Lahjoitusmaat Karjalassa

[Veikko Palvo]

1600-luvulla muodostui näkemys, että maahan liittyi kaksi omistusoikeutta. Ensimmäinen oli oikeus viljellä maata ja toinen oikeus maan tuottoon. Talonpoika saattoi omistaa maata vain oikeudella viljellä sitä.

Oikeus maan tuottoon kuului kruunulle ja tarkoitti veroja. Vero oli korvaus kuninkaan omistaman maan viljelystä.

Jyrki Paaskoski mm. tutkimuksessaan vertailee lahjoitusmaatalonpojan päivätöiden määrää Ruotsin puolen päivätyömääriin.
Ja usein kirjoitetaan Ruotsin vapaasta talonpojasta verrattuna Vanhan Suomen "turpeeseen sidottuun maaorjaan."
Erot rajan eri puolilla eivät liene olleet kovinkaan suuret ja mitä kieleen tulee, 1930 tienoilla Vihtori Kosola taisi sanoa: "eivät kysy tämän maan pellot, mitä kieltä niiden kyntäjä puhuu."
Eikö Vihtori Kosolan voisi katsoa olleen oikeassa tuossa suhteessa?
-----------------
Riikka Myllys Pro Gradu: Salmin kapina 1831 ja
http://www.suvannonsuvut.net/Historia/L ... smaa_1.pdf
Lahjoitusmaatalonpojat Vanhassa Suomessa ja Viipurin läänissä.

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

Sodissa velkaantunut Ruotsin kuningas myi tai lahjoitti (velkojensa maksuksi) maita aatelisille. Muodostui rälssejä, joille siirtyi oikeus maan tuottoon eli rälssinomistaja verotti ja piti keräämänsä veron kokonaisista kylistä ja pitäjistä.

Kaarle XI:n reduktiosta talonpojista tuli kruununtalonpoikia ja verotalonpoikia, jotka maksoivat veroa valtiolle.
Lisäksi 1682 perustettiin ruotujakolaitos.
Ruodun muodosti 2-4 tilaa, jotka ylläpitivät sotilasta, kruunu hankki tälle aseet ja sotilaspuvun. Sotamiehelle annettiin numero ja sotilasnimi ja ruotutorpan nimikin usein periytyi http://www.genealogia.fi/nimet/nimi32s.htm
Upseerit ja aliupseerit saivat puustellin ja palkan ympäristön talonpojilta veroina.

Vanhassa Suomessa ei ollut ruotujakolaitosta talonpoikien verorasituksena.
Joissakin tiedoissa sanotaan 1797 - 1811 sotamiehiksi 25 vuodeksi, loppuiäksi, viedyn 5788. Se, jolla oli varaa palkkasi sijaisen tai osti itsensä vapaaksi. Ja yleensä ensimmäinen rekryytti karkasi ja tilalle otettiin toinen, joka karkasi jne.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Kaarle XI:n reduktiosta talonpojista tuli kruununtalonpoikia ja verotalonpoikia, jotka maksoivat veroa valtiolle.
Lisäksi 1682 perustettiin ruotujakolaitos.

Aivan noin suoraviivaisesti ei kai käynyt. Osa talonpojista oli menettänyt maansa aatelille peruuttamattomasti. Heidän asemaksi tuli vuokraviljelijä, jolta aateli peri veroa mitä halusi. Elimäen Wrede istui reduktiolautakunnan puheenjohtajana ja kas kummaa - hänen rälssioikeuksiaan ei reduktoitu.

Pohjanmaalla rälssi oli aika lyhytkestoista. Siellä ei myöskään esiintynyt talonpoikien tilojen tarkoituksellista kaappaamista aatelin rälssiksi. Talonpojat jopa pistivät kampoihin aatelin voudelle jopa onnistuen toisinaan. Pohjanmaa oli ns kiellettyä aluetta annettavaksi lahjoituksiksi. Lahjoituksia kuitenkin annettiin, mutta ne peruttiin reduktiossa.

