. Tuntuu kuin vikaa olisi muuallakin kuin 1970-luvun "repressiivisessä" asenneilmastossa

Eihän Tieto-Finlandian jakaja voi olla kaikkien alojen asiantuntija, vaan hän on "tavallinen valistunut lukija", joka ei pysty arvioimaan itselle vieraita aloja edustavien teosten sisältöä, ainoastaan sitä oliko se hänelle uutta ja onko teos hyvin kirjoitettu.

PS. Antti Laine teki muistaakseni tutkimuksensa SUOMA (Suomi toisessa maailmansodassa) -projektissa, joka siis oli varsin monipuolinen.

[nylander]

Eihän Tieto-Finlandian jakaja voi olla kaikkien alojen asiantuntija, vaan hän on "tavallinen valistunut lukija", joka ei pysty arvioimaan itselle vieraita aloja edustavien teosten sisältöä, ainoastaan sitä oliko se hänelle uutta ja onko teos hyvin kirjoitettu.

Minusta taas olisi pelkästään kohtuullista jo yleisönkin kannalta, että Tieto-Finlandian jakajaksi valikoitunut, akateemisesti koulutettu ja juuri ihmisoikeusrikkomusten selvittelyssä tunnetuksi tullut henkilö tuntisi perusasiat oman maansa lähihistoriasta - myös niistä, jotka eivät kuulu Suureen Kansalliseen Kertomukseen.

Mutta miten sen asian kanssa lieneekään, huomiotani kiinnitti muutama päivä sitten HS:ssa julkaistu syntymäpäivähaastattelu, jonka kohteena oli tunnettu historiantutkija. Lehden poliittisen toimituksen esimies mainitsi muuten sympaattisessa jutussaan, että kyseisen henkilön (jonka kynänjälki muuten näkyy myös Jatkosodan pikkujättiläisessä) toiminnassa historioitsijana on havaittavissa (ja nyt kirjoitan täysin muistinvaraisesti) "lievää oikeistopoikkeamaa". Voisiko ajatella, että tällainen "poikkeama" selittäisi - ja nyt en tarkoita henkilö- vaan yleisempää tasoa - vaikkapa puheena ollutta omituista aukkoa Jatkosodan pikkujättiläisen Itä-Karjalaa koskevissa aihevalinnoissa?

Minusta historiantutkimuksessa ja -kirjoituksessa ei pitäisi esiintyä minkäänlaisia "poikkeamia" suuntaan tai toiseen. Vaikka nykyään lieneekin yleisesti hyväksytty ajatus menneisyyskäsitysten konstruktiivisesta luonteesta, tosiasioita ei sentään pitäisi mennä sormeilemaan. Vaikeneminenkin on kannanotto.

[Ciccio]

Minusta historianttkimuksessa ja -kirjoituksessa ei pitäisi esiintyä minkäänlaisia "poikkeamia" suuntaan tai toiseen. Vaikka nykyään lieneekin yleisesti hyväksytty ajatus menneisyyskäsitysten konstruktiivisesta luonteesta, tosiasioita ei sentään pitäisi mennä sormeilemaan. Vaikeneminenkin on kannanotto.

=========================================================================
Välirauhansopimuksessa 9/1944 Neuvostoliitto määräsi NLiittoon luovutettaviksi kaikki neuvostokansalaiset, "jotka oli tuotu Suomeen Väkisin" vastoin heidän omaa tahtoaan.
Tämä luovutuspakko käsitti virolaiset, inkeriläiset, itäkarjalaiset ja Zhdanovin täsmentämän joitakin Suomen kansalaisiakin.
Valvontakomissio
perusti eri puolille Suomea 21 kokoamiskeskusta kokoamaa luovutettavia.
NL:ssa sotavangit armahdettiin "isänmaan petturuudestaan" Stalinin kuoleman jälkeen ja palautettavia sotavankeja oli karkaillut Suomessakin.
Onko
Lappeenrannassa 4/12.1944 - 15/7.1946 kadonneista mainintaa Jatkosodan pikkujättiläisessä,
sekä siitä kuinka moni teloitettiin Viipurissa ?

