Suomalainen identiteetti

[jsn]

Mielestäni tavallinen kansa - johon lasken itse kuuluvani - määrittäköön suomalaisten identiteettiä, sen sijaan, että siitä kävisivät "diskurssia" vain harvat ja "valitut" ns kulttuurieliittiin kuuluvat henkilöt.

Kyllä tavallinen kansakin (mikähän olisi sen mittari?)"käy diskurssia" vaikkei sitä sanaa käytäkään ja määrittelee identiteettiään joka päivä uudelleen, vaikkei ajattele välttämättä sitä tekevänsä. Samoin tekevät myös kulttuuriset eliitit. Näin identiteetit syntyvät. Identiteetistä keskusteleminen onkin sitten toinen asia. Sitä me olemme tehneet täällä. Kuulumme siis väistämättä harvoihin ja valittuihin, vaikka emme haluaisi. Mutta jos ei halua keskustella niin se on yksi niistä harvoista ongelmista maailmassa, joka on helppo ratkaista.

[Tomppa]

Kyllä tavallinen kansakin (mikähän olisi sen mittari?)"käy diskurssia" vaikkei sitä sanaa käytäkään ja määrittelee identiteettiään joka päivä uudelleen,

Ei kai kukaan identiteetiään pyri määrittelemään vaan identiteetti määrittelee ihmisen. Ainoastaan mikäli ihmisellä on identiteettiongelmia hän saattaa pyrkiä tietoisesti muokkaamaan käyttäytymistään ja mielipiteitään saavuttaakseen identiteetin johon pyrkii olosuhteiden pakottamana tai tiedostamattomana pakkona.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Identiteettejä on monenlaisia

"Kansallisen identiteetin rakennuskiviä on useita: kieli, yhteinen historia, yhteinen muisti, suullinen perintö, kulttuuriperintö, johon kuuluvat ruoka, tutut tuoksut, arjen käytänteet, puvut, eli koko kansankulttuuri. Näkyvinä symboleina ovat valtakunnalliset symbolit, kuten lippu ja vaakuna, sekä kansanpuku. Arjen tottumukset ovat puoliautomaattisia, ne ovat usein tiedostamattomia, ne siirtyvät äidiltä tyttärelle ilman suurta hälyä huomaamatta ja näkymättömänä.
Puhtaus, siivous, saunominen, pyykki, tiski ja ruoanlaitto ovat hyveitä, joissa on käsin
koskemattomissa oleva arvo – tuoksu tai maku – mukana. Tavanmukaisuus säilyy miltei yhtä vankkana kuin perinne, ja se pelastaa muistoja vanhemmista ja menneistä. Se on taustavaikuttaja ja vahvistaa identiteettiä näkymättömänä."

http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/686/566

[Vetehinen]

Ei kai kukaan identiteetiään pyri määrittelemään vaan identiteetti määrittelee ihmisen.

Hyvä näkökulma. Ihminen ei määrittelekään omaa identiteettiään, mutta voi kuvata sanoilla, mikä se on. Käytin määrittelyä sanoilla kuvaamisesta.

Ainoastaan mikäli ihmisellä on identiteettiongelmia hän saattaa pyrkiä tietoisesti muokkaamaan käyttäytymistään ja mielipiteitään saavuttaakseen identiteetin johon pyrkii olosuhteiden pakottamana tai tiedostamattomana pakkona.

Ehkä. Ympäristön paine saisi ihmisen yrittämään olla jotain muuta kuin mitä kokee identiteetikseen, jota ympäristön paineen - kuvitellun tai todellisen - vuoksi pitää huonona identiteettinä. Luulen täydellisen osaamattomuuden antamalla täydellisellä varmuudella , että voisi identiteettiongelma lähestyy mielenterveysongelmaa.

[Jaakko Hakkinen]

Kiitos Tompalle selvennyksestä. Nyt voin vastata:

Mitenkäs sitten kun suku on asunut Suomessa tai amerikanmaalla 600 vuotta, voisiko olettaa että olisi integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan ilman erityisvaatimuksia oman kulttuurinsa ylläpitämiseksi?

