Seppo Jyrkinen kirjoitti:Yksi syy huhuihin mahtaa olla tuntemattomien vainajien haudat jotka jossain kyllä ovat. Lappeenrannassa toimi 1944 kaatuneiden kokoamispaikka jonne toimitettiin Kannakselta löytyneet vainajat. Ja niitä vainajia, joita ei kyetty tunnistamaan, ei voitu lähettää minnekään kun ei tiedetty osoitetta. Jonnekin heidät kuitenkin oli pakko haudata, sillä mätäneviä ruumiita ja ruumiinosia ei voinut pitkään säilyttää Kylpylaitoksen tiloissa."
Lappeenrannassa oli Kaatuneiden kokoamispaikka Talvisodan loppuvaiheessa. Silloin se käytti mm. Kylpylaitoksen tiloja. Jatkosodan aikana ei tällaista Lappeenrannassa ollut.
Kaatuneiden kokoamispaikat olivat jatkosodan loppupuolella mm. Luumäellä ja Joutsenon Rauhassa. Olen nämä asiat selvittänyt, mutta en nyt mene yksityiskohtiin. Joka tapauksessa kaatuneiden määrä ylitti käsittelykapasiteetin. Arkut loppuivat ja koska kaikkia ei kyetty tunnistamaan oli mm.- Luumäellä eräässä vaiheessa 500 vainajaa avoimen taivaan alla.
Seppo Jyrkinen:" Eli Lappeenrannassa pitäisi olla isokokoinen joukkohauta jonka kivessä lukee: "Tässä lepää 50 tuntemattomaksi jääneen sotilaan maalliset jäännökset". Ja koska tällaista ei ole, niin se tarkoittaa, että heidät on haudattu tuntemattomiin paikkoihin. Olosuhteet huomioiden se on ilmeisesti tapahtunut ilman erityisiä kirkollisia toimenpiteitä ja vähemmän muodollisesti.
Veteraanien kertomuksista osa kuvaa juuri näitä, esimerkiksi Lappeenrannassa, Taipalsaarella ja Valkealan kirkon kupeessa tapahtuneita outoja hautaamisia. Ja miksei myös Huhtiniemeä.
Päämaja käski toukokuussa -44, että tunnistamattomat sankarivainajat on haudattava Lappeenrannan sankarihautaan. Näin myös tapahtui. Siellä on muistokivi 108:lle tunnistamattomalle vainajalle. Heitä on haudattu myös Luumäelle. Muistokivi on sielläkin.
Tilapäistä hautausta tehtiin armeijan alueelle. Tästä on kertomus Taipalsaarelta lentokentältä. Sinne tuotiin vainajia Luumäeltä ja Rauhasta. Tietyn ajan kuluttua, heidät kaivettiin ylös ja lähetetettiin joko kotiseudulle arkutettuina tai Lappeenrannan sankarihautaan. Osa "kipattiin" suureen kuoppaan keskelle kaupunkia arkkupulan takia vain armeijan alusvaattesiin verhottuina. Tästä on veteraani Kalle Syvänen kertonut vartiomiehenä näkemästään. Toiminnan äärimmäistä karuutta voidaan arvostella, koska se tapahtui keskellä kaupunkia, tosin osin evakuoitua.
Mös Lappeenrannan siviilihautausmaalla on muistomerkki tuntemattomille vainajille.
Valkealan tapaus on hieman epäselvä. Se onj voinut olla joko tilapäinen hautaus tai sitten lopullinen, josta ei kuitenkaan ole sen enempää tietoa.
Nämä tapahtumat kaikessa järkyttävyydessään ovat osa Huhtiniemen huhun ja muun tähän asiaan liittyvän spekuloinnin eräas syy.
Jälleen on todettava, että kesän -44 kaaatuneiden huolto ongelmineen on eräs asiakokonaisuus, johon Ylikangas, eikä kyllä moni muukaan, ole vaivautunut perehtymään. Aiheesta on kyllä tehty perusteelliset selvitykset.
Oma käsitykseni on, että viime sotien tapahtumat ovat kyllin järkyttäviä aivan sellaisinaan. Ei ole mitään syytä liioitella tapahtumia, eikä tarjoilla omaan ennakkoasenteeseen ja heikkoon tietämykseen perustuvia keksittyjä tarinoita.Niiden avulla voi tietysti hankkia ennakkoluulottoman tutkijan mainetta ja myyviä otsikoita.