Ei kai Ruotsin vallan aikaan kellään ollut "oikeutta" asioida omalla kielellään, jotkut vain sattuivat puhumaan samaa kieltä kuin viranomaiset. Ei liene tullut kyseeseen että viranomaiset olisivat ryhtyneet opettelemaan alamaisten kieltä.Seppo Jyrkinen kirjoitti:Suomalaisilla ei ollut oikeutta asioida viranomaisten kanssa omalla kielellään.
Pikemminkinhän oli ollut jokseenkin yleisesti harjoitettu politiikka jo jostain 1500-luvulta asti käyttää kieltä kolonisaation välineenä. Espanjassa kai tiettävästi tämä politiikka omaksuttiin ensimmäisenä Isabellan aikana, jolloin Antonio de Nebrija esitteli kieliopin imperiumin hallitsemisvälineenä. Vasta 1800-luvun alussa nousi sellainen ilmiö että kansallisille vähemmistöille alettiin takaamaan joissain paikoin oikeuksia omaan kieleenkin, lähinnä valtioiden välisten sopimusten yhteydessä. Siihen asti oli vallinnut sääntö "kenen maa, sen kieli".
Itävallan perustuslaki 1800-luvun jälkipuoliskolla lienee tässä suhteessa ollut mullistava, sen taatessa kaikille etnisille ryhmille oikeuden opetukseen ja asiointiin hallinnossa omalla kielellä. Ks. pykälä 19:
http://www.h-net.org/~habsweb/sourcetexts/auscon.htm