ollijii kirjoitti:Saksan ja II MS:n aiheista ja vaiheista voisi löytyä vieläkin näkövinkkeleitä. Jospa aloitettaisiin vaikkapa siitä, että Hitlerin kansallissosialistinen Saksa ja Stalinin kommunistijohtoinen Neuvostoliitto sopivat keskenään Euroopan jakamisesta. Puolan ties miten mones jakaminen oli sitten se sodan startti. Stalin odotteli sen verran, että Hitler sai kaikki syyt niskoilleen, ja lähti mukaan vasta parin viikon kuluttua....
Ei sopimuksessa oikeastaan Itä-Eurooppaa jaettu, vaan se jaettiin intressipiireihin. Baltiaa ei miehitetty heti, vaan mailta vaadittiin vain sotilastukikohtia, kuten myös Suomelta. Saksalaiset esittivät suomalaisille sodan aikana, että sopimukseen ei kuulunut Suomen tai Baltian valloitus tai bolshevisointi, vaan vain tukikohdat ja vähäiset rajantarkistukset. Herää kysymys, olisiko ilman suursodan syttymistä tällaisia tukikohtia vaadittu? Miten sopimus määritteli tämän?
Puolan roistomaisuus näkyy hyvin siitä, että tällainen sopimus ei sitä huolettanut. Päinvastoin, Puola jatkoi sodan provosoimista ja aikoi hyökätä Danzigiin, järjesti rajavälikohtauksia ja vainosi saksalaisia yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Saksan viimeiseen ja suurenmoiseen sopimusehdotukseen ja neuvottelutarjoukseen Puola vastasi täydellisellä liikekannallepanolla ja solvauksilla sekä kieltäytyi edelleen kaikesta keskustelusta. On epäselvää, miksi Puola ei tajunnut sopimuksen merkitsevän sen jakamista. Näinköhän se uskoi USA:n, Ranskan ja Englannin lupauksiin?
Sota Puolaa vastaan estäisi mahdollisesti suursodan länsivaltoja vastaan, koska sopimus N-liiton kanssa ehkä saisi länsivallat pidättäytymään sodan riskeistä tilanteen muututtua niille epäedulliseksi. Hitler ei toisaalta voinut olla sopimatta N-liiton kanssa, koska Englanti, jonka kanssa hän halusi olla ystävä, ei halunnut olla Hitlerin ystävä. Pikemminkin keväästä 1939 jatkunut aggressiivisuus suorastaan ajoi Hitlerin N-liiton kanssa liittoon. Hän käytännössä joutui tarjouskilpailuun länsivaltojen kanssa Stalinin miellyttämiseksi. Stalinhan olisi aina voinut liittoutua Länsivaltojen kanssa, mikä olisi merkinnyt Saksan tuhoa.
Valitettavasti sopimus ei saanut Puolaa järkiinsä eikä pelottanut länsivaltoja sotaa julistamasta. Puolan aggressiivisuus suorastaan pakotti ratkaisemaan kistat sen kanssa sodalla 1939 huolimatta länsivaltojen uhkailuista. Sota Puolaa vastaan oli oikeastaan poliisitoimi terroristeja vastaan. Sen luokan häirikkö äärinationalistinen Puola oli ollut koko olemassaolonsa ajan ja nyt se suoritti saksalaisvähemmistönsä rippeiden tuhoamista. Saksaan oli tullut lyhyessä ajassa 70 000 pakolaista, 50 000 oli karkotettu keskitysleireihin kesän aikana ja murhia esiintyi päivittäin. Sotapsykoosissa olleen Puolan hallintaan ottaminen oli oikeastaan välttämätön ja siten todellinen rauhanoperaatio.
Miksi länsivallat julistivat sodan huonosta tilanteesta huolimatta? Miksi Stalin oli hylännyt niiden tarjoukset, vaikka todellisuudessa länsimaat lupasivat kesällä 1939 paljon enemmän kuin mitä tässä otsikon jakosopimuksessa N-liitolle luvattiin. N-liiton raaka-ainetoimitukset taas mahdollistivat Saksalle sodan länsivaltoja vastaan vasta sopimuksen myötä, kun Romanian öljykin varmistui Saksalle vasta nyt. Miksi sota siitä huolimatta laajeni sodaksi länsivltoja vastaan? Stalinin puheen 19.8.1939 tiedämme eli hän tavoitteli kapitalististen maiden keskinäistä näännytyssotaa, jonka perään NL voisi vallata Euroopan. Mutta miksi Länis aloitti suursodan?
