Heikki Parviainen:
HP kirjoitti: Myydyimmät sotahistoriaa käsittelevät teokset ovat edelleen sitä perinteistä henkilö- ja tapahtumakeskeistä.
Varmaan näin on, itse pidän eniten teoksista joissa on laajempi näkökulma, kuten esimerkiksi Peter Englundin kirjoittamissa teoksista (esim Pultava, Suuren sodan vuodet tai Voittamaton,
http://www.peterenglund.com/) varsinkin niistä kohdista, joissa kirjoittaja tavallaan eksyy aiheestaan ja alkaa selvitellä esim. aikakauden liikkumisjärjestelmiä tai äänimaisemaa.
HP kirjoitti:
Yleisesti ajateltuna sodassa ja siitä tehdyissä kertomuksissa kohdataan ihmisyyteen liittyviä peruskysymyksiä, jotka ovat aina kiinnostavia. Aika monella on myös suvun kautta yhteys sotaan,
Olen samaa mieltä. Olin jo aikoja sitten saanut kyllikseni esim keskitysleirikuvauksista. Ajattelin, että nyt saa näiden kauheuksien penkominen riittää, kunnes minulle suositeltiin unkarilaisen Imre Kertészin teosta <i>Kohtalottomuus</i> joka kuvaa keskitysleirejä nuoren pojan näkökulmasta. Huikea teos, suosittelen. Kiinnostava uusi tieto oli minulle mm se, että unkarilaiset itse hoitivat suurimman osan keskitysleireille vietävien ihmisten kuljetuksista, kiinniotoista yms logistiikasta.
HP kirjoitti:
suuret ikäluokathan ovat juuri siinä iässä jossa oma tausta alkaa kiinnostaa. Alkuperäiseen keskustelunavaukseen viitaten sotahistoria palvelee lisäksi jollain tasolla kansallisen yhtenäisyyden tunteen ylläpitämistä ja ajatusta yksilöiden välisestä tasa-arvosta - sosiaalisen eriarvoisuuden ja yksilöllisten valintojen maailmassa on jäljellä hyvin vähän asioita, jotka sitovat ihmisiä kansallisuuteen, sukuun tai yhteisöihin ylipäänsä.
Tämä on totta! Sodan (ja sotahistorian) käyttäminen kansallisen identiteetin pönkittäjänä on minusta erityisesti viime vuosina korostunut meillä Suomessa. On ollut kiinnostavaa huomata esim se miten hävitystä sodasta on tullut torjuntavoitto. Ehkä vasta nyt alamme päästä kunnolliseen tutkimukseen kun sotasukupolvi väistyy ja historiaa alkavat kirjoittaa ne jotka eivät olleet edes syntyneet sotavuosina?
HP kirjoitti:
Kirjailija Matti Mäkelä yritti lanseerata jossakin esseessään käsitteen "vaurastumisen veteraanit", mutta suurten ikäluokkien hyvinvointivaltioprojekti ei kuitenkaan yleisesti ottaen taida olla yhtä vetävä aihe kuin Raatteen tie.
Eipä taida! Hotakainen puhui Juoksuhaudantiessä "kotirintamamiehistä". Kun isämme ja isoisämme kantoivat kp-lippaita me retuutamme imurien pölypusseja tai vaippapaketteja. Mutta parempi tietysti näin.
Tapio Onnela
[/i]