Pro gradu -tutkielma
Uusi uljas maalaisliittolaisuus? Pääministeri J. E. Sunila ja hänen maalaisliittolainen hallituksensa 1927 - 1928
RANTALA,TUOMAS
Humanistinen tiedekunta / Historiatieteen ja filosofian laitos / Historia
Kieli: fin
Laajuus: 149 s. + 4 liites.
Kokoteksti: http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04334.pdf
Tiivistelmä:
Tässä tutkielmassa perehdytään Suomen 1920-luvun poliittiseen historiaan. Tarkastelun kohteena on maalaisliittolainen poliitikko J. E. Sunila ja hänen edustamansa suuntaus Maalaisliitossa. Sunilaa ja Maalaisliittoa tarkastellaan pääasiassa Sunilan maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen aikana, joka oli vallassa joulukuusta 1927 joulukuuhun 1928. Tutkimusaiheen tausta on 1920-luvun poliittisessa historiassa, jossa keskustaporvarillisina pidetyillä puolueilla oli suuri merkitys. Vuosikymmenen alkua hallitsi niin sanottu keskustayhteistyö Maalaisliiton ja Edistyspuolueen kesken. Vuosikymmenen keskivaiheilla taas Maalaisliitto ja Kokoomuspuolue löysivät toisensa. Kokoomuksen ja Maalaisliiton yhteistyö päättyi Tannerin hallituksen muodostamiseen 1926, jolloin alkoi vähemmistöhallitusten aika. Tannerin sosialidemokraattista vähemmistöhallitusta seurasi J. E. Sunilan maalaisliittolainen vähemmistöhallitus. Maalaisliitto oli kasvanut suureksi puolueeksi 1920-luvun kuluessa ja sen nousu sekä puolueessa vallinneet näkemyserot värittivät sen sisäisiä suhteita, mutta vaikuttivat hyvin paljon myös Maalaisliiton ja muiden puolueiden välisiin suhteisiin.
Tämän työn tarkoituksena on perehtyä hieman tarkemmin J. E. Sunilaan, hänen ryhmäkuntaansa ja Maalaisliiton sisäisiin linjoihin. Tavoitteena on pureutua siihen millaista politiikkaa Sunilan hallitus ajoi ja miten siihen suhtauduttiin hänen omassa puolueessaan Maalaisliitossa sekä muissa puolueissa. Sunilaa ja sunilalaisia peilataan heidän taustaansa vasten. Sunila ja monet hänen ryhmäkuntansa edustajat olivat oppineita maatalousmiehiä. Miten se vaikutti heidän käyttäytymiseensä ja ratkaisuihinsa? Työssä tuodaan esiin myös sitä, miten sunilalaisuus erosi Maalaisliiton aikaisemmasta linjasta. Sunila on yleisesti leimattu vasemmistomaalaisliittolaiseksi ja tutkimuksessa pureudutaan siihenkin onko tämä näkemys perusteltu vai onko se vailla pohjaa. Tavoitteena on tuoda esiin myös se, mikä oli Sunilan ja sunilalaisuuden merkitys Suomen poliittiseen kenttään ja todellisuuteen.
Lähdeaineistona työssä on käytetty puolueiden ja poliitikkojen arkistomateriaaleja, sanomalehtiaineistoa, valtiopäiväasiakirjoja sekä tutkimuskirjallisuutta ja muita julkaisuja. Mikään lähde ei tässä tutkimuksessa nouse ylitse muiden, vaan kaikki osa-alueet ovat tärkeitä tutkimuksen kannalta. Keskustan ja maaseudun arkistossa olevat Maalaisliiton puolue-elinten pöytäkirjat ja poliitikkojen yksityiskokoelmat Kansallisarkistossa ovat antaneet kuvaa Maalaisliiton sisäisestä ilmapiiristä. J. E. Sunilalla ei ole omaa arkistoa, mutta hänen kirjoituksiaan löytyy jonkin verran eri julkaisuista. Tärkeän lähdemateriaalin muodostavat presidentti Relanderin julkaistut päiväkirjat. Lehdistöstä olen tutkinut systemaattisesti kuutta eri maalaisliittolaista sanomalehteä. Lehdet ovat täydentäneet kuvaa 1920-luvun maalaisliittolaisesta politiikasta. Tutkimuskirjallisuudessa 1920-luvun poliittinen historia on jäänyt sivuosaan, mutta monissa teoksissa löytyy aikakauden tapahtumiin edes jonkin verran viittauksia.
