Talvisota - uutta tietoa vai ei?

[Veikko Palvo]

Kannattaa muistaa, että jopa sotatilan vallitessa hyökkäys onnistui yllättämään: Saksan hyökkäys Ranskaan 1940, Normandia 1944, Kannas 1944. Ratkaisevaa onkin olla valmis.

Olisikohan Ranskalla ja Englannilla ollut mielessä ensimmäisen maailmansodan asetelma, asemasota länsirintamalla Ranskassa ? WW1 asemasodassa Verdunissa, Sommessa, Ypresissä, Arrasissa hyökkääjän alkumenestys ja lopputulos oli rajoittunut 10 - 20 neliökilometrin alueeksi, joilla ei ollut riittävästi tilaa edes ko. taisteluissa kaatuneiden hautaamiseen. Phony war´n aikana Ranska halusi sodan mahdollisimman kauaksi ja esitti maihinnousua Petsamoon. Englanti ei Petsamoa hyväksynyt esittäen maihinnousua Narvikiin ensin Suomen auttamisen peitteellä ja Narvikin maihinnousu toteutui Saksan miehitettyä Norjan. Maihinnousu keskeytyi Saksan hyökkäyksen alkaessa Ranskaan.
Olisikohan niin, että hyökkääjän painopisteeseen kootulla ylivoimalla on alkumenestystä ja ylivoimaiset hyökkäysjoukot kuluvat ja hyökkäys kulminoituu ?
Ja toisaalta puolustaja tuo ja kokoaa reservinsä ratkaisutaisteluun.
Ranskalla ja Englannilla ei näyttäisi reserviä 1940 olleen, eikä saksalaisilla Normandissa 1944. Kannaksella puna-armeijalla ei ollut mahdollisuutta syöttää uusia joukkoja taisteluun ja suomalaiset puolestaan olivat tuoneet lisäjoukkoja Itä-Karjalasta.
Neuvostokomentaja Govorovin alue käsitti 1944 rintaman Viron Sinimäestä Laatokan etelärantaan ja Virossakin oli käsky hyökätä ja päästä ratkaisuun. Missäköhän määrin Govorovin tehtäväkäsky 1944 Suomenlahden eteläpuolella vaikutti ?
Operaatio Bagrationkin sitoi puna-armeijan "Varsovan tiellä."

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Evakuoimatta jäänyttä väestöä oli sodan alkuvaiheessa reilu 4000. Suomussalmella tammikuussa onnistuttiin evakuoimaan n. 1400 henkeä, joten Neuvostoliittoon siirrettiin kaikkiaan noin 2700 henkeä. Luvut ovat arvoita ja pyöristyksiä, mutta suuntaa antavia. Suomussalmelaisista muuten suuri osa siirtyi sinne Neuvostoliittoon ihan itse.

Suojärven Hyrsylän mutkassa siviilisotavangeiksi jäi n. 1900 ja Salmissa 72, joista Salmin Karkun kyläläisiä 4-50. Karkun miesväkeä palveli Mantsin linnakkeella, joku kävi "puntismatkallakin" saadakseen vaimonsa ja lapsensa pois. Mutta neuvostolaiset olivat keränneet sukset yms. pois ja punttaajaa uhkailtiin Mantsiin palattuaan rangaistuksellakin. Linnakkeella murehdittiin myöhemminkin, ammuttaisiinko esim. Karkkuun. Ei tiettävästi ammuttu, puna-armeija teki yöpyessään taivasalla suuria rovioita, jollaisella saattoi lämmitellä 100-200 sotilasta ja niitä ammuttiin.
Suojärven ja Salmin siviilejä puna-arm. selustassa kaukopartiot kävivät tapaamassa vielä tammikuussa 1940, helmikuussa neuvostolaiset ja Kuusisen hallinnon edustajat siirsivät heidät leirille.
Vazejärven luostarin munkit oli ammuttu luostarinsa seinustalle 1918 ja luostarista oli tehty työkommuuni - metsätyökeskus, jolla oli Suomesta paenneita ja Kanadan ja USAn suomalaisia. Internatsionalnij Poselok, Interposelok nimi 2009 tullee tästä.
( 1930-luv. alun loikkarit n. 15000 sijoitettiin myöskin leireille, mm. SvirStroi, mutta useimmiten Siperian leireille.http://suvut.genealogia.fi/sssry/printloi.htm
Sodan jälkeen luostariin alaleireineen oli sijoitettu nuorisorikollisia ja mielisairaita, jotka vapautettiin NL:n romahdettua.
Interposolkaan 2/-40 siirretyiltä siviilisotavangeilta oli kerätty vilja- ja ruokatarpeet pääosin pois, samoin karja ja kotieläimet. Toukokuussa -40 Interposolkassa alkoi liikkua huhuja rauhasta ja kotiutus Suomeen tapahtui hieman sen jälkeen.

