Tapio Onnela kirjoitti:lähdetiedot, eli mistä lähteestä antamasi tiedot ovat peräisin?
Parhain terveisin:
Tapio Onnela
J.Chang, Jon Halliday:Mao, Linda Jakobssonin kirjoja Kiinasta, W.Taubman;Hrustsov jne., sekä mm.
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1 Sari Arho Havrén 2009: Meillä ei ole ikuisia ystäviä eikä ikuisia vihollisia. Ikuisia ovat meidän omat etumme.
Sosialistiset 1940 ryhmäläiset olivat pääosin turvasäilössä ja vapautuivat 1944 syksyllä ministereiksi ja SKDL:ää perustamaan. Cay Sundström Moskovaan ja myöhemmin Pekingiin suurlähettilääksi, J.Helo Pariisiin, V.Meltti Uudenmaan läänin maaherraksi ( 1946-1964), Y.Räisänen/ Sasu Punanen kuoli 1948 ja Mikko Ampuja 1947 Moskovassa, eivät ehtineet saada virkanimityksiä.
K-M Rydberg SKP-SKDL:ssä ja SNS:n lehdessä ja Kansankulttuuri Oy:ssä.
E.A.Wuorelle järjestyi suurlähettilään paikka Lontooseen, myöhemmin Sundströmin tilalle Moskovaan. E.A.Wuorikin näytettäisiin "hyllytetyn" suurlähettilääksi, ei kuulunut em. ryhmään ainakaan suoranaisesti.
Cay Sundström on kerännyt kiinalaista taidetta ja jatkanut jo Moskovan suurlähettiläsaikanaan Paasikiven kritisoimaa poliittista ideologiaa myötäilevää lähes kritiikitöntä raportointiaan Pekingissä. "Saattoiko Sundström edes itse uskoa kaikkea raportoimaansa
," kirjoittaa S.A.Havrén.
Chang ja Halliday kirjoittavat myös Stalinin epäluuloisesta suhtautumisesta Maoon tämän vieraillessa Moskovassa vuodenvaihteessa 1949/1950, NL-Kiina Ystävyys-, Liitto- ja Avunantosopimuksesta (14.2.1950) on neuvoteltu kaksi kuukautta. Stalinin kirjoitetaan nähneen kiinalaiset "heikkoina marxilaisina", jonkinlaisina menshevikkeinä. Suuri sosialistinen Kiinan kansantasavalta on herättänyt epäluuloja titolaisjahtia tuolloin käyneessä Stalinissa. Mongolia, Mantsuria ja Xinjiang näyttävät olleen alueellisia intressivastakohtia, eikä Mao ole muutoinkaan halunnut toista viulua soitella. Unkarin ja Suezin kriiseistä 1956 näyttää alkaneen välirikko, sekä Poznanin 6/-56 levottomuuksista, jotka ovat Puolassa nostaneet Gomulkan valtaan.
Rva Sylvi Kekkosen kultturivaltuuskunnassa touko-kesäkuussa 1953 Kiinaa kiersivät mm. Kustaa Vilkuna, Martti Kurjensaari (Kiinalainen matkapäiväkirja) ja Pentti Haanpää, joka kirjoitti matkasta "Kiinalaiset jutut-kirjan" 1954. Haanpää kirjoitti Kiinasta myötämielisesti, mutta kiinalaisen oopperan Haanpää kirjoitti olevan yksitoikkoista ja sekavaa; "miksei MAO, muuten niin selväjärkinen mies, ole kieltänyt kiinalaista oopperaa." Kiinalaista oopperaa esitettiin kuitenkin Suomessa 1955 ja 1959 useilla paikkakunnilla.
Korean sotaa käytiin vielä tuolloin kulttuuvaltuuskunnan ottaessa vastaan vappuparaatia Pekingissä suurmies Maon seurassa. (Mao oli 150 cm pitkä)
Mao oli tuolloin ollut vallassa neljä vuotta ja Kiina oli miehittänyt juuri Tiibetin.
Haanpää näyttää nielaisseen propagandaväitteen "amerikkalaisten 1952 aloittamasta bakteorologisesta sodasta Koreassa."
Tavaranvaihto on 1954 ollut clearing-arvoltaan n. 70 miljoonaa ruplaa ja Suomen tavaratoimituksissa on ollut mm. 3 kpl 3200 t rahtialusta, metalliteollisuuden osuus Suomen viennistä 2/3, loput sellua.
Kulttuurivaltuuskunnat ( arkkiatri Arvo Ylpön johtama 1954 ) näyttäisivät olleen merkittäviä kauppasuhteidenkin luomisessa. Mutta 1960- ja 1970-luvuilla kanssakäyminen on ollut vähäistä, vaikkei NL olekaan ilmeisesti Suomen suhteita Kiinaan pyrkinyt rajoittamaan.
Ja 1980-luvulla Kiinaan tiivistettiin suhteita uudelleen monien ministereidenkin vierailuilla.
Veikko Palvo