Metodisesti työssä on käytetty useita eri elementtejä. Se on osittain henkilöhistoriallinen, mutta ei pelkästään sitä, sillä työ ei keskity ainoastaan J. E. Sunilaan vaan myös Maalaisliittoon ja sen muuttumiseen sekä aikakauden poliittiseen kulttuuriin yleensä. Tutkimus sisältää henkilöhistoriallisia elementtejä, jotta voitaisiin ymmärtää J. E. Sunilan toimintaa hänen taustaansa vasten. Työssä tärkeä sijansa on myös maailmankatsomuksella, maailmankuvalla, ideologialla ja poliittisella kulttuurilla. Tutkimuksessa pyritään etsimään vastausta siihen miten Maalaisliitto muuttui Sunilan ja sunilalaisuuden myötä ja miten Maalaisliitossa suhtauduttiin hallituksen ja sen päämiehen toimintaan. Sunilan ja hänen ryhmäkuntansa näkemyksiä selittää paljolti heidän maailmankatsomuksensa. Työssä lähdetään siitä, että maailmankuvien ja maailmankatsomusten erilaisuus selittää toimijoiden näkemyseroja eri tilanteissa. Erilaisten maailmankuvien törmätessä syntyy erilaisia ristiriitoja. Ristiriidat vaikuttavat ideologiaan ja sitä kautta päivänpoliittiseen toimintaan.
Tutkimuksessa tullaan tulokseen, että Sunilan ja hänen edustamansa suuntauksen ote vahvistui Maalaisliitossa ja sillä oli merkityksensä koko Suomen poliittiselle elämälle. Sunilalla ja hänen hallituksellaan oli omat vaikeutensa sekä Maalaisliiton sisällä että muiden puolueiden kanssa. Maalaisliiton sisällä vaikeuksia aiheutti erityisesti maailmankatsomusten ja maailmankuvien erilaisuus. Sunila näki puolueen tärkeimpänä tehtävänä maatalouden asioiden ajamisen. Santeri Alkion ja Kyösti Kallion mielestä Sunilan suunta oli liian yksipuolinen ja he vastustivat sitä kiihkeästi. Pääministeri Sunila ja presidentti Relander pyrkivät myös pitämään Alkion ja Kallion mahdollisimman syrjässä tapahtumista, niin että Maalaisliiton linja olisi saatu haluttuun suuntaan.
Sunilan hallitus esiintyi reformistisena. Hallituksen oli vaikea toteuttaa uudistuksiaan, koska se oli vähemmistöhallitus. Pääministeri ja hallitus kohtasivat monia vaikeuksia sekä oikealta että vasemmalta. Sosialidemokraattien suhtautuminen oli aluksi myönteistä, mutta puolueen kaupunkilaissiiven yliote maalaislinjasta johti siihen että Sunilan hallituksen uudistukset leimattiin riittämättömiksi. Oikeiston taholta Maalaisliiton uutta linjaa taas pidettiin liian vasemmistolaisena ja luokkakantaisena. RKP:n ja Maalaisliiton suhteet pysyivät viileinä, vaikka Sunila yrittikin hillitä aitosuomalaisuutta. Monia maatalouspoliittisia esityksiä hallitus sai kuitenkin ajettua läpi. Myös Maalaisliitolle puolueena sunilalainen suuntaus merkitsi voimistumista. Puolue ei enää ollut sellainen yleispuolue kuin aiemmin vaan se oli muuttunut luokkapuolueeksi ja ennen kaikkea maatalouden etujen ajajaksi. Tämä suuntaus edusti monille konkreettisia etuja. Alkion Maalaisliitossa tärkeitä olivat ihanteet, mutta sunilalaisessa Maalaisliitossa materia nousi tärkeämmäksi. Tämä sunilalaisten konkreettisempi suuntaus miellytti monia viljelijöitä. Kun linja oli vielä sosiaaliagrarismilla kuorrutettua tuottaja-agrarismia se vetosi sekä suuriin, keskisuuriin että pieniin viljelijöihin.
Sunilan suuntaus Maalaisliitossa oli sangen merkittävä ja sitä kautta vaikutti koko Suomen poliittisen elämään. Sosiaaliagrarismilla kuorrutettu tuottaja-agrarismi houkutteli monia maanviljelijöitä Maalaisliiton taakse. Tämä sunilalainen linja huolestutti muita puolueita, jotka pitivät sitä kovin yksipuolisena. Todellisuudessa huoli johtui paljolti siitä, että sunilalainen linja näytti tarjoavan monelle varteenotettavan vaihtoehdon. Maalaisliitto tarjosi kolmatta tietä, joka sopi monen maailmankuvaan paremmin kuin kapitalismi tai sosialismi. Sunila ja sunilalaisuus toivat tähän enemmän konkreettisia ratkaisuja kuin aikaisemmat maalaisliittolaiset poliitikot. Sunilalaisuus oli pitkälti juuri J. E. Sunilan luomus, mutta siihen vaikutti myös Maalaisliiton eripurainen johtajuustaistelu jota Kallio ja Sunila kävivät. Sunila näytti pääsevän voitolle Maalaisliitossa 1920-luvun lopulla sen jälkeen, kun hänet nostettiin pääministeriksi ja Kallio jätettiin syrjään. Vaikka sitten seuraavan vuosikymmenen alussa Sunila joutui vetäytymään politiikasta terveyssyistä, sunilalaisuus jäi elämään yhtenä Maalaisliiton aatteellisista traditioista.
Asiasanat:
maalaisliitto, poliittinen historia, 1920-luku, pääministerit, valtioneuvosto, maatalous, sisäpolitiikka, keskustapuolueet, maailmankatsomus, ideologiat, eduskunta