Kuullostaa kovin yksipuoliselta asetelmalta - mikä muuten on "valkoinen Suomi"?ollijii kirjoitti:Kumpikohan ryhmittymä hallitsee historiaa koskevaa keskustelua alkavana vuonna: "valkoinen Suomi oli aina väärässä" -puolue vai "Neuvostoliitto oli kuitenkin oikeassa" - puolue....
Tasan 70 vuotta sitten, Talvisodassa, Stalin oli vapauttamassa Suomea "valkosuomalaisilta", vapautettavia ei kuitenkaan löytynyt. Mutta 1970-luvulla Suomessa alettiin kirjoittaa uutta historiaa. Suomen Työväenliikkeen Historian tutkimusryhmä julkaisi kolmeosaisen oppikirjaksi tarkoitetun STH-historian 1974. STH:n kirjoittajista pari oli myöhemmin poliittisen historian professoreitakin.pekkaroponen kirjoitti: Kuullostaa kovin yksipuoliselta asetelmalta - mikä muuten on "valkoinen Suomi"?
Se lienee aina jossain määrin rajoitettua. Joskus enemmän, joskus vähemmän.Veikko Palvo kirjoitti: Mitä tulee julkaisuvapauteen 1970-luv. YYA-Suomessa, mukana on tietysti jäkiviisautta kysyttäessä: oliko julkaisuvapaus käytännössä hieman rajoitettua ?
pekkaroponen kirjoitti:Niin, harjoitetaanko nyky Suomessa missään marxilaista historiantutkimusta? T
Mikä Eric Hobsbawmin [näin!] maailmankatsomuksen marxilaisuuden aste hänen myöhempinä vuosinaan siten lieneekin ollut, Äärimmäisyyksien aikaa (jonka häneltä olen lukenut) ei millään muotoa voi pitää edes voittopuolisesti "marxilaisena" sanomaltaan. Lajityypiltään se liittyy siihen brittiläiseen (vasemmisto)intellektuaaliseen perinteeseen, jota on edustanut mm. E. H. Carr ja , miksei, Sir Isaiah Berlin.Emma-Liisa kirjoitti:Ainakin Eric Hobshawnin teokset (mm. Äärimmäisyyksien aika) lienevät kurssikirjoina.
Neuvostoliitossa marxismi-leninismi ja neuvostonationalistinen käytäntö olivat ilmeisestikin varsin pitkälti täysin erillisiä, mm. suomalaissyntyistä "ideologi" Otto Wille Kuusista tarvitsivat Stalin ja Hrustsov todistelemaan jokin henkilö ( myös Tito, Mao ja Stalin ) ideologisesti harhaoppiseksi, likvidoitavatkin oli osoitettava sellaisiksi. Arvo poika Tuominen kirjoittaa Kuusisen kehitelleen tarkoitukseen sopivan saivartelevan ideologisen tyylilajin ja jotkut ovat NL:ssa 1930-luvulla nimittäneet Kuusista "hirttonarun rasvaajaksi" Arvo Tuomisen mukaan.nylander kirjoitti:
Neuvostoliittolainen vaikenemisen muuri murtui samoina vuosina, jolloin ilmestyi V. V. Pohlebkinin kirja Suomi vihollisena ja ystävänä. Nyt ensi kertaa suomalainen yleisö pääsi tutustumaan neuvostohistoriannäkemykseen (jos jätetään huomiotta "lyhyet kurssit" yms. kirjallisuus). Muistan hämärästi, koululainen kun vasta olin, että Pohlebkinin kirja herätti huomiota nimenomaan marxilaisen näkemyksen puutteellaan. Se oli hyvin kansallismielinen, ja tätä neuvostonationalismia jatkoi sitten seuraavina vuosina Komissarov pamfleteissaan.
Voisitko tarkentaa mitä 1939 - 1944 sodasta sotakorvauksineen tulisi oppia nykyhetken kannalta.ARTO MURTONEN kirjoitti: Suurin ryhmä on hymistelijöiden
ryhmä joiden mukaan historiasta ei voi eikä kannata oppia mitään
Onhan siitä aika suuri konsensus, olettaen, että viittaat mainituilla taipumattomilla ja taitamattomilla poliitikoilla Staliniin ja Molotoviin.ARTO MURTONEN kirjoitti:Eiköhän siitä nyt ole jo aika suuri konsensus että talvisota oli karmea munaus muutamalta taipumattomalta,ja taitamattomalta poliitikolta.
YYA-aikana Suomi harjoitti realistista puolueettomuuspolitiikkaa, johon moni ei uskonut Suomessakaan, vielä vähemmän siihen uskottiin ympärillä - Lännessä ja Neuvostoliitossa.ARTO MURTONEN kirjoitti: Suomi luopui mahdollisuudestaan realistiseen puolueettomuuspolitiikkaan
ja siirtyi ns idealistiseen,johon kukaan ei enää voinut uskoa,emme itse,eikä
kukaan ympärilläkään.