Väitöskirja: Savotta-Suomen synty, kukoistus ja hajoaminen

[Tapio Onnela]

Kupiainen, Heikki: Savotta-Suomen synty, kukoistus ja hajoaminen. Talonpoikaisen maanomistuksen muutos ja elinkeinot Savossa ja Pohjois-Karjalassa 1850-2000

Väitöskirja: Suomen historia, Historia, Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunta
Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja, no 79, 2007, Joensuun yliopisto.

Savotta-Suomen synty, kukoistus ja hajoaminen. Talonpoikaisen maanomistuksen muutos ja elinkeinot Savossa ja Pohjois-Karjalassa 1850-2000 (PDF-tiedosto)

Väitöskirjatiedote:
Itä-Suomen maanomistuksen pirstaloituminen 1850-luvulta 2000-luvulle

Itä-Suomen metsien ja peltojen omistuksen sirpaleisuus on perintöä jo 1800-luvun puolivälissä alkaneista muutoksista maanomistuksessa. Maanomistuksen pirstaloitumisesta on 2000-luvulla keskusteltu paljon, sillä omistuksen sirpaloituneisuus vaikeuttaa metsä- ja maataloutta. Sirpaloituminen näyttää myös jatkuvan. Filosofian lisensiaatti Heikki Kupiainen on Joensuun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan tutkinut, kuinka tähän tilanteeseen ollaan tultu. Kupiainen tarkastelee Itä-Suomen talonpoikaisen maanomistuksen pitkän aikavälin muutoksia ja muutosten vaikutuksia 1850-luvulta 2000-luvulle.

Kupiainen käyttää väitöksessään tuoretta mikrohistoriallista tutkimusotetta ja uudenlaisten tulosten esittämistapaa. Kupiainen esittää ruohonjuuritason maanomistuksen pitkän aikavälin muutokset karttasarjoina, joilla havainnollistetaan talonpoikaisen eli yksityisen maanomistuksen muutosvyyhteä. Samalla konkretisoidaan pientilavaltaistuminen ja maanomistuksen pirstaloituminen vaihe vaiheelta 1850-luvulta 2000-luvulle.

Kupiaisen tutkimuksen mukaan talonpoikaisen maanomistuksen muuttuminen alkoi isojaosta, joka tehtiin Savossa ja Pohjois-Karjalassa 1800-luvun puolivälissä. Sen jälkeen maanomistusoloja ovat muovanneet ositukset, metsäyhtiöiden maahankinnat ja asutustoiminnan eri vaiheet. Maanomistukseen ja maankäyttöön ovat vaikuttaneet myös tutkimusajankohtaan sijoittuva siirtyminen kaskiviljelystä uudenlaiseen maa-, karja- ja metsätalouteen.

Metsäyhtiöiden maanostot ja voimakas laajentuminen ajoittuivat 1800–1900-lukujen taitteeseen. Ositus, maatilojen jakaminen, pääsi valloilleen lainsäädännön höllennyttyä 1890-luvun puolivälistä lähtien. Uusia tiloja syntyi 1920–1930-luvuilla ja toisen maailmansodan jälkeen valtiojohtoisen asutustoiminnan vuoksi. Osituksen ja asutuksen vaikutuksesta maaseutua asutettiin, raivattiin ja rakennettiin vuosikymmeniä. Pieniä tiloja syntyi paljon. Tällaiset tilat tarvitsivat välttämättä lisäansioita, joita ne saivat pitkään muun muassa metsätöistä, vesiliikenteestä ja kalastuksesta. Ihmiset tulivat toimeen, mutta leipä oli pieninä palasina. Maaseudun talousmuodot ja pientilavaltainen Itä-Suomi romahtivat nopeasti, kun maa- ja metsätalous tehostuivat ja kun koko yhteiskunta muuttui rajusti 1960-luvulta lähtien. Osituksen tavoitteet ja tarpeet ovat muuttuneet vuosikymmenien varrella. Ositus kuitenkin jatkuu edelleen – ja muovaa maanomistusta.

Heikki Kupiainen on syntynyt 1955 Kerimäellä ja hänen kotikuntansa on Mikkeli. Hän on valmistunut filosofian lisensiaatiksi Joensuun yliopistosta 1988. Tällä hetkellä hän toimii Mikkelin Yhteiskoulun lukion lehtorina.

Väitöskirja on ladattavissa pdf tiedostonna osoitteesta:
http://joypub.joensuu.fi/publications/d ... iainen.pdf