Talvisota - uutta tietoa vai ei?

[Emma-Liisa]

Tämän päivän Hesarissa Kirsikka Moring esittelee Imbi Pajun uuden dokkarin Suomenlahden sisaret (FST5 21.50) korostamalla virolaisten ja suomalaisten lottien sotakokemusten samanlaisuutta. Aika kummallinen huomautus. Rauhan aikana lottana toiminen saattoi olla samanlaista, mutta eiväthän virolaiset naiset voineet toimia lottina sen jälkeen, kun puna-armeijan joukot tulivat maahan. Ja virolaislottien kyyditysjunamatkat Siperiaan ovat ihan erilaisia kuin se, että suomalaiset lotat ruokkivat junan tuomia evakkoja.

[Emma-Liisa]

onko kenties parhaillaan muotoutumassa jonkinlainen uusi sulkeutunut ortodoksia, joka näyttäisi kaiken lisäksi ainakin julkilausumien valossa olevan tavoitteidensa puolesta aivan yhtä politisoitunut kuin se aiempikin.

Sari Näre, Jenni Kirves: "Vaiettu sotatrauma tuottaa väkivaltaa" Johtuuko väkivaltaisuus sotahistoriasta? (HS sunnuntaidebatti 16.11. 2008)

Minusta tämä lause on kiinnostava:

"Vetoamme niihin poliittisiin vallanpitäjiin, joilla on mahdollisuus vaikuttaa sodassa kärsineiden ihmisryhmien saamaan tunnustukseen ja heille annettaviin korvauksiin."

Millaista "tunnustusta" kirjoittajat tarkoittavat? Sitä perinteistäkö että lapset ja nuoretkin tekivät sodan aikana oman osuutensa, mistä jälkipolvet ovat heille syvästi kiitolliisia? Vai tätä uudenmallista että sodat olivat "sukupolviväkivaltaa" lapsia ja nuoria kohtaan, kuten Näre ja Kirves ovat todenneet? Paljonkohan jälkimmäinen lohduttaa?

Sitä paitsi, näin tehdään ihmisistä uhreja. Ja uhrithan eivät voi tehdä mitään itse selviytyäkseen traumoistaan. Ehkä "sotaterapeutit" nimenomaan haluavatkin sitä, että heillä riittäisi työtä.

[jsn]

Huomioni kiinnittyi jo Pajun haastatteluun samaisessa lehdessä joku aika sitten. Aluksi luulin, että kyse oli Suomessa lottina toimineista virolaisnaisista, kunnes tajusin ettei tästä ole kyse. Virossa ei ollut Lotta Svärdiä, kuten ei Suomen suojeluskuntiakaan. Paju itse kertoi lehtijutussa että kyse oli Omakaitse-järjestön naisorganisaatiosta. Ei kai sana "lotta" voi viitata muuhun kuin suomalaiseen järjestelmään?

Omakaitse muodostettiin saksalaisten vallattua Viron elokuussa 1941. Se pyrki jatkamaan Viron armeijan ja tasavallan ajan Kaitseliitin toimintaa saksalaismiehityksen alaisuudessa. Omakaitse oli puolisotilaallinen organisaatio, joka suoritti erilaisia vartiointitehtäviä sekä osallistuivatpa eräät myös eräisiin juutalaisvastaisiin väkivallantekoihin ja holocaustin toimeenpanoon. Tämä on vahvistettu Viron virallisen historiakomission raporteissa http://www.historycommission.ee/temp/index.htm

1944 Omakaitseen muodostettiin varsinaisia alueellisia taistelujoukkoja niistä, joita ei otettu Wehrmachtiin. Joukoilla ei ollut omia univormuja ja aseistus oli kirjavaa. Silti nämä joukot kunnostautuivat surkeista aseistaan huolimatta Emajoen ja Tarton taisteluissa 1944 syyskesällä. Suomen ja Viron tilanne oli hyvin toisenlainen.

Naisten kokemukset voivat silti olla epäilemättä samankaltaisia. Mutta tuntuu, että asiassa yritetään tietoisesti hälventää eräitä oleellisia eroja.

[nylander]

Äskettäin ilmestyneessä Eljas Erkon elämäkerrassa toinen kirjoittajista toteaa (muistelen taas kirjakaupassa silmäiltyä), että "nykyisten tietojemme mukaan" Suomesta olisi "todennäköisesti" tullut neuvostotasavalta, jos Suomen hallitus olisi loka-marraskuussa 1939 taipunut luovuttamaan Neuvostoliitolle tukikohdan Suomen etelärannikolta.