Veikko Palvo

[nylander]

Välirauhansopimuksessa 9/1944 Neuvostoliitto määräsi NLiittoon luovutettaviksi kaikki neuvostokansalaiset, "jotka oli tuotu Suomeen Väkisin" vastoin heidän omaa tahtoaan.
Tämä luovutuspakko käsitti virolaiset, inkeriläiset, itäkarjalaiset ja Zhdanovin täsmentämän joitakin Suomen kansalaisiakin.
Valvontakomissio
perusti eri puolille Suomea 21 kokoamiskeskusta kokoamaa luovutettavia.
NL:ssa sotavangit armahdettiin "isänmaan petturuudestaan" Stalinin kuoleman jälkeen ja palautettavia sotavankeja oli karkaillut Suomessakin.
Onko
Lappeenrannassa 4/12.1944 - 15/7.1946 kadonneista mainintaa Jatkosodan pikkujättiläisessä,
sekä siitä kuinka moni teloitettiin Viipurissa ?

Kyllä Jatkosodan pikkujättiläisessä on Pekka Nevalaisen kirjoittama luku "Neuvostokansalaisten luovutukset itään sodan jälkeen". Ymmärtääkseni Nevalainen on aihepiirin parhaita ellei paras asiantuntija Suomessa, eikä hän suinkaan käsittele NL:n toimia myötäsukaisesti. Jos sieltä sitten puuttuu jokin sinulle tärkeä yksityiskohta, en mitenkään jaksa uskoa, että se olisi merkki jonkinlaisesta tarkoitushakuisuudesta, jos sitä tarkoitat.

Mielestäni repliiikkisi kielii pahasta kategoriavirheestä.

[Emma-Liisa]

Minusta taas olisi pelkästään kohtuullista jo yleisönkin kannalta, että Tieto-Finlandian jakajaksi valikoitunut, akateemisesti koulutettu ja juuri ihmisoikeusrikkomusten selvittelyssä tunnetuksi tullut henkilö tuntisi perusasiat oman maansa lähihistoriasta - myös niistä, jotka eivät kuulu Suureen Kansalliseen Kertomukseen.

Helena Rantahan on lääkäri eikä siis lainkaan tutki rikoksia (siis kuka oli tekijä), vaan ainostaan tunnistaa ruumiita ja tutkii, oliko kuolema väkivaltainen.

Ranta on kertonut, ettei hän enää pysty lukemaan edes dekkareita. Hän saa tarpeekseen kuolemasta ammatissaan.

kyseisen henkilön (jonka kynänjälki muuten näkyy myös Jatkosodan pikkujättiläisessä) toiminnassa historioitsijana on havaittavissa (ja nyt kirjoitan täysin muistinvaraisesti) "lievää oikeistopoikkeamaa". Voisiko ajatella, että tällainen "poikkeama" selittäisi - ja nyt en tarkoita henkilö- vaan yleisempää tasoa - vaikkapa puheena ollutta omituista aukkoa Jatkosodan pikkujättiläisen Itä-Karjalaa koskevissa aihevalinnoissa?

Silloin teoksesta olisi pitänyt puuttua myös NL:laisten sotavankien kohtalo Suomessa. Se on kuitenkin mukana, samoin kuin suomalaisten sotavankien kohtalo NL:ssa.

Teoksen toinen toimittaja näkyy olevan Jari leskinen, joka on tutkinut Suomen ja Viron sotilaallista yhteistyötä.

Minusta historiantutkimuksessa ja -kirjoituksessa ei pitäisi esiintyä minkäänlaisia "poikkeamia" suuntaan tai toiseen. Vaikka nykyään lieneekin yleisesti hyväksytty ajatus menneisyyskäsitysten konstruktiivisesta luonteesta, tosiasioita ei sentään pitäisi mennä sormeilemaan. Vaikeneminenkin on kannanotto.

Epäilemättä. Mutta ihmiset ovat vain ihmisiä. Jotain jää aina pois.

