Itä-Karjala Suomen miehityksen aikana

[Emma-Liisa]

Gunnar Rosénin kirjasta Suomalaisena Itä-Karjalassa. Sotilashallinnon ja Suomen Punaisen Ristin yhteistoiminta 1941-1944 (SHS 1998) ilmenee, että teoreettiset annokset olisivat riittäneet Itä-Karjalan venäläisilläkin, katastrofialueilla nälkäraja on 1500 kaloria. Niinpä ITäKarSE:n huolto-osaston päällikkö kapteeni Vilho Koivisto piti vielä marraskuussa 1941 tilannetta kohtuullisena, vaikka viljaa ei oltu saatu korjatuksi edes siemenviljan vertaa.

Katastrofi syntyi, kun perunat paleltuivat osin pellossa, osin kuljetuksissa ja varastoissa. Kun annoksista puuttuivat perunan kaloriarvot, mentiin reilusti alle nälkärajan, ja erityisesti proteiineista ja vitamiineista oli puutetta.

[Emma-Liisa]

Rosén kertoo myös, että kun Mannerheim vetosi Geneveen 1.3.1941, Amerikasta luvattiin apua, mutta kun apua tarvittiin muuallakin ja samalla käytiin merisotaa, apu ehti Suomeen vasta kesäkuussa.

Rosénin mielestä NL:n käymä kampanja Itä-Katrjalan 1943 oloista liittyi Teheranin konferenssiin. Amerikkalaisten myötätunto Suomea kohtaan oli sammutettava ja Suomi rinnastetettava kaikin tavoin Natsi-Saksaan, jotta NL:n rauhanehdot tuntuisivat hyväksyttäviltä.

[Seppo Jyrkinen]

Rosén kertoo myös, että kun Mannerheim vetosi Geneveen 1.3.1941

Ei kun 1.3.1942.

Rosénin mielestä NL:n käymä kampanja Itä-Katrjalan 1943 oloista liittyi Teheranin konferenssiin. Amerikkalaisten myötätunto Suomea kohtaan oli sammutettava ja Suomi rinnastetettava kaikin tavoin Natsi-Saksaan, jotta NL:n rauhanehdot tuntuisivat hyväksyttäviltä.

Pitää varmaankin paikkansa. Johti sittemmin USA:n katkaisemaan diplomaatisuhteet.

Kertoiko Nl:n kampanja yksinomaan siviilileireistä vai käytiinkö siinä myös sotavankiasiaa lävitse?

[Emma-Liisa]

Rosén kertoo myös, että kun Mannerheim vetosi Geneveen 1.3.1941

Ei kun 1.3.1942.

Aivan, sori.

Rosénin mielestä NL:n käymä kampanja Itä-Katrjalan 1943 oloista liittyi Teheranin konferenssiin. Amerikkalaisten myötätunto Suomea kohtaan oli sammutettava ja Suomi rinnastetettava kaikin tavoin Natsi-Saksaan, jotta NL:n rauhanehdot tuntuisivat hyväksyttäviltä.

Pitää varmaankin paikkansa. Johti sittemmin USA:n katkaisemaan diplomaatisuhteet.

Kertoiko Nl:n kampanja yksinomaan siviilileireistä vai käytiinkö siinä myös sotavankiasiaa lävitse?[/quote]

Otteita Rosénin teoksista s. 213-5:
"Lesätsä 1943 lähtien oli Neuvostoliiton suomenvastainen kampanja alkanut kiihtyä. Materiaalina käytettiin paitsi Suomen aseveljeyttä Saksan kanssa myös tietoja, joita maanalaiset ryhmät lähettivät tai sepittivät Sorokkaan, aiheina niin siviilien kuin sotavankien nälkäännäännyttäminen. Tietoja ensimmäisen sotatalven tilanteesta oli länteen tihkunut myös puolueettomia teitä, ja vaikka olosuhteet jo kesällä 1943 olivatkin kokonaan muuttuneet, ylläpiti todellisten tietojen niukkuus lännessä, jopa Ruotsissakin tiettyä epäluuloa suomalaisten aikeita ja toimia kohtaan. - -
Aina syksyyn 1943 saakka kömpelöön venäläiseen propagandaan suhtauduttiin verraten keveästi tyyliin 'keskitysleireistä bolsevistinen propaganda on pitänyt jonkin verran porua tunnettuun tapaansa'. Teheranin konferenssin alla Neuvostoliiton tiedotusvälineissä aloitettiin kuitenkin aivan uusi, raivokas suomenvastainen hyökkäys, joka Äänislinnassa otettiin vastaan ällistyneinä. Neuvostoliiton radiossa oli annettu yksityiskohtaisia kuvauksia suomalaisten keskitysleireistä käytetyistä menetelmistä, 16-tuntisista työpäivistä, tahallisesta nälkinnyttämisestä ja jokapäiväisestä pieksännästä. Äänislinnan suomalaiset olivat puoliksi polttaneet, tehneet kaupunginpuistosta suojeluskuntalaisten hautausmaan ja tuhonneet teollisuuslaitoksia ja kulttuurimuistomerkkejä, mm. pioneeripalatsin. Samoja tietoja levitti Neuvostoliiton suurlähetystö Washingtonissa.
Paikan päällä syytösten järjettömyys oli kaikkien todettavissa. Pioneeripalatsi sijaitsi lujasti paikallaan. Mitä Äänislinnaa oli tuhottu, sen olivat venäläiset itse tehneet. Jopa amerikkalaisetkin lehdet kysyivät mitä järkeä suomalaisten olisi tuhota omaan haltuunsa joutunutta omaisuutta. Leiriläisten päivittäistä työskentelyä saattoi kuka tahansa ainakin avoimilla työmailla seurata, ja koko väestön kunto oli - vaatetusta lukuun ottamatta - oli silminnähden kohentunut. Kuitenkin maanlaiset ryhmät syöttivät samaa propagandaa jopa leiriläisille itselleen - jotka osittain sitä uskoivat! Vaikka itsellä oli hyvin, sattoihan jollakin toisella leirillä olla toisin."