Keskeinen syy eroihin lienee se, asuiko aatelinen tilallaan vai ei. Pohjanmaalla kreivit asustelivat Ruotsissa, mutta Itä-Uudellamaalla he asuivat aatelistiloillaan, joka selittänee siellä esiintyneen suuremman talonpoikien maan kaappauksen ja laittomudet.

[Veikko Palvo]

Aivan noin suoraviivaisesti ei kai käynyt.

Vanhassa Suomessa, Viipurin läänissä vuoden 1826 lahjoitusmaaukaasi teki talonpojista vuokraviljelijöitä ja donataarit saattoivat päättää verotuksesta ja hieman aiemmin annettu ukaasi salli venäläisen porvaristonkin maanomistuksen.
Ja
Suomen säätyvaltiopäivät kokoonnuttuaan ensimmäisen kerran 1860-luvulla päättivät ostella lahjoitusmaita takaisin.
Ja lahjoitusmaita jaettiin Iso-/Uusjaossa 1890-luvullakin talonpojille.
--------------------
Harvoissa lahjoitusmaatutkimuksissa todetaan Aleksanteri I:n antaneen ukaasin, joka salli venäläisen porvariston maanomistuksen Vanhassa Suomessa ennen Viipurin läänin liittämistä autonomiseen Suomeen.
Mutta miksi näin tehtiin ja oliko venäläisellä porvaristolla maanomistusoikeutta Venäjällä?
Tai halusiko keisari vahvistaa venäläistä maanomistusta Viipurin läänissä?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Mutta miksi näin tehtiin ja oliko venäläisellä porvaristolla maanomistusoikeutta Venäjällä?
Tai halusiko keisari vahvistaa venäläistä maanomistusta Viipurin läänissä?

Veikko Palvo

Syynä tsaarin rahapula?

Ruotsissa syynä läänityksiin oli kuninkaan rahapula, joka johtui sodista. Kuningas myi verotusoikeuden aatelille, joka luonnollisesti kiskoi veroja halunsa mukaisesti talonpojilta itselleen. Ruotsissa tuo johti kruunun verotulojen laskuun. Verojen laskua yritettiin estää pitämällä kruunun talonpoikien verojen kokonaismäärä entisenä. Koska kruununtalonpoikien määrä oli laskenut läänitysten vuoksi, nousi verotus talonpoikaa kohti.

Vapaasta pohjoismaisesta talon pojasta voisi ehkä sanoa, että vapain talonpoika oli Norjassa ja alistetuin Tanskassa, jossa aatelilla oli tuomiovaltaa ja talonpojille muuttokielto. Ruotsin alueella oli varsin vapaita talonpoikia Pohjanmaalla ja käytännössä aatelin vallan armoilla olevia Itä-Uusimaalla ja Hämeessä. Vaikka kartano-oikeus eli aatelin tuomiovalta ei ollut virallinen, se kuitenkin käytännössä toimi, koska aateli pystyi painostamaan paikallisia käräjiä ja sillä oli suhteet ylempään oikeusasteeseen. Talonpoika sai valittaa kuninkaalle noin 1680 asti, mutta paikallisessa oikeudessa aiheettomaksi todettu valitus johti sakkotuomioon ja jopa pään menetykseen. Myöhemmin valitusoikeus suoraan kuninkaalle kiellettiin rangaistuksen uhalla.

[Klaus Lindgren]

Pienenä selvennyksenä voisin mainita, että pohjoismaisella talonopoikaisvapaudella tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että Ruotsin (ml. Suomi) ja Norjan talonpojat eivät olleet maaorjia, vaan joko itsenäisiä talonpoikia tai vuokraviljelijöitä. Tanskassa maaorjuus oli voimassa vielä 1700-luvun lopulla ja suurimmassa osassa Venäjää aina 1860-luvulle asti. Vanhan Suomen lahjoitusmailla ei maaorjuutta ollut, mutta maanomistajat eivät tätä aina oikein ymmärtänet tai halunneet ymmärtää, ja lampuotien (siis vuokraviljelijöiden) kohtelu oli sen mukaista.

