Turhaa jossittelua Kysymyksen pitäisi kuulua: minkä nuo poliitikot uskoivat ko.tilanteessa (viiden sotavuoden jälkeen) olevan vaihtoehto?[/quote]Emma-Liisa kirjoitti: Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio, Kansakunnan sijaiskärsijät, wsoy 2005, s. 292. kirjoittavat: "Olisiko oikeudenkäynniltä säästytty, jos pääministeri Paasikivi olisi saanut tukea edes niiltä poliitikoilta ja puolueilta, joiden on täytynyt periaatteessa olla samaa mieltä taannehtivan lainsäädännön sopimattomuudesta järjestelmäämme?"
======================
======================
Sotasyyllisyyden --- jo ennen Hertta Kuusisen välikysymystä, joka tehtiin ennen liittoutuneitten Lontoon sotasyyllisyyskonferenssiä.
Sosialistinen eduskuntaryhmä ( mm. Cay Sundström, K.H.Wiik, Rydberg ) teki Tammikuussa 1945 eduskunnassa kirjallisen kysymyksen sotasyyllisyydestä vuosien 1939 ja 1941 sotiin. Paasikiven 2. hallitus asetti Eirik Hornborgin komitean ja tuon sotasyylliskomitean 17.7.1945 toteamien harjoitetun politiikan lain ja tarkoituksenmukaisuuden rikkomusten johdosta laadittiin oikeudenkäyntiä varten 22.7.1945 muistiokin hallitukselle ja eduskunnalle oikeuskansleri T.T.:n (1944-1950)
toimesta. T.T. toimi myöhemmin syyttäjänä näytösoikeudenkäynnissä.
Otto Brusiinin komitea asetettiin syksyllä 1944 tutkimaan Valpon sodanaikaisia toimia.
Maalisvaalien jälkeen Paasikiven 3. hallitus nimitti Brusiinin Valpon päälliköksi ja tämä ryhtyi vaihtamaan henkilökuntaa.
PunaValpon todellinen päällikkö oli SKP:n Aimo Aaltonen ja lakimies Otto Brusiin lähti tammikuussa 1946 Hella Wuolijoen YLEen ja oli Jarno Pennasen jälkeen SN-Seuran lehden päätoimittajana.
Eli tuo "vaihtoehto" - sotasyyllisyys ja sen oikeuskäsittely - oli olemassa jo ennen Säätytalon näytösoikeudenkäynnin alkamista.
Veikko Palvo