Lähteen ohella ratkaisee tulkinta. Samasta lähdetiedosta voi esittää usein jopa täysin vastakkaisen tulkinnan. Aina löytyy lähteitä, jotka vahvistavat päinvastaista. Pelkkä lähteiden määrä ei tee ketään autuaaksi. Historiaa ei tutkita vain referoimalla lähteitä vaan esittämällä niille kysymyksiä ja luomalla niiden välille sellainen yhteys, jonka kykenee uskottavasti todistamaan. Voi olla niin, ettei asian suoraan mainitsevaa lähdettä edes löydy, vaan se voidaan todistaa vain yhdistämällä asioita. Monia asioita on ratkaistu siten, ettei ole jäänyt yhtään kirjallista lähdettä. Yleensä nämä ovat juuri niitä kaikkein kiinnostavimpia ja kiistanalaisimpia kysymyksiä.Veikko Palvo kirjoitti:Tuo 50 tarvittavaa lähdetietoa ollakseen oppinut tulee varmaankin oikeasta lausumasta, jonka mukaan yksi lähdetieto on plagiointia.
Tässä yhdistelyssä ja epäolennaisen poissulkemisessa tutkijan oma panos on ratkaiseva. Työtä ei opita maisterintutkinnon myötä, vaan ainoastaan omaa tutkimusta tekemällä. Sitä voi aivan hyvin harrastaa ilman akateemisia tutkintoja ja virkojakin.
Lähdetietoja eli todisteita vaaditaan myös muualla kuin vain historiantutkimuksen alalla. Se kuuluu itse asiassa kaikkeen julkiseen esittämiseen ja julkiseen toimintaan. Journalistit mielellään mainitsevat nimettömänkin lähteen olemassaolon kuin vain esittävät asian omana mielipiteenään.