[Veikko Palvo]

Syynä tsaarin rahapula?

Kruunuilla lienee tosiaan ollut tuolloinkin ainainen rahapula, Jyrki Paaskoski kirjoittaa tutkimuksessaan Viipurin kuvernementinkin 1799 - 1816 vuokranneen rahapulassaan 80 % maistaan.
Aleksanteri I antoi ven. porvaristolle maanomistusoikeuden Vanhassa Suomessa ja määräsi salaisesti 31.12.1825 kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskin perustamaan lahjoitusmaiden maanomistusta käsittelevän komitean.
Lahjoitusmaaukaasi 1826 syntyi tuolta pohjalta määritellen lahjoitusmaat allodiaalirälsseiksi. ( = donataarien vapaiksi perintötiloiksi )
Talonpojista tuli lampuoteja, jotka saivat jäädä tiloilleen, mikäli pystyivät maksamaan verovelkansa 10 v aikana. Esim. Salmissa aiemmin verovoutina toiminut ja 1831 kapinassa elävältä poltettu nimismies oli määritellyt noita verovelkoja mahdottoman suuren määrän, joten kaipa niitä velkoja jouduttiin lopulta antamaan anteeksikin.

Alemman aatelin, upseerien ja kauppiaiden donataariluokka perusti Viipurin läänin metsäteollisuuden ja samaan aikaan muualla autonomisessa Suomessa talouselämää tarkasteltiin n. 50 vuotta lähes yksinomaan ruukkien ja kartanoiden tuottavuuden nostamisen näkökulmasta. Puunjalostusteollisuuden katsottiin tuhlaavan ruukkien polttoaineeksi tarvittavia metsävaroja.
Valtiopäivien alettua kokoontua 1860-luvulla Vanhan Suomen lahjoitusmaiden ostopäätökseen lienee myötävaikuttanut tuo Viipurin läänin korkeampi teollistumisastekin?

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Valtiopäivien alettua kokoontua 1860-luvulla Vanhan Suomen lahjoitusmaiden ostopäätökseen lienee myötävaikuttanut tuo Viipurin läänin korkeampi teollistumisastekin?

Veikko Palvo

Suomen suurruhtinaskunta siis osti läänityksen itselleen aikaisemmilta läänityksen omistajilta. Tulee mieleen yhteys suurruhtinaskunnan aatelisen ruotsalaisen hallinnon ostomotiivi. Oletan että ostamisesta syntyi taloudellista etua ruhtinaskunnan virkamiehille.

[Vetehinen]

Pienenä selvennyksenä voisin mainita, että pohjoismaisella talonopoikaisvapaudella tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että Ruotsin (ml. Suomi) ja Norjan talonpojat eivät olleet maaorjia

Joo noin kai halutaan kuvailla. "Pohjoismainen vapaa talonpoika" ei ole kuitenkaan synonyymi maaorjuuden puuttumiselle. Veikko Palvon kysymys vapaan talonpojan myytistä on aiheellinen. Vapaus on suhteellinen ja ensimmäisenä pohjoismaisesta myytistä putoaa pois Tanska.

[Veikko Palvo]

Suomen suurruhtinaskunta siis osti läänityksen itselleen aikaisemmilta läänityksen omistajilta. Tulee mieleen yhteys suurruhtinaskunnan aatelisen ruotsalaisen hallinnon ostomotiivi. Oletan että ostamisesta syntyi taloudellista etua ruhtinaskunnan virkamiehille.

James Finlayson perusti autonomian alkuaikoina puuvillakehräämön Tampereelle, mutta eiköhän norjalainen Hans Gutzeit entisen Vanhan Suomen Kotkassa edusta paremmin 1860- luvun uutta liberaalista talouspolitiikkaa?
Saimaan tuolloin valmistunut kanava toi sisämaankin metsäteollisuustuotteet maailman markkinoille.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Suomen suurruhtinaskunta siis osti läänityksen itselleen aikaisemmilta läänityksen omistajilta. Tulee mieleen yhteys suurruhtinaskunnan aatelisen ruotsalaisen hallinnon ostomotiivi. Oletan että ostamisesta syntyi taloudellista etua ruhtinaskunnan virkamiehille.

