jsn kirjoitti:Niin, tarkoitukseni oli esittää, että asia ei ollut sellainen itsestäänselvyys kuin se on meille tänään. Tuolloin ei Kainuussa eikä muuallakaan Suomessa ollut luettu vielä yhtään kirjaa talvisodasta. Kaikki evakuoidut eivät tienneet mistä oli kyse siinä mitassa kuin me nyt. Mitä he odottivat ja mitä he ajattelivat, ei ole vieläkään kovin hyvin tiedossa. Jälkikäteen kerrottu ei ole sama asia.
Itsestäänselvyys asia ei tietenkään ollut. Varmasti olet oikeassa siinä, että ajatus kodin jättämisestä oli yleisesti vastenmielinen suurimmalle osalle evakuoiduista. Uskoakseni tämä pätee myös nykyihmisiin. Lisäksi olet varmaankin oikeassa siitä, ettei Suomessa luettu talvisotaa koskevaa kirjallisuutta.
Lisäksi olet oikeassa siinä, ettemme voi tietää mitä "kaikki evakuoidut" odottivat ja ajattelivat ja että jälkikäteen kerrottuna asioilla on taipumus muuttua. Kuitenkin uskallan olla sitä mieltä, että meidän ei tarvitse selvittää kaikkien evakuoitujen odotuksia ja ajatuksia eikä evakuoinninaikaista ajatusmaailmaa. Mikäli selvittämistä vaaditaan, lienee tutkimuksen tekeminen mahdotonta.
Jonkinlaista yleistä kuvaa voimme kuitenkin rakentaa olemassa olevien lähteiden perusteella. Valitettavasti en viitsi/halua tälle forumille kirjoittaa tieteelliset kriteerit täyttävää, nootitettua tekstiä, joten väkerrän hyvin yksinkertaistetun näkemykseni asioista.
Mikäli väität, että väestönsiirtojen vastustus siirrettyjen keskuudessa oli yleistä, olet oikeassa ja väärässä. Oikeassa olet siinä, että kodin jättäminen herätti negatiivisia tunteita varmaankin kaikissa evakuoiduissa. Mikäli kuitenkin otetaan huomioon lokakuussa alkaneiden Moskovan neuvottelujen luoma tunnelma, suhtautuminen väestönsiirtoihin oli huomattavan positiivinen rajaseudun väestön keskuudessa. Esim. Luukas on gradussaan kertonut vapaaehtoisen väestönsiirron suosion Viipurin läänissä yllättäneen hallituksen. Myös niillä rajaseudun alueilla, joilla väestönsiirtoja ei suoritettu, väestö olisi ollut halukasta lähtemään. Ainakin Suojärveltä poistui väestöä (omalla kustannuksellaan) ja esim. Suomussalmella nimismies ja rajavartio-osaston päällikkö järjestivät yleisötilaisuuden, jossa selitettiin miksei Suomussalmen rajaseutua evakuoida edes kirkonkylälle.
Sodan syttyessä tilanne muuttui. Evakuointien toteutus siirtyi siviileiltä sotilaille, ja muuttui automaattisesti pakolliseksi. Mentaalipuolella uhka sotatoimien kohteeksi joutumisesta toimi melko hyvänä yllykkeenä evakkomatkalle lähdössä. Jos jätetään pois mahdolliset, mutta vaikeasti määriteltävät ajatukset "ryssävihasta" tai -pelosta, vastenmielisyydestä kommunistista maailmankatsomusta kohtaan yms. korkeammat motiivit kodin jättämiselle, lienee mielestäni turvallista olettaa, että pako katsottiin yleensä turvallisemmaksi kuin altistuminen mahdolliselle väkivallalle.
On totta, että näin ei aina ollut asiain laita. Tiedossani on yksi vanha pariskunta Kuhmosta, jotka päättivät jäädä kotiinsa, kuten nyt vanhat ihmiset yleensäkin haluavat jäädä kotiinsa. Pohjois-Suomen Ryhmän sotapoliisin toimintakertomuksessa on maininta siitä, että muutamissa poikkeustapauksissa evakuointi jouduttiin suorittamaan pakkokeinoja käyttäen. Suomussalmella Viiangin alueen joukko ihmisiä lähti kyllä (hieman viivytellen) evakkomatkalle Suomeen, mutta kääntyi kuitenkin takaisin kotikyläänsä, josta matka jatkui (oma-aloitteisesti) Neuvostoliiton puolelle. Lisäksi Kannaksella eräs mies jäi rauhan tultua luovutetulle alueelle, koska ei katsonut tarpeelliseksi muuttaa kotoaan. Keväällä 1940 hänet palautettiin muiden siviilien mukana Suomeen. Muitakin tapauksia on, mutta tässä muutama esimerkki.
Huomioitavaa on, että nämä tapaukset muodostavat poikkeuksen. Esimerkiksi Suojärven tai Suomussalmen tai Salmin evakuoimatta jäänyt väestö ei yleisesti ottaen halunnut, poikkeustapauksia lukuunottamatta, jäädä koteihinsa. Salmissa Karkun kylän väestö lähti jo pakomatkalle, mutta sotilaat käännyttivät heidät takaisin. Suojärven alueen väestö asui yleensä sellaisella alueella, että puna-armeija katkaisi pakotien heti sodan syttyessä. Toinen merkittävä tekijä oli radiossa luettu kehotus pysytellä kotona siihen saakka, kunnes virallinen evakuointikäsky tuodaan. Suomussalmella tilanne on sama. Sielläkin evakkoonlähtijöitä käännytettiin takaisin, mutta vielä merkittävämpi osa väestöstä asui alueella, jonka evakuointi sotatapahtumien vuoksi oli vaikeaa tai mahdotonta.
Tiivistettynä siis: "Sotaerakon" kaltaiset tapahtumat olivat täysin mahdollisia. Näitä varmaan sattui enemmänkin, kuin olen tutkimuksissani pystynyt selvittämään - tosin ei kovin montaa siltikään. Kuitenkaan tällainen ei ollut yleistä. Vain harvat halusivat jäädä ja vielä harvemmille siunautui tällainen tilaisuus. Armeija nimittäin siirsi väestöä sodan kuluessa, missä ja milloin evakuoimattomia vain tapasi, jos sotatoimet antoivat mahdollisuuden.
