Pommitusten vaikutukset sodankäynnissä

[ralf64]

II maailmansota oli epäilemättä "douhetismin" suurtappio - ainakin ennen atomipommin pudotusta. Ennen sotaa uskottiin laajasti että pommikoneilla kyetään lopettamaan vihollisen vastarinta alkuunsa. Todellisuus oli jotain aivan muuta. Pommitukset menivät usein poskelleen ja pommeista suuri osa pudotettiin minne sattui. Ja jos ilmatorjunta oli tiukkaa oli yleistä että esimmäiset koneet pudottivat pomminsa ennen määräkohdetta ja sitä seuraavat aallon aina vain kauemmaksi.

Usein toistettu väite Saksan polttoainetuotannon lamauttamisesta pommituksilla ei myöskään pidä paikkaansa. Saksan polttoainetuotanto laski voimakkaasti kyllä syksyllä 1944 mutta se johtui pääasiassa Romanian öljykenttien joutumisesta puna-armeijan haltuun.

[Derkku]

II maailmansota oli epäilemättä "douhetismin" suurtappio - ainakin ennen atomipommin pudotusta. Ennen sotaa uskottiin laajasti että pommikoneilla kyetään lopettamaan vihollisen vastarinta alkuunsa. Todellisuus oli jotain aivan muuta. Pommitukset menivät usein poskelleen ja pommeista suuri osa pudotettiin minne sattui. Ja jos ilmatorjunta oli tiukkaa oli yleistä että esimmäiset koneet pudottivat pomminsa ennen määräkohdetta ja sitä seuraavat aallon aina vain kauemmaksi.

Euroopassa tulokset eivät olleet odotettuja Alankomaita lukuun ottamatta, mutta sen sijaan Japania vastaan palopommitukset, liikenneyhteyksien tuhoaminen ja laajamittainen ilmasta käsin merimiinoitus (tarkoituksenmukaisesti nimitetty Operation Starvation) vaikuttivat erittäin merkittävästi Japanin antautumiseen.

[Jussi Jalonen]

Usein toistettu väite Saksan polttoainetuotannon lamauttamisesta pommituksilla ei myöskään pidä paikkaansa.

Missä tälläistä väitettä on toistettu usein? Kysyn siksi, koska itse kuulemani "kaikkihan-sen-tietävät"-truismi tästä toisen maailmansodan episodista on aina korostanut kenraali Alfred Gerstenbergin organisoimaa menestyksekästä ja suorastaan nerokasta (sic) Ploieştin öljykenttien puolustusta.

Amerikkalaiset menettivät operaatio Tidal Waven aikana kolmanneksen hyökänneistä pommittajistaan, ja vaikka he onnistuivatkin tuhoamaan pari muutenkin vajaalla kapasiteetilla toiminutta jalostamoa, tuotanto saatiin pyörimään entistä paremmalla teholla melkein saman tien.

Sitä paitsi vuodesta 1943 alkaen saksalaiset tuottivat käsittääkseni muutenkin 75% käyttämästään polttoaineesta synteettisesti.


Cheers,

J. J.

[Seppo Jyrkinen]

Polttoainetuotannosta on useita mainintoja Gallandin muistelmissa; hän kuvaa tilannetta katastrofaaliseksi. Myös Speer on todennut että kesäkuusta 1944 alkaen oli mahdotonta saada riittävästi lentokonebensiiniä.

Vuoden 1944 maaliskuussa polttoainetta tuotettiin 0,93 MIO tonnia, mutta kesäkuussa enää 0,47 MIO tonnia. Syksyllä Luftwaffe sai 30.000 tonnia kuukaudessa kun vähimmäismäärä olisi ollut 160.000-180.000 tonnia. Tämä korreloi suorassa suhteessa lentämisen määrään, sillä suihkukoneiden tuotanto oli vielä lapsenkengissään.

Polttoainetuotannon halvaantumisen tultua selväksi länsivalloille maihinnousun jälkeen, ne nostivat hydrauslaitosten tuhoamisen kohdeluettelossaan ensimmäiseksi.

Synteettisen polttoaineen %-osuus kasvoi, koska normaalia polttoainetta ei enää saatu.

---------
Douhetin ajatukset eivät sellaisenaan toteutuneet, mutta ei hän aivan väärässä ollut.