Tässä tapauksessa voinee syynä olla yksinkertaisesti se, että sotaa katsotaan Suomen (ja vieläkin enimmäkseen sotilaiden) kannalta. Itse asiassa Tuntemattomassa sotilaassa on sama "vika". Onhan siellä se opettaja Vera, mutta muuten - koska keskitytään pelkästään yksikön sisäisiin suhteisiin - ei ole muuten kuin maininta että joku (Rahikainen?) toi "lempivaimonsa" äidin parittajana. Mutta toki Linnalla oli taiteellinen peruste rajata asiat. Eihän sotilaiden kotioloistakaan kerrota.

[Ciccio]

Mielestäni repliiikkisi kielii pahasta kategoriavirheestä.

HeimoP 3:ssa oli 380 Aunuksenkarjalaista, 101 tverinkarj., 30 suomalaista, 24 vepsäläistä pataljoonaa 17/11.1942 koottaessa. Heimopataljoonia oli pari muutakin,
sekä virolaisten JR 200.
Neuvostoliittolaisen sotavangin = isänmaan petturin ( koska oli antautunut )
omaisiinkin kohdistui rankaisutoimia ja ilmeisesti siksi kuoleman jälkeisellä rehabilitoinnilla on itämailla konkreettinen merkitys.
Itä-Karjalan 85000:n naisen, lapsen ja vanhuksen joukko on pääosin ollut noita omaisia "isänmaan pettureille" ja punaArmeijassa ja sitä vastaan taistelleiden omaisia. Ja leskiä ja orpoja.
( mm. HeimoP 3 menetti 7/-44 Vuosalmella kaatuneina ja haavoittuneina 250
NL:n suurhyökkäystä torjuttaessa. )
Ja
tällä on ollut vaikutuksensa Suomen miehitysaikana ja sen jälkeen.
Nälänhätä ( pahimmillaan 1947 ) surmasi 1,0 - 1,5 milj. Neuvostoliitossa Jeltsinin aikaan käytettävissä olleiden NL-arkistolähteiden mukaan.
Ja pahinta kuolleisuus on ollut maaseudulla samojen lähdetietojen mukaan, elintarvikesaanti kaupungeissa ja sotavanki- ym. leireillä on ollut parempi.
Itä-karjalaisten
elinolot Karjalais-Suomalaisessa Sosialistisessa Neuvostasavallassa eivät näyttäisi näiden tietojen valossa paljoakaan kohentuneen / huonontuneen ?
Vaikuttanee sikäläisissä muistelmissakin.
--------------
Mikä lienee ollut 85000 itäkarjalaisen terveystilanne 1941 lopulla, NL:n elintarvikehuoltokin oli ollut puutteellinen lähes puoli vuotta suomalaismiehityksen alkaessa.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Itä-Karjalan 85000:n naisen, lapsen ja vanhuksen joukko on pääosin ollut noita omaisia "isänmaan pettureille" ja punaArmeijassa ja sitä vastaan taistelleiden omaisia. Ja leskiä ja orpoja.

Nyt en ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Eiväthän he voineet 1941 eli etukäteenolla "maanpettureiden" omaisia (vai olivatko kaikki Itä-Karjalan miehet muka olelet taistelemassa Kannaksella ja ja jääneet siellä vangeiksi?).

Sitä paitsi NL:ssahan oli tapa, että nimenomaan epäluotettavat ainekset (pakko)evakuoitiin.

Itä-karjalaisten
elinolot Karjalais-Suomalaisessa Sosialistisessa Neuvostasavallassa eivät näyttäisi näiden tietojen valossa paljoakaan kohentuneen / huonontuneen ?
Vaikuttanee sikäläisissä muistelmissakin.

Marja-Leena Mikkolan haastattelemien lasten muistoissa elämä ennen sotaa ja miehitystä oli hyvää, mutta leirissä elämä oli kurjaa (minkä kuolleisuuskin todistaa). Saattaa olla, että ne jotka kärsivät esim. 1937-8 olivat eri ihmisiä kuin 1941-4. Lisäksi vielä ero kodista ja isän ikävä.

Yksi yksityiskohta: suomalaiset käyttivät ruumillista ragaistusta, joka Neuvosto-Karjalassa ei ollut käytössä ja joka siten koettiin erityisen nöyryyttävänä.