Veikko Palvo

[J Kamarainen]

Kun hallituksessa ei riittävän vahvasti uskonut sodan syttymisen niin evakuoitava alue pysyi minimissään, huolimatta koko itärajan pituudelta tulleista siviili- ja sotilasviranomaisten pyynnöistä.

Ylimmällä valtiojohdolla ja virkamiehillä ja sotilailla rajalla näyttäisi olleen sama tilanne siinä mielessä, että puna-armeijan joukkojen keskityksistä rajalle tiedettiin, mutta sitä ei tiedetty olivatko ne vain neuvotteluiden painostuskeinona ja uhkauksena. Kenties neuvottelujen uskottiin jatkuvankin.

"Tietää" on tässä väärä verbi, luonnollisesti tulevan vihollisen aikeista harvoin tiedetään, jollei sitten ole vakoojia tai murrettu sen koodia.

Oikea verbi on päätellä. Suomen siviilijohto päätteli, ettei sotaa tulee, ja koulut avattiin. Mutta Mannerheim pakkasi taulunsa ja esim. Halsti (joka välillä oli ollut toiveikas) peruutti vaimonsa tulon Viipuriin, kun tilanne marraskuun lopussa kiristyi. Myös Lähteenmäen kirjasta Maailmojen rajalla käy ilmi, että tavallisetkin sotilaat olivat tilanteen vakavuudesta selvillä, toisin kuin tavalliset siviilit.

Sodan mahdollisuuden siviilijohtokin otti huomioon alusta asti.

Näinkin.

Mielestäni kuitenkin asia on paremminkin niin, että hallituksessa oli lähinnä kaksi kantaa. Ne, joiden mukaan kriisi raukeaa ilman aseellista konfliktia ja ne joiden mukaan aseellinen konflikti puhkeaa, mikäli Neuvostoliiton vaatimuksiin ei suostuta. Molemmissa leireissä oli sitten aste eroja siinä, miten tapahtumat etenevät. Hallitus otti toimissaan huomioon sen mahdollisuuden, että sota syttyy ja sen mahdollisuuden, että sota ei syty.

Esimerkkinä sodan syttymisen varalta tehdyistä toimenpiteistä voidaan mainita vaikkapa YH:n julistaminen tai väestönsiirtosuunnitelmien laatiminen syksyllä 1939. Vastaavasti usko konfliktin ohimenemiseen näkyy esimerkiksi siinä, että väestönsiirtoja ei toteutettu (Viipurin läänissä) suunnitelmien määrämällä tavalla YH:n alkaessa tai jo mainitussa koulutyön aloittamismääräyksessä. Katsoisin, että kanta konfliktin ohittamisesta pääsi voitolle hallituksen toimissa.

