Museoviraston meriarkeologian yksikön tutkijat ovat kymmenen vuoden ajan, vuosina 2001–2010, tutkineet arkeologisesti yhtä Suomen vanhimmista ajoitetuista hylyistä. Elokuun kahden ensimmäisen viikon aikana kaivettiin esiin ja nostettiin viimeiset jäänteet 1200-luvun hylystä ja sen lastista. Vuosien saatossa hylky on tarjonnut monia yllätyksiä, kuten yhden Suomen vanhimmista säilyneistä kirkonkelloista. Lisäksi hylyssä oli suuri lasti saksalaisia keramiikka-astioita sekä suurin Itämerellä tavattu lasti norjalaisia hioinkiviä. Tämän lisäksi itse hylyn tutkimukset ovat paljastaneet sen olevan ensimmäinen koggiksi tunnistettu hylky Suomen vesillä.Sukeltavat biologit löysivät hylyn ja sen lastin vuonna 1996 Nauvon eteläisestä saaristosta. Rannikkosukeltajat ry kartoitti paikkaa Museoviraston ohjauksessa vuosina 1998 ja 2000. Samana vuonna Museovirasto suoritti paikalla tarkistussukelluksen. Vuosina 2001–2003 Museovirasto teki hylyllä kenttätöitä. Niiden aikana dokumentoitiin ja nostettiin esineitä, jotka makasivat näkyvissä merenpohjalla. Esineiden joukossa oli keramiikka-astioita ja kirkonkello.
Vuodesta 2005 lähtien hylkypaikalla on järjestetty meriarkeologiset kaivaukset vuosittain. Sekä hylky että sen lasti on hitaasti mutta varmasti kaivettu esiin, dokumentoitu ja nostettu. Kaivausten aikana on käynyt ilmi, että hylky on kuljettanut ympäri Itämerta peräisin olevaa sekalastia. Keramiikka, jota on alun perin ollut vähintään satakunta esinettä, on tuotu Saksasta, kun taas hioinkiviaines on kotoisin Norjasta ja kalkkikivi todennäköisesti Tanskasta. Lastin joukossa on myös yhä löytöjä, jotka hämmentävät tutkijoita. Pienikokoinen tynnyri täynnä pieniä rautaharkkoja ja tinaa odottaa vielä analysointia kuten myös pronssipatojen fragmentit, jotka löydettiin itse hylystä. Myös luuaineisto ja muu orgaaninen aines analysoidaan.
Säilyneiden hylkypuiden huolellinen dokumentointi on paljastanut, että alus rakennettiin tekniikalla, jota käytettiin koggien rakentamisessa keskiajalla. Aluksessa oli tasasaumainen pohja ja limisaumaiset kyljet. Alus on myös tiivistetty tälle tekniikalle tyypillisellä tavalla. 1200-luvun koggihylkyjä ei kuitenkaan ole olemassa kuin muutama, joten vertailumateriaali on pieni.
Hylyllä ja sen lastilla on suuri merkitys Suomen keskiajan tutkimukselle. Se on ensimmäinen keskiaikainen hylky, joka on kaivettu esiin kokonaisuudessaan ja tutkittu. Hylky edustaa aikaa, jolta on säilynyt erittäin vähän kirjallisia lähteitä, aikaa jolloin perustettiin ensimmäiset kaupungit ja rakennettiin ensimmäiset linnat Suomessa. Tällä hetkellä hylyn ja sen lastin tutkimus tarjoaa yllin kyllin töitä ja tulokset julkaistaan osana tulevaa väitöskirjaa keskiajan merenkulusta Turun yliopistossa. Osa lastista on pysyvästi esillä Suomen merimuseon perusnäyttelyssä Kotkassa, jonne myös suunnitellaan erikoisnäyttelyä hylystä.
Kirkonkello konservoituna. Kuva: Eero Ehanti Egelskärin kirkonkello konservoituna. Kuva: Eero Ehanti
Keskiaikainen kolpakko nojaa kiveä vastaan. Kuva: Stefan Wessman
Pronssinen kolmijalkapata konservoinnin jälkeen. Kuva: Ulla KlemeläLisätietoja: Stefan Wessman, Museovirasto, Meriarkeologian yksikkö, puh. 050 581 9624, stefan.wessman@nba.fi