Pro gradu -tutkielma
Sotakoneen moottori vai kruunun kivireki? Hämeen linnan käsityöläiset ja palkolliset 25-vuotisen sodan aikana 1571-93
KARTI,HANNA
Humanistinen tiedekunta / Historiatieteen ja filosofian laitos / Historia
Kieli: fin
Laajuus: 69 s. + 8 liites.
Kokoteksti: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04069.pdf
Tiivistelmä:
Kustaa Vaasan kuolemasta alkoi Suomen historiassa puolen vuosisadan mittainen epävakauden jakso, jota leimasivat sodat ja Kustaa Vaasan jälkeläisten keskinäiset valtataistelut. Vuonna 1570 Ruotsi aloitti Venäjän kanssa 25 vuotta kestäneen sodan, joka päättyi Täyssinän rauhaan vuonna 1595. Sen lisäksi Suomessa koettiin vielä ennen vuosisadan loppua maamme historian suurin, nuijasotana tunnettu talonpoikaiskapina. Kiristyvä verotus, sodat ja väenotot laittoivat suomalaisen rahvaan kestokyvyn kovalle koetukselle. Raskaista rasitteista huolimatta sota oli myös kehityksen aikaa, vaikka kehitystä luonnehtikin ennen kaikkea epäyhtenäisyys maan eri osien välillä. Taloudellisessa mielessä 1500-luvulle oli tyypillistä valtiovallan suuri rooli talouspolitiikassa sekä vuosisadan loppupuolella suuri inflaatio ja sekavat rahaolot.
Kustaa Vaasa oli organisoinut valtakuntansa keskiaikaiset linnat keskitetyn hallintonsa keskuksiksi, joilla oli sotilaallisen merkityksensä lisäksi tärkeä rooli veronkantojärjestelmässä sekä yleensä kruunun vallan edustajina. Tällainen rooli oli myös Hämeen linnalla 1500-luvun loppuvuosikymmeninä. Vuosisadan lopulla Hämeen linna oli vaikuttava kokonaisuus ja Hämeen suurin yksittäinen työnantaja. Linnaan kuuluivat päälinnan lisäksi sen lähiympäristössä sijainneet kolme latokartanoa, Saarinen, Ojoinen ja Hätilä, joiden tehtävänä oli vastata linnan elintarvikehuollosta. Linnassa työskenteli kruunun palveluksessa linnanvouti, virkamiehiä, asemiehiä ja sotilaita, mutta myös arkipäivän askareista vastannut käsityöläisten ja palkollisten joukko, jossa parhaimmillaan oli edustettuna enemmän käsityöläisammatteja kuin Suomen kaupungeissa. Käsityöläisten ja palkollisten tehtäviin kuului mm. ruokailun järjestäminen, tarve-esineiden valmistaminen, siivous ja vartiointi, karjanhoito ja kruunun hevossiittolasta huolehtiminen.
Tutkin pro gradussani Hämeen linnan käsityöläisten ja palkollisten määrän muutosta 25 vuotta kestäneen Ruotsin ja Venäjän välisen sodan aikana. Tutkimuksen aikarajauksena ovat vuodet 1571−93. Tutkimukseni pääkysymyksenä on se, kuinka Ruotsin kruunu halusi tai kykeni pitämään yllä Hämeen linnan kaltaista pienehköä ja syrjäistä sisämaalinnaa pitkittyneessä sotatilanteessa, kun suuremmat ja sotilaalliselta painoarvoltaan merkityksellisemmät linnat veivät resursseja valtakunnan kannalta akuutimpaan tarpeeseen. Pyrin selvittämään, aiheuttiko pitkä sota resurssien vähenemistä ja jos aiheutti, miten se näkyi linnan arkipäiväisiä askareita toimittavien ihmisten määrässä. Painotettiinko ajan oloon joitain toimintoja enemmän kuin toisia? Kuinka palkkaus kokonaisuutena hoidettiin ja muuttuiko palkanmaksun luonne tai määrä? Otan huomioon myös sukupuolen merkityksen ja tarkastelen, oliko sukupuolella merkitystä töiden loppumisen tai säilymisen kannalta eli kohdistettiinko mahdolliset väen vähennykset johdonmukaisesti jompaankumpaan sukupuoleen.
Tutkimuksen lähdeaineistona käytän Hämeen linnan voudintilien palkkaluetteloita vuosilta 1571−93 ja niiden lisäksi manttaalirekistereitä kyseisiltä vuosilta. Käsittelen lähdeaineistoa jakamalla Hämeen linnan käsityöläiset ja palkolliset yhdeksään ryhmään sen perusteella, millainen rooli kullakin ammatilla oli linnan toiminnan kokonaisuudessa ja tarkastelemalla muutoksia ryhmien sisällä ja niiden keskinäisessä suhteessa sekä suhteessa linnan muuttuvaan väkimäärään.
Tutkimuksessani havaitsin, että 1570-luvun alussa linnassa toimittiin vielä vuosisadan puolivälin tapaan: väkimäärä lisääntyi, ammatit monipuolistuivat ja palkanmaksu hoidettiin perinteiseen tyyliin. Kuitenkin jo 1570-luvun puolivälissä alkoi esiintyä merkkejä siitä, että palkanmaksun luonne oli muuttumassa. Rahapalkka alkoi harvinaistua ja luontaistuotteet valtasivat alaa, samalla palkka-artikkelien kirjo monipuolistui ja niiden jalostusaste laski. 1576 Suomen linnoissa toteutetulla suurella väkimäärän karsinnalla oli vaikutuksensa myös Hämeessä, tällöin väkimäärä Hämeen linnassa putosi rajusti ensimmäisen kerran. 1580-luvulla linnasta katosi useita ammattiryhmiä ja lisäksi latokartanoiden rooli korostui suhteessa päälinnaan. Työntekijöiden väheneminen kosketti nimenomaan päälinnaa, jolloin latokartanotyöntekijöiden suhteellinen osuus nousi. Myös tilinpidossa päälinna ja latokartanot erotettiin toisistaan vuosiksi 1583−88. Vuosikymmenen puolivälissä väkimäärä päälinnan puolella väheni erittäin paljon ja samalla voi todeta priorisointia tapahtuneen linnan arkipäivän toimintojen osalta: painotettiin ruokailua sekä siivousta ja vartiointia esimerkiksi rakennusammattien kustannuksella. Sukupuolella ei työn säilymisen kannalta ollut merkitystä muuten kuin työnjakoa selittävänä tekijänä.
Hämeen linnassa toteutettiin melko rajuja työntekijöiden vähennyksiä, mutta linna säilytti silti toimintakykynsä keskittymällä elintärkeisiin toimintoihin. Hämeen linnan vähäisestä sotilaallisesta merkityksestä huolimatta sillä säilyi hallinnollinen merkitys, koska sitä ei kruunun taholta haluttu ajaa kokonaan alas. Henkilökunnalle maksettiin palkka välillä kangerrellen ja soveltaen, mutta varsinaisia vuosien mittaisia palkkarästejä ei juuri esiintynyt. Kruunulla oli siis motivaatiota pitää linnaverkostonsa hengissä puutteellisten resurssienkin aikana, vaikka sijaintinsa puolesta Hämeen linna joutui kärsimään paljon säästötoimista.
Asiasanat: Suomen historia, talous- ja sosiaalihistoria, 1500-luku, Hämeen linna, käsityöläiset, palkolliset, palkkaus