En tiedä, mitä tietoa siviilijohdolle annettiin. Uskoisin, että se sai käyttöönsä osan PV:n tiedustelutiedoista, ja viiden päivän välein laadittu tilannetiedotus (en muista tarkkaa nimikettä) on sellainen, joka olisi voinut olla hallituksenkin käytettävissä. Viimeinen näistä annettiin 25.11. ja siinä joukkojen keskitykset nähdään lähinnä pelotteluna. Viisasta kyllä, konfliktin mahdollisuus on nähty, mutta sitä ei pidetä todennäköisenä. Käsittääkseni 30.11. olisi sitten laadittu huomattavasti synkempi katsaus, mutta sattuneesta syystä näin ei koskaan tapahtunut.

Ja sitten perinteinen näsäviisastelu parhaaseen Agricolan henkeen.

Mikäli väitetään, että "tavalliset siviilit" eivät olleet tilanteen vakavuudesta selvillä, niin "tavalliset siviilit" pitäisi määritellä. Esim. Petsamon Kalastajasaarennolla tavalliset siviilit olivat hyvin selvillä tilanteen vakavuudesta, koska kylän Neuvostoliiton puoleiseen osaan alkoi kasaantua huomattavia määriä puna-armeijan joukkoja. Myös Suojärvellä siviilit seurasivat rajan yli puna-armeijan ryhmittymistä. Suomussalmella ja Kuhmossa tavalliset siviilit kuuntelivat koko syksyn tien teosta syntyneitä ääniä.

Mutta, ettei ryhdytä suotta selvässä asiassa jankkaamaan, niin eihän "tavallisilla siviileillä" voinut olla käytettävissä samoja tietoja kuin päättäjillä. Tilanteen uhkaavuus kyllä tiedostettiin sangen yleisesti, mutta optimistisena olentona ihminen ajattelee yleensä asioiden lutviutuvan jollakin tavalla. Edellä kuvaamiani havaintoja pystyi tekemään vain pieni osa väestöstä, eikä heilläkään ollut asioista tarkempaa kokonaiskuvaa.

[J Kamarainen]

Interposolkaan 2/-40 siirretyiltä siviilisotavangeilta oli kerätty vilja- ja ruokatarpeet pääosin pois, samoin karja ja kotieläimet. Toukokuussa -40 Interposolkassa alkoi liikkua huhuja rauhasta ja kotiutus Suomeen tapahtui hieman sen jälkeen.

Veikko Palvo

No nyt tuli uutta tietoa. Saisiko vähän lähteitä?

Minä olen kuvitellut, että suojärvellä pakko-ottoja ei juuri tapahtunut. Taloja, joista asukkaat olivat paenneet, oli niin paljon, että puna-armeija sai niistä mitä tarvitsi. Tätä tosin haittasi se, että evakuoimatta jääneet suomalaiset siviilit putsasivat tyhjiksi jääneitä taloja. On myös muistettava puna-armeijan rooli vapauttajana, johon vilja- ja ruokatarpeiden keräily ei oikein olisi sopinut.

Olen myös ollut siinä käsityksessä, että tieto rauhasta tuli lähes reaaliaikaisena internointileireille. Heti kohta tämän jälkeen tuli myös tieto Kansanhallituksen lakkaamisesta.

[jsn]

Muutama perusolettama: Miksi olette niin varmoja, että kaikki "siviilit" olisivat reagoineet siihen tapaan kuin nykyisin kävisi. Sikainfluenssahysteriassa näkyy sotatapahtumien jättämä jälki. Mutta tuolloin ei ollut tietoa millaista sodassa tulee olemaan. Ei vielä eletty media-aikakautta, eivätkä kaikki seuranneet uutisia, kuten eivät nytkään niin tee. Eivät kaikki välttämättä halunneet pelätä tai välittäneet muusta kuin korkeintaan omasta omaisuudestaan. Tämä motiivi saisi monen haluamaan jäämään, eikä suinkaan lähtemään. Optimismia oli melko paljon, sota oli monelle vielä kaukainen asia.