Suomalaiset tekivät vastaiskun kutsumalla tammikuussa 1944 Itä-Karjalaan sveitsiläisiä ja ruotsalaisia lehtimiehiä. Osa heistä oli käynyt paikalla valtauksen jälkeen, joku useamman kerran, joten he saattoivat vertailla kehitystä.

Rosénia voi toki pitää jäävinä, koska hän on myöhemmin ollut Punaisen Ristin apulaispääsihteeri ja kirjoittaa nyt ko. järjestön toiminnasta. Toisaalta hän tuntee vastaavat aiheet ja lähteenä on SPR:n arkiston lisäksi Itä-Karjalan lääkintäkomentajan Arne Vallen yksityisarkisto.

Näyttää kuitenkin siltä, etttä aiheessa olisi paljonkin tulkimusta, koska Itä-Karjalan tilannetta ei voi käsitellä erikseen, eikä edes vain Suomen yhteydessä, vaan mukaan on otettava monia muitakin tekijöitä. Esimerkiksi 1941 haluttiin ostaa Ruotsista vaatteita Itä-Karjalaan, jossa tilanne oli surkea mutta Englanti uhkasi kauppasaarrolla, jos Ruotsi myy edes epäkuranttia tavaraa.

[Seppo Jyrkinen]

Katastrofi syntyi, kun perunat paleltuivat osin pellossa, osin kuljetuksissa ja varastoissa.

Perunaongelma on saattanut vaikuttaa siihen, että ruokaongelmaan ei havahduttu ajoissa. Suomessahan peruna ei mennyt kortille kuten Itä-Karjalassa; se ei tuolloin ollut yhtä yleinen kuin tänä päivänä.

On mahdollista, että viranomaiset suhtautuivat siihen väheksyen eivätkä huolestuneet siitä, että "vähemmän tärkeä" ravintoaines pilaantui.

...että teoreettiset annokset olisivat riittäneet Itä-Karjalan venäläisilläkin, katastrofialueilla nälkäraja on 1500 kaloria.

Korttiannosten kalorit

Nuo kalorit vaivaavat minua edelleen.

Mainitsemasi 1.500 kaloria on sama kuin Hyytiän kirjassa. Se, mikä mättää, on Kansakunta sodassa kirjasarjan 2. osa, sivu 313: "Sotavuosien korttiannokset vaihtelivat kevyen työn tekijällä vuoden 1942 syksyn aallonpohjasta 1.000 kalorista 1.500 kaloriin.... Jatkosodan aikana vakiotaso kevyen työn tekijällä oli noin 1.200 ja erittäin raskaan työn tekijällä noin 2.100 kaloria päivässä."

Eli Suomen hallitus vahvisti omille kansalaisille pienemmät korttiannokset kuin mitä Mannerheim Itä-Karjalan väestölle.

Eihän se voi olla noin! Selittäkää nyt joku, mistä ihmeestä oikein on kyse!

[Emma-Liisa]

Katastrofi syntyi, kun perunat paleltuivat osin pellossa, osin kuljetuksissa ja varastoissa.

Perunaongelma on saattanut vaikuttaa siihen, että ruokaongelmaan ei havahduttu ajoissa. Suomessahan peruna ei mennyt kortille kuten Itä-Karjalassa; se ei tuolloin ollut yhtä yleinen kuin tänä päivänä.

On mahdollista, että viranomaiset suhtautuivat siihen väheksyen eivätkä huolestuneet siitä, että "vähemmän tärkeä" ravintoaines pilaantui.