[Ciccio]

Nyt en ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Eiväthän he voineet 1941 eli etukäteenolla "maanpettureiden" omaisia (vai olivatko kaikki Itä-Karjalan miehet muka olelet taistelemassa Kannaksella ja ja jääneet siellä vangeiksi?).

Sitä paitsi NL:ssahan oli tapa, että nimenomaan epäluotettavat ainekset (pakko)evakuoitiin.

=========================================================================
Noin 400 000 asukkaan Itä-Karjalassa ei 1930-luvulla ole voinut jäädä huomaamatta Stalinin kanavan rakentaminen n. 100 000 pakkotyöläisen voimin, eivätkä Stalinin puhdistuksissa kadonneet. Seurauksena on ollut apaattinen pelko. Oman miesväen ollessa puna- armeijassa. Ja mikähän lienee ollut Talvisodan / Venäjän- Suomen sodan vaikutus Itä-Karjalassa?
----------
Epäluotettavien ainesten evakuointi näyttää tosiaan olleen etusijalla ja tuhoamisyksiköt ovat polttaneet siviiliasutuksetkin, mikäli ovat ehtineet.
Veikko Palvo

[Ciccio]

Marja-Leena Mikkola oli SKP:n taistolaisia ja stalinistisen kulttuurisuuntauksen edustaja ja näyttää haluavan v a i k u t t a a *h i s t o r i a n k i r j o i t u k s e e n*,
http://www.kiila.org/mikkola-myytti-alkaa-purkautua
vanhat iskulauseet tiedostavasta historiasta toistuvat.
-Suomi oli hyökkääjä ja miehittäjä ja ei käynyt erillissotaa (Talvisota "unohdetaan")
-Mannerheim käski perustaa keskitysleirit ( Auschwitz mainitaan ) ja
"silmät suljetaan aiheutetuilta kärsimyksiltä ja tuskilta."
-Suur-Suomen puuteollisuuden metsätöissä kuoli itäkarjalaisia
Henrik Arnstad, Oula Silvennoinen einsatzgruppeineen ja Elvi Sinervon, Raoul Palmgrenin kaltaisten rauhanaktivistien mielipiteistä
M-L.Mikkola sanoo Sylvi ja Urho Kekkosenkin olleen kiinnostuneita.
---------------
M-L.Mikkola peräänkuuluttaa kansalaisrohkeutta, koska "kriittinen kokonaistutkimus Itä-Karjalan miehityksestä on yhä tekemättä."
Venäjän karjalassa ei kirjoituksista päätellen kaivata uusia historiantulkintoja,
heille näyttä riittävän Suuren isänmaallisen sodan historia v ä ä r i s t e l e m ä t t ä.

Veikko Palvo

[Eki]

Olen jo ilmaissut kaiken ja enemmänkin, minkä tästä asiasta ymmärrän. Ja lisäksi valvojamme Tapio Onnela tuolla edellä jo viisaasti ilmoitti, että "Varmaankin tässä keskustelussa on varmaan syytä pitää erilllään kaksi asiaa: suomalaisten ylläpitämien keskitysleirien (myöh. siirtoleirien) olosuhteet ja tapahtumat ja niistä säilyneet kuvalliset dokumentit."

Silti nyt kirjoitan vielä kerran. Perusteena ainostaan yletön hitauteni. Ostin nimittäin kovalla rahalla oikeuden tähän kuvaan



Ja näkyy kokonaisena tässä linkissä:

http://www.aijaa.com/v.php?i=5016072.jpg

Dokumentoijan siihen liittämä teksti kuuluu näin:

- "Petroskoin asukkaita ottamassa vastaan Äänisen sotalaivaston matruuseja. Laiturilla ihmisiä väen täydeltä, taka-alalla Petroskoin rantaa. 28.6.1944" Karjalan valtiollinen kotiseutututkimusmuseo/Loshakov Dmitrij

Yuri Kiliniltä sain tällaisen kommentin:

- Näyttää aidolta kuvalta. Päivämäärä sattaa olla muukin, esim. 29.6. koska sotaalukset ampuivat kunnon tulivalmistelun tälle rannalle 28.6. Voi olla on muitakin tuon valokuvaajan valokuvia. Nimi on ainakin tuttu ja muita eri aiheisia valokuviaan nähty.