Toisessa maailmansodassa ilma-aseella oli suuri merkitys, joskaan se ei ratkaissut sotaa yksin. Terroripommituksilla ei saavutettu haluttua lopputulosta, mutta liikenteen infrastruktuuriin (so polttoainetuotantoon) kohdistuneilla toimilla oli merkitystä.

[Veikko Palvo]

Synteettisen polttoaineen %-osuus kasvoi, koska normaalia polttoainetta ei enää saatu.

Fischer-Tropsch -menetelmä synteettisessä polttoainetuotannossa on jälleen esillä biomassoistakin ja tässä 1981 kirjoituksessa ruskohiilestä, kuten Saksassa ww2-aikana http://www.airpower.maxwell.af.mil/airc ... becker.htm
Saksalla sanotaan sodan syttyessä olleen 4 kk:n polttoainevarastot ja synteettisen polttoainetuotannon n. 25%:n tasolla 1939 kulutuksesta. Tuontia NL:sta ja tuonnin Romaniasta sanotaan 1941 kasvaneen 13 miljoonaan barreliin, jolla tasolla se on pysynyt 1942 ja 1943 ja -43 nousseesta ( 45:stä 71 milj. bbl:iin )kulutuksesta n. 18 %.
Ristiriitaisesti kirjoitetaan synteettisten p-aineosuudeksi 1943 vain 50 %, monissa lähdetiedoissa puhutaan 70-80 %:sta ja 1945 alussa lienee ollut 100 %:a.
Ilmapommitusten Saksan polttoainetuotantoa vastaan kesästä 1944 alkaen sanotaan lopullisesti vähentäneen tuotantoa Speerin raportin 19/1.1945 kymmenesosaan, mutta Saksan antautui neljä kuukautta myöhemmin.
Eräs US-tutkimuskomissio sodan jälkeen toteaa, että toistuvat ilmapommitukset olisivat pahentaneet ilmapommitusten aiheuttamaa kriisiä Saksassa, mutta komissio toteaa, että sitä ei saada koskaan selville Saksan luhistuttua sotilaallisesti.
Ota tuosta selvää, mutta merkitsisikö tuo sitä, ettei pommituksilla ollut sanottavaa merkitystä sodan lyhentämiseksi ?

Veikko Palvo

[Derkku]

Ota tuosta selvää, mutta merkitsisikö tuo sitä, ettei pommituksilla ollut sanottavaa merkitystä sodan lyhentämiseksi ?

Jotta tällaiseen "entä jos?" -kysymykseen voisi vastata perustellusti tulisi aluksi pohtia mihin Saksa ja mihin toisaalta liittoutuneet olisivat käyttäneet pommituksissa säästyneet voimavarat. Liittoutuneiden nk. taktisten ilmavoimien lentosuoritteet lienevät olleet 1943-1945 jo lähellä saturaatiopistettä, olisivatko lisäsuoritteet tuoneet lisähyötyä? Pitkän matkan pommikoneet olisivat meripartiotoiminnassa kenties vähentäneet sukellusveneiden tuottamia tappioita mutta Saksan sukellusveneet voitettiin joka tapauksessa. Lisääntyneellä kuljetuskonetuotannolla olisi ehkä voitu huoltaa länsiliittoutuneiden nopeasti edenneitä armeijoita tehokkaammin?

Toisaalta Saksan kannalta muutamat kymmenet tuhannet tykistön lisäputket, tuhannet lentokoneet ja elektroniikan tuotanto olisiva tuoneet lisäpontta sodan pitkittämiselle.

Summa summarum, kaipaisin perusteita väitteelle etteivät pommitukset lyhentäneet sotaa.

[Seppo Jyrkinen]

Polttoainetuotannon ongelmat näkyivät kaikkein selvimmin juuri ilmavoimissa. Konetuotannon kasvaessa (1944 oli ennätysvuosi) kasvoi myös polttoaineen tarve. Eli polttoaineen riittävyys olisi muodostunut ongelmaksi sinäkin tapauksessa, että sen tuotanto olisi pysynyt ennallaan. Ploestin öljykenttien menetys oli ns viimeinen niitti Luftwaffelle.