Ei peruna suinkaan ollut "vähemmän tärkeä" ruoka-aines Suomessakaan, mutta täällä jokainen kynnellekykenevä kasvatti kaupungissakin omat perunansa. Talvea 1941-2 kutsuttiin "lanttutalveksi".

Muutenkin sato oli syksyllä 1941 niin huono (ja osittain jäi korjaamatta, koska miehet olivat sodassa ja talvi tuli varhain), että maanviljelijät valittivat että luovutusvelvollisuudet olivat ylivoimaisia.

Sirpa Kähkösen uutuudessa Neidonkenkä on koskettava kuvaus, miten Saksasta on saatu jauhoja ja kesäkuussa 1942 Tuomen naiset leipovat ensimmäisen kerran pitkään aikaan ruisleipää (oikeastaan hotellille, mutta saavat tietysti itsekin). Talvella oli suositeltu, että viljasta tehdään vain puuroa.

...että teoreettiset annokset olisivat riittäneet Itä-Karjalan venäläisilläkin, katastrofialueilla nälkäraja on 1500 kaloria.

Korttiannosten kalorit

Nuo kalorit vaivaavat minua edelleen.

Mainitsemasi 1.500 kaloria on sama kuin Hyytiän kirjassa. Se, mikä mättää, on Kansakunta sodassa kirjasarjan 2. osa, sivu 313: "Sotavuosien korttiannokset vaihtelivat kevyen työn tekijällä vuoden 1942 syksyn aallonpohjasta 1.000 kalorista 1.500 kaloriin.... Jatkosodan aikana vakiotaso kevyen työn tekijällä oli noin 1.200 ja erittäin raskaan työn tekijällä noin 2.100 kaloria päivässä."

Eli Suomen hallitus vahvisti omille kansalaisille pienemmät korttiannokset kuin mitä Mannerheim Itä-Karjalan väestölle.

Eihän se voi olla noin! Selittäkää nyt joku, mistä ihmeestä oikein on kyse!

En tiedä korttiannosten kalorirajoja, paitsi että sotilailla se oli noin 3400 kaloria, kun raskasta työtä tekevä 68-kiloinen mies olisi tarvinnut noin 3 800 kaloria (näin kertoo Ilkka Malmberg Linnan Tuntematonta käsittelevässä teoksessaan Tuntemattomattomat sotilaat, johonkin tutkimukseen nojaten).

Sen olen kuullut, että Kansanhuolto lähti siitä, että osa ravinnosta hankitaan muuten (oma viljely, marjojen ja sienien keräily, kalastus, pienten kotieläinten kuten sian kasvatus, maalaisserkut ja musta pörssi). Jotkut kuulemma määrättiin pitämään kirjaa mitä söivät, ja he saivat ihan luvan kanssa hankkia ruokaa mustasta pörssistä.

Itä-Karjalassa oli kuulemma hyvät riistamaat ja kalastusvedet, mutta sotaolojen takia asiaa ei voinut hyödyntää täysimääräisesti.

[Seppo Jyrkinen]

Tein Westerlundin tilastoista käppyrän:



Ja kokonaisena osoitteessa http://www.jyrkinen.fi/historia/kuvat/K ... t-1200.png

[Emma-Liisa]

Rosénin kirjan avulla löysin Leena Tuuterin teoksen 1000 päivää Itä-Karjalassa. Itä-Karjalan siviiliväestön terveyden- ja sairaanhoito suomalaismiehityksen aikana 1941-1944 (Recallmed 1998).