Voisi olettaa, että suurella todennäköisyydellä suku ei ole erotettavissa enää millään muotoa muusta väestöstä. Silti jonkinlainen perimätieto voi suvussa kulkea. Esimerkiksi Janne Saarikiven väitöskirjan sivulla 92 (PDF:ssä) kerrotaan Pohjois-Venäjällä olevan edelleen ihmisiä, jotka eivät eroa mitenkään muista alueen asukkaista mutta jotka identifioivat itsensä tšuudeiksi tai tšuudien jälkeläisiksi. Kielenvaihto itämerensuomesta venäjään on tapahtunut alueella 1400–1600-luvuilla.

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hu ... saarikivi/

Tämä mielenkiintoinen esimerkki laajentaa etnisen identiteetin tapauksiin, joissa mikään piirre (itse etnisen itseidentifikaation lisäksi siis) ei erota kyseisiä ihmisiä nykytasolla muista. Kansallinen identiteetti voi siis perustua nykytasolla ei-mihinkään, vaikkakin historiallisesti johonkin (kieleen). Voitaneen väittää, ettei voi olla olemassa kansallista identiteettiä, joka historiallisestikaan ei perustuisi mihinkään todelliseen eroon.

Mielestäni tavallinen kansa - johon lasken itse kuuluvani - määrittäköön suomalaisten identiteettiä, sen sijaan, että siitä kävisivät "diskurssia" vain harvat ja "valitut" ns kulttuurieliittiin kuuluvat henkilöt.

Kyllä, kyseessä on tosiaan vuorovaikutus erilaisten yksilöiden välillä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kansallinen identiteetti on kollektiivinen, kuten jsn on tuonut esille:

”Pelkkä identifioituminen ei riitä, täytyy myös tulla identifioiduksi.
Kansallinen identiteetti on siis kollektiivinen identiteetti, jolla tarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavat ylittävää, kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän, yhteisön tai sosiaalisen kategorian suhdetta itseensä, kollektiivista itseyttä. Puhe suomalaisuudesta on tällaista.

Yksinkertaisimmillaan kollektiivinen identiteetti on vastaus kysymykseen "Keitä me olemme?" ”

Tähän se kiteytyy. Tietysti poikkeustapauksena voidaan pitää jälleen tšuudeja. Jossain vaiheessa on ehkä olemassa enää yksi tšuudiksi itsensä identifioiva, jolloin hänen ”kansallinen” identiteettinsä ei ole kollektiivinen nykytasolla. Silti historiallisesti se on kollektiivinen: tšuudeja on aiemmin ollut enemmän, ja he ovat rakentaneet identiteettinsä ”kollektiivisen diskurssin” kautta, aivan kuten kaikki muutkin kansat.

Näiden tšuudiesimerkkien avulla olen halunnut tuoda esiin, että kansallisessa identiteetissä on huomioitava historiallinen aspekti; pelkästään kulloistakin nykytasoa tuijottamalla saatu kuva on vajaa. Ehkä tämän voisi jopa liittää osaksi kansallisen identiteetin määritelmää; jsn:n lähdettä mukaillen:

”Kansallinen identiteetti on kollektiivinen identiteetti, jolla tarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavat ylittävää, kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän, yhteisön tai sosiaalisen kategorian suhdetta itseensä ja omaan menneisyyteensä kollektiivisena kokonaisuutena.”

[jsn]

Ei kai kukaan identiteetiään pyri määrittelemään vaan identiteetti määrittelee ihmisen. Ainoastaan mikäli ihmisellä on identiteettiongelmia hän saattaa pyrkiä tietoisesti muokkaamaan käyttäytymistään ja mielipiteitään saavuttaakseen identiteetin johon pyrkii olosuhteiden pakottamana tai tiedostamattomana pakkona.

Identiteetin ja yksilön välinen vuorovaikutus onkin visainen ongelma. Ihminen määrittelee identiteetin suhteessa identiteettiin ja identiteetteihin. Käsityksesi mukaan yksilö tai yksilöllisyys, persoonallisuus olisi = yksilön identiteetti. Tällöin ei siis puhuta kollektiivisista eli jaetuista identiteeteistä.