Toisaalta moni saattoi olla varmoja siitä, että Suomi vallataan kolmessa viikossa. Pitkistä evakkoretkistä oli kokemusta vain rajantakaisilla pakolaisilla, eikä heistäkään ollut 1930-luvun Suomessa juuri kukaan kiinnostunut. Juuri silloin kun uhka tuntuu, moni haluaa jatkaa aivan kuten ennenkin. Tämä näkyy mm. sotavuosien hallinnon toiminnassa. Byrokratiasta pyritiin pitämään itsepintaisesti kiinni, vaikka siitä oli ilmeistä haittaa. Tämä näkynee juuri evakuointien ym. toteuttamisessa.

Jos tavallisella siviilillä tarkoitetaan maaseudun melko vähän tai ei ollenkaan koulutettua asujaimistoa, tulisi ottaa huomioon heidän mentaalinen maisemansa. Jos taas suomalaisena esiintyy kaupunkilaiskeskiluokan edustaja, on näkemys toinen.

[Veikko Palvo]

No nyt tuli uutta tietoa. Saisiko vähän lähteitä?

Minä olen kuvitellut, että suojärvellä pakko-ottoja ei juuri tapahtunut. Taloja, joista asukkaat olivat paenneet, oli niin paljon, että puna-armeija sai niistä mitä tarvitsi. Tätä tosin haittasi se, että evakuoimatta jääneet suomalaiset siviilit putsasivat tyhjiksi jääneitä taloja. On myös muistettava puna-armeijan rooli vapauttajana, johon vilja- ja ruokatarpeiden keräily ei oikein olisi sopinut.

Olen myös ollut siinä käsityksessä, että tieto rauhasta tuli lähes reaaliaikaisena internointileireille. Heti kohta tämän jälkeen tuli myös tieto Kansanhallituksen lakkaamisesta.

Puna-armeija ja Kuusisen kansanhallitus olivat "vapauttamassa" Suomea joulu- ja tammikuun, mutta 5 - 20/2.1940 Salmin ja Suojärven siviilit siirrettiin Interposolkan
leirille, jolta entiset vangit oli siirretty muualle. http://heninen.net/suojarvi/report_f.htm raportin pvm 20/2.-40 mukaan siviilisotavangeilta kerättiin lähes kaikki ruokatarvikkeet pois ennen siirtoa, mm. kotieläimiä ja karjaa Interposolkaan ei ainakaan siirretty. Raportin on allekirjoittanut Suomen kansanhallituksen edustajien prikatiiri Karpov ja sen kirjoitetaan olevan alkuperäiskappale Karjalan tasavallan keskusarkistosta.
Interposolkassa siviilisotavankien yhteydet ulkomaailmaan olivat vanginvartijoden varassa ja ilmeisesti vankeja kehotettiin anomaan NL:n kansalaisuutta vasta leirillä.
NL:n kansalaisuusanomusten suosittelemisen voisi katsoa osoittaneen samalla "vapautuksen" epäonnistumisen tunnustamista, suositeltiinko vasta Moskovan rauhan jälkeen ? Siviilisotavankejahan pidettiin Interposolkassa kolme kuukautta rauhan aikanakin, kotiutukset Suomeen Toukokuun 1940 lopulla ja Kesäkuun alussa.

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Toisaalta moni saattoi olla varmoja siitä, että Suomi vallataan kolmessa viikossa.

Jos tavallisella siviilillä tarkoitetaan maaseudun melko vähän tai ei ollenkaan koulutettua asujaimistoa, tulisi ottaa huomioon heidän mentaalinen maisemansa. Jos taas suomalaisena esiintyy kaupunkilaiskeskiluokan edustaja, on näkemys toinen.