- 30-luvun alussa syntyvyys oli Itä-Karjalassa 43,7 promillea ja kuolleisuus 27,2 promillea. Molemmat luvut olivat kaksinkertaisia silloiseen Suomeen verrattuna. Vuoden 1932 virallisen tilaston mukaan tuhannesta elävänä syntyneestä kuoli ensimmäisen ikävuoden aikana 219 (Suomessa vastaava luku oli 30-luvulla 79). Myöhempiä lukuja ei ole käytettävissä.
- NL oli yleensä evakukuoinut sairaalat potilaineen ja henkilökuntineen. Äänislinnan mielisairaalan henkilökunta oli paennut ja jättänyt potilaat oman onnensa nojaan. Myös Pyhäniemen vanhainkodin ja Pässinrannan invalidikodin hoidokit olivat evakuoimatta. Suuret vankileirit tavattiin tyhjinä.
- NL:n aikaiset hallintorakenteet palveluineen olivat romahtaneet, niiden johtajat olivat joko paenneet tai menneet maan alle.
- "Siellä, missä väestö oli jäänyt omien asuinsijojensa lähelle ja asunnot olivat säilyneet, tilanne oli parempi. - - Jos taas venäläiset olivat perääntyessään polttaneet kodit tai väestön entiset asuinalueet olivat sotatoimialuetta, asukkaat olivat kodittomia. Evakuointi oli alkanut jo elokuussa. Monien evakkomatka oli kestänyt kauan, jopa viikkoja ja kuukausia. Perheiden omat ruokavarastot olivat vähäisiä tai olemattomia. Yleiset elintarvikevarastot oli evakuoitu tai tuhottu jättämättä evakuoimatta jääneelle väestölle mitään."
- "Suurin osa säilyneistä asunnoista oli (Äänislinnassa) heikkokuntoisia. Romua ja roskaa oli joka puolella, - - Syöpäläisiä oli paljon. Kaivot, käymälät ja kaatopaikat olivat huonoja ja alkeellisia. Vesitilanne oli kulkutauteja ajatellen huolestuttava; jopa monet sairaalatkin käyttivät järvi- tai jokivettä."
Elintarviketilanne oli vielä krittisempi. Varastoja ei ollut; vuoden sato oli yleensä korjaamatta. Kaiken lisäksi talvi tuli varhain ja oli ankara. Pysyvä lumi satoi jo ennen lokakuun puoliväliä vaikeuttaen yrityksiä sadon korjaamiseksi. Kolhoositilojen karja oli pääosin evakuoitu, yksityisomistuksessa karjaa oli vähän. - - Vaatetustilanne, joka oli ollut huono jo ennen sotaa, oli entisestään vaikeutunut."
- "Ennen tilanteen vakiintumista ei perheiden huoltajilla ollut mahdollisuutta elannon hankkimiseen omalla työllään. Tammikuussa 1942 leirien ulkopuolella sosiaalihuollon varassa elävien asukkaiden märä kohosi korkeimpaan arvoonsa, yli 36 000:n."
- Vuonna 1942 ensimmäisen ikävuoden kuolleisuus oli 161 tuhatta elävänä syntynyttä kohti, seuraavan vuoden alkupuliskolla enää 105. Eroja oli kansallisten ja "epäkansallisten", sekä avioliitossa ja sen ulkopuolella syntyneiden välillä. Karjalaisalueella aviottomuus lisäsi lasten kuolleisuusriskiä vähän, venäläisalueilla huomayttavasti enemmän. Mustinta aluetta oli Äänislinna, jossa myös aviolasten kuolleisuus ensimmäisenä ikävuonna oli suuri. (Näistä tiedoista ei käy ilmi, ovat leirit mukama.)
- Itä-Karjala oli vielä 40-luvun alussa kahden kulttuurin maa. Kaupungeissa oli tarjolla nykyaikaista lastenhoitovalistusta. Kylissä vaikuttivat isoäidit. Yli puolet lapsista syntyi kotona ilman koulutetun kätilön apua. Sairasmajassakin syntyneet pantiin kotona tiukkaan kapaloon. Vanhoja taikauskoisia parannuskeinoja käyttetiin mm. riisitautiin.
- Ongelmana oli lehmien vähyys. Useimmiten maitoa saatiin jonkin verran alle kouluikäisille lapsille.
- Leiläisistä lähes puolet oli alle 15-vuotiaita. Heitä oli menehtyneistä yli viidennes. Kaikkien kuoliniästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta ilmeisesti runsas viideosa menehtyneistä lapsista oli alle yksivuotiaita, vajaa puolet 1-4-vuotiaita ja loput yli 5-vuotiata. Kuolemansyistä noin kaksi kolmasosa kuului ryhmään yleinen heikkous - vatsatauti - riisitauti - keripukki - vesipöhö.
- Vuonna 1942 leirien kuolleisuus oli 137 promillea, vapaan väestön 29 ja Suomessa 13 (ilman sotatappioita).
- 1943: leirit 28,5 promillea, vapaa västlö 12,7 ja Suomi 12,2
- 1944 alkupuoli: leirit 13,8, vapa väestö 12,7 ja Suomi 13,5 - eli tällöin leirien kuolleisuus oli lähes Suomen tasolla ja vapaan väestön jopa Suomea parempaa.

Leena Tuuteri on lasten sydänspesialisti, joka jatkosodan aikana työskenteli terveyssisarena Kannaksella, joten hän tuntenee terveydenhuolloin ongelmat.

[Seppo Jyrkinen]

Vuoden 1932 virallisen tilaston mukaan tuhannesta elävänä syntyneestä kuoli ensimmäisen ikävuoden aikana 219 (Suomessa vastaava luku oli 30-luvulla 79).

Eli Itä-Karjalan imeväiskuolleisuus on todellakin ollut hirvittävän suurta jo ennen sotaa. Ja Stalinin aikaista tilastointia tuskin voi epäillä ongelmien liioittelusta!