Valtonen toteaa omassa teoksessaan, että Luftwaffen Norjan yksiköt joutuivat rajoittamaan omaa toimintaansa polttoainepulan vuoksi. Määriä hän ei tainnut kertoa. Samoin suurten laivastoyksiköiden (Tirpitz ym) purjehduksia rajattiin samasta syystä. Aivan sodan lopulla hävittäjälentäjien koulutusaika oli kaksi viikkoa; heidät lähetettiin taisteluun sillä tuntimäärällä, jolla rauhan aikana sai yrittää ensimmäistä yksinlentoa.

Ilmahyökkäyksillä oli myös välillisesti suuri vaikutus. Ilmapuolustus sitoi voimavaroja: puoli miljoonaa miestä, saman verran naisia ja huomattava määrä insinööriväkeä, materiaalia ja teollista kapasiteettia. Jotka olivat pois jostain muusta.

Teoreettisena pohdiskeluna sanoisin, että synteettisen polttoaineen osuuksia voidaan laskea kokonaistuotannosta, kulutuksesta tai tarpeesta. Ja jo yhden vuoden siirtymä voi heittää lukuja aika lailla.

[Veikko Palvo]

Summa summarum, kaipaisin perusteita väitteelle etteivät pommitukset lyhentäneet sotaa.

Eihän tässä sellaista väitetä, mutta ww2-jälkeisiä USAn ja Englannin tutkimuksia ilmapommitusten vaikutuksista lukiessa saa vaikutelman, että vaikutusten olisi odotettu olleen suuremmat. Mm. Hampurin 8/1943 pommituksissa todettiin 60 000 - 100 000 kuolleen, mutta todettiin teollisuustuotannon Hampurissa olleen entisellä tasolla 5 kk myöhemmin. Speer sanoi kuulusteluissa "jälkiviisaasti", että sota olisi lyhentynyt merkittävästi, jos olisi pommitettu keskeisiä teollisuusaloja toistuvasti, olisiko Saksan sotatalousministeri ollut oikeassa ?
---
"Sotahistorian kokemusten perusteella on melko kategorinen tosiasia, että ilmaylivoimainen osapuoli on taistelukentän valtias:" http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys. ... nenmms.htm
"Poikkeuksia löytyy vähän, itseasiassa suomalaisten torjuntavoitot talvisodassa 1939 - 1940 ja jatkosodassa 1944 ovat harvinaisia tapauksia."

Ev. Ahti Lappi: Saksan kotialueen ilmatorjunnan huippuvahvuus oli 10/1944
1 112 000, joista 600 000 sotilaita ja Luftwaffen 4850 koneesta 1/1-44 1225 oli kotialueella. Itärintamalla vain 1710 konetta ja lännessä 1410. Kotialueen ilmapuolustus on tosiaan sitonut voimavaroja, Luftwaffella alkoi olla puutetta myös lentäjistä, minkä johdosta katapultti-istuinkin lienee kehitetty. "Taistelussa Englannista" 1940 konetappiot ovat molemmin puolin olleet suunnilleen saman suuruiset, mutta britit ovat menettäneet 500 pilottia ja Luftwaffe 3100.
---
Olikohan Suomella missään vaiheessa ilmaylivoimaa, paitsi kenties hetkellisesti ja paikallisesti ? Jatkosodan aluksihan neuvostoilmavoimat suorittivat 500 pommituslentoa Suomeen, mutta voidaanko ilmaylivoiman katsoa olleen jatkossakin koko ajan punailmavoimilla. Talvisodassa mm. Kouvolan ratapiha tuhoutui osittain aiheuttaen liikenneongelmia, mutta Korian sillat säilyivät osumitta myöskin jatkosodassa. Olisivatkohan Salpausselän rautatiekuljetukset olleet eräs tärkeimmistä huollon kannalta.

Veikko Palvo

[Trilisser]

1) Mikä ihmeen itseisarvo sodan lyhenemisellä tai pitkittymisellä on?

2) Saksan lentopolttianeet olivat lähes 100% synteettista tavaraa (asia joka ainakaan Valtoselle ole valjennut, hänen Mersu-kirjansa on kammottavaa luettavaa tältä, ja monelta muultakin osin, niin pielessä hän on).

3) Nestemäisten polttoaineiden tuotanto Saksassa ennen sotaa oli alle 10% USA:n vastaavasta samana aikana. Eli resurssit olivat olennaisesti pienemmät.