Mistä tämä tieto neuvostotasavallasta on peräisin? Eikös "ensimmäinen kansantasavalta" ollut Osmo Jussilan päätelmä, tosin Terijoen hallituksen Suomesta. Josta sitä paitsi olisi tullut Suur-Suomi.

Jos tässä on kysymys siitä, että olen "taas" tulkinnut väärin, laitetaan varmuuden vuoksi vielä suora sitaatti:

Toisaalta nykyisen tietomme perusteella tukikohdan luovuttaminen mistä tahansa Suomenlahden rannikkoalueelta olisi todennäköisesti johtanut Suomen muuttamiseen neuvostotasavallaksi.

Lähde: Ohto Manninen - Raimo Salokangas, Eljas Erkko. Vaikenematon valtiomahti. 2009.

[Jussi Jalonen]

Jos tässä on kysymys siitä, että olen "taas" tulkinnut väärin, laitetaan varmuuden vuoksi vielä suora sitaatti:

Toisaalta nykyisen tietomme perusteella tukikohdan luovuttaminen mistä tahansa Suomenlahden rannikkoalueelta olisi todennäköisesti johtanut Suomen muuttamiseen neuvostotasavallaksi.

Lähde: Ohto Manninen - Raimo Salokangas, Eljas Erkko. Vaikenematon valtiomahti. 2009.

Ei tässä siitä ole kysymys, ja ainakin minun nähdäkseni tuo väite on väärä.

Kuten sanoin, omastakin mielestäni on todennäköistä, että jo aiemmin kuvailemani vaihtoehtoinen kehitys olisi sysännyt Suomen selkeämmin Neuvostoliiton etupiiriin ja sodan kääntyessä altistanut Suomen tämän seurannaisvaikutuksille. Sitä en usko, että tuloksena olisi ollut neuvostotasavalta, mutta ei se minua hämmästytä, että Ohto Manninen esittää tapansa mukaan moisen kärjistetyn väittämän. Itse pidän juuri "nykyisen tietomme perusteella" selvänä, että Stalinin suunnitelmissa oli Suomen kohdalla "mongolialainen ratkaisu", eli kansandemokratia.

Tuon aiemmin esittämäni vaihtoehtohistoriallisen otaksuman kanssa voi muuten olla eri mieltä, aivan kuten Tuomioja ja Ylikangas ovat olleet, mutta sitten olisi kyllä syytä tarjota toisenlainen hyvin perusteltu kehitysvaihtoehto. Pelkkä kategorinen toteamus "ei sitä voi tietää" ei riitä, varsinkin koska esimerkiksi Ylikangas on itse esittänyt aivan samanlaisia spekulaatioita itsekin ja pyrkinyt esimerkiksi osoittamaan, miten talvisota "olisi ollut vältettävissä".

(Pahoitteluni, että vedin nyt vastoin omaa suositustani emeritusprofessori Ylikankaan jo kertaalleen mukaan keskusteluun.)


Cheers,

J. J.

[Veikko Palvo]

"Ihminen sodassa", "Ruma sota", "Uhrattu nuoruus" ja "Haavoitettu lapsuus" saivat kaikki vuorollaan tutkijayhteisössä hymistelevän ihastuneen vastaanoton. Suht' hyviä opuksiahan ne olivat, ei siinä mitään. Mielestäni on kyllä silti ihan perusteltua kysyä, onko kenties parhaillaan muotoutumassa jonkinlainen uusi sulkeutunut ortodoksia, joka näyttäisi kaiken lisäksi ainakin julkilausumien valossa olevan tavoitteidensa puolesta aivan yhtä politisoitunut kuin se aiempikin.
Cheers,
J. J.