Suomalaislääkärin arvio 30-40% imeväiskuolleisuudesta Itä-Karjalassa saattoi hyvinkin olla oikeassa suuruusluokassa. Suomessa imeväiskuolleisuus oli lähellä 20% 1870-luvulla. Yli 20% lukemia lienee ollut 1800-luvun suurina nälkävuosina.

Arvo Ylpön toiminta vaikutti 20- ja 30-luvuilla joten jos 1932 Itä-Karjalassa imeväisikäisten kuolleisuus on ollut liki kolminkertainen Suomeen nähden niin 40-luvulla ero on ollut suurempi.

Tammikuussa 1942 leirien ulkopuolella sosiaalihuollon varassa elävien asukkaiden määrä kohosi korkeimpaan arvoonsa, yli 36.000:n."

Olisivatko säännöstellyn ruuan kalorimäärät todellakin olleet Itä-Karjalassa Suomea suuremmat ja tuossa syy siihen. Eli Suomalaiset olettivat, että väestö ei juuri lainkaan pystyisi huolehtimaan itsestään. Lapsia ja vanhuksia. Leireillä olleita voi myös pitää sosiaalihuollon varassa elävinä.

Väestö oli suurimmillaan 87.000 ihmistä, joista 25.000 leireillä (max) ja 36.000 huollettavaa niiden ulkopuolella, yhteensä 61.000 ihmistä jotka eivät itse kyenneet hankkimaan elantoaan.

Ongelmana oli lehmien vähyys. Useimmiten maitoa saatiin jonkin verran alle kouluikäisille lapsille.

Lisäksi lehmien huono tuotto. Sikäläinen lehmä tuotti n 1.000 kg maitoa vuodessa, suomalainen 2.500 - 3.500 kg/v.

Otinpa kirjan nimen ylös.

[Emma-Liisa]

Vuoden 1932 virallisen tilaston mukaan tuhannesta elävänä syntyneestä kuoli ensimmäisen ikävuoden aikana 219 (Suomessa vastaava luku oli 30-luvulla 79).

Eli Itä-Karjalan imeväiskuolleisuus on todellakin ollut hirvittävän suurta jo ennen sotaa. Ja Stalinin aikaista tilastointia tuskin voi epäillä ongelmien liioittelusta! ).

Luku ei ole täysin vertailukelpoinen, koska onhan 9 vuodessa voinut tapahtua suurtakin kehitystä.

Vuoden 1937 väestönlaskentaa ei NL:ssa tunnetusti julkaistu, koska väestömäärä "yllättäen" oli odotettua alempi, kun sitä verrattiin syntyneiden ja kuolleiden tilastoihin (molemmat tilastot olivat puutteellisia, ilmeisesti alikehittyneillä alueilla tietoja ei ollut mahdollista kerätä).

Koska vuoden 1937 väestölaskenta saatiin julki Gorbatshovin aikana, luulisi että myös Itä-Karjalan syntyvyys- ja kuolleisuustilastot ennen (jatko)sotaa ovat jossain arkistossa, kunhan vain joku venäjäntaitoinen ne kaivaisi esiin.

Tutkittavaa riittäisi oikeastaan ryhmällekin, koska tarvitaan monenlaista asiantuntemusta.

Suomalaislääkärin arvio 30-40% imeväiskuolleisuudesta Itä-Karjalassa saattoi hyvinkin olla oikeassa suuruusluokassa.

Tämä koskenee tapakapajuisia kyliä. Äänilinna oli neuvostoaikana kohtalaisen suuri kaupunki.

Katselin uudelleen Marja-Leena Mikkolan teosta ja kiinnitin huomiota seuravaaan:
- haastatellut lapset ovat enimmäkseen perheistä, jotka neuvostoaikana olivat kohtalaisen hyväosaisia. Elämä ennen sotaa oli onnellista, mikä luonnollista onkin, koska tietenkään lapset eivät tienneet niistä perheistä, joilla ei mennyt hyvin.
- maninintoja paosta on, mutta ei siitä, että jo leiriin tullessa oltiin nälkäisiä, mikä muusta aineistosta käy ilmi
- on vaikea uskoa, että 3-5-vuotiaat muistaisivat asioita kovinkaan hyvin, vaan kyseessä lienevät suurimmaksi osaksi perheenjäsenten muistot
- johtuen haastateltavien iästä ei voi olettaa, että haastateltavat olisivat osanneet itse tehdä syy-seuraus-johtopäätöksiä, vaan ne lienevät peräisin esim. äidiltä
- Marja-Leena Mikkola antaa enimmäkseen haastateltavien itse puhua, mikä on hyvä metodi ensimäisellä kerralla. Mutta jotta kertomuksia voisi käytttää lähdemateriaalina, olisi tarvittu uusia haastatteluja joissa olisi kysytty: "Näittekö tämän itse? Jos ette, keneltä kuulitte?" Tietoja olisi pitänyt myös vertailla mahdolliseen arkistoaineistoon.