Identiteettiä ei voi olla olemassa, ennen kuin se eri ajatus- ja toimintapoina määrittyy. Määritysprosessi on jatkuva eikä identiteetti voi olla valmis kenelläkään heti syntyessään. Ei ole mitään tiettyä ikää, jonka jälkeen identiteetti ei enää voisi muuttua. Uusia identifikaatioita tapahtuu koko ajan, jotkut niistä ovat lyhytaikaisia, jotkut pitkäkestoisia. Juuri identiteetin ulkoisista ilmentymistä sosiaalisena toimintana on mahdollista saada tietoa, jotta ulkopuolinen voi yrittää identiteetin ymmärtämistä. Itse sisäisestä minästä tuskin koskaan on välitöntä tietoa saatavissa.

[Sami Raninen]

Esimerkiksi Janne Saarikiven väitöskirjan sivulla 92 (PDF:ssä) kerrotaan Pohjois-Venäjällä olevan edelleen ihmisiä, jotka eivät eroa mitenkään muista alueen asukkaista mutta jotka identifioivat itsensä tšuudeiksi tai tšuudien jälkeläisiksi. Kielenvaihto itämerensuomesta venäjään on tapahtunut alueella 1400–1600-luvuilla.

Tuo on todella mielenkiintoinen tapaus. Ovatkohan syrjäkylien asukkaat paikallishistorian ja perimätietojen innoittamina keksineet itselleen uuden identiteetin vasta viime vuosikymmeninä?

[jsn]

Vastaavaa identifioitumista lienee paikallistasolla muuallakin päin Eurooppaa, missä paikallinen tarinaperinne on pysynyt vahvana hengissä. Silti tietyn ryhmäidentiteetin omaksuvien ei tarvitse välttämättä "oikeasti" polveutua myyttisistä esi-isistä. Suomessa ulkomainen syntyperä on usein unohtunut jo muutamassa sukupolvessa. Tulihan mm. kartanoiden rautaruukkeihin ammattitaitoisia työläisiä mm. Keski-Euroopasta, samoin muualtakin 1800-ja 1900-luvuilla.

Unkarissa aasialaista ulkonäköä pidettiin arvossa, koska sen katsottiin osoittavan henkilön suoraa polveutumista hunneista. Tämä teoria oli suuressa arvossa 1800-luvulla, jolloin unkarilaisten esi-isiksi haluttiin nähdä Attila ja hunnit. Monelle oli pettymys, kun kielellinen yhteys melko rauhanomaisiin ja vähemmän maineikkaaksi nähtyihin suomalais-ugrilaisiin kansoihin alkoi vahvistua. Geneettinen yhteys unkarilaisten ja pohjoisempien kielisukulaisten välillä on sittemmin osoittautunut hyvin etäiseksi. Mm.EU-maa Kreikka ei tunnusta heitä viralliseksi etniseksi vähemmistöksi.

Oleellista lienee se, onko tietty alkuperä nähty jotenkin arvokkaammaksi ja siten halutuksi erottautumistavaksi. Kenties tsuudeilla näin on jossain vaiheessa ollut?

Balkanille aakkoisessa Euroopassa on muodostunut erilaisia hajallaan asuvia kansansirpaleita, joista osa tiedostaa alkuperänsä, osalla se taitaa olla hävinnyt. Kuten vaikkapa romanialaissukuiset valakit, joilla on latinalainen tai traakialainen alkuperä. Osa lienee sulautunut täysin valtaväestöön. Perinteinen elinkeino, lampaanhoito, lienee tuottanut vahvimman identifikaation lähteen.

[Tomppa]

Esimerkiksi Janne Saarikiven väitöskirjan sivulla 92 (PDF:ssä) kerrotaan Pohjois-Venäjällä olevan edelleen ihmisiä, jotka eivät eroa mitenkään muista alueen asukkaista mutta jotka identifioivat itsensä tšuudeiksi tai tšuudien jälkeläisiksi. Kielenvaihto itämerensuomesta venäjään on tapahtunut alueella 1400–1600-luvuilla.