Suojärvellä ja Salmissa koululaitos oli samanlainen ja yhtä edistynyt tai jälkeenjäänyt kuin muuallakin Suomessa. Suojeluskuntatoimintaa mm. oli kenties enemmänkin kuin Sisä-Suomen keskivertopaikkakunnalla ja äärivasemmistoa kenties vähemmän.
Suojärven n. 1900 siviiliä kaukopartiot kävivät jututtamassa vielä Tammikuussa 1940, joten siviilisotavangeilla on ollut tieto siitä, ettei "Suomen vapautus" ollutkaan edistynyt. Salmin 72 siviilivankeja ( puolet lapsia ) tavanneet partiot Mantsin linnakkeelta olivat pääosin salmilaisia jo hyvän paikallistuntemuksensakin johdosta, kertomuksilla oli uskottavuutta ja joku siviilivankien sukulainenkin saattoi olla mukana. Koska puolet vihollisen selustaan jääneistä oli lapsia, siviilisotavangit eivät voineet lähteä partioiden mukana pois. Interposolkan leirillä siviilit joutuivat uutistenkin suhteen vangitsijoidensa armoille ja vankeutta keski nelisen kuukautta ja siviilejä kuoli yli 100.
Kämäräinen on laskenut muistaakseni 69:n ottaneen NL:n kansalaisuuden ja/tai jättäneen palaamatta Suomeen ja 2000:n nälkäisen joukosta se on melkoisen pieni osuus. Ja kuinkahan moni NL:n kansalaisuuden ottaneista on luullut pääsevänsä takaisin kotiseudulleen tai kuinka moni 69:stä on tehnyt sen Interposolkan nälän
vaikutuksesta. Kuinka moni on voinut olla edes varma paluusta vankeuden jatkuessa, vaikka olisi ollutkin tieto Moskovan rauhasta ja olikohan tieto rauhanehdoista, siitä että kotiseutu olikin rauhassa siirtynyt Neuvostoliitolle.
Mm.Helsingin Viikin vankisiirtolassa karanteenileirillä ( 300 ) Valpo on kuulustellut palanneita ja palata ovat halunneet sellaisetkin jotka ovat tienneet syyllistyneensä mm. Kuusisen kansanarmeijaan liittymiseen.
___
Tässä sanotaan ettei mitään yksiselitteistä mentaliteetin määritelmää ole olemassa http://cc.oulu.fi/~pulkkine/AOH_erityisluonne.ppt ja mentaliteetin käsite otettiin käyttöön vasta 1970-luvulla. Liittyisiköhän mentaliteetti ideologiaan, fasismi, marxismi jne. ja mitä voitaisiin todeta uussuomalaisten mentaliteetista / mentaliteeteista ?

Veikko Palvo

[J Kamarainen]

Muutama perusolettama: Miksi olette niin varmoja, että kaikki "siviilit" olisivat reagoineet siihen tapaan kuin nykyisin kävisi. Sikainfluenssahysteriassa näkyy sotatapahtumien jättämä jälki. Mutta tuolloin ei ollut tietoa millaista sodassa tulee olemaan. Ei vielä eletty media-aikakautta, eivätkä kaikki seuranneet uutisia, kuten eivät nytkään niin tee. Eivät kaikki välttämättä halunneet pelätä tai välittäneet muusta kuin korkeintaan omasta omaisuudestaan. Tämä motiivi saisi monen haluamaan jäämään, eikä suinkaan lähtemään. Optimismia oli melko paljon, sota oli monelle vielä kaukainen asia.

Toisaalta moni saattoi olla varmoja siitä, että Suomi vallataan kolmessa viikossa. Pitkistä evakkoretkistä oli kokemusta vain rajantakaisilla pakolaisilla, eikä heistäkään ollut 1930-luvun Suomessa juuri kukaan kiinnostunut. Juuri silloin kun uhka tuntuu, moni haluaa jatkaa aivan kuten ennenkin. Tämä näkyy mm. sotavuosien hallinnon toiminnassa. Byrokratiasta pyritiin pitämään itsepintaisesti kiinni, vaikka siitä oli ilmeistä haittaa. Tämä näkynee juuri evakuointien ym. toteuttamisessa.