Toki kirjasta käy hyvin ilmi se, että kurjaa oli. Muu olisikin mahdotonta, kun kuolleisuus oli niin suurta.

Toisaalta kirjasta käy ilmi, miten suuri vaikutus oli yksityisillä ihmisillä. Se sattuiko leirin vartijaksi hirviö tai "hyvä" ihminen, vaikutti ihmisten muistoihin ratkaisevasti.

[Seppo Jyrkinen]

Kansainväliselle Punaiselle Ristille mennyt avunpyyntö meni kaikkiin maailman maihin, myös Ruotsiin. Vankikuolemat kerrottiin omasta aloitteesta julki koko maailmalle!

...
Muuten, nyt en oikein muista aikajärjestystä, joka on varsin olennainen: toimiko Mannerheimin jo ennen kuin NL jo ottanut asian (syystä) propganda-aseekseen, vai reagoiko hän siihen, että Suomen maine kärsi länsimaissa?

Asia taisi tulle esiin tanskalaisen Politiken-lehden kautta maaliskuussa; tarkkaa päivämäärää en tiedä, mutta avunpyynnön jälkeen kuitenkin.

Pidän peräti todennäköisenä, että Mannerheim olisi ensin ottanut epävirallisesti yhteyttä ruotsalaisiin ja vasta sen jälkeen viestittänyt ongelmista Kansainväliselle Punaiselle Ristille.
Tosin perusteeni on ainoastaan ns aihetodiste: Mannerheimille yhteydenotto ruotsalaisiin oli hyvin normaali asia. Miksi hän olisi jättänyt tämän vaihtoehdon katsomatta?

Vuoden 1932 virallisen tilaston mukaan tuhannesta elävänä syntyneestä kuoli ensimmäisen ikävuoden aikana 219 (Suomessa vastaava luku oli 30-luvulla 79).

Eli Itä-Karjalan imeväiskuolleisuus on todellakin ollut hirvittävän suurta jo ennen sotaa. Ja Stalinin aikaista tilastointia tuskin voi epäillä ongelmien liioittelusta! ).

Luku ei ole täysin vertailukelpoinen, koska onhan 9 vuodessa voinut tapahtua suurtakin kehitystä.

Toki 9 vuotta vaikuttaa asioihin, mutta omahyväisenä suomalaisena tunnen suurempaa luottamusta Arvo Ylpön kuin Josef Stalinin taitoihin imeväiskuolleisuuden vähentämisessä...

Suomi oli jo matkalla erääksi maailman parhaista maista.

Koska vuoden 1937 väestölaskenta saatiin julki Gorbatshovin aikana, luulisi että myös Itä-Karjalan syntyvyys- ja kuolleisuustilastot ennen (jatko)sotaa ovat jossain arkistossa, kunhan vain joku venäjäntaitoinen ne kaivaisi esiin.

Keväällä luin monikansallisesti tehdyn tutkielman nimeltä Red Stars 5. Ryhmässä oli mukana sekä venäläisiä että suomalaisia tutkijoita mikä on erinomainen asia.

Puna-armeijan Baltiassa olleiden ilmavoimien tappioista he olivat löytäneet useampia tilastoja joista eräs nimettiin muita luotettavammaksi. Taisteluissa oli menetetty 17 lentokonetta, mutta lentävän henkilökunnan tappiot kaatuneina ja haavoittuneina oli noin 200. Tuosta tulisi 14 miestä / kone, ja koneet olivat 1-3 paikkaisia. No, olihan niitä säästä aiheutuneita onnettomuuksia ja eksymisiä sun muita rullausvaurioita.

- on vaikea uskoa, että 3-5-vuotiaat muistaisivat asioita kovinkaan hyvin, vaan kyseessä lienevät suurimmaksi osaksi perheenjäsenten muistot

Mitä minä itse muistan 50 vuoden takaisista asioista, kun olin 3-5 vuotias? Joitain satunnaisia välähdyksiä, mutta en kykene arvottamaan tuon ikäjakson asioita.

Lisäksi lasten muistoihin on vaikuttanut välittömästi sodan jälkeen alkanut aatteellinen muokkaustyö. Hyytiä kirjoittaa "Karjalan puoluejärjestö käynnisti laajan ja päättäväisen työn suomalaisvallan seurausten likvidoimiseksi... Ponnisteluista huolimatta poliittisen työn tulokset pysyivät epätyydyttävinä. Lokakuuhun 1944 mennessä vapautetuille alueille oli saatu perustettua vain 57 puoluejärjestöä ja yhdeksän komsomoliryhmää. Väestön keskuudessa puhuttiin yleisesti, että suomalaisten vallan aikana elettiin hyvin. Varsinkin maatalousväestön mielialoissa näkyi suomalaisvallan vaikutus."