Tuli tuosta mieleen Ruotsin meänkieliset, eli Suomalaiset jotka ovat asuneet nykyisen Ruotsin alueella jo kauemmin mitä ruotsalaisasutusta on niillä main ollut. Onko heidän identiteettiään tutkittu ja kyselty, kielenvaihto taisi olla pakon sanelemaa koska vaihtoehtoja ei käsittääkseni annettu. Kielenvaihto taisi alkaa vuoden 1809 sodan jälkeen joten hieman tuoreempaa materiaalia saisi Ruotsista paremmin kuin Venäjältä. Tuntevatko he vielä suomalaisia juuriaan ja onko heillä suomalaiskansallisia perinteitä jotka eroavat paikallisesta ruotsalaisesta käytännöstä?

[Sami Raninen]

Minulla on sellainen käsitys, että meänkieliset ovat puheissa ilmaistulta identiteetiltään meänkielisiä tai tornionlaaksolaisia, eivät suomalaisia.

[Tomppa]

Minulla on sellainen käsitys, että meänkieliset ovat puheissa ilmaistulta identiteetiltään meänkielisiä tai tornionlaaksolaisia, eivät suomalaisia.

Tuota, meänkieli on vain suomenkielen murre, ei oma kielensä. Miksi epäilet etteivät he tunnista/ halua tunnistaa suomalaisia juuriaan? Olisiko kyseessä häpeä omasta identiteetistään koska sitä ei hyväksytty Ruotsissa?

[Sami Raninen]

Tuota, meänkieli on vain suomenkielen murre, ei oma kielensä.

Kielitieteen mukaan kyllä, mutta meänkieliset itse voivat kuulemma olla eri mieltä. Identiteetin kannalta meänkielisten oma kokemus on tietenkin ainoa jolla on merkitystä.

Miksi epäilet etteivät he tunnista/ halua tunnistaa suomalaisia juuriaan? Olisiko kyseessä häpeä omasta identiteetistään koska sitä ei hyväksytty Ruotsissa?

En puhunut juurten tuntemisesta vaan nykyisestä identiteetistä. Kuulemma - sen kummoisempien tietojen varassa en valitettavasti voi nyt puhua - meänkieliset haluavat erottautua suomalaisista ja ruotsinsuomalaisista. Meänkielinen väestö on asunut Pohjois-Ruotsin jokilaaksoissa jostain keskiajalta lähtien, joten lienee ymmärrettävää, jos se haluaa tehdä tietyn käsitteellisen eron vieraaseen maahan yhdistetyn kansallisuuden ja muutaman sukupolven ikäisen maahanmuuttajavähemmistön suuntaan. Normaalia identiteettipoliittista ja -strategista itsemäärittelyä, jota on turha sen ihmeemmin dramatisoida tai traumatisoida.

[Emma-Liisa]

Minulla on sellainen käsitys, että meänkieliset ovat puheissa ilmaistulta identiteetiltään meänkielisiä tai tornionlaaksolaisia, eivät suomalaisia.

Tuota, meänkieli on vain suomenkielen murre, ei oma kielensä. Miksi epäilet etteivät he tunnista/ halua tunnistaa suomalaisia juuriaan? Olisiko kyseessä häpeä omasta identiteetistään koska sitä ei hyväksytty Ruotsissa?

Ja pöh. Paikallinen identiteetti on tässä tapauksessa se vahvempi. Heillä on toki yhteyksiä Tornionjokilaakson toiselle puolen, mutta muun Suomen kanssahan heillä ei ole hyvin vähän yhteistä, koska eivät ole kokeneet viimeiset 200 vuotta historia on ollut täysin erilainen.

Kieli ja murre ovat määrittelykysymyksiä. Jo nimitys "meänkieli" kertoo olennaisen ko. ihmisten kokemuksesta: kieli, eikä murre.

Jatkosodan aikana nähtiin, ettei pelkkä kieli riitä yhdistäväksi tekijäksi, jos muut, tärkeämmät tekijät puuttuvat.

[Vetehinen]

Kieli ja murre ovat määrittelykysymyksiä. Jo nimitys "meänkieli" kertoo olennaisen ko. ihmisten kokemuksesta: kieli, eikä murre.

Tässä on meänkielistä pohdintaa identiteetin ja kielen merkityksessä meänkielen puhujille.