HS:ssa kirjoitettiin 29/11-09 ´myytin talvisodan taistelijoista murtuneen´, he eivät olleetkaan pelkäämättömiä ramboja.
Sunnuntaidebatissa 16/11-08 toistuu vanha laulu sotaa edeltäneestä ja sodanaikaisesta oikeistoradikalismistä. Toisinajattelijoita sanotaan lähetetyn vankiloihin ja keskitysleireille. Koveron työleirillä niille toisinajattelijoille, jotka eivät Pärmin pataljoonasta loikanneet vihollisen puolelle, jäi pysyvä sotatrauma. Ja sodan pesemättömän jälkipyykin sanotaan ilmenevän yhä edellenkin käsittämättöminä väkivallantekoina.
"Vihaa kylvävä" nykyinen äärioikeistokin nimetään ja "vetoaminen poliittisiin vallanpitäjiin sodassa kärsineiden ihmisryhmien tunnustamiseksi ja korvauksen saamiseksi heille" näyttäisi tarkoittavan "sodanaikaisia toisinajattelijoita" ?

lisäys: Kommunistilakien 1930 yhteydessä säädetty tasavallan suojelulaki tuli voimaan 6/10.1939 ja sen nojalla sanotaan pidätetyn 158 ´toisinajattelijaa´ loka- marraskuussa 1939 jo ennestään Tammisaaren vankilassa olleiden lisäksi. Monet näyttävät piileskelleen ´maan allakin´, mm. Hertta Kuusinen, jonka Olle Leinon mukaan haki Helsingistä pommituksiltakin turvaan Yrjö Leinon seuraksi Hella Wuolijoki Jokelan kartanoon.
Sodan jälkeen nämä toisinajattelijat näyttäisivät luoneen **myytin** oikeistoradikalismin kyllästämästä 1930-luvusta ja sota- ajasta ? Kaikki, jotka olivat olleet kommunistilakeja säätämässä olivat ilmeisestikin noita oikeistoradikaaleja ja sosiaalifasisteja ?

Veikko Palvo

[Jussi Jalonen]

Sitä paitsi, näin tehdään ihmisistä uhreja. Ja uhrithan eivät voi tehdä mitään itse selviytyäkseen traumoistaan. Ehkä "sotaterapeutit" nimenomaan haluavatkin sitä, että heillä riittäisi työtä.

Sama kyyninen ajatus ei ollut itsellänikään kaukana.

Aivan piruuttani voisin muuten todeta, että näitä Näreen ja Kirveen kovasti toivomia "väkivallan tutkimukseen, ehkäisyyn ja hoitoon keskittyviä instituutteja" on Suomessa olemassa jo nyt peräti kaksin kappalein.

Ensimmäinen tunnetaan nimellä vankeinhoitolaitos. Toinen tunnetaan nimellä puolustusvoimat.


Cheers,

J. J.

[Derkku]

Vai tätä uudenmallista että sodat olivat "sukupolviväkivaltaa" lapsia ja nuoria kohtaan, kuten Näre ja Kirves ovat todenneet? Paljonkohan jälkimmäinen lohduttaa?

Tulipahan vaan mieleen vielä Näreen ja Kirveksen väkivaltaselitysmallin osalta eräs kansalaissotaan liittyvä kummallisuus väkivaltaselitysmallina. Suomessa väkivaltarikollisuutta on näet asukasta kohden enemmän niissä maakunnissa jotka valtaosin säästyivät kansalaissodan pahimmilta väkivallanteoilta, eli Pohjois- ja Itä-Suomessa. Näreen ja Kirveksen mallin perusteella Satakunnan, Hämeen ja Uudenmaan tulisi olla näitä väkivallan mustia alueita.

http://www.optula.om.fi/uploads/3yzb5biw8g0wdf.pdf

[Emma-Liisa]

Huomioni kiinnittyi jo Pajun haastatteluun samaisessa lehdessä joku aika sitten. Aluksi luulin, että kyse oli Suomessa lottina toimineista virolaisnaisista, kunnes tajusin ettei tästä ole kyse. Virossa ei ollut Lotta Svärdiä, kuten ei Suomen suojeluskuntiakaan. Paju itse kertoi lehtijutussa että kyse oli Omakaitse-järjestön naisorganisaatiosta. Ei kai sana "lotta" voi viitata muuhun kuin suomalaiseen järjestelmään?

Omakaitse muodostettiin saksalaisten vallattua Viron elokuussa 1941. Se pyrki jatkamaan Viron armeijan ja tasavallan ajan Kaitseliitin toimintaa saksalaismiehityksen alaisuudessa. Omakaitse oli puolisotilaallinen organisaatio, joka suoritti erilaisia vartiointitehtäviä sekä osallistuivatpa eräät myös eräisiin juutalaisvastaisiin väkivallantekoihin ja holocaustin toimeenpanoon. Tämä on vahvistettu Viron virallisen historiakomission raporteissa http://www.historycommission.ee/temp/index.htm

1944 Omakaitseen muodostettiin varsinaisia alueellisia taistelujoukkoja niistä, joita ei otettu Wehrmachtiin. Joukoilla ei ollut omia univormuja ja aseistus oli kirjavaa. Silti nämä joukot kunnostautuivat surkeista aseistaan huolimatta Emajoen ja Tarton taisteluissa 1944 syyskesällä. Suomen ja Viron tilanne oli hyvin toisenlainen.