[Veikko Palvo]

Lisäksi lasten muistoihin on vaikuttanut välittömästi sodan jälkeen alkanut aatteellinen muokkaustyö. Hyytiä kirjoittaa "Karjalan puoluejärjestö käynnisti laajan ja päättäväisen työn suomalaisvallan seurausten likvidoimiseksi... Ponnisteluista huolimatta poliittisen työn tulokset pysyivät epätyydyttävinä. Lokakuuhun 1944 mennessä vapautetuille alueille oli saatu perustettua vain 57 puoluejärjestöä ja yhdeksän komsomoliryhmää. Väestön keskuudessa puhuttiin yleisesti, että suomalaisten vallan aikana elettiin hyvin. Varsinkin maatalousväestön mielialoissa näkyi suomalaisvallan vaikutus."

_________________________________________________________________________
Voi hyvinkin pitää paikkansa, NL:n lakkauttamisen jälkeen julkituotujen neuvostotilastojen mukaan 1,0 - 1,5 miljoonaa on kuollut nälkään NL:n laajuisesti ja nälänhätä on ollut pahinta syrjäisillä seuduilla. Suurimmillaan nälänhätä on ollut 1947.
Auvo Kostiainen, Turun Yliopisto, Historian laitos http://www.genealogia.fi/emi/art/article255e.htm mukaan Itä-Karjalassa on 1920 ollut noin 200 000 asukasta ja 1939 ( 1937 census ? ) 469 000, joista 296500 on ollut venäläisiä ( = 63,2 % ) - 108 600 = 23,2 % itäkarjalaisia ja suomalaisia 8300, mutta nämä luvut ovat tilastollisia arvioita.
Loikkareita pula-aikana on ollut 12 - 15000 ja heitäkin on siirretty Siperiaan, teloitettu ja jotkut ovat päässeet loikkaamaan takaisinkin. Amerikan ja Kanadan suomalaisista osa on päässyt palaamaan.
OGPU Karjalan arkiston mukaan 1930 - 1955 on pidätetty n. 20 000, 70% ammuttu. Belomorsk/ Stalinin kanavan pakkotyöläisten ( 100 000 ?)Gulag-hallinnolla lienee omat lukunsa - arvionsa.
Venäjän puolella ItäKarjalan sotilashallintoa 1941 - 1944 ei näytetä syytettävän, syytöksiä leirien "julmuuksista" esittävät määrätyn edesmenneen ideologian kannattajat, ties miksi ? Tutkimuksesta ei näyttäisi olevan kyse.

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Ruotsi ilmoitti jo kesällä 1940, että se ei toimittaisi elintarvikkeita Suomeen. Tämä tapahtui ennen asekauppias Veltjensin ilmestymistä ja Suomen ja Saksan lähentymistä.

Tilastoja en tiedä, mutta olettaisin, että sodan ulkopuolella pysyneellä maalla oli oleellisesti parempi elintarviketilanne kuin Suomella.

Meinander kirjoittaa, että jatkosodan aikana "Länsiliittoutuneet valvoivat tarkasti, ettei Ruotsi päässyt tukemaan Suomen sotapyrkimyksiä, mutta suvautsi kuitenkin sen että ruotsalaiset tällä tavalla (= ottamalla sotalapsia Ruotsiin) kantoivat osansa Suomen taakasta."

Siis Ruotsilla ei ollut mahdollisuutta, että apua lapsille olisi voinut antaa suoraan Suomeen, niin kuin oletin.

Meinander kertoo myös (lähteenään Kavén), että Ruotsin paremmat olosuhteet (elintarvike ja sairaanhoito) pelastivat noin 3 000 sotalapsen hengen.

[Seppo Jyrkinen]

...olettaisin, että sodan ulkopuolella pysyneellä maalla oli oleellisesti parempi elintarviketilanne kuin Suomella.

Meinander kirjoittaa, että jatkosodan aikana "Länsiliittoutuneet valvoivat tarkasti, ettei Ruotsi päässyt tukemaan Suomen sotapyrkimyksiä, mutta suvautsi kuitenkin sen että ruotsalaiset tällä tavalla (= ottamalla sotalapsia Ruotsiin) kantoivat osansa Suomen taakasta."

Liittoutuneet eivät tietenkään halunneet Ruotsin tukevan Saksaa edes välillisesti Suomen kautta. Heillä ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia edellytyksiä estää Ruotsia avustamasta Suomea aivan oman mielensä mukaan. Käytännölliset pakotekeinot puuttuivat; diplomaattinen sanahelinä ei ollut pakote niin kauan kuin Saksa näytti olevan sodan voittaja.

Ainoa valtio, joka saattoi kontrolloida Ruotsia edes sodan alkuvuosina, oli Saksa.