Meän identiteetti ja kuva ittestä oon siottu kiehleen, ja kielen kautta met koema ja ymmärämmä olemassaolon, ilmasemma ajatukset ja tuntheet ja olema yhtheispelissä muitten kans. Kieli oon kans avvain koulutuksheen ja ehto siihen ette saattaa osalistua julkisheen keskustelhuun, tehhä poliittista työtä ja eri yhtheyksissä pittää omat puolensa. Samala se oon aivan selvää ette kaikila ei ole samat maholisuuet kiehleen. Tästä seuraa erilaisia eriarvosuuksia. Perätikki erilaiset maholisuuet kiehleen luova kuiluja valtakysymyksissä, ”kieli oon valtaa” sanothaan useasti.
http://www.regeringen.se/content/1/c4/1 ... 462970.pdf

Et tainnut sinäkään Emma-Liisa tietää, että osaat kieltä, jota et ole opiskellut koskaan. Luulen että ymmärrät helposti yo meänkielisen kirjoituksen.

Oikeasti kyse on selvästä murteesta, joka on jopa helpompaa kuin savon murre.

Länsipohjalaisten kielellisestä identiteetistä:

Ruotsin pitkään jatkunut vähemmistöjä sortava kielipolitiikka on saanut monet tor- nionlaaksolaiset kieltämään kaksikielisen taustansa ja häpeämään ruotsinsa meänkie- listä aksenttia. Peräti 40 % informanteista häpeää taustaansa. Tämä on aiheuttanut sen, että monilla on heikko omanarvontunto ja he suhtautuvat kielteisesti kaikkeen Suomeen ja suomalaisuuteen liittyvään. Winsa siteeraa informanttiensa kommentteja, ja niistä voi lukea paljon pessimismiä meän- kieleen suhtautumisessa. Monien mielestä kyseessä on pelkkä sekamelska, joidenkin mielestä rajoittunut murre, naurettava ko- keilu tai pelkästään vanhojen nostalgia.

Kielellinen identiteetti on kuitenkin muut- tunut 1960-luvulta 1990-luvulle selvästi. Vuonna 1966 nimittäin vain 23 % haasta-telluista piti itseään suomenkielisenä ja vuonna 1992 jo peräti 49 %.
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 1_2001.pdf

Ruotsalaisten harjoittama sorto on siis saanut osan meänkielisistä häpeämään suomalaisuuttaan, mutta itseään suomenkielisenä pitävien osuus on noussut 60-luvulta 90-luvulle.

[Veikko Palvo]

Tässä on meänkielistä pohdintaa identiteetin ja kielen merkityksessä meänkielen puhujille.

Meänkielisiä etelämpää Ruotsin ja Suomen Lapista muutti Norjaan jo 1800-luvulla
( aiemminkin? ) ja vieläkin etelämpää on lähdetty Finnmarkiin. Tässä kirjoitetaan kielestä ja identiteetistä,
http://www.finsk.no/fi.asp?id=201&nc=4
mutta missäköhän määrin kyse on "uuskveeniläisyydestä" EU:n säädösten pohjalta?
EU:n vaikutus mainitaan tuolla finsk.no-sivullakin.
Kveenien kieli hyväksyttiin Norjassa 2005 omaksi kieleksi.

V.Palvo

[Vetehinen]

mutta missäköhän määrin kyse on "uuskveeniläisyydestä" EU:n säädösten pohjalta?
Kveenien kieli hyväksyttiin Norjassa 2005 omaksi kieleksi.

En tietä mitä tarkoitat "uuskveeniläisyydellä", joten en osaa vastata miten paljon sitä on. Saatat tarkoittaa suomen kielen aseman parantumista ja sitä kautta sen puhujien oman arvon tunnon nousua tms.

Mielenkiintoinen seikka on nimetä Ruotsissa ja Norjassa puhutut suomenkielen murteet muilla nimillä. Kuitenkin nuo kielet ovat käsittääkseni lähempänä suomea, kuin Suomessa puhutut ruotsin murteet ruotsia, joita kutsutaan kuitenkin ruotsiksi.

Kveenit ja meänkieliset ovat joutuneet Ruotsissa ja Norjassa kielivainon kohteeksi. Heidän kielensä on pyritty hävittämään valtiovallan toimesta. Metsäsuomalaisten kielen Ruotsi onnistui hävittämään.