Ilmeisesti Länsimailla oli Stalinin kanssa salaisia neuvotteluja ja ne laskivat olevansa Stalinin todellisia ystäviä. Toisaalta Englanti ja Ranska olivat tietynlaisessa riippuvuussuhteessa Yhdysvaltoihin, joka painosti vahvasti Euroopan maita sotaan Saksaa vastaan. USA:lla oli sotataloussopimus puolestaan N-liiton kanssa tammikuulta 1939. Tämän jälkeen kultaa ym. vastaan alkoi jatkuva materiaalivirta N-liittoon. Se kiihtyi vain talvisodan aikana eikä USA piitannut Molotovin ja Ribbentropin sopimuksesta, vaan NL pysyi siis koko ajan ystävänä. Suomihan ei saanut USA:lta kuin lupauksia sodassaan. On siten oletettava, että USA:lla, Englannilla, Ranskalla ja N-liitolla oli oma salainen jakosopimuksensa sodan varalta. USA ja NL olivat kuherrelleet salaa koko 1930-luvun ja suunnitelleet Rooseveltin johdolla sotaa. Taloussopimus solmittiin salaa kongressilta ja kansalta. Siitä tiesi USA:ssa vain 4 ihmistä. Sopimuksesta kertoo Anthony Sutton kirjassa National Suicide. Puolueettomuussääntöjä rikottiin siis jo ennen syyskuuta 1939, jolloin senaatti antoi luvan sotamateriaalin viemiseen länsimaihin. Ovatkohan nekin saaneet myös salaista tukea?
Oikeastaan koko sodan takana olikin USA, koska Stalin saattoi aina pelätä sen kääntävän koko maailman häntä vastaan. Stalin tavallaan joutui tottelemaan Länttä aika pitkälle. Siten Stalin, joka oli aika riippuvainen USA:n kaupasta (Puna-armeija tarvitsi välttämättä USAa), ei olisi solminut varmaankaan mitään jakosopimuksia Saksan kanssa ilman USA:n lupaa. Ilman lupaa ei Stalin myöskään olisi voinut hyökätä länten 1941 heinäkuussa, mihin Stalin kuitenkin jo 1939 tähtäsi. USA oli maailman suurin talousmahti, jonka sanaa kaikki kuuntelivat. Walter Post on todennut, että Roosevelt sai jo seuraavana päivänä Molotovin ja Ribbentropin sopimuksen pöydälleen. Niin läheistä ystävysten toiminta oli. Varsinainen jako- ja sotapolitiikka käytiinkin siis USA:n ja N-liiton keksken. Niillä tuntuisi olleen melkein kuinyhteinen johto. Niin hyvin ne pelasivat yhteen ja jakoivat lopulta riitaisan Euroopan. Rooseveltin lausunnot ja toiminta kertoivat syvästä huolesta N-liiton puolesta 1941 ja sotahalut lissäntyivät selvästi kesällä 1941.
Walter Postin päätelmä siitä, miksi Roosevelt ei varoittanut Puolaa eikä kertonut Chamberlainille salaisesta lisäpöytäkirjasta, kannattaa siteerata suoraan kirjan Die Ursachen des Zweiten Weltkrieges sivulta 372: "Ainoa mahdollisuus tällaiseen menettelyyn oli se, että Roosevelt halusi estää diplomaattisen ratkaisun eurooppalaiseen kriisiin, toisen "Münchenin" syntymisen. Jos Chamberlain olisi tiennyt lisäpöytäkirjasta, Englannin hallitus olisi vetänyt takuut Puolalle takaisin ja solminut Hitlerin kanssa sopimuksen tämän 16-kohdan tarjouksen mukaisesti. Tällöin puola olisi mahdollisesti malttanut mielensä ja suostunut neuvottelemaan Saksan kanssa. Rooseveltin vaivalloisesti ja sitkeästi rakentama saartorengas Saksan ympärillä olisi purkautunut. Rooseveltin ensisijaisena tavoitteena ei ollut siten rauhan säilyttäminen, vaan Hitlerin tuhoaminen ja siten sota."
Olisiko Chamberlain muuten jätetty sivuun, jos N-liiton kanssa olisi Englannilla ollut salaista vehkeilyä?