Sitä siis vaan vielä kerran, että kaikenlaiset kuvat piikkalankojen takana muka olevista lapsista, joita löytyi leireiltä neovostojoukkojen saavuttua, ovat propagandaa. Eihän siinä mitään. Mutta niiden käyttö muuten ehkä hyvän tutkimuksen havainnoillistaja on ajattelematonta. Ja herättää epäilyksen ovatko tutkimuksen muutakaan tiedot oikeita.

Leiriolojen havainnollistamisessa on parantamisen varaa. Valokuvia ei varmaan löydykään niin, että vain kysytään Pv:n Kuvakeskuksen henkilökunnalta, että onko. Pitäisi ensin selvittää, ketkä TK-kuvaajat ja valistusupseerit ovat muutenkin Äänislinnaa kuvanneet. Ja sitten yrittää näiden negatiiveista löytää noita kuvia. Todennäköisesti kuvat eivät juurikaan poikkea muista kaupunkikuvista.

Nyt en kirjoita tästä aiheesta enää mitään.

[Tapio Onnela]

Tästä tutkimuksesta varmaankin löytyisi paljon sytykettä käynnissä olevaan keskusteluun:

LARS WESTERLUND
Sotavankien ja siviili-internoitujen sodanaikainen kuolleisuus Suomessa

Suomen sotilasviranomaisten leireillä kuoli 1939–44 yhteensä lähes 24 000 sotavankia ja siviilihenkilöä. Teos valaisee leiriläisten kuolinsyitä ja Suomen vastuuta leiriläisten huollon laiminlyönneistä talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikana sekä Itä-Karjalan keskitys- ja siirtoleireillä ja Miehikkälän siviilileirissä.

Erityisen tuhoisa vuosi oli 1942, jolloin kuoli yli 19 000 leiriläistä. Sotavankien ja siviilileiriläisten henkilökortteihin perustuvan tutkimuksen mukaan valtaosa heistä menehtyi tauteihin, pieni osa vartiomiehistön ja päällystön luoteihin. Yleisen käsityksen mukaan sotavanki- ja siviilileirien joukkokuolleisuus talvella 1941–42 johtui nälästä, kun yleinen elintarvikepula ei mahdollistanut riittäviä muona-annoksia leiriläisille ja hoidokeille. Lars Westerlundin tutkimus osoittaa, että syy oli myös ruokajakelussa: huoltoporras, päällystö, vartiomiehistö ja suomalaisten suosimat luottovangit anastivat osan leiriläisille tarkoitetusta muonasta.

Teos perustuu Kansallisarkiston laajaan tutkimushankkeeseen Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939–55.

Nidottu. 446 s.
ISBN 978-952-222-094-3
Kirjastoluokka: 92.73
SKS 2009
http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=2196

[Emma-Liisa]

Hyvä Ciccio, tiedän kyllä Marja-Leena Mikkolan poliittiset mielipiteet, mutta minulle on vieras ajatus, että sen perusteella hylkäisin hänen kirjansa etukäteen edes tutustumatta siihen. Kyseessä ei tietenkään ole tutkimus, eivätkä varsinkaan 3-5-vuotiaiden muistoja voi oikein käyttää "lähteinä". Mutta kun kerronta vastaa sitä kuvaa, minkä Antti Laine antaa, niin nämä lasten muistelmat kertovat kyllä, miltä lapsista tuntui ja miten he myöhemmin ovat kokemaansa perheen keskuudessa käsitelleet.

Lähden siitä, että historiantutkimuksen tehtävä on asettaa tapahtumat yhteyksiinsä, mutta ihmisinä meidän pitää - edes jälkikäteen - pystyä tuntemaan myötätuntoa kaikkia uhreja kohtaan ja arvioida tekoja samalla mittapuulla.

Miksi on niin vaikea myöntää, että sodassa oli monia puolia ja suomalaiset eivät olleet sen parempia kuin vastapuolikaan, jolleivat pahempiakaan? (Tässä hiukan sovellan Seppo Hentilän ajatuksia viimeisessä Haikissa).