Jos tavallisella siviilillä tarkoitetaan maaseudun melko vähän tai ei ollenkaan koulutettua asujaimistoa, tulisi ottaa huomioon heidän mentaalinen maisemansa. Jos taas suomalaisena esiintyy kaupunkilaiskeskiluokan edustaja, on näkemys toinen.

Tarkoitat ensimmäisellä kappaleellasi ilmeisesti sitä, että mahdollisesti osa väestöstä olisi halunnut jäädä väestönsiirtojen ulkopuolelle. Tämä pitää osittain paikkansa. Syynä yleensä oli mainitsemasi huoli omaisuudesta ja kiintymys kotipaikkaan. Kuitenkin raja-alueen väestö valtaosaltaan lähti väestönsiirron alkaessa kodeistaan. Tämä liittyi jo mainittuihin sodan merkkeihin ja yleiseen pelkoon tulevasta.

1930-luvun ihmisten mentaalimaisema varmaan riippui yksilöistä itsestään, kuten nykyäänkin. Oma mentaalimaisemani on Kainuun perukan kasvatin mentaalimaisema, joten koko termi on kyllä minulle hieman etäinen.

[Emma-Liisa]

Kuitenkin raja-alueen väestö valtaosaltaan lähti väestönsiirron alkaessa kodeistaan. Tämä liittyi jo mainittuihin sodan merkkeihin ja yleiseen pelkoon tulevasta.

Jos Unto Seppäsen Evakkoon on luottaminen (ja käsittääkseni Seppänen toimittajana perusti kertomuksen paljolti tositapahtumiin), Kanneljärvellä kaikki tottelivat juuri ennen sotaa annettua lähtökäskyä - eräälle kaukana asuvalle perheelle unohdettin ilmoittaa lähdöstä. Lähtömääräys kuitenkin peruttiin, ja lähtö tapahtui vasta sodan alkamisen jälkeen, mitä häslinkiä romaanissa kovasti arvostellaan.

Vain venäläiskoulun väki oli "karannut" heti, mitä muut kovin arvostelevat. Jari Sedergren huomauttaa, että ei oikein ymmärretty, että emigrantteina heillä oli eniten pelättävää: http://www.ennenjanyt.net/3-02/evakko.htm

[J Kamarainen]

Jos Unto Seppäsen Evakkoon on luottaminen (ja käsittääkseni Seppänen toimittajana perusti kertomuksen paljolti tositapahtumiin), Kanneljärvellä kaikki tottelivat juuri ennen sotaa annettua lähtökäskyä - eräälle kaukana asuvalle perheelle unohdettin ilmoittaa lähdöstä. Lähtömääräys kuitenkin peruttiin, ja lähtö tapahtui vasta sodan alkamisen jälkeen, mitä häslinkiä romaanissa kovasti arvostellaan.

Vain venäläiskoulun väki oli "karannut" heti, mitä muut kovin arvostelevat. Jari Sedergren huomauttaa, että ei oikein ymmärretty, että emigrantteina heillä oli eniten pelättävää: http://www.ennenjanyt.net/3-02/evakko.htm

Suattaapa olla, että Seppäseen voi luottaa, suattaapa olla, ettei voi.

"Juuri ennen sotaa" ei pahemmin lähtökäskyjä annettu. Marraskuun loppupuolella tyhjennettävää aluetta ei muistaakseni enää laajennettu. Väestönsiirrot olivat tiukasti sisäministeriön kontrollissa, ja paikallisilla viranomaisilla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen (poikkeuksena Ilomantsi, jossa rajavartiosto suoritti rajakylien tyhjennyksen omavaltaisesti).

Vapaaehtoista väestönsiirtokäskyä väestöllä oli mahdollisuus totella tai olla tottelematta, tosin käsitykseni mukaan sitä noudatettiin melko kattavasti, mikä yllätti hallituksen pahasti. Pakollisen väestönsiirron yhteydessä asiasta ei keskusteltu.