James Finlayson perusti autonomian alkuaikoina puuvillakehräämön Tampereelle, mutta eiköhän norjalainen Hans Gutzeit entisen Vanhan Suomen Kotkassa edusta paremmin 1860- luvun uutta liberaalista talouspolitiikkaa?
Saimaan tuolloin valmistunut kanava toi sisämaankin metsäteollisuustuotteet maailman markkinoille.

Veikko Palvo

Hyvä havainto. Suomen suurruhtinaskunnan ruotsalaisen hallinnon motiivi ei ollutkaan talonpoikien harjoittaman maanviljelyksen suunnassa vaan mahdollisuudessa yritystoimintaan, joka ilmeisesti oli lähinnä sahateollisuutta.

Nerokasta ostaa maa ruhtinaskunnan varoilla ja saada sitä myöten itselle yritystoimintamahdollisuuksia. Onkohan kukaan tutkinut miten innokkaasti ruotsalaisen hallinnon jäsenet itse ja heidän sukulaisensa osallistuivat yritystoimintaan tuolla alueella?

En muista ulkoa lähdettä, mutta siinä mainittiin, että Suomen aateli oli suhteellisen köyhää muiden maiden aatelisiin verrattuna eikä tuottoisia virkapaikkojakaan riittänyt kaikille, joten aateli kiinnostui yritystoiminnan mukana tuomista vaurastumisen mahdollisuuksista. Aatelillahan oli privilegio korkeimpiin Suomen suurruhtinaskunnan virkapaikkoihin, joten luulisi sillä olleen erinomaiset mahdollisuudet parantaa etujaan ostamalla läänitykset valtion rahoilla.

[Tapio Onnela]

Talonpoikien valitus oikeusrevisiolle 1674:
"Täällä Suomessa kuullaan suurta surua, ruikutusta, huokausta ja itkua monin paikoin siitä, että vaikka me, Jumala paratkoon, suurilla veroillamme lunastamme vuotuisesti omat erintötilat itsellemme, niin kuitenkin monet sydämettömät ihmiset ostavat pois talomme ja tilamme (tarkoittaa rälssiksi ostoa)... ja kun he ovat meidät ostaneet tai muulla tavalla ... kruunulta hankkineet, .. he näännyttävät ja autioittavat meidät kestityksillä ja suurilla päivittäisillä päivätöillä ja monilla päähänpistoilla, niin että he, kuten ulkomaalaiset viholliset, pakottavat meidät vastoin tahtoamme... luopumaan sukuoikeudestamme ja hylkäämään isäin perinnön varsinkin silloin, kun heillä on halu rakentaa säteri meidän tiloillemme, ennen kuin he ovat meiltä laillisesti lunastaneet meidän sukuoikeutemme"

Rälssin omistajia olivat mm Creutz, von Ungern, Wrangel, Duwall, Boije, Wrede, Forbus, Willingman, von Tiesenhausen, Golawitz, Berndes, Wildeman,Drummond, von Wulfen, von Essen, Muhl, von der Tränken,Lode, Horn, Fleming Johnston...

Kaikki ulkomaalaisia nimiä.

Eikös tuossa lainaamassasi tekstissähän nimenomaan verrata omaa hallitsevaa aatelistoa "ulkomaalaisiin".
Näissä lainauksissa olisi muuten hyvä antaa parempia tietoja lainatusta tekstistä, jotta tekstin voisi tarkistaa jostakin ja suhteuttaa sen paremmin kokonaisuuteen josta se on otettu.

[Veikko Palvo]

motiivi ei ollutkaan talonpoikien harjoittaman maanviljelyksen suunnassa vaan mahdollisuudessa yritystoimintaan, joka ilmeisesti oli lähinnä sahateollisuutta.