Naisten kokemukset voivat silti olla epäilemättä samankaltaisia. Mutta tuntuu, että asiassa yritetään tietoisesti hälventää eräitä oleellisia eroja.

Kyseessä oli Viron itsenäisyyden aikana toiminut Kaitseliit, joka lakkautettiin 1940. http://et.wikipedia.org/wiki/Kaitseliit
Sillä oli naisjärjestö Naiskodukaitse: http://et.wikipedia.org/wiki/Naiskodukaitse

Myös Ruotsissa oli lottien sisarjärjestö. Fanni Luukkonen joka eli sodan jälkeen niukoissa oloisa, sai sieltä tukea.

[Emma-Liisa]

Sitä paitsi, näin tehdään ihmisistä uhreja. Ja uhrithan eivät voi tehdä mitään itse selviytyäkseen traumoistaan. Ehkä "sotaterapeutit" nimenomaan haluavatkin sitä, että heillä riittäisi työtä.

Sama kyyninen ajatus ei ollut itsellänikään kaukana.

Haluan selventää, että en toki halua vähätellä niitä joilla oikeita traumoja. Mutta miksi esittää asiat niin, että kaikilla täytyy olla traumoja, jotka ovat periytyneet kolmanteen ja neljänteen polveen?

Ja jonkinlainen suhteellisuuden taju täytyisi säilyttää. Ei 40-luvulla ollut nykyisiä tietoja eikä resusseja (ja mitähän 60 vuoden kuluttua sanotaan nykyisistä?). Eikä Suomi kuulunut sodasta eniten kärsineisiin maihin.

[Jussi Jalonen]

Haluan selventää, että en toki halua vähätellä niitä joilla oikeita traumoja. Mutta miksi esittää asiat niin, että kaikilla täytyy olla traumoja, jotka ovat periytyneet kolmanteen ja neljänteen polveen?

Mieleni tekisi sanoa, että kyse on psykologisesta projektiosta. Helsingin Sanomiin kirjoitetun pamfletin perusteella tutkijat ovat itse selkeästi traumatisoituneet kouluampumisten ja muukalaisvihan kaltaisista nykypäivän ikävistä ilmiöistä. Totta kai he heijastavat nämä tuntemuksensa tutkimuskenttäänsä ja otaksuvat kaikkien muidenkin olevan nyt, aina ja kaikkialla tavalla tai toisella traumatisoituneita. Koska longue durée on niin hieno asia, on tietysti lisäksi mahtavaa kun kokee vielä löytäneensä nykyajan ilmiöille syvät historialliset juuret, eli sodan, sotakokemukset ja niiden läpitunkevan perinnön.

Vaihdoin taas muutaman sanan äitini kanssa päivällä, eivätkä hänen mielipiteensä omista sodanajan lapsuuskokemuksistaan ole muuttuneet. Hänen oli kuulemma lapsena hyvä olla, eikä minulla ole mitään syytä epäillä hänen kertomaansa. En tiedä, miten nykytrendejä seuraava historiantutkija häntä haastattelisi, mutta se saattaisi kenties muistuttaa dialogia eräästä takavuosien Karin piirroksesta:

- Tässä yhteiskunnallisessa lähetyksessä haastattelemme nyt vanhusta. Miten te koette nykyiset ongelmanne? Olette aivan masentunut, eikö niin?

- No ei, kaikki on ihan hyvästi, kiitoksia.

- Mutta eläkkeenne ei varmaan riitä ja lääkärit haluavat riistää teitä sairauden kustannuksella. Haluatte varmaan järjestelmän muuttamista?

- Kun säästäen elää niin on rahat piisannu ja lääkärit on oikein mukavia, kiitosta vaan.

- Asuntonne on varmaan ahdas ja kylmä. Te olette katkera asuntopulalle ja riistolle.

- Minä olen vallan tyytyväinen, kiitoksia.