Pitäisi tutustua Kanneljärven tilanteeseen tarkemmin. En tosin ole varma, olenko kuvannut nimismiehen arkiston.

Kuitenkin voin uskoa, että sodan alussa tapahtuneen evakuoinnin toteutus on aiheuttanut kritiikkiä, sillä Kannaksenkin evakuointi oli melkoinen soppa. Ennen sotaa laaditut suunnitelmat menivät melkolailla romukoppaan, kun kuljetukset, toteuttava viranomainen ja määränpää menivät uusiksi.

Evakuoimatta jääneiden emigranttien kohdalla tilanne olikin hankala. Joissakin tapauksissa Neuvostoliiton viranomaiset estivät palautuksen Suomeen ilmeisesti siihen vedoten, että rauhansopimuksessa puhuttiin Suomen kansalaisten palauttamisesta. Kaikilla emigranteilla ei kansalaisuutta ollut, ja lähtö Neuvostoliitosta ei onnistunut. Tämä ei kuitenkaan ole täysin varma tieto, eikä tällainen toiminta ole ollut kategorista.

[MM]

Eilen alkoi Teemalla Pielavedelle päätyneistä evakoista kertova videodokumentti, joka käsitti talvisodan syttymisen aikaa. Siinä Salmin Manssilan väki kertoi, että sodan valmisteluja pystyi seuraamaan vastapuolelta omin silmin, mutta Suistamolta kotoisin oleva evakko sanoi etteivät he tienneet asioista. Jari Sedergren on blogissan ottanut kantaa talvisodan syttymisestä tietämiseen.

[Emma-Liisa]

Jari Sedergren on blogissan ottanut kantaa talvisodan syttymisestä tietämiseen.

http://sedis.blogspot.com/2009/11/talvi ... uotta.html

"Yllätyksestä puhuminen on ideologinen selitys sille, että Neuvostoliiton hyökkäys oli juuri niin barbaarinen kuin sodan propaganda sen halusi esittää."

Tämä tarkoittanee:
- sota alkoi ilman sodanjulistusta
- sota alkoi siviilien pommituksilla (joka tosin kai johtui siitä, että pommit osuivat väärään paikkaan)

[Veikko Palvo]

- sota alkoi siviilien pommituksilla (joka tosin kai johtui siitä, että pommit osuivat väärään paikkaan)

Giulio Douhet´n ww1-aikaisen doktriinin mukaan massiiviset siviilikohteiden ilmapommitukset nujertaisivat vihollisväestön vastarintatahdon ja pakottaisivat rauhaan. Toisessa maailmansodassa asutuskeskuksia pommitettiin samoilla opeilla, mutta eivät ne sotaa Euroopassa lyhentäneet. Saksan asetuotanto oli suurimmillaan 1944. Hitlerin varusteluministeri Speer sanoikin, että sota olisi päättynyt vuotta aiemmin jos liittoutuneet olisivat keskittyneet keskeisten avainkohteiden pommituksiin: energiahuolto bensiini-tehtaineen, liikenneyhteydet jne.. Hiroshima ja Nagasaki osoittivat Douhet-doktriinin oikeaksi ja ydinaseiden suhteen doktriini näyttäisi olevan yhä käytössä ?
Molotovin rypälepommit, "leipäkorit", olivat tekniseltä rakenteeltaan ilmeisesti nimenomaan Douhet-opin mukaisesti siviilikohteiden tuhoamiseksi tarkoitettuja ja
Talvisodan aikaisten pommituskoneiden pommitustarkkuuskaan ei olisi riittänyt vain ja ainoastaan sotilaskohteiden pommituksiin ?
Punailmavoimat pommittivat 2726:lla pommituslennolla Talvisodassa 690 paikkakuntaa n. 100 000:lla pommilla. Ilmatorjunta ampui alas 313 viholliskonetta ja hävittäjälentäjät 111. Kustannustehokkuuden kannalta it-ohjusten ja taistelukoneiden välillä näyttäisi nykypäivänäkin olevan sama vertailu, taistelukoneita on oltava, mutta yhden koneen hinnalla hankkii myös monta torjuntaohjusta ?
Talvisodassa siviilejä kuoli ilmapommituksissa n. 1000, Jatkosodassa saman verran ja mm. Helsingin suurpommitukset 1944 keväällä oli suunnattu vain siviilien tappamiseksi Stalinin rauhanpyrkimyksissä.
Opeista puheen ollen Stalin näyttäisi Talvisodan alla soveltaneen Sun Tzun oppia, jonka mukaan "vihollisen alistaminen valtaansa ilman taistelua on kaikkein arvokkain voitto" ?