Richard Bergström Falunista tuli Pitkärannan kaivokselle Laatokan Karjalaan töihin ja meni 26-v. naimisiin lunkulansaarelaisen Eini Maria Gottlebenin kanssa.
Ja Richard perusti Salmin pitäjän Lunkulansaaren Kotkaniemelle höyrysahan 1907 perustaen Ladoga Trävaru-yhtiön, joka tarjosi työmahdollisuuksia sahalla ja metsätöissä.
Olisikohan Richardilla ollut motiivina äkkirikastuminen hänen myydessään 1914 yhtiönsä norjalaiselle Diesen Wood Co Ab:lle?
Diesen Woodkin rikastutti Salmin ja salmilaisten elinkeinoelämää.

Veikko Palvo

[Vetehinen]

Talonpoikien valitus oikeusrevisiolle 1674:
"Täällä Suomessa kuullaan suurta surua, ruikutusta, huokausta ja itkua monin paikoin siitä, että vaikka me, Jumala paratkoon, suurilla veroillamme lunastamme vuotuisesti omat erintötilat itsellemme, niin kuitenkin monet sydämettömät ihmiset ostavat pois talomme ja tilamme (tarkoittaa rälssiksi ostoa)... ja kun he ovat meidät ostaneet tai muulla tavalla ... kruunulta hankkineet, .. he näännyttävät ja autioittavat meidät kestityksillä ja suurilla päivittäisillä päivätöillä ja monilla päähänpistoilla, niin että he, kuten ulkomaalaiset viholliset, pakottavat meidät vastoin tahtoamme... luopumaan sukuoikeudestamme ja hylkäämään isäin perinnön varsinkin silloin, kun heillä on halu rakentaa säteri meidän tiloillemme, ennen kuin he ovat meiltä laillisesti lunastaneet meidän sukuoikeutemme"

Rälssin omistajia olivat mm Creutz, von Ungern, Wrangel, Duwall, Boije, Wrede, Forbus, Willingman, von Tiesenhausen, Golawitz, Berndes, Wildeman,Drummond, von Wulfen, von Essen, Muhl, von der Tränken,Lode, Horn, Fleming Johnston...

Kaikki ulkomaalaisia nimiä.

Eikös tuossa lainaamassasi tekstissähän nimenomaan verrata omaa hallitsevaa aatelistoa "ulkomaalaisiin".

Verrataan ulkomaalaisiin vihollisiin.

Näissä lainauksissa olisi muuten hyvä antaa parempia tietoja lainatusta tekstistä, jotta tekstin voisi tarkistaa jostakin ja suhteuttaa sen paremmin kokonaisuuteen josta se on otettu.

Katajala: Suomalainen kapina s. 260.

Lainasin tekstiä virheellisesti. Oikea vuosiluku on 1643.

[Tapio Onnela]

Rälssin omistajia olivat mm Creutz, von Ungern, Wrangel, Duwall, Boije, Wrede, Forbus, Willingman, von Tiesenhausen, Golawitz, Berndes, Wildeman,Drummond, von Wulfen, von Essen, Muhl, von der Tränken,Lode, Horn, Fleming Johnston...

Kaikki ulkomaalaisia nimiä.

Eikös tuossa lainaamassasi tekstissähän nimenomaan verrata omaa hallitsevaa aatelistoa "ulkomaalaisiin".

Verrataan ulkomaalaisiin vihollisiin.

Eiväthän ne suinkaan ole "ulkomaalaisia nimiä", sitäpaitsi on varsin ymmärrettävää, jos talonpojat pitivä aatelistoaan "vihollisena" ja valittivat siitä kuninkaalleen.

Näissä lainauksissa olisi muuten hyvä antaa parempia tietoja lainatusta tekstistä, jotta tekstin voisi tarkistaa jostakin ja suhteuttaa sen paremmin kokonaisuuteen josta se on otettu.

Katajala: Suomalainen kapina s. 260.
Lainasin tekstiä virheellisesti. Oikea vuosiluku on 1643.

Kiinnostavaahan olisi nimenomaan se mistä teksti alunperin on peräisin, eihän se Katajalan tekstiä ole?