- SAAKELIN ÄMMÄ, TUNNUSTA HETI, ETTÄ JÄRJESTELMÄ ON MÄTÄ!!!"

Ja jonkinlainen suhteellisuuden taju täytyisi säilyttää. Ei 40-luvulla ollut nykyisiä tietoja eikä resursseja (ja mitähän 60 vuoden kuluttua sanotaan nykyisistä?). Eikä Suomi kuulunut sodasta eniten kärsineisiin maihin.

Totta kai, ja se kärsimyskin oli suhteellista ja subjektiivista. Sodan jälkeen Nokialla kiersi muistaakseni juttu keskustelusta paikallisen sotaorvon ja karjalaisevakon välillä. Nokialainen sotaorpo oli todennut, että ymmärsi kyllä karjalaisperheen menetykset, koska oli itsekin menettänyt sodassa isänsä kaatuneena. Evakko oli tuohtunut syvästi tästä vertauksesta ja vastannut ettei se ole mitenkään sama asia, heilt meni talo, maat ja viel lehmätkin!

Tosin voi olla, että kyseessä on pahansuopa tekaistu anekdootti, jonka tarkoituksena oli vain halventaa evakkoja. Kokemusteni perusteella olen kyllä valmis uskomaan, että tuollaisiakin ihmisiä on ollut olemassa.


Cheers,

J. J.

[skrjabin]

- SAAKELIN ÄMMÄ, TUNNUSTA HETI, ETTÄ JÄRJESTELMÄ ON MÄTÄ!!!

Etsimättä tulee mieleen myös tämä Velipuolikuun klassinen sketsi:

http://www.youtube.com/watch?v=JECbaz5ZgoU

[J Kamarainen]

Jaahas. Jalonen ja Palvo näköjään siteeraavat Kämäräistä, joten jospa Kämäräinenkin sanoisi jotakin.

Mitä olen omissa kirjoitelmissani sanoa, on ollut se, että puna-armeijan haltuun joutuneella alueella asuneiden siviilien toiminta oli samankaltaista, kuin missä tahansa muussakin toisen maailmansodan aikana miehityksen kohteeksi joutuneessa (Euroopan) maassa. Osa porukasta hyppää miehittäjän kelkkaan, osa yrittää olla kuin mitään ei olisi tapahtunut ja osa ryhtyy vastarintaan.

Suoranaista vastarintaa suomalaisten siviilien keskuudessa ei esiintynyt. Pyssyt luovutettiin pois, eikä suoranaisiin sabotaaseihin ryhdytty. Ainakin Salmissa, Suojärvellä ja Suomussalmella suomalaisille tiedustelupartioille annettiin tietoja, mutta se ei ollut kovin laajamittaista, eikä todennäköisesti mitenkään organisoitua. Neuvostoviranomaisilla oli asiasta aika selkeä kuva (ainakin Salmissa ja Suojärvellä), mutta kostotoimenpiteisiin ei ryhdytty. Suomussalmen teloitusten syystä minulla ei ole ihan selkeää kuvaa. Mehlisin läsnäolo on voinut vaikuttaa paikallisiin NKVD:n toimijoihin jotensakin kiihdyttävästi.

Ehdottomasti suurin osa porukasta pyrki välttymään ikävyyksiltä. Jos oli pakko, haettiin kulkulupa, jos oli pakko, mentiin töihin, jos oli pakko, käytiin poliittisissa tilaisuuksissa ja jos oli pakko, tehtiin mitä hengissäpysymiseksi oli tehtävä. Kuusisen "Kassanvaltaista" hallitusta ei rakastettu, mutta kyvyt ja halu sen aktiiviseen vastustamiseen ymmärrettävästi puuttuivat.

Kannattajiakin oli, mikä on itsenäisyyden alkuaikojen poliittisen tilanteen tuntien ymmärrettävää, etenkin Suomussalmella. Osa porukasta oli puhtaita pyrkyreitä, jotka ilmiantoivat naapurin porvarillisesta elämäntavasta, että saivat itselleen nämä porvarillisen elämäntavan merkit. Osa kosti vanhoja kaunoja ja osa kiusasi muita, kun kerrankin oli mahdollisuus. Poliittisesti motivoitunut yhteistyö oli harvinaisempaa Viipurin läänissä (muttei tuntematonta), Suomussalmella se taas on selvästi yleisempää. Räikein esimerkki on vapaaehtoisten liittyminen Kansanarmeijaan. Suomussalmella liittyneitä oli kymmeniä, Suojärvellä kaksi tai kolme. On kuitenkin huomattava, että Suomussalmella harjoitettiin myös pakkovärväystä, Suojärvellä taas ei. Muutama vakooja, yksi tiedustelupartio aseellisessa taistelussa suomalaisjoukkojen kanssa. Siinä ne tärkeimmät toimet. Poliittinen toiminta kuivui melko mitättömäksi, koska hallittavat alueet olivat niin pirstoutuneita ja hallittavia oli niin vähän. Kylätason yläpuolelle ei missään päästy.