Veikko Palvo

[Emma-Liisa]

Molotovin rypälepommit, "leipäkorit", olivat tekniseltä rakenteeltaan ilmeisesti nimenomaan Douhet-opin mukaisesti siviilikohteiden tuhoamiseksi tarkoitettuja

Onko telakka siviilikohde? Sinnehän niiden pommien piti osua.

Käsittääkseni esim. Geust on ottanut selvää, mitä ohjeita pommittajat saivat. Joten enää ei kannata arvailla.

[Veikko Palvo]

Käsittääkseni esim. Geust on ottanut selvää, mitä ohjeita pommittajat saivat. Joten enää ei kannata arvailla.

H:kiä pommitettiin sodanjulistukseksi 30/11.1939 ja 1.&2./12 yht. 8 kertaa, mm. Vallila paloi ja ( Kirkkonummella ei muuten liene ollut sotilaallisia kohteita ) Helsingin ilmatorjunta on pakoittanut pommittamaan korkealta, mikä sekin on pienentänyt osumatarkkuutta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_pommitukset alaviite Palmu:Suomen ilmatorjunnan vaiheita 1925-1990 s.44-45 Siviilitappiot Talvisodan pommituksissa ovat jääneet "vain" n. 2800 kuolleeseen ja haavoittuneeseen ilmeisesti maaseudulle evakuointien johdosta. Esim. Saksan kaupunkeja ei myöh. ole voitu ilmeisesti evakuoida, mikä on lisännyt siviilitappioita.
NL noudatti Douhet-doktriinia jo Suomen asutuskeskusten pommituksissa, Luftwaffe Lontoossa ja Coventryssä ja myöhemmin myös länsiliittoutuneet Saksan kaupunkien pommituksissa.
NL:n sotaneuvosto on 1.,5.ja 21/1.1940 käskenyt erityisesti tuhota Sortavalan, Mantsin- ja Lunkulansaaren ja Valamon tukikohdat, sekä Valamosta Mantsiin huoltoliikennettä hoitaneet tykkiveneet, jotka tulittivat myöskin neuvostojoukkoja rannikolla. Tämä näyttäisi osoittaneen Mantsin tykkien ja partiotoiminnan tehon yhä katastrofaalisempaan tilanteeseen joutuneiden motitettujen divisioonien kohdalla. NL yritti huoltaa niitä ilmateitsekin, mutta kaapattujen radioviestien, niitä ei enää edes salattu, mukaan asetetetut merkit saivat täydennykset pudotetuksi suurelta osin suomalaisille.
Tehostuneissa pommituksissa Mantsinsaarella tuhoutui mm. kirkko ja tornissa tähystämässä ollut tykkimies "evakuoitui" niin nopesti huomattuaan kirkon palavan, että kirkontorniin unohtuivat haarakaukoputki ja puhelin, mies sai moitteet. Mantsin isot tykit onnistuivat ampumaan muutaman pommittajan alaskin, putket käännettiin päinvastaiseen suuntaan kuin mistä pommikoneet lähestyivät ja sytyttimien paloaika säädettiin sopivaksi ja laukaistiin neuvostopommittajien ylittäessä tykkiaseman.
Raskaan rannikkotykin onnistunut ilmatorjunta lienee harvinainen ?

Veikko Palvo