Näin ollen ilmaus "Länsiliittoutuneet valvoivat tarkasti" on harhaanjohtava, koska se pitää sisällään väitteen sanktiouhasta.

Sodan alussa Ruotsin lehdistössä suhtauduttiin Saksan (ja Suomen) sotatoimiin varsin myönteisesti. Muistinvaraisesti Jokipii olisi maininnut puolustusvoimien komentajan (tms) uskoneen Saksan voittoon vielä 1943.

Eli halukkuuttakaan lännen "tottelemiseen" ei sodan alussa edes ollut (henkilöstä toki riippuen). Ruotsin politiikka oli "eloonjäämisen etiikkaa" jossa uudelleenarviointi tapahtui joskus 1942-43.

Meinander kertoo myös (lähteenään Kavén), että Ruotsin paremmat olosuhteet (elintarvike ja sairaanhoito) pelastivat noin 3 000 sotalapsen hengen.

Mielenkiintoinen väite.

Ruotsiin lähetettiin 72.000 lasta ja jos heistä 3.000 pelastui, niin se tekee 4,2%. Oletetaan lasten viipyneet Ruotsissa keskimäärin 3 vuotta, jolloin saadaan 1,4% vuodessa.

Normaali kuolleisuus Suomessa, sodan vaikutukset pois luettuna, oli juuri 1,4%. Vanhusten kuolleisuus oli kuitenkin oleellisesti suurempi, joten lasten osuudeksi ei ole voinut tulla samaa keskimääräistä 1,4% kuolleisuutta vaan huomattavasti vähemmän.

Olisiko käynyt niin, että laskelmassa on käytetty Suomen keskimääräistä kuolleisuutta ja sen mukaan laskettu "pelastuneiden" lasten määrä. Olettaen samalla, että yksikään sotalapsi ei kuollut Ruotsissa.

Alkuperäislähteeseen en ole tutustunut.

[Emma-Liisa]

Meinander kertoo myös (lähteenään Kavén), että Ruotsin paremmat olosuhteet (elintarvike ja sairaanhoito) pelastivat noin 3 000 sotalapsen hengen.

Mielenkiintoinen väite.

Ruotsiin lähetettiin 72.000 lasta ja jos heistä 3.000 pelastui, niin se tekee 4,2%. Oletetaan lasten viipyneet Ruotsissa keskimäärin 3 vuotta, jolloin saadaan 1,4% vuodessa.

Normaali kuolleisuus Suomessa, sodan vaikutukset pois luettuna, oli juuri 1,4%. Vanhusten kuolleisuus oli kuitenkin oleellisesti suurempi, joten lasten osuudeksi ei ole voinut tulla samaa keskimääräistä 1,4% kuolleisuutta vaan huomattavasti vähemmän.

Olisiko käynyt niin, että laskelmassa on käytetty Suomen keskimääräistä kuolleisuutta ja sen mukaan laskettu "pelastuneiden" lasten määrä. Olettaen samalla, että yksikään sotalapsi ei kuollut Ruotsissa.

Alkuperäislähteeseen en ole tutustunut.

Eivät lapset suinkaan olleet Ruotsissa kolmea vuotta, osa tuli välillä takaisin (esim. Elina Hytönen, Perhe sodassa), osa lähti Ruotsiin vasta 1944. Kerralla lapsia oli siellä 35 000.

Myös lasten kuolleisuus oli "normaalikuolleisuutta" suurempi. Sekä leireissä että kyydityksissä ja (muiden kuin Suomen) evakuoinneissa kuolivat vanhusten lisäksi ensin nimenomaan lapset.

Ruotsin ja Suomen välillä oli vielä ennen sotaa merkittävä ero lapsikuolleisuudessa, mutta sodan jälkeen (huolimatta sotakorvauksista yms. rasituksista) nimenomaan lapsiin satsattiin (Ylppö kuulemma kiersi kaikki puolueet ja sai kasnanedustajat vakuuttuneiksi). Hämmästyttävän nopeasti päästiinkin Ruotsin tasolle.

Muutenkaan laskelmasi ei pidä, sillä jos lapset olisivat olleet Suomessa ja jakamassa elintarvikkeita, joillekin muille olisi riittänyt niitä vähemmän.

Kittilän esimerkki osoittaa, että lapsia kuoli Ruotsissakin. Mutta heitä ei liene laskettu sotalapsiin, koska he olivat leireissä missä taudit tarttuivat helposti eivätkä yksityisperheissä.

Lisäys: Meinander kertoo myös, että kevätttalvella 1945 Ruotsin huoltotilanne oli niin hyvä (mikä tämä johtui kaupasta Saksan kanssa), että se saattoi elättää 200 000 pakolaista, joista kolmannes oli suomalaisia. Joten asiat eivät ole mustavalkoisia.