Summa summarum.

Talvisodan henki oli toisaalta tietoisen politiikan ja propagoinnin tulos. Toisaalta sen mahdollisti se, että rintaman takana siviiliväestö ei koskaan joutunut tekemään todellista valintaa talvisodan hengen ylevien periaatteiden ja joukkohaudan välillä. Evakuoimatta jääneet joutuivat (omasta mielestään) tekemään tuon valinnan, ja talvisodan henki piilotettiin tehokkaasti. Onkin siis mahdollista, että mikäli rintama olisi murtunut odotetusti heti sodan alussa, hallituksen vaihdos olisi sujunut kohtalaisen kivuttomasti.

Tämä on kuitenkin jossittelua, ja kohta saamme nähdä vielä reippaampaa jossittelua. Jossittelu ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että todellisessa elämässä se talvisodan henki syntyi ihan oikeasti, eikä sitä tarvinnut koskaan loppuun saakka testata.

On kuitenkin korostettava, että puna-armeija ei sortunut hirmutöihin millään alueella talvisodan aikana, mutta voimasuhteet olivat selvät ja raja-alueen ihmisillä oli aika tarkka tieto (ainakin Karjalassa) mihin Neuvostoliitto halutessaan pystyi.

[Emma-Liisa]

Monet kiitokset J Kämäräiselle! Kysyisin vielä sodan jälkeisistä tuomioista vihollisen auttamisesta. Millaisista teoista oli kyse?

[Veikko Palvo]

Hallitus antoi 17/10.1939 määräyksen Kannaksen raja-alueen tyhjentämisestä, hieman myöhemmin Salmin ja Suojärven rajakylien, rajassa kiinni oilevien kylien, evakuoinnista. Lahden, Kotkan ja Loviisan seuduille 1930 sotatilalain pohjalta evakuoituja on ollut noin * 10 000 *. Sallassa ja Suomussalmella ei lokakuussa liene evakuoitu lainkaan ja Salmi - Suojärvellä on palailtu evakosta takaisinkin.
Evakuointia myöhemmän sotatilalain lisäyksellä 4/11.1939 kunnat on velvoitettu majoittamaan ja muonittamaan evakot valtion korvatessa sen.
Evakkoja oli lokakuussa vain n. 10 000 ja majoituksesta ja muonituksesta ei ole juuri ollut viranomaisohjeita. Evakuointisuunnitelmat sotatoimialueelta ovat olleet vuodelta 1930 siviiliviranomaisten tekeminä, nimismiesten ja poliisien lisäksi Kansanhuoltoministeriö on aloittanut toimintansa 1939. Väestösiirrot ovat kuuluneet Sisäasiain- ja Kansanhuoltoministeriön toimialaan ja evakuointi sotatoimialueella sotilasviranomaisille. Esim. Salmissa puna-armeijan hyökätessä 30/11.-39 rajan yli klo 0700 20 km kauempana siviiliviranomaiset eivät ole antaneet evakuointimääräystä, ohjeet ovat varoittaneet evakuoimasta rajavälikohtauksen sattuessa.
Evakuointi on käynnistynyt puolivirallisesti neuvostolaisten tieltä lähteneiden mukana omillakin kulkuneuvoilla ja armeijan kuorma-autoilla. ( paluukuljetuksia ? )
Sisä-Suomessa evakkoja on samaan aikaan ollut neuvostoilmavoimien pommittamista asutuskeskuksista pois.
Evakkomuistelmissa kerrotaan, miten lapset eivät ole osanneet pelätä, joistakin lienee ollut jännääkin. Noista nykyisin muodissa olevista sotatraumoista evakkomuistelmissa ei yleensä kerrota, puhumattakaan siitä että ne pohjautuisivat jotenkin 1918 tapahtumiin